Kaikkien aikojen parhaat kitaristit

So true!

Livenä aivan surkea.

omat idolit peter green. steve howe. robert fripp. terry kath. jimi hendrix. ken hensley.

Hensley maailman parhaita kitaristeja? Millä perusteella? Heepissäkin hän oli kosketinsoittaja ja piisintekijä. Toki aivan loistava tuossa roolissa. Kerro äänite, jossa Hensley loistaa kitaristina.

Hens' Eggs kirjoitti:

Hensley maailman parhaita kitaristeja? Millä perusteella? Heepissäkin hän oli kosketinsoittaja ja piisintekijä. Toki aivan loistava tuossa roolissa. Kerro äänite, jossa Hensley loistaa kitaristina.

Hensley soitti myös kitaraa ja oli Heepin kakkoskitaristi. Googlaamallakin näkee kasan kuvia hänestä kitaran kanssa.

Itse en arvosta Keith Richardsia kitaristina kovin korkealle. Enkä Edgeä ja Frehleya.

Heitän muutamia, en väitä muuta, kuin että nuo nyt tulivat mieleen. Voivat olla myös jo mainittuja:
Ronnie Montrose
Steve Morse
Ritchie Blackmore
Terry Kath
Brian May
Mark Knopfler
Joe Satriani

1. Terry kath 2. Jeff beck 3. Jeremy spencer 4. Steve winwood 5. Bill champlin

Jep, tuo Toton kitaristi Steve Lukather on myös hyvä.

Ja Steve Vai, joka vaikutti vuosina 1989-1991 Whitesnakessa.

Olen samaa mieltä myös, ettei maailman parasta kitaristia voi mitenkään määritellä tai nimetä, koska on niin paljon hyviä kitaristeja ja ei tiedä minkä pistäisi ykköseksi samoin kuin on paljon hyviä rumpaleita, kosketinsoittajia, laulajia, säveltäjiä yms. muusikoita.

Norppa83 kirjoitti:

Olen samaa mieltä myös, ettei maailman parasta kitaristia voi mitenkään määritellä tai nimetä, koska on niin paljon hyviä kitaristeja ja ei tiedä minkä pistäisi ykköseksi samoin kuin on paljon hyviä rumpaleita, kosketinsoittajia, laulajia, säveltäjiä yms. muusikoita.

Niin, ja täytyy ottaa huomioon eri aikakaudet, sekä musiikkityylikin. Nykykitaristit ovat paljon teknisempiä soittajia kuin entisaikojen vastaavat, mutta täytyy ymmärtää se, että asiat tuppaavat menemään eteenpäin ja nykyisilläkin kitaristeilla on ollut niitä esikuvia, jotka ovat olleet suunnannäyttäjiä ja oman aikansa uudistajia. Ja vaikka tekninen osaaminen voikin olla erittäin kyvykästä, niin kaikesta huolimatta musiikissa täytyy olla sielua. Joku Michael Angelo Batio on todella taitava kikkailija, mutta silti Jonkun David Gilmourin yksinkertaisemmassa soittotyylissä on syvyyttä ja tunnetta. Teknisen osaamisen perusteella toki voi rankata kitaristeja, mutta se ei ole kumminkaan kaikki mitä tarvitaan ollakseen hyvä kitaristi ja muusikko. Ja lopultahan kumminkin kaikessa on kyse henkilökohtaisista makuasioista.

Tässä on hauska video, jossa Steve Vai antaa kesken keikan kitaransa yleisössä olleelle Andy Timmonsille.
https://youtu.be/ftz3FzSRpUs

Tässä taas yksi video, jossa Andy Timmons ja Paul Gilber soittavat vähän Beatles biisejä.
https://youtu.be/2onu_1Pf9c8

Tässä on Andy vähän nuorempana. Tämä on mielestäni hyvä biisi, varsinkin siinä kohtaa, kun clean vaihtuu särösoundiksi.
https://youtu.be/yYN3GMo5wX0

Livesoitosta näkee useimmiten kuka osaa ja kuka ei.

