Silkkiperhosen toukka valmistaa erittämästään silkistä ympärilleen kotelon, jonka sisällä se muuttuu perhoseksi. Kun tulee aika poistua kotelosta, silkki on liian vahvaa ainetta, että perhonen voisi päästä ulos. Tähän on kuitenkin ratkaisu; perhosen mahalaukussa on entsyymiä nimeltä serrapeptaasi, jonka tehtävänä on sulattaa silkkiä. Perhonen oksentaa serrapeptaasia kotelon seinään ja sulattaa itselleen reiän josta se pääsee ulos.
Millä tavoin evoluutio on kehittänyt tämän mekanismin? Jos historian ensimmäisillä silkkiperhostoukilla ei olisi ollut jo valmiiksi entsyymiä mahalaukussaan, ne eivät olisi päässet ulos koteloistaan ja koko eläinlaji olisi kuollut saman tien. Koska niillä kuitenkin oli entsyymiä, sen on täytynyt kehittyä ennen silkkiä. Koska se olisi ennen silkin kehittymistä ollut hyödytöntä, tämän ominaisuuden olisi pitänyt karsiutua pois.
Millä tavoin evoluutio on kehittänyt tämän mekanismin? Jos historian ensimmäisillä silkkiperhostoukilla ei olisi ollut jo valmiiksi entsyymiä mahalaukussaan, ne eivät olisi päässet ulos koteloistaan ja koko eläinlaji olisi kuollut saman tien. Koska niillä kuitenkin oli entsyymiä, sen on täytynyt kehittyä ennen silkkiä. Koska se olisi ennen silkin kehittymistä ollut hyödytöntä, tämän ominaisuuden olisi pitänyt karsiutua pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähes kaikkien perhoslajien toukat tuottavat silkkimäistä materiaalia kotelonsa muodostamiseksi. Silkkiperhosen toukat ovat jalostetut tuottamaan tuota silkkiä poikkeuksellisen runsaasti.
Se on eri materiaalia, lujempaa kuin muilla perhosilla. Siitä johtuen tarvitaan serrapeptaasia, jotta kotelon voisi sulattaa auki. Millä tavalla silkin ja serrapeptaasin yhteys on voinut syntyä, ellei yhtäaikaisesti?
"Millä tavoin evoluutio on kehittänyt tämän mekanismin?"
Ensinnäkin pitää ottaa huomioon, että kyky tuottaa entsyymiä ei ole syntynyt perhoselle eikä silkkiperhonen (tai mikään niistä useista perhoslajeista, joita kasvatetaan silkin tuottamiseksi) sitä itse tuota vieläkään.
Toiseksi kannattaa muistaa, että silkki (tai kaikki eri silkit) on proteiinia eli potentiaalista ravintoa. Silkkilangan hajottaminen on siis hyödyllistä, jos elää ympäristössä, jossa kehittyy perhosia joiden kotelossa on silkkiä (vaikka kotelot eivät olisikaan kokonaan silkkiä).
Auttaisiko tämä alkuun vai onko Raamattu niin pahasti silmässä, että et vieläkään näe ratkaisua?
"Millä tavalla silkin ja serrapeptaasin yhteys on voinut syntyä, ellei yhtäaikaisesti?"
Vuorovedoin. Vahvempi entsyymi - vahvempi silkki - vielä vahvempi entsyymi jne.
Onko nyt taas jalostus evoluutiota? Välillä ei ollut. Koettakaa päättää.
Silkkiperhonen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bombyx_mori
Serrapeptaasi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Serratiopeptidase