Joku yhteenveto tuli tehtyä katsottuni tv7 ohjelmia jälleen. Siis minulla ei aiemmin näkynyt kyseinen kanava, joten olen tutustunut nyt muutaman viikon aikana kanavan ohjelmistoon, te muut varmaan olette ihmettelynne ihmetelleet ohjelmista. Mulla herää semmoinen yleinen kysymys ja kummastuksen aihe koko tuosta ohjelmistosta ja sitä kautta tietysti uskonnonharjoittamisesta yleensäkin.
Eli: Miten voi olla mahdollista, että jolle kulle riittää koko elämän ajaksi uskomukset koko olemassa olosta ja ilmiöistä vain siten kuin mitä raamattu (ja tietty myös joku muukin uskonto) tarjoaa. Miksei uskovainen hae ja etsi totuutta ja selityksiä vaan tyytyy johonkin älyttömiä selityksiä ja taikauskoa sisältävään vanhaan aavikkoaikakauden perinneteokseen, joka tosiaan selittää asioita sen aikakauden ja sen alueen alkeellisen maailmankuvan ihmisille, jotka selitti taikauskoisesti kaikki asiat. Vieläpä raamatun tekstit on kulkeneet yli sata vuotta suusta suuhun, ja kaikki tietää kuinka paljon jutut välillä muuttuu viikossakin ja jokainen laittaa vähän lisää entiseen.
Ja miten joku kokonainen teeveekanava on niiin homehtunut, että pyörittää samoja virkkeitä, samoja epäjohdonmukaisia lauseita ja vanhoja ajatuksia ja tarjoilee niitä yhä uudessa ja uudessa paketissa, niin että mikään ei muutu, mikään ei kehity eikä mene eteen päin? Miten kukaan voi olla NIIN PYSÄHTYNYT? Olen kyllä ymmärtänyt, että uskonto on monelle lahkolle pelkkää liiketoimintaa, kuten tv7:n jatkuvasta rahankeruusta huomaa. Mutta miksi ihmiset on niin tyhmiä, että niille riiitttää noin naurettavat tarinat ja selitykset, mitä tuo kanava pyörittää jatkuvasti? Pelkääkö ihminen tietoa, koska se voi kyseenalaistaa kaiken entisen, miten esmes tiede kehittyy.
Jos jumala olisi sellainen kaikkivoipa entiteetti kuin raamatussa sanotaan, olisi jumala itse vastaamassa TV7:ssa ja mediassa. Miten jolle kulle voi riittää pyöriä niin ahtaaassa maailmankatsomuksessa eikä halua tietääkään mitään enempää, vaan sulkee silmänsä ja korvansa, panee päälle jonkun uskiskanavan, lukee ainoastaan älyttömämpääkin älyttömpää raamattua ja hakee sieltä ja ihmisten erilaisista tulkinnoista jotain totuuksia, vaikka tiede on selittänyt asiat jo aikaa päivää monet asiat jo paremmin.
Miksi uskikselle ei tule halu tietää mitä asioiden takana on ja mikä totuus oikeasti on ja kyseenalaistaa aikaisempia uskomuksiaan, kun hänelle riittää satoja vuosia vanha teos, jolla ei ole mitään kosketusta nykypäivään? Onko nyt kyse tosiaan siitä, että kompentenssi on tosiaan niin rajoittunut, että kehitystä ei voi tapahtuakaan, siis ihan aivoteknisistä syistä? Yli rajoittuneiden, omien uskomusten käyvä pohdinta itsensä kanssa ei yksinkertaisesti onnistu, jos aivoista puuttuu siihen tarvittavat osat? Miten muuten tätä voi selittää?
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=24011&suurennos
Minusta raamattu kuuluu kulttuuriperintöön, mutta se pitää asettaa omaan kontekstiinsa missä muutkin fiktiiviset kansaneepokset, missä on siteeksi totta mutta 99.9% on mielikuvituksen tuotetta ja vallankäytön väline.
Eli: Miten voi olla mahdollista, että jolle kulle riittää koko elämän ajaksi uskomukset koko olemassa olosta ja ilmiöistä vain siten kuin mitä raamattu (ja tietty myös joku muukin uskonto) tarjoaa. Miksei uskovainen hae ja etsi totuutta ja selityksiä vaan tyytyy johonkin älyttömiä selityksiä ja taikauskoa sisältävään vanhaan aavikkoaikakauden perinneteokseen, joka tosiaan selittää asioita sen aikakauden ja sen alueen alkeellisen maailmankuvan ihmisille, jotka selitti taikauskoisesti kaikki asiat. Vieläpä raamatun tekstit on kulkeneet yli sata vuotta suusta suuhun, ja kaikki tietää kuinka paljon jutut välillä muuttuu viikossakin ja jokainen laittaa vähän lisää entiseen.
