Olen miettinyt, onko Aspergerilla vaikutusta siihen, että en halunnut lähteä Lontoon-matkalle äitini miehen kanssa. Minulla on diagnosoitu Asperger vuonna 1997. Äitini mies olisi halunnut viedä minut matkalle Lontooseen ja kysynyt äidiltäni lähtisinkö mahdollisesti matkalle hänen kanssaan koska äiti ei olisi voinut lähteä töiden takia kun taas äitini mies on jo eläkkeellä ja minullakin olisi ollut aikaa koska en silloin ollut töissä enkä opiskellut. En halunnut lähteä, koska en omasta mielestäni ansaitse matkoja, koska minulla ei olisi niihin varaa kun en ole vielä ollut työelämässä mukana enkä myöskään pidä Lontoota minään ensimmäisenä matkakohteena. Lappi ja Pohjoismaat kiinnostaisivat sekä myös Baltia ja Venäjä. Olen käynyt ulkomailla aika vähän, koska äidilläni ei yksinhuoltajana ja kolmen lapsen äitinä ollut varaa kovin pitkiin matkoihin. Hän tapasi nykyisen miehensä vuonna 2006.
Johtuuko Aspergerista, etten halunnut lähteä matkalle?
faokoaw
299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä todennäköisesti johtuu. Aspergerit ei yleensä halua matkustella.
Minulla on ihan päinvastaisia kokemuksia. Tunnen monia Aspergereja jotka ovat matkanneeet maailman äärissä yksinkin ja kertoneet että vieraassa kulttuurissa on itse asiassa helpompi elää kun aspergerilaisuus ei paista esiin tai tulee käsoitetyksi vain kulttuurierona (mitä se tietysti pitkälti onkin).
Minusta se matkalle lähtemättömyys saattoi johtua joko liiallisesta vaatimattomuudesta, tai yksinkertaisesti siitä ettei Lontoo tai matkaseura kiinnostanut. Olen minäkin kieltäytynyt matkatarjouksista sellaisiin matkakohteisiin (kuten Teneriffa) jotka vaan eivät kertakaikkiaan kiinnosta. Toisaalta olen matkustanut monissa paikoissa ja selvinnyt hyvin. Matkustelu, kielet ja kulttuuri kiinnostavat. Eivät tietenkään kaikkia asseja, mutta monia. Mikään diagnnosikriteeeri matkustushaluttomuus ei tosiaankaan ole.