Vituttaa lukea siitä kuinka ihmisten elämä on
muka niin paskaa, tosin ehkä se saattaa joillain
tosiaan olla, mut lopulta se aurinko paistaa
risukasaankin.
Aattelinpa kirjottaa pienen stoorin mun elämästä,
joka ei todellakaan oo ollu helppo.
Synnyin joskus 70-luvun puolessa välissä keskellä
ei mitään. Lapsuus meni ihan hyvin siihen asti
kun kuolu alkoi sit rupes jengi jo ekalla
viikolla kiusaamaan, ja sitä nyt jatku koko ala-
asteen , en mä siitä välittäny, mut ei ollu kiva
mennä aina koulupäivän jälkeen pää veressä kotiin
ja selittää mutsille että oon kaatunut tms. kun
todellisuudessa oli joku tönässä rapuista alas:
Ylä-asteelle mentäessä aattelin että helpottais
mut ei , sama paska jatku, sit lopetin koulun kun
en voinu enää käydä siellä.
Porukat potki mut himasta kun olin 16.
Onneks sit löysin naisen jonka luo muutin asuun,
nainen kuoli 3 vuotta myöhemmin yliannostukseen.
Mä sit sekoilin muutaman vuoden vähän
jokapuolella, sit ajauduin saatanapalvojien
jengiin, se ei todellakaan ollu kiva kokemus.
Pari vuotta sitten jouduin vankilaan
huumausainerikoksesta, nyt oon päässy vapaaks.
Elämä hymyilee, vaikkei mulla ole asuntoa,
työpaikkaa kavereita, eikä rahaa, silti mä oon
hengissä, ja helvetin onnellinen siitä.
Älkää ottako turhia murheita mistään, nuoruutta
ei kannata pilata murehtimalla, iloitkaa siitä
mitä teillä on ja siitä että tulee kesä!
Ai niin, älkää perkele kokeilko edes pilveä, ei
kannata, Jos ei viina riitä siihen että saa
irroteltua niin sit on päässä vikaa melkeen yhtä
paljon kun mulla!
Kiitos niille jotka jakso lukea, ja sori, ei ollu
tarkotus tulla tällasta saarnaa!
Hyvää kevättä kaikille!
muka niin paskaa, tosin ehkä se saattaa joillain
tosiaan olla, mut lopulta se aurinko paistaa
risukasaankin.
Aattelinpa kirjottaa pienen stoorin mun elämästä,
joka ei todellakaan oo ollu helppo.
Synnyin joskus 70-luvun puolessa välissä keskellä
ei mitään. Lapsuus meni ihan hyvin siihen asti
kun kuolu alkoi sit rupes jengi jo ekalla
viikolla kiusaamaan, ja sitä nyt jatku koko ala-
asteen , en mä siitä välittäny, mut ei ollu kiva
mennä aina koulupäivän jälkeen pää veressä kotiin
ja selittää mutsille että oon kaatunut tms. kun
todellisuudessa oli joku tönässä rapuista alas:
Ylä-asteelle mentäessä aattelin että helpottais
mut ei , sama paska jatku, sit lopetin koulun kun
en voinu enää käydä siellä.
Porukat potki mut himasta kun olin 16.
Onneks sit löysin naisen jonka luo muutin asuun,
nainen kuoli 3 vuotta myöhemmin yliannostukseen.
Mä sit sekoilin muutaman vuoden vähän
jokapuolella, sit ajauduin saatanapalvojien
jengiin, se ei todellakaan ollu kiva kokemus.
Pari vuotta sitten jouduin vankilaan
huumausainerikoksesta, nyt oon päässy vapaaks.
Elämä hymyilee, vaikkei mulla ole asuntoa,
työpaikkaa kavereita, eikä rahaa, silti mä oon
hengissä, ja helvetin onnellinen siitä.
Älkää ottako turhia murheita mistään, nuoruutta
ei kannata pilata murehtimalla, iloitkaa siitä
mitä teillä on ja siitä että tulee kesä!
Ai niin, älkää perkele kokeilko edes pilveä, ei
kannata, Jos ei viina riitä siihen että saa
irroteltua niin sit on päässä vikaa melkeen yhtä
paljon kun mulla!
Kiitos niille jotka jakso lukea, ja sori, ei ollu
tarkotus tulla tällasta saarnaa!