Ja miten joku kokonainen teeveekanava on niiin homehtunut, että pyörittää samoja virkkeitä, samoja epäjohdonmukaisia lauseita ja vanhoja ajatuksia ja tarjoilee niitä yhä uudessa ja uudessa paketissa, niin että mikään ei muutu, mikään ei kehity eikä mene eteen päin? Miten kukaan voi olla NIIN PYSÄHTYNYT? Olen kyllä ymmärtänyt, että uskonto on monelle lahkolle pelkkää liiketoimintaa, kuten tv7:n jatkuvasta rahankeruusta huomaa. Mutta miksi ihmiset on niin tyhmiä, että niille riiitttää noin naurettavat tarinat ja selitykset, mitä tuo kanava pyörittää jatkuvasti? Pelkääkö ihminen tietoa, koska se voi kyseenalaistaa kaiken entisen, miten esmes tiede kehittyy.
Jos jumala olisi sellainen kaikkivoipa entiteetti kuin raamatussa sanotaan, olisi jumala itse vastaamassa TV7:ssa ja mediassa. Miten jolle kulle voi riittää pyöriä niin ahtaaassa maailmankatsomuksessa eikä halua tietääkään mitään enempää, vaan sulkee silmänsä ja korvansa, panee päälle jonkun uskiskanavan, lukee ainoastaan älyttömämpääkin älyttömpää raamattua ja hakee sieltä ja ihmisten erilaisista tulkinnoista jotain totuuksia, vaikka tiede on selittänyt asiat jo aikaa päivää monet asiat jo paremmin.
Miksi uskikselle ei tule halu tietää mitä asioiden takana on ja mikä totuus oikeasti on ja kyseenalaistaa aikaisempia uskomuksiaan, kun hänelle riittää satoja vuosia vanha teos, jolla ei ole mitään kosketusta nykypäivään? Onko nyt kyse tosiaan siitä, että kompentenssi on tosiaan niin rajoittunut, että kehitystä ei voi tapahtuakaan, siis ihan aivoteknisistä syistä? Yli rajoittuneiden, omien uskomusten käyvä pohdinta itsensä kanssa ei yksinkertaisesti onnistu, jos aivoista puuttuu siihen tarvittavat osat? Miten muuten tätä voi selittää?
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=24011&suurennos
Minusta raamattu kuuluu kulttuuriperintöön, mutta se pitää asettaa omaan kontekstiinsa missä muutkin fiktiiviset kansaneepokset, missä on siteeksi totta mutta 99.9% on mielikuvituksen tuotetta ja vallankäytön väline.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Hare Krishna -liikkeen kirjassa sanotaan että ihmiselle riittää vallan mainiosti kun hän toistaa loitsua "Hare Krishna, Krishna Hare..."
Monomaaninen jankkaaminen on kaiketi tunnusomaista monille uskonnoille.
Koska aivot ovat lihas siinä kuin muutkin vastaavat jota pitää harjoituttaa jotta se pysyy kunnossa, niin tuollaisen rukouksen, mantran tai loitsun jankuttaminen varmaan vielä surkastuttaa loputkin järjen molekyylit aivoista. Meditaatio on hyväksi monesti siksi että vapauttaa ylikuumenneet aivot vastaanottamaan uutta tietoa ja aivot lepää, mutta jatkuva levossa oleminen rapauttaa. Itse saan parhaat ideat uidessa ja lenkillä. Alitajunta tekee työtä, kun niille asettaa jonkun tehtävän. Uskonnot ei kannusta uuden tiedon hankkimiseen, vaan kaikki evidenssi mikä ei tue uskontoa hylätään tai jopa demonisoidaan. Onko se se tiedon puu, mikä on niin paha? Mietin että onko vallanpitäjät aikoinaan pelotelleet juuri tiedon lisääntymisestä siksi koska se asettaa juuri naiivit uskomukset kyseenalaiseksi.
"Miten voi olla mahdollista, että jolle kulle riittää koko elämän ajaksi..."
Samaa olen monesti ihmetellyt enkä ole vastausta keksinyt. Mahdollista se kuitenkin näyttää olevan.
