Vanhoja asioita...

KETKÄ OLIVAT PALESTIINAAN ASUKKAITA ENNEN SIONISTEJA?

http://www.palestinefacts.org/pf_early_palestine_prezionist_people.php

"Erilliset kansat, joiden on otaksuttu olevan väitettyjä arabisyntyperän omaavia ja maassa tuhansia vuosia asuneita, ovat itse asiassa erilaisista aineksista koostuva yhteisö, jolla ei ole palestiinalaista alkuperää. Virallisen brittiläisen historiantutkimuksen mukaan ei edes 1920-luvulla sellaista ollut:

Kansat Jordanista itään eivät ole arabeja, vaan ainoastaan arabienkielisiä. Suurin osa kansasta on fellaheja (maatyöläisiä)... Gazan alueella he ovat useimmiten egyptiläistä alkuperää, muuten he ovat eri rotujen sekoituksia.

V. 1911 Ensyclopaedia Britannican mukaan "väestö" Palestiinassa on yhdistelmä "erittäin laajasta asukkaiden joukosta" - joiden "etnologinen sukulaisuus edustaa varhaisella 1900-luvulla yli 20 eri kieltä, ja heistä on "senvuoksi vaikea tehtävä kirjoittaa lyhyesti - Palestiinan etnistä alkuperää". Lisäksi "Assyrian, Persian ja Rooman" vaikutukset varhaisina aikoina, "lyhytikäinen Egyptin hallinto istutti väestöön elementtejä, jotka edelleen sinnittelevät kylissä". On silti hyvin mahdollista, että paljon Välimeren maiden asukkaita, armenialaisia, kreikkalaisia ja italialaisia... turkmeeneja... persialaisia ja afgaaneja... kurdiheimoja... saksalaisia "Temppeliritareita... bosnialaisia ja tserkessejä asettui tiettyihin keskuksiin ... Turkin hallituksen määräyksestä pitääkseen beduiinit kurissa... laaja algerialainen väestö... se on siellä yhä, mutta sudanilaiset ovat poistuneet 1900-luvun alussa.

Myöhemmällä 1700-luvulla 3000 albanialaista värväytyi Venäjän armeijaan ja heidät sijoitettiin Akkoon. Ensyclopaedia Britannica huomaa "olevan hyvin kiinnostavaa, että kaikki arabiyhteisöt maassa... samarialaiset lahkot Nablusissa (Sikemissä); vähitellen kadonnut assyrialaisten joukko, joka asutti maata ja jätti maan hedelmättömäksi Israelin kuningaskunnan valtauksen vuoksi.

Palestiinan sionistisen asutustoiminnan alussa 1800-luvun lopulla maatyöläiset olivat monirotuisia talonpoikia, sivistymättömiä, mutta yksinkertaisesti arabeiksi kutsuttuja. Useimmat olivat muslimeja, mutta taajama-alueilla oli kohtuullisessa määrin kristittyjä (Nasaretissa, Beetlehemissä ja Jerusalemissa) ja juutalaisia (Tsfatissa, Tiberiaassa, Jerusalemissa, Jerikossa ja Hebronissa). Samaan aikaan arabinationalismi kehittyi Lähi-idässä vastapainona Turkin hallinnolle.

H. Allen Tupper Jr. kirjoitti New York Timesissa v. 1896 "ratsastettuaan hevosen selässä yli 400 mailia läpi Palestiinan ja Syyrian," että tosiasiassa ainoat paikalliset ihmiset olivat "kauppamiehiä pitkissä kamelikaravaaneissaan" ja "villit beduiiniheimot", jotka "eivät viipyneet samassa paikassa kahta kuukautta enempää."Useimmat sionismin perustajat tiesivät, että Palestiinassa (Israelin maassa) oli pieni arabiväestö, vaikkakin jotkut puhuivat naiivisti "maasta ilman kansaa ja kansasta ilman maata." Silti vain muutamat havaitsivat arabien läsnäolon todellisena esteenä sionismin täyttymykselle. Silloin 1800-luvun lopulla arabinationalismia ei vielä ollut missään muodossa ja Palestiinan arabiväestö oli harvaa ja järjestäytymätöntä. Monet sionistijohtajat uskoivat, että koska paikallinen yhteisö oli pieni, yhteenotot heidän ja maahan palaavien juutalaisten välillä vältettäisiin; he olivat myös vakuuttuneita siitä, että maan myöhempi kehitys hyödyttäisi molempia kansoja, ja saisi arabien hyväksymisen ja yhteistyön. Kuitenkaan toiveet eivät täyttyneet.