Lisätään vielä tämä. Kaunista soittoa.
https://youtu.be/Pf5yadex7EI

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja täytyy ottaa huomioon eri aikakaudet, sekä musiikkityylikin. Nykykitaristit ovat paljon teknisempiä soittajia kuin entisaikojen vastaavat, mutta täytyy ymmärtää se, että asiat tuppaavat menemään eteenpäin ja nykyisilläkin kitaristeilla on ollut niitä esikuvia, jotka ovat olleet suunnannäyttäjiä ja oman aikansa uudistajia. Ja vaikka tekninen osaaminen voikin olla erittäin kyvykästä, niin kaikesta huolimatta musiikissa täytyy olla sielua. Joku Michael Angelo Batio on todella taitava kikkailija, mutta silti Jonkun David Gilmourin yksinkertaisemmassa soittotyylissä on syvyyttä ja tunnetta. Teknisen osaamisen perusteella toki voi rankata kitaristeja, mutta se ei ole kumminkaan kaikki mitä tarvitaan ollakseen hyvä kitaristi ja muusikko. Ja lopultahan kumminkin kaikessa on kyse henkilökohtaisista makuasioista.

Jep. Kun Bernie Marsden oli nuorena oli soittelemassa yhdessä paikallisbändissä (tämä vuosia ennen Whitesnakea) ja he olivat keikalla jossain päin Englantia Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa yksi afroamerikkalainen sotilas, jonka kanssa hän musisoi tauolla sanoi hänelle, että kaiken A ja O kitaroinnissa on tunne. Se on ensimmäinen ja viimeinen asia mitä on hyvä miettiä, kun alkaa opettelemaan kappaletta. Tämän Bernie kertoo muistelmissaan "Where´s my guitar", jota olen nyt lukemassa.

Whitesnakessa on vaikuttanut myös Adrian Vandenberg jonkin aikaaa. Hänellä oli oma Vandenberg bändi ennen siirtymistä Whitesnakeen.

Anonyymi kirjoitti:

Whitesnakessa on vaikuttanut myös Adrian Vandenberg jonkin aikaaa. Hänellä oli oma Vandenberg bändi ennen siirtymistä Whitesnakeen.

Jep ja John Sykes ja Steve Vai ja alkuperäisinä kitaristeina Bernie Marsden ja Micky Moody.

Norppa83 kirjoitti:

Jep ja John Sykes ja Steve Vai ja alkuperäisinä kitaristeina Bernie Marsden ja Micky Moody.

Onhan noita kitaristeja ollut useampikin - List of Whitesnake members
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Whitesnake_members

Anonyymi kirjoitti:

Onhan noita kitaristeja ollut useampikin - List of Whitesnake members
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Whitesnake_members

Onhan Whitesnakessa ollut paljon jäseniä ja juuri sen takia ihan kaikki ei oo mulle jäänyt kunnolla mieleen. Luin juuri eilen Bernie Marsdenin muistelmia (nyt luvun alla) ja siinä hän luettelee joitakin jäsniä joita tuli Snakeen vuosien varrella sen jälkeen, kun ensimmäinen kokoonpano oli hajonnut.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan Whitesnakessa ollut paljon jäseniä ja juuri sen takia ihan kaikki ei oo mulle jäänyt kunnolla mieleen. Luin juuri eilen Bernie Marsdenin muistelmia (nyt luvun alla) ja siinä hän luettelee joitakin jäsniä joita tuli Snakeen vuosien varrella sen jälkeen, kun ensimmäinen kokoonpano oli hajonnut.

Tämä mun kommentti. Unohin kirjautua ennen kuin kirjoitin ton.

Norppa83 kirjoitti:

Tämä mun kommentti. Unohin kirjautua ennen kuin kirjoitin ton.

Slash
David gilmour
Jimmy page
Richie blackmore
Angus young
Ja monta muuta..

Itse asiassa kitarapedaalien ja vahvistimien valmistajat mullistivat soundimaailman. Muusikot käyttivät näitä laitteita ilmaistakseen itseään ja musiikkiaan.

Pedaaleista voidaan mainita esim. Tone Bender Fuzz ja Hendrixin käyttämä Fuzz Face. Klassisia vahvistimia ovat Vox, Marshall ja Fender. Sanoisin että tuosta Tone Bender Fuzz pedaalista kaikki "rouheampi" musiikki lähti liikkeelle.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa kitarapedaalien ja vahvistimien valmistajat mullistivat soundimaailman. Muusikot käyttivät näitä laitteita ilmaistakseen itseään ja musiikkiaan.

Pedaaleista voidaan mainita esim. Tone Bender Fuzz ja Hendrixin käyttämä Fuzz Face. Klassisia vahvistimia ovat Vox, Marshall ja Fender. Sanoisin että tuosta Tone Bender Fuzz pedaalista kaikki "rouheampi" musiikki lähti liikkeelle.

Insinööri keksii mitä keksii. Nerot ja visionäärit tajuavat mitä niillä keksinnöillä voi kaikkea tehdä. Kyllä se Jimi loi soundinsa jo kauan ennen läpilyöntiään ilman mitään kommervenkkejä.

Anonyymi kirjoitti:

Insinööri keksii mitä keksii. Nerot ja visionäärit tajuavat mitä niillä keksinnöillä voi kaikkea tehdä. Kyllä se Jimi loi soundinsa jo kauan ennen läpilyöntiään ilman mitään kommervenkkejä.

Ei pidä paikkansa. Kyllä soundi lähtee sähkökitaran kohdalla laitteista (kitara, vahvistin ja efektit/pedaalit). Jos näin ei olisi, niin rock soundia olisi ollut olemassa jo heti sähkökitaran keksimisen jälkeen. Kaikki pystyy vertaamaan sähkökitaran soundimaailmaa ennen 60-lukua ja sen jälkeen.

Riippuen siitä luokitellaanko jazz taidemusiikiksi, voisi sanoa, että tuo Hendrix -kuvaus sopii paremmin erääseen toiseen. Kun puhutaan kumminkin sähkökitaramuusikoista, voi todellakin kyseisellä soittimella esitetyn musiikin jakaa aikaan ennen ja jälkeen Charlie Christianin. Christian oli merkittävimpänä pidetty sähkökitaran uranuurtaja. Ennen häntä sähkökitaraa ei pidetty mitenkään suuressa arvossa ja sitä käytettiinkin lähinnä sointujen soittamiseen. Christian kumminkin näytti, että kyseisellä soittimella voi näppäillä ja soittaa melodioitakin. Tämä heppu siis mullisti koko soittimen käytön.

Kun vielä moni varhainen rock-muusikko, joista koko musiikkityyli on lähtenyt etenemään, oli saanut vaikutteita Christianilta, voisi myöskin sanoa, että tämä kaveri on vaikuttanut koko rock-musiikkiin, jopa Hendrixiin itseensä. Christian, ainakin tässä aikalinjassa, teki sähkökitarasta varteenotettavan musiikki-instrumentin, joten häntä voi pitää kaiken sähkökitaravetoisen musiikin kantaisänä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkansa. Kyllä soundi lähtee sähkökitaran kohdalla laitteista (kitara, vahvistin ja efektit/pedaalit). Jos näin ei olisi, niin rock soundia olisi ollut olemassa jo heti sähkökitaran keksimisen jälkeen. Kaikki pystyy vertaamaan sähkökitaran soundimaailmaa ennen 60-lukua ja sen jälkeen.

Jos olisit aikalaiseni ja olisit kuunnellut rockia 60-luvun puolessavälissä niin ymmärtäisit mistä puhun. Se pääosin johtuu siitä että vuosikymmeniin ei ole tullut mitään uutta ja merkittävää. Jos vuonna 1967 antoi normikitaristille särölaitteen, wah wah pedaalin ja vahvistimen ja vertasi sitä mitä Hendrix sai tuosta yhdistelmästä ulos niin ei kukaan eikä mikään pystynyt silloin käsittämään että kyse oli samasta instrumentista. Se oli puhdas soundimaailman vallankumous,paljon paljon suurempi mitä Miles Davis teki trumpetille tai Charlie Parker saksofonille.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuen siitä luokitellaanko jazz taidemusiikiksi, voisi sanoa, että tuo Hendrix -kuvaus sopii paremmin erääseen toiseen. Kun puhutaan kumminkin sähkökitaramuusikoista, voi todellakin kyseisellä soittimella esitetyn musiikin jakaa aikaan ennen ja jälkeen Charlie Christianin. Christian oli merkittävimpänä pidetty sähkökitaran uranuurtaja. Ennen häntä sähkökitaraa ei pidetty mitenkään suuressa arvossa ja sitä käytettiinkin lähinnä sointujen soittamiseen. Christian kumminkin näytti, että kyseisellä soittimella voi näppäillä ja soittaa melodioitakin. Tämä heppu siis mullisti koko soittimen käytön.

Kun vielä moni varhainen rock-muusikko, joista koko musiikkityyli on lähtenyt etenemään, oli saanut vaikutteita Christianilta, voisi myöskin sanoa, että tämä kaveri on vaikuttanut koko rock-musiikkiin, jopa Hendrixiin itseensä. Christian, ainakin tässä aikalinjassa, teki sähkökitarasta varteenotettavan musiikki-instrumentin, joten häntä voi pitää kaiken sähkökitaravetoisen musiikin kantaisänä.

Charlie Christianilla on suuri merkitys kuten aikalaisellaan Django Reinhardtilla. Ennen Jimi oli monenlaista pikkaajaa kuten vaikka kuuluisin heistä Les Paul. Heidän perintönsä toki kuuluu nykymusiikissa mutta heidän kitaransa kuulosti kitaralta, se oli helposti tunnistettavissa vaikka soitto olikin teknisesti taitavaa. Nuoremmat sukupolvet eivät nyt oikein taida ymmärtää mistä puhun. Asiaa voisi verrata vaikka kurkkulaulamiseen. Kun maailman paras kurkkulaulaja laulaa ensimmäisen kerran henkilölle joka ei ole sitä koskaan kuullut ja kuulija ei näe laulajaa niin kuulija ei millään muotoa pysty hahmottamaan että ääni tulee ihmisestä. Samanlaisen kokemuksen oma sukupolveni koki 1967 kun kuuli eka kertaa Jimiä. Näin se vaan menee.

Anonyymi kirjoitti:

Charlie Christianilla on suuri merkitys kuten aikalaisellaan Django Reinhardtilla. Ennen Jimi oli monenlaista pikkaajaa kuten vaikka kuuluisin heistä Les Paul. Heidän perintönsä toki kuuluu nykymusiikissa mutta heidän kitaransa kuulosti kitaralta, se oli helposti tunnistettavissa vaikka soitto olikin teknisesti taitavaa. Nuoremmat sukupolvet eivät nyt oikein taida ymmärtää mistä puhun. Asiaa voisi verrata vaikka kurkkulaulamiseen. Kun maailman paras kurkkulaulaja laulaa ensimmäisen kerran henkilölle joka ei ole sitä koskaan kuullut ja kuulija ei näe laulajaa niin kuulija ei millään muotoa pysty hahmottamaan että ääni tulee ihmisestä. Samanlaisen kokemuksen oma sukupolveni koki 1967 kun kuuli eka kertaa Jimiä. Näin se vaan menee.

Eddie Van Halen teki samat Eruptionilla. Kahden käden tappaaminen oli uusi juttu. Vaikka sitä oli kyllä käytetty aiemminkin, kukaan ei kumminkaan ollut aiemmin käyttänyt sitä samalla tavalla kuin Eddie, ja kun hän ensimmäisiä kertoja livenä sitä teki, hän kääntyi selin yleisöön päin, eikä kukaan nähnyt, miten hän tuollaiset soundit kitarastaan leipoi. Jotkut meinasivat, että kyseessä on syntsa. Eddie ei käyttänyt efektejä, taikka muita laitteita saadakseen "uusia ääniä", vaan hän loi ne sormillaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisit aikalaiseni ja olisit kuunnellut rockia 60-luvun puolessavälissä niin ymmärtäisit mistä puhun. Se pääosin johtuu siitä että vuosikymmeniin ei ole tullut mitään uutta ja merkittävää. Jos vuonna 1967 antoi normikitaristille särölaitteen, wah wah pedaalin ja vahvistimen ja vertasi sitä mitä Hendrix sai tuosta yhdistelmästä ulos niin ei kukaan eikä mikään pystynyt silloin käsittämään että kyse oli samasta instrumentista. Se oli puhdas soundimaailman vallankumous,paljon paljon suurempi mitä Miles Davis teki trumpetille tai Charlie Parker saksofonille.

Tuo on vain makuasioita. Itse en miellä Hendrixin soittoa sen kummallisemmaksi kuin monen muunkaan aikakautensa kitaristeihin. Jeff Beck, Jimmy Page, David Gilmour, Pete Townshend jne. ovat yhtä ainutlaatuisia kitaristeja kuin yliarvostettu Hendrix. Jokaisen soundiin vaikuttivat käytössä olleet laitteet ja instrumentit.

Anonyymi kirjoitti:

Eddie Van Halen teki samat Eruptionilla. Kahden käden tappaaminen oli uusi juttu. Vaikka sitä oli kyllä käytetty aiemminkin, kukaan ei kumminkaan ollut aiemmin käyttänyt sitä samalla tavalla kuin Eddie, ja kun hän ensimmäisiä kertoja livenä sitä teki, hän kääntyi selin yleisöön päin, eikä kukaan nähnyt, miten hän tuollaiset soundit kitarastaan leipoi. Jotkut meinasivat, että kyseessä on syntsa. Eddie ei käyttänyt efektejä, taikka muita laitteita saadakseen "uusia ääniä", vaan hän loi ne sormillaan.

Eddie testasi kyllä, tiedoksi vaan, vähän kaikenlaista. Hän käytti mm. phaser ja flanger pedaaleja luodakseen tietynlaisen soundin joka kuulee hyvin varsinkin ekoilla levyillä. Yksi hänen kuuluisia kokeiluja oli säätömuuntajan (variac) käyttö vahvistimen virransyötössä. Lisäksi hän modifioi kuuluisaa "Frankenstein" kitaraansa jonkin verran kunnes se sai lopullisen muotonsa.

Käytetyillä laitteilla on suuri vaikutus myös Eddien soundiin. Ensimmäisen levyn ja sen kiertueen pedaalit olivat kuulemma seuraavat:

MXR Phase 90
MXR 117 Flanger
MXR 6 Band EQ
Maestro Echoplex
Univox EC-80A Tape Echo
Remote Switches for the Echoplex and Univox

Vahvistimena hänellä oli 1967/68 Marshall 1959 Super Lead.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on vain makuasioita. Itse en miellä Hendrixin soittoa sen kummallisemmaksi kuin monen muunkaan aikakautensa kitaristeihin. Jeff Beck, Jimmy Page, David Gilmour, Pete Townshend jne. ovat yhtä ainutlaatuisia kitaristeja kuin yliarvostettu Hendrix. Jokaisen soundiin vaikuttivat käytössä olleet laitteet ja instrumentit.

Mielipiteesi paljastaa kuinka nuori olet. Itse asiassa hauskaa seurata nykynuorison rockin historian uudelleenkirjoittamista.

Anonyymi kirjoitti:

Eddie testasi kyllä, tiedoksi vaan, vähän kaikenlaista. Hän käytti mm. phaser ja flanger pedaaleja luodakseen tietynlaisen soundin joka kuulee hyvin varsinkin ekoilla levyillä. Yksi hänen kuuluisia kokeiluja oli säätömuuntajan (variac) käyttö vahvistimen virransyötössä. Lisäksi hän modifioi kuuluisaa "Frankenstein" kitaraansa jonkin verran kunnes se sai lopullisen muotonsa.

Käytetyillä laitteilla on suuri vaikutus myös Eddien soundiin. Ensimmäisen levyn ja sen kiertueen pedaalit olivat kuulemma seuraavat:

MXR Phase 90
MXR 117 Flanger
MXR 6 Band EQ
Maestro Echoplex
Univox EC-80A Tape Echo
Remote Switches for the Echoplex and Univox

Vahvistimena hänellä oli 1967/68 Marshall 1959 Super Lead.

Meinasinkin, että olisi pitänyt selventää tarkemmin. Tarkoitin täppäilyä. Kun Eddie ensimmäisiä kertoja soitti Eruptionia ja teki ne kahden käden täppäilyt, kukaan ei ymmärtänyt kuinka moinen soundi kitarasta saadaan. Vaikka moni luuli, että kyseessä oli syntsalla luotu ääni, Eddie kumminkin teki sen pelkillä sormillaan. Tokihan hänellä oli säröt ja muut efektit, mutta sellaiset eivät olleet mikään uusi juttu. Pointti onkin se, että hän onnistui hämmästyttämään yleisöä vain soittamalla kitaraa.

Anonyymi kirjoitti:

Mielipiteesi paljastaa kuinka nuori olet. Itse asiassa hauskaa seurata nykynuorison rockin historian uudelleenkirjoittamista.

Ei kukaan ole kirjoittamassa mitään historiaa uusiksi. Historia on se mikä se oli. Jos ei pidä Hendrixiä mitenkään ihmeellisenä, niin se on vain mielipide ja makuasia, kuten kaikki muukin musiikkiin liittyvä. "Clapton is God".

Anonyymi kirjoitti:

Meinasinkin, että olisi pitänyt selventää tarkemmin. Tarkoitin täppäilyä. Kun Eddie ensimmäisiä kertoja soitti Eruptionia ja teki ne kahden käden täppäilyt, kukaan ei ymmärtänyt kuinka moinen soundi kitarasta saadaan. Vaikka moni luuli, että kyseessä oli syntsalla luotu ääni, Eddie kumminkin teki sen pelkillä sormillaan. Tokihan hänellä oli säröt ja muut efektit, mutta sellaiset eivät olleet mikään uusi juttu. Pointti onkin se, että hän onnistui hämmästyttämään yleisöä vain soittamalla kitaraa.

1970-luvun loppupuolella säröt ja tietyt muut efektit eivät olleet uusi juttu mutta 1960-luvulla ne kehitettiin ja silloin ne olivat uusi juttu.

Anonyymi kirjoitti:

1970-luvun loppupuolella säröt ja tietyt muut efektit eivät olleet uusi juttu mutta 1960-luvulla ne kehitettiin ja silloin ne olivat uusi juttu.

Se on juuri noin. Särösoundia ei ollut hirveästi aiemmin. On ihan huuhaa väite, että Hendrix olisi saanut samat soundit esim. 40-luvun vehkeillä tai edes 50-luvun vehkeillä. 50-luvulla saatiin "alkeellista" overdrive soundia luukuttamalla sen ajan putkivahvistimia, mutta kitaraefektit syntyivät 60-luvulla.

History Of Distortion
https://youtu.be/XTGmfsKHcXo

Tuossa on hyvä video, jossa aihe käydään läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on juuri noin. Särösoundia ei ollut hirveästi aiemmin. On ihan huuhaa väite, että Hendrix olisi saanut samat soundit esim. 40-luvun vehkeillä tai edes 50-luvun vehkeillä. 50-luvulla saatiin "alkeellista" overdrive soundia luukuttamalla sen ajan putkivahvistimia, mutta kitaraefektit syntyivät 60-luvulla.

History Of Distortion
https://youtu.be/XTGmfsKHcXo

Tuossa on hyvä video, jossa aihe käydään läpi.

Soittimet, vahvistimet ja ääniefektit vaikuttavat tietenkin. Jimi Hendrix käytti tunnetusti myös Uni-Vibea saadakseen tietyt soundit soittoonsa. Alla on kuva hänen omistamastaan laitteesta, joka on nykyään museossa.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b7/Shin-ei_Uni-Vibe_(1968),_Jimi_Hendrix,_EMP_Museum.jpg

Lähes jokainen soittaja kertoo, että käytössä olevat instrumentit ja laitteet inspiroivat soittamaan tietyllä tavalla, joten niiden merkitys on suuri.

Anonyymi kirjoitti:

Soittimet, vahvistimet ja ääniefektit vaikuttavat tietenkin. Jimi Hendrix käytti tunnetusti myös Uni-Vibea saadakseen tietyt soundit soittoonsa. Alla on kuva hänen omistamastaan laitteesta, joka on nykyään museossa.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b7/Shin-ei_Uni-Vibe_(1968),_Jimi_Hendrix,_EMP_Museum.jpg

Lähes jokainen soittaja kertoo, että käytössä olevat instrumentit ja laitteet inspiroivat soittamaan tietyllä tavalla, joten niiden merkitys on suuri.

The Jimi Hendrix Experience - Voodoo Child (Slight Return) (Live In Maui, 1970)
https://youtu.be/qFfnlYbFEiE

Tuolla videolla näkyy ainakin Wah- sekä Fuzz Face -pedaali, jota Hendrix käyttää saadaksensa soundinsa.

Tuo on niin totta. Ihminen voi "hallita" totaalisesti vaikka yhden tyylilajin kovasti opeteltuaan, mutta minulle monipuolisesti soittimensa hallitsevat ovat mannaa korville.
Kuten myös monenlaisia musiikinlajeja soittavat, ihmiset jotka eivät ole fakkiintuneet pelkästään yhteen asiaan.

Niin, se soittotaito, onkin melkoisen moniulotteinen asia käsitettäväksi!

Viimeisimmät tosiasialliset havainnot moisesta tulleet Reina Del Cid "yhtyeen" soolokitaristin
Toni Lindgrenin soittimensa hallinnasta - muija on kitaristi, multi-instrumentalisti vielä siihen lisäksi. Tuossapa esimerkiksi:

https://www.youtube.com/watch?v=UD2iCuDZTBU

Tässä ei nyt saisi Alexia mollat, on niin vähän aikaa mennyt Alexin poismenosta mutta joitakin vuosia sitten tuli TV:stä Iiro Rantalan vetämä musiikki ohjelma jossa taisi olla niin että eri jaksoissa käsiteltiin eri soittimia. Kitaraosuudessa oli mm Juha Torvinen, Alexi Laiho ja Juha Björninen plus muita. Kyllähän Björninen oli omaa luokkaansa ja tavallaan Alexilla ei ollut mitään annettavaa koko ohjelmalle. Mutta sitten taas toisaalta menisinkö mielluummin Björnisen konserttiin vai hyvän metallibändin jossa on huippukitaristi niin vastaus on helppo. Björnisen konsertissa luultavasti nukahtaisin mutta metallikonsertissa olisi hauskaa. Ihmeelistä koska olen jo vanhuuseläkkeellä. Toki pysyn aina takarivissä etten vahingossa tallo nuorempia:D

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei nyt saisi Alexia mollat, on niin vähän aikaa mennyt Alexin poismenosta mutta joitakin vuosia sitten tuli TV:stä Iiro Rantalan vetämä musiikki ohjelma jossa taisi olla niin että eri jaksoissa käsiteltiin eri soittimia. Kitaraosuudessa oli mm Juha Torvinen, Alexi Laiho ja Juha Björninen plus muita. Kyllähän Björninen oli omaa luokkaansa ja tavallaan Alexilla ei ollut mitään annettavaa koko ohjelmalle. Mutta sitten taas toisaalta menisinkö mielluummin Björnisen konserttiin vai hyvän metallibändin jossa on huippukitaristi niin vastaus on helppo. Björnisen konsertissa luultavasti nukahtaisin mutta metallikonsertissa olisi hauskaa. Ihmeelistä koska olen jo vanhuuseläkkeellä. Toki pysyn aina takarivissä etten vahingossa tallo nuorempia:D

Nää nykyjannut on usein opiskelleet soittamista, kuten Alexikin ja ovat huipputeknisiä.

Hendrix ei ymmärtänyt teoriasta mitään ja soitteli välillä vääriäkin nuotteja.

Richie Blackmore mollasi Satriania samasta asiasta, soitto on liiankin teknistä.

Kuka nyt mistäkin tykkää, itse on tullut kuunneltua vähän kaikkia maailman huippukitaristeja ja tulee itsekin rämpyteltyä kitaroillani, joita on kiva keräilläkin, vaikka rahanpuute hommaa vähän monimutkaistaakin.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei nyt saisi Alexia mollat, on niin vähän aikaa mennyt Alexin poismenosta mutta joitakin vuosia sitten tuli TV:stä Iiro Rantalan vetämä musiikki ohjelma jossa taisi olla niin että eri jaksoissa käsiteltiin eri soittimia. Kitaraosuudessa oli mm Juha Torvinen, Alexi Laiho ja Juha Björninen plus muita. Kyllähän Björninen oli omaa luokkaansa ja tavallaan Alexilla ei ollut mitään annettavaa koko ohjelmalle. Mutta sitten taas toisaalta menisinkö mielluummin Björnisen konserttiin vai hyvän metallibändin jossa on huippukitaristi niin vastaus on helppo. Björnisen konsertissa luultavasti nukahtaisin mutta metallikonsertissa olisi hauskaa. Ihmeelistä koska olen jo vanhuuseläkkeellä. Toki pysyn aina takarivissä etten vahingossa tallo nuorempia:D

Niin se musiikkimaku vaihtelee ihmisillä: Minua ei saisi nykyhevi/metallimusiikin konserttiin/keikalle traktorilla kiskomallakaan, kuten ei saisi rap/hiphop puhemusiikin keikallekaan. Millään.

Tommy Tedesco
Paul Jackson Jr
Larry Carlton
Steve Lukather
Tim Pierce
Glen Campbell
Michael Thompson
Dann Huff
Michael Landau
Steve Cropper
Hank Garland

Tuossa on listattu vain muutamia sessiokitaristeja.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se musiikkimaku vaihtelee ihmisillä: Minua ei saisi nykyhevi/metallimusiikin konserttiin/keikalle traktorilla kiskomallakaan, kuten ei saisi rap/hiphop puhemusiikin keikallekaan. Millään.

Hevimeteli on huonommillaankin parasta.

Kasarihevi on kyllä hyvää, oli etuoikeus kuunnella silloin näitä bändejä. Nykyhevi ei silleen oikein nappaa. Harvemmin tulee kuunneltua.

Aika nopeasti musiikkimaku laajeni hevin ulkopuolelle, jo kasarin loppupuolella aloin kuunnella muutakin musaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nää nykyjannut on usein opiskelleet soittamista, kuten Alexikin ja ovat huipputeknisiä.

Hendrix ei ymmärtänyt teoriasta mitään ja soitteli välillä vääriäkin nuotteja.

Richie Blackmore mollasi Satriania samasta asiasta, soitto on liiankin teknistä.

Kuka nyt mistäkin tykkää, itse on tullut kuunneltua vähän kaikkia maailman huippukitaristeja ja tulee itsekin rämpyteltyä kitaroillani, joita on kiva keräilläkin, vaikka rahanpuute hommaa vähän monimutkaistaakin.

Ostapa esim joku John Scofieldin albumi ja laske kuinka monta "väärää" nuottia sieltä löydät". Samoin en koskaan unohda Klaus Järvisen vuodatusta Levyraadissa joskus hemmetin monta vuotta sitten kun Hasse Walli veti Senegalilaisen bändin kanssa afrikkalaisia säveliä. Meni kuulemma kokoajan päin helvettiä. Näin ihmeellistä se musiikki vaan on. Itselleni esim Yngwie Malnsteen ei koskaan ole soittanut kitaraa, olen kuullut häneltä vain jotain scaalojen vetelyä ja sormiharjoittelua jontka luulisi kuuluvan lämmittelyksi ennen konserttia jolloin vasta lavalla aloitetaan itse soitto.

Jan Akkerman oli minulle Hollannin vastine Alkuaikojen Jukka Toloselle. Tyrmistyin kun kuulin Tolosen albumin joskus 80-luvun alusta. Huumet olivat kait jo silloin tuhonnut kaverin ihan täysin.

Urbaani legenda sanoisin.

Samoin on varmalta taholta tietoa että Paavo Väyrynen on liskoihminen ulkoavaruudesta.