"Ja miten joku kokonainen teeveekanava on niiin homehtunut..."
Sama juttu sen kanssa.
"Miksi uskikselle ei tule halu tietää mitä asioiden takana on"
Varmaan tuleekin mutta uskis katsoo olevansa kunnon uskis juuri siksi että pystyy pitämään tiedonhalunsa kurissa ja karttamaan arveluttavaa tietoa. Kun sitä tietoa ei vielä ole, uskis ei tiedä mikä sitä arveluttavaa tulisi olemaan jos selvän ottaisi ja niin uskis pyrkii välttämään tietoa ylipäätään.
"Miksi uskikselle ei tule halu tietää mitä asioiden takana on"
Mietin vähän samanlaista äskettäin, en niinkään pelkästään uskiksia ajatellen vaan ihmisiä yleensä.
Katsoin nimittäin telkkarista ohjelmaa Suomen huonoimmista kuskeista. Siinähän joukko jo ajokortin saaneita kilpailee auton ajamiseen liittyvissä tehtävissä.
Normiautoilijan ei tietysti tarvitse olla perillä pumppusuuttimista ym. teknisistä hienouksista mutta luulisi aivan perusperiaatteen olevan sentään selvä, että autossa on moottori, joka pyörittää pyöriä saaden auton kulkemaan ja rattia kääntämällä saa etupyörät eri asentoihin jotta pääsee haluttuun suuntaan.
Noille kuskeille tuokaan ei tuntunut olevan sisäistettynä, kuultiin huudahduksia "miksei tämä mene..", "mitä se nyt teki..." ja sen sellaisia. Ikäänkuin auto olisi omin päin päättänyt tehdä jotakin. Tiukoissa paikoissa otettiin kädet ratista, pantiin silmät kiinni ja ajettiin kolari. Yhdessä jaksossa poltettiin kytkin kun ei tajuttu mikä se on ja mitä se pystyy kestämään. Se ajatus tuntui kaiken kaikkiaan olevan vieras että auto toimii tietyllä periaatteella ja sitä voi siihen periaatteeseen perustuen ohjata.
Kyse ei ollut aloittelijoista vaan tosiaan jo kortin saaneista ja rupesin miettimään, onko toisilla kerta kaikkiaan koko ajattelutapa auton ajamiseen soveltumaton.
Olisiko tuolla jotain yhteyttä uskistumisalttiuden kanssa?
"Tiukoissa paikoissa otettiin kädet ratista, pantiin silmät kiinni ja ajettiin kolari."
Eli just samalla lailla kuin se lentokapteeni joka vaan alkaa rukoilla sen sijaan että yrittäisi vakauttaa lentokonetta ja pelastaa ihmishenkiä... :)))
Tsiisös sentään. Minä en ole pystynyt kattomaan sitä kuskiohjelmaa ollenkaan sillä just tuo raivostuttaa, että miksei se helkatin kuski TEE MITÄÄN JÄRJELLISTÄ, vaan valittaa ja rutisee.
Nimim. Ehkäpä
Minusta jotenkin tuntuu että tuo ohjelma on käsikirjoitettu. En tätä Suomen huonointa kuski-ohjelmaa ole katsonut, mutta aikaisempaa brittiversiota katsoin muutaman kerran. Ei sellaiset kuskit ole voineet saada ajokorttia!
Raamattu puhuu kaunistelematta ihmisistä ja heidän erheistään maailman tappiin asti.
Muut eivät halua elää todellisuutta kun eivät ota Raamattua todesta.
Minusta qntelen sinun kommenttisi juuri on valaiseva esimerkki siitä, mitä se pysähtyneisyys tarkoittaa.
Vika onkin muissa, jos ne muut ei tyydykään etsimään totuutta jostain alkukantaisesta runoelmasta vaan haluaa todella tietää enemmän! :D
Sitä tässä ihmettelen juuri, että eikö uskiksella tule koskaan ajatus mieleen etsiä lisää. Miksi kehitys pysähtyy, tai ei lähde edes käyntiin?
Oletko huomannut, miten Raamatun todellisuuden pysyvyyttä ylläpidetään hokemalla? Ilman sitä se katoaa...
Fanaatikko on oikeassa, vaikka kaikki muut ovat hänen kanssaan eri mieltä. Fanaatikko myöskin uskoo, että jos asiaa toistaa tarpeeksi monta kertaa ja kovaan ääneen, muutkin sen uskovat, eikä muita todisteita tarvita.
