Viime viikolla tuli kuluneeksi 50 vuotta Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen/konsiliin avauksesta. Tämä kirkollinen tapahtuma on muuttanut kokolailla kirkkomme elämää ja toimintaa, joskaan ei uskoa.
Haluan aloittaa tästä tärkeästä aiheesta keskustelun ja kysyä teiltä muilta: Miten te miellätte Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen? Voisitteko enää kuvitellakaan katolista elämää ilman sitä? Mitä olisi kirkkomme elämä tänään ilman sitä?
Itse olen kaikista iloisin ja kiitollisin liturgiauudistuksesta. Vaikka en suinkaan halveksi vanhaa messua, olen paremmin kotona uudessa messussa, jossa saamme kuulla Jumalan sanaa niin rikkaasti ja monipuolisesti. Kuten otsikko antaa ymmärtää, itse suhtaudun kirkolliskokouksen erittäin myönteisesti. Se on avannut kirkossamme uuden kevään, josta merkkinä ovat monet elinvoimaiset hengelliset liikkeet, kuten neokatekumenaalinen tie, mutta myös meidän maallikkojen vastuu kirkostamme.
Puhun mieluummin kirkolliskokouksesta kuin konsiilista, sillä se korostaa Vatikaani kakkosen arvoa ja merkitystä kirkkohistoriassa kaikkien muiden ekumeenisten kirkolliskokousten jatkumona. Otsikossa käytin poikkeuksellisesti sanaa konsiili tilanpuutteen takia.
(Minua on syytetty tällä palstalla muuan kertakirjoittajan/trollin taholta purnaamisesta. Toivottavasti tämä viesti ei ole sitä.) Asiallisia vastauksia, kiitos!
Haluan aloittaa tästä tärkeästä aiheesta keskustelun ja kysyä teiltä muilta: Miten te miellätte Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen? Voisitteko enää kuvitellakaan katolista elämää ilman sitä? Mitä olisi kirkkomme elämä tänään ilman sitä?
Itse olen kaikista iloisin ja kiitollisin liturgiauudistuksesta. Vaikka en suinkaan halveksi vanhaa messua, olen paremmin kotona uudessa messussa, jossa saamme kuulla Jumalan sanaa niin rikkaasti ja monipuolisesti. Kuten otsikko antaa ymmärtää, itse suhtaudun kirkolliskokouksen erittäin myönteisesti. Se on avannut kirkossamme uuden kevään, josta merkkinä ovat monet elinvoimaiset hengelliset liikkeet, kuten neokatekumenaalinen tie, mutta myös meidän maallikkojen vastuu kirkostamme.
Puhun mieluummin kirkolliskokouksesta kuin konsiilista, sillä se korostaa Vatikaani kakkosen arvoa ja merkitystä kirkkohistoriassa kaikkien muiden ekumeenisten kirkolliskokousten jatkumona. Otsikossa käytin poikkeuksellisesti sanaa konsiili tilanpuutteen takia.
(Minua on syytetty tällä palstalla muuan kertakirjoittajan/trollin taholta purnaamisesta. Toivottavasti tämä viesti ei ole sitä.) Asiallisia vastauksia, kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Miten te miellätte Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen?"
Se vähän niinkuin vei uskottavuuden Vatikaanin 1. kirkolliskokoukselta. Miettikää nyt. Ensin uhotaan 1800-luvulla omaa ylivaltaa ja erehtymättömyyttä, sitten aletaan 1900-luvulla ekumeenisiksi ja tullaan nykymaailmaa vastaan. Haiskahtaa opportunismilta. Mutta toisaalta, jos katolista kirkkoa pitää jostain syyttää, niin ei ainakaan sopeutumis- ja selviytymiskyvyn puutteesta kautta historian.
Rooman keisarikunta oli oman aikansa "New World Order". Katolinen kirkko meni sen kanssa naimisiin aivan kuten se on nykyaikana mennyt naimisiin globalisaation ja maailmanvaltion kannattajien kanssa. Konstantinus, Kaarle Suuri, katoliset majesteetit, Bilderberg. Perinne jatkuu.
Minä olen miettinyt ekumeniaa. 60-luvulla on ehkä oltu toiveikkaita kirkkojen yhdistymisien suhteen. Siihen aikaan protestanttisissa kirkoissa oli vielä selkärankaa opin ja moraalin suhteen.On oikein hyvä, että keskinäiset kaunat on sovittu, mutta nyt suuret protestanttikirkot ovat enemmän tai vähemmän rappiolla, moraalisesti ja teologisesti. Kukan näitä nyt enää haluaisi katoliseen kirkkoon? Naispapit, homoparihyväksymiset ja liberaaliteologiahan ovat aivan meidän kirkkomme ulkopuolella. Ekumenia suhteen olen siis enää toiveikas Ortodoksien suhteen.
Katolisella kirkolla on edessään loistava tulevaisuus tässä Jumalan hylkäämässä korpimaassa, kunhan hurskaat ihmiset jättävät pakkoluterilaisuuden uppoavan laivan eivätkä tahdo ortodokseina leikkiä karjalaista loppuelämäänsä. Niinpä he palaavat suomalaisten esi-isiensä katoliseen uskoon.
Kirkolla olisi ollut suuri tilaus tässä maassa jo 1920-1930-luvuilla, mutta silloin pakkoluterilaiset tekivät kaikkensa estääkseen joukkopaon katolilaisuuteen. Enää he eivät siihen kykene.