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sulla ei ole oikein hyvin menny..mutta vaikutat
erittäin elämänhaluiselta ja iloiselta...sun
kaltaisia ihmisiä harvoin tapaa.
suurin osa ihmisistä valittaa,et ku puuttuu
kaikkee,ja silti niillä menee helvetin hyvin
esim.sinuun nähden!
Toivon kaikkee hyvää sun elämään,toivottavasti
onni hymyilee... :)
Miksi murehtia turhia,elämä on liian lyhyt
murehtimiseen,täytyy ottaa elämästä kaikki irti...
sulla on ollut huono nuoruus.. otan osaa.. ne
jotka kiusas sua niil oli varmaan huono itsetunto
ja siks ne kiusas sua kun niiden piti purkaa
kiukkunsa johonkin.. tai en mä tiiä miks ne sua
kiusas.. hitto kun ne oli idiootteja!!!!!
kiusaaminen on aina perseestä!!! muakin on
kiusattu kuudennella luokalla.. ja sit mua
kiusataan nytkin.. =( ysiluokkalaiset on niin
paskapäitä.. siis ei tietäänkään kaikki.. =)siis
oon nyt kasilla.. eli 14w (koht 15).. mut mua ei
oo koskaan hakattu tai jotain muuta sellaista mut
mua haukutaan.. mokkeritkin yrittää olla niin
ihmellisiä.. se ei tietysti näy päältäpäin et se
mua satuttaa.. mut se satuttaa mua sisältä.. =(
oon kertonu äidillekin mut se luulee et ne
lopetti kiuusaamisen kun sanoin kerran niin kun
ei yhtenä päivänä haukuttu.. enkä uskalla kertoo
et ne jatkaa sitä.. nyt mä sit odotan et koulu
loppuis pian ja päästäis kesälomalle.. niin ens
vuonna ei varmaan mua enää kiusata.. kun
ysiläiset ei oo kouls.
jeeeeeeeeeeeeeees!!!!!!!!!!! hyvät jatkot sulle
ja pärjäile! *hymy* keep going! ps. otan osaa
myös vaimosi kuolemaan.
Sä kerroit ton kaiken tosi hienosti.
Ja sä oot kokenu kovia, mutta mä uskon ja toivon,
ettet sä sekaantuis enää huumeisiin (et niiden
käyttöön tai niiden myyntiin tai mihinkään!)
koska SÄ olet loppujen lopuksi itse se, joka ne
ongelmat tulee kohtaamaan!
Mut jos sä uskallat kohdata tän suuren ja pahan
maailman sellaisena kuin se on ja sellaisena kuin
itse olet, sä löydät kavereita. Sä löydät
tyttöystävän joka sua rakastaa ja ehkä sä löydät
kokonaan uuden elämän.
Tää loppu on sun omissa käsissäs.
Yritä pärjätä!
siis hyvää kevättä itsellesi myös.
mikään kirjoitelma täällä ei oo ennen saanu
mua 'tarttumaan kynään' ja jopa vastailemaan.
mutta nyt sen teen, pakko kun oli.
ensiksi, pahoitteluni kaikesta siitä väärydestä,
jota jouduit kokemaan jo pienestä pojasta asti.
se on väärin, että yhden ihmisen harteille
kasautuu kerta toisensa jälkeen ikävyyksiä.
mutta oot toivottavasti huomannu, että ikävyydet
voi kääntää vahvuudeksi. jos huumeet ei enää
liity sun jokapäiväiseen elämään, niin voisin
jopa väittää että oot vahvempi ihminen kuin
suurin osa meistä tavallisista, tylsistä
tallaajista.
siis JOS huumeet ei oo enää iso osa sun pientä
elämää.
ja sitten toiseksi, ehdottaisin että
kirjoittaisit enemmänkin tuntojasi paperille.
tekstisi oli selkeää ja vakuuttavaa. pitemmän
päälle voit ehkä huomata että kirjoittaminen
saattaa toimia ihmeen hyvän tuskan poistajana.
toivon sulle onnellista elämää. ja toivon ettet
heitä huumeille yhtään sekuntia elämästäs enää.
voi hyvin. :)
olen todella pahoillani puolestasi. tarinasi teki
minuun vaikutuksen. olen samaa mieltä muiden
kanssa; asioiden kirjoittaminen paperille auttaa.
toivon sinulle hyvää jatkoa ja onnea elämääsi,
sitähän on vielä paljon edessä... :)