(Hikipedia)
Saman suuntaista wikistä.
>>Bertrand Russell kirjoitti: ”Fanaattisuus on ensisijaisesti järjen käytön älyllistä vajavaisuutta, sellaista johon filosofiasta löytyy älyllinen vastamyrkky”
Hei nimimerkki aivot narikkaan!
Kirjoitit:
"Miksi uskikselle ei tule halu tietää mitä asioiden takana on ja mikä totuus oikeasti on ja kyseenalaistaa aikaisempia uskomuksiaan, kun hänelle riittää satoja vuosia vanha teos, jolla ei ole mitään kosketusta nykypäivään?"
Uskovaiset ovat löytäneet koko totuuden ja ovat siitä ehdottoman vakuuttuneita eivätkä siksi tarvitse lisätotuuksia tai tietoa. Uskovaiset ovat tyytyväisiä Raamatun totuuteen joka on Jeesus Kristus, ei siihen tarvitse mitään lisätä.
Jeesus on tie, totuus ja elämä, se on Raamatussa hyvin selvästi kerrottu.
Siunausta sinulle!
Rakkaus on tie totuus ja elämä, sitä tämä Jeesus-heppu mahdollisesti yritti sanoa...ja sitten kun sen resepti on niin paljon hankalampi toteuttaa, niin jotkut yksinkertaisesti tyytyvät hokemaan reseptiä omin mausteinensa...Ikävän usein käy niin, että kun itse ideaa ei ymmärretä, tyydytään ulkoiseen toistamiseen.
Nöyryyttä sinulle!
reykjavik-72
Sitä minä juuri aloituksessa ihmettelen, että eikö uskiksen aivot pysty enempään kuin yrittää etsiä todisteita että raamattu on totta sen sijaan että etsivät selityksiä miksi mikään uskonto ei selitä oikeastaan yhtään mitään. Ja miksei tule halu kehittyä ja ymmärtää mitään muuta kuin raamattua, eikä sitäkään niin ristiriitaisena teoksena kukaan uskikset itsekään osaa selittää?
Raamatun väitteet kaatuu heti ensiluvussa, missä puhutaan jumalasta, joka on kaikkivoipa. Miksi kaikkivoipa käyttäytyy kuin pirullinen sadisti, joka ei tee mitään kaikkivoipaisuudellaan vaan käskee rakastamaan itseään vaikka on pirullinen sadisti ja vaan vaatii ihmiskunnalta narsistista palvontaa, tai panee ihmiset ikuiseen grilliin. Mihin se jumala sitä palvontaa tarttee ja miksi jumala nauttii kärsimyksistä? Saako se jotain voimaa siitä? Mihin se sitä tarttee, jos se kerran on kaikkivoipa (vaikkei siis osaa edes tulla esiintymään tv7 lähteyksiin).
Tämä on ensimmäinen kompastuskivi, mihin koko teoria kaatuu.
"Jeesus on tie, totuus ja elämä"
Tuo on niitä tyypillisiä mantroja, joita hoetaan, kun ei osata vastata kysymyksiin mitenkään. Eikä uskikset itsekään tiedä eikä osaa selittää, mitä tuo tarkoitta.
Hei iksu_tep!
Kirjoitit:
"Rakkaus on tie totuus ja elämä, sitä tämä Jeesus-heppu mahdollisesti yritti sanoa..."
Olet osittain oikeassa. Jeesus on tie, totuus ja elämä ja Hän on rakkaus. Me emme itse pysty kehittämään itseemme rakkautta kuin jonkin verran. Tarvitsemme Jeesusta koska Hän on rakkaus itse. Vain Jeesuksen avulla pystymme elämään rakkaudessa koska Hänessä on anteeksiantamus ja armo ja Pyhä Henki tulee vain uskomalla Jeesukseen.
Pyhä Henki vaikuttaa meissä rakkautta ja hyviä asioita eli niinsanottuja Hengen hedelmiä kuten: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (galatalaiskirje 5. luku 22. jae)
Ei meidän itse tarvitse yrittää kehittää noita Hengen hedelmiä ja rakkautta vaan Jeesus tekee sen meidän puolestamme Pyhän Hengen välityksellä. Ei kukaan siihen pystyisikään. Raamattu sanookin: "Kristus teissä kirkkauden toivo".
Nöyryys on muuten se vaikein läksy minkä Jeesus opetuslapsilleen jätti.
Siunausta sinulle!
