KÄSKIKÖ JUMALA TEHDÄ SYNTIÄ ?

Taidanpa laittaa tähän soppaan oman näkemykseni synnistä, koska mielestäni synti käsitetään jotenkin väärin nyky-yhteiskunnassa ja se on käsitetty väärin myös historiassakin.

Jos menemme historiassa satakin vuotta taaksepäin, olemme ajassa, missä ihmisiä pidettiin synnin varjolla häpeässä. Ihmisparat elivät suunnattomasssa häpeän tunteessä, jos tekivät vähänkin "väärin". Toki kävivät syntejään anteeksi pyytämässä, mutta häpeä itsestä jäi elämään. Historian henki oli aikoinaan se, että häpeä oli nöyryyttä. Tästä syntyikin valitettavasti ihmisille ongelma. Kun he kieriskelivät omassa häpeässään, pääsemättä siitä irti, he rakentivat ympärilleen muurin. Se muuri esti rakkauden pääsyn ihmiseen.

Sitten koitti "vapauden" aikakausi. 60 luvulla kaikki hipit polttelivat pilveä ja vedettiin LSD:a. Luovuttiin kaikesta synnistä ja alettiin elämään ihan päinvastaisesti kuin ennen. Vapaus oli sitä, että ei ole olemassa syntiä. Kaikki on "sallittua". Moraali heitettiin katuojaan. Murrettiin siis vanha syntiajattelu. Tässäpä pieni ihmisparka ajoi itsensä jälleen ojasta allikkoon. Nyt ei ymmärretty hävetä mitään. Puhuttiin rakkaudesta ja rauhasta, mikä kuitenkin oli hyvin harhaanjohtavaa. Oltiin riippuvaisia päihteistä ja puhuttiin vapaudesta...

Tuossa siis kaksi erilaista (kärjistettyäkin) tapaa, miten historiassa on menty eteenpäin. Mutta itse olen käsittänyt synnin siten, että se on todellista rakkautta ja tällöin siis synti on Jumalan tapa luoda ihmiseen rakkauden tarve. Kun ihminen tekee syntiä, eli tekee väärin, muodostuu ihmisen omassatunnossa syyllisyys. Syyllisyys tuo tarpeen saada teko anteeksi ja anteeksianto taasen on rakkautta. Jumala on rakkaus ja Jumala on armollinen. Armo on rakkautta. Synti ajaa siis meitä kohti Jumalaa ja rakkautta, koska tahdomme saada tekomme anteeksi ja kun saamme tekomme anteeksi, koemme armon. Ja kun olemme itse kokeneet armon, osaamme antaa armoa lähimmäiselle. Rakastamme siis lähimmäistä, kuten itseämme.
Syntiä ei saa ottaa tästä maailmasta pois, vaan se tulee säilyttää. Synti vie siis meitä lähemmäksi Jumalaa ja sitä kautta rakkauteen ja vapautukseen, mikä irrottaa meidät häpeästä ja riippuvuuksista.

Kysymyshän oli aloittajalla, että käskikö Jumala tehdä syntiä. Mielestäni Jumala ei käske tehdä syntiä, mutta synnin kautta ihminen lähestyy Jumalaa. Toki Jumalaa voi lähestyä muullakin tapaa, mutta vain niin hyvin monesti ihminen lähestyy Jumalaa silloin, kun omatunto oikein lujasti kolkuttelee...

Mitä se synti yleensä on, muuta kuin sana.
En ole koskaan ymmärtänyt jankutusta synnistä. Kukaan ei ole syntinen, eikä tule syntiseksi sitten millään.
Pahoja tekoja ja rikoksia tehdään, niistä tulee rangaistus jo eläessä, mikäli tulee.
Normaalit asiatkin tehdään syntisiksi. aivaot ovat narikassa totaalisesti.

mikä meno
Ei ole vielä laittomuus pääsyt kokonaan valloileen,vielä on sanan lukeminen sallittua.
Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: "Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti. Tämä Ilm luvussa 17:5
Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, joka kuulutti: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä.Ilm 14.8
Siinä on heidän makeutaa,jota kansat juovat.

Aika paksua puhetta Paavalista. Yksi jae pois asiayhteydestään ja jo on asioilla kokonaan uusi merkitys. Saatana on aikojen alusta asti käyttänyt tuota tapaa huijatessaan ihmisiä. Kertomalla osan totuutta muttei koko totuutta ja lisäämällä pienen valheen sekaan.
Synnistä: synti ei koskaan tuo ihmistä lähemmäs Jumalaa vaan vie aina kauemmas. Se että ihminen herää olevansa syntinen ja ymmärtää tarvitsevansa Jeesusta pelastajanaan tuo ihmistä lähemmäs Jumalaa.