Osittain keskustelun herättämiseksi kirjoitan vähän kriitisempi;
"Se on avannut kirkossamme uuden kevään, josta merkkinä ovat monet elinvoimaiset hengelliset liikkeet, kuten neokatekumenaalinen tie, mutta myös meidän maallikkojen vastuu kirkostamme."
Vaikka voidan tunnustaa että löytyy jotkut uudet liikkeet, yleiskuva on silti paljon muuta kuin uusi kevät. Tuhansia pappia luopuivat tehtävistään vuosittain Paavali VI alla. Ranska - Kirkkon vanhin tytär - on hengellinen aavikko, Espanjassa ja Italiassa kirkkot seisovat tyhjinä (jos eivät turisti kohteina). Saksassa tavallinen seurakunta muistutta enimäksen Suomalaisen Evl. seurakunnan, pieni ryhmä vanhuksia istuu hajanaisesti siellä sun täällä kirkkossa joka voisi otta vastaan satakertainen ihmismäärän. Englannissa ja Yhdysvalloissa Kirkkossa on sisällissota.
Uusi kevät? Pikemmin tyytymättömyyden talvi on seurannut konsiilin optimismi. Numerot ja tilastot eivät valehtelee ja niitä voidaan helposti tarkistaa.
Messun uudistus on vietetty paljon pidempi kuin ajateltiin konsiili salissa ja tulos on banaalisempi versio. Paavin sanoilla (ennen kuin hänestä tuli paavi)
"in the place of ‘liturgy as the fruit of development’ came fabricated liturgy. We abandoned the organic, living process of growth and development over centuries, and replaced it—as in a manufacturing process—with a fabrication, a banal on-the-spot product."
Ainoastan kansa kielten käyttö lukukappaleissa on ollut hyvä tulos liturgian uudistuksessa, sekin oli tosin osittain mahdollista ennen uudistustakin. Ennen konsiilikin maalikkoilla oli osa-vastuuta kirkkosta (oli muuten yksi Opus Dein painotuksia) ja elinvoimaisia liikeitä oli enemmänkin kuin nyt. Kyllä, jotkut uudistukset ehkä tarvittiin sääntökuntaelämän kurissa ja joissakin muissa asioissa mutta niitä olisi ollut mahdollisia tehdä ilman konsiilikin.
Luultavasti meillä olisi ollut 60-luvun kulttuuri vallankumouksia myös ilman konsiili ja ne olisivat vaikuttaneet Kirkkon elämään. Uskosta luopuminen - sekularisointi - olisi tapahtunut, mutta toisalta meillä olisi paremmin koulutettuja ja kiihkempiä pappeja ja sääntökuntalaisia sen vastavaikutukseksi.
"Ennen konsiilikin maalikkoilla oli osa-vastuuta kirkkosta (oli muuten yksi Opus Dein painotuksia) ja elinvoimaisia liikeitä"
Harvoin tulee luettua tuollaista puppua! Olen vuosien varrella lukenut monta kirjaa Vatikaanin 2. kirkolliskokouksesta ja niissä on todettu, ettei kirkolliskokoukseen osallistunut YHTÄKÄÄN Opus Dei -piispaa. Opus Dei oli silloin vielä hyvin pieni ja tuntematon todellisuus.
Tottakai!
Opparit olivat pieniä silloin eikä kovin vaikutusvaltaisia. En ole varma mutta uskoisin että Francon hallitus vastusti heidät - ei ilman syyitä.
Mainitsin heidät esimerkkinä siitä että Vatikaani 2 kokous ei ollut ensimmäinen taho joka painosti maalikkojen osa-vastuuta kirkkosta. Olisin yhtä hyvin voinut mainita autuas Cardinaali Newman täältä Englannista joka puhui samasta asiasta.
On toisalta kiinostava lukea että juuri se on ainoa asia johon reagoit tekstissäni..
Maallikojen vastuusta kirkosta puhuivat jo kauan ennen oppareita mm. pyhä Frans Salesilainen ja autuas Henry Newman. Marialainen on oikeassa, että opparit tuskin vaikuttivat kirkolliskokouksen yhtään millään tavalla - ja hyvä niin.
"Ranska - Kirkkon vanhin tytär - on hengellinen aavikko"
Islam on siellä jo vahvin uskonto.
"Espanjassa ja Italiassa kirkkot seisovat tyhjinä (jos eivät turisti kohteina)".
Tai vandalisoinnin kohteina...
"Saksassa tavallinen seurakunta muistutta enimäksen Suomalaisen Evl. seurakunnan, pieni ryhmä vanhuksia istuu hajanaisesti siellä sun täällä kirkkossa joka voisi otta vastaan satakertainen ihmismäärän."
Samaan aikaan moskeijat ovat täynnä Jumalaa pelkääviä Allahin kunnioittajia.
"Englannissa ja Yhdysvalloissa Kirkkossa on sisällissota"
Liberaalit ja traditionalistit ovat noissa maissa käytännössä skismassa keskenään ja yrittävät välttää kaikkea kanssakäymistä.
Katolilaisuudella on tulevaisuus ainoastaan kolmannen maailman kehitysmaiden uskontona. Eurooppalainen katolilaisuus kuolee pois, vääjäämättä.