Huomaatko minkälaiset selitykset olet valinnut? Ei tarvitse tehdä mitään, kaikki tulee itsestään, toimii kuin laihdutuspilleri! Kuka tahansa alkaa lopulta uskomaan mitä tahansa höpinää, kunhan sitä tarpeeksi usein toistaa. Ihmisen pää on merkillinen, sitä pystyy ihan itse huijaamaan jos haluaa.
Ihmisen kyky rakkauteen ja toisten hyväksi toimimiseen on lajiominaisuus, me olemme laumaeläimiä, ilman sitä emme nyt olisi tässä. Mystiset uskomusrakennelmat, joille ei löydy havaintopohjaa luonnosta ovat tarpeettomia tässä asiassa.
Jumalaa voi mun mielestä kysellä jos ei uskalla olla ilman vastausta kysymykseen "miksi me olemme täällä'", mutta ei sillä kyllä tarvitse ihmisen lajiominaisuuksia yrittää veikeästi selitellä.
”Huomaatko minkälaiset selitykset olet valinnut? Ei tarvitse tehdä mitään, kaikki tulee itsestään, toimii kuin laihdutuspilleri!”
Raamatun mukaan ihminen ei kehity paremmaksi.
Näin ollen kaikenlaiset kehitysopit ovat valheellisia ja orjuuttavia.
Muutekin kehitys- ja muutospaineiden asettaminen on hyvin kyseenalaista. Jumala ei luonnut ihmistä kehittymään paremmaksi, jos näin olisi, Jeesus olisi varmasti jossain kohtaa Raamattua sanonut sen.
Paljon suurempaa olisi pohtia, että minkälaisia nyt olemme kuin sitä, millaisiksi meidän pitäisi kehittyä. Maailma muuttuu nopeasti, mutta ihminen ei.
Viimeiseksi:
Pahuusongelma ei poistu maailmasta kehittymisen tai paremmaksi tulemisen avulla. Synti asuu meissä. Eniten kehitystä vaativat ovat yhtä pahoja kuin heidän kohteensa. Pahuus ei poistu maailmasta, koska pahuusongelman poistajat ovat yhtä pahoja. Se, että asettaa kiihkeästi toisille kehitys- ja muutospaineita, ei varsinaisesti ole osoitus siitä, että olisi itse jotenkin muita parempi.
Helppoa ei siis ole...
Ihminen on muuttuva, henkilökohtaisessa elämässään ja lajina. Tieto ja elämänkokemukset muuttavat uskomuksia ja nämä puolestaan vaikuttavat ihmisen toimintaan. Joissain asioissa muutokset ovat hankalia, kun skomukset ovat syntyneet niin nuorena. Meidän on vaikea tunnistaa ja hahmottaa niitä ja saatamme jäädä "jumiin" sellaisinkiin uskomuksiin, jotka vaikeuttavat meidän elämäämme huomattavasti.
Todellisuus oi ole sanojen määriteltävissä. Me kykenemme vain valitsemaan kaikesta ympäröivästä tulkintoja, jotka vastaavat meidän kokemustamme tai tulkintoja, joiden voidaan osoittaa vastaavan todellisuutta paremmin kuin meidän mielikuvamme.
Minun mielestäni sinun kuvailemasi tulkinta todellisuudesta ei vastaa mitenkään minun kokemuksiani, sillä ei ole sellaisia perusteita, että voisin kuvitella sen kuvaavan todellisuutta ja ennen kaikkea se on niin synkkä ja surkea, että mielestäni se on maailmankuvaksi aivan kelvoton. Se toimii ainoastaan syöttinä, tarinalle, joka tarjoaa verbaalista helpotusta tuolle onnettomalle kuvalle.
Pahuuden käsite on naurettava. Ihmisen, niinkuin muidenkin eläinten, toimissa on paljon sellaista, joka on jostakin näkökulmasta huonoa, jostakin hyvää. Vahingoittuneet ihmismielet eivät toimi yksilön ja lauman hyväksi, vaikeat olosuhteet tuottavat äärimmäistä toimintaa, vääristynyt maailmankuva ja uskomukset tuottavat samoin irrationaalista toimintaa. "Pahuuteen" uskominen demonisena piirteenä tai fyysisenä olentona sitoo ihmisen mielikuvitustaisteluun ulkoistettua pahaa vastaan sen sijaan, että pyrkisi rehellisesti ja kriittisesti pohtimaan oman toimintansa motiiveja ja seurauksia.
Uskonnon suurimpia ongelmia on mielestäni juuri muuttumattomuus. Kuten missä tahansa ympäristössä, jossa kehitys pysähtyy, muutos lakkaa, suhteet alkavat vääristymään. Myös työpaikoilla käy näin. Seisova vesi alkaa haista.
"Uskovaiset ovat löytäneet koko totuuden ja ovat siitä ehdottoman vakuuttuneita eivätkä siksi tarvitse lisätotuuksia tai tietoa."
Eli sunlaiset uskovat kuvittelevat jo tietävänsä kaiken... voi tuota ylpeyden määrää. Sanon sunlaiset uskovat, koska en halua uskoa että suurinosa tai kaikki uskovat olisivat samanlaisen hybriksen riivaamia.
"Uskovaiset ovat tyytyväisiä Raamatun totuuteen joka on Jeesus Kristus, ei siihen tarvitse mitään lisätä."
Onneksi samaa ajatusta ei jaa tutkijat, jotka yrittävät selvittää esim. uusia hoitokeinoja tauteihin tai maailmankaikkeuden ja todellisuuden saloja. Jos kaikki olisivat sunlaisia uskovia, niin ihmisiä vieläkin kuolisi isorokkoon ja ties mihin muihin tauteihin.
"Me emme itse pysty kehittämään itseemme rakkautta kuin jonkin verran."
Ehkä sä et voi, mutta älä yritä yleistää rajoitteitasi muihin.
"Pyhä Henki vaikuttaa meissä rakkautta ja hyviä asioita eli niinsanottuja Hengen hedelmiä kuten: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."
Mainitse yksikin kristitty, joka täyttää nuo piirteet. Kun uskovaisuus näyttää tekevän joistakin ylimielisiä ja elitistisiä itsenimitettyjä moraalinvartijoita, jotka tuomitsevat toisia olan takaa. Loistava esimerkkinä on tällä palstalla ajoittain sekoileva vainoharhatapaus SamiA.
"Nöyryys on muuten se vaikein läksy minkä Jeesus opetuslapsilleen jätti."
Se ei tarkoita että kyseisen läksyn voi jättää tekemättä >_>
Kai te tajuatte ettei nöyryys, lähimmäisenrakkaus jne. synny ihmiseen mistään taikaiskusta, vaan niiden eteen joutuu oikeasti tekemään jotain. Tosin kun katsoo eräiden uskovien laiskuutta ja mukavuudenhalua, niin enpä yllättyisi että tämäkin jätetään tekemättä. On vain helpompi esittää ja luulla olevansa eettinen ihminen kuin olla eettinen ihminen.
Ja sitten ateisteja syytetään nihilismistä...
Miksi kenenkään pitäisi olla kristitty? Jos se ei kerran muuta mitään, niin miksi edes yrittää. Ja miksi olet kirjoittanut profiiliisi:
"Haluaisin olla ihminen, jolla on sydän. Eikä mikä tahansa sydän vaan sellainen sydän, joka rakastaa lähimmäistään."
Miksi haluat jotain mahdotonta? Jos olet sydämmettömänä syntynyt, niin sydämmettömänä kuoletkin. Vai kuvitteletko kehittyväsi johonkin suuntaan?
”saatamme jäädä "jumiin" sellaisinkiin uskomuksiin, jotka vaikeuttavat meidän elämäämme huomattavasti.”
Kuten että me kehitymme koko ajan paremmiksi. Kehitys- ja muutospaineet eivät ainakaan helpota elämistä.
”Todellisuus oi ole sanojen määriteltävissä. Me kykenemme vain valitsemaan kaikesta ympäröivästä tulkintoja, jotka vastaavat meidän kokemustamme tai tulkintoja”
Ehkä noin niin kauan kuin totuudenmittari on ihminen itse. Luottaminen siihen, että omat kokemukset todellisuudesta ovat aitoja, johtaa konstruktivismiin. Ihminen ikään kuin rakentaa oman totuuden, jota tämä pitää oikeana tai oikeudenmukaisena. Jos sitten totuus itsestä ei miellytä, voi aina turvautua kehitysoppeihin.
”ennen kaikkea se on niin synkkä ja surkea, että mielestäni se on maailmankuvaksi aivan kelvoton.”
Ei sinunkaan maailmankuvasi jatkuvasta kehittymisestä ja paremmaksi tulemisesta ole kovinkaan hääppöinen. Sanoisin, että pakenet kehittymiseen. Luulet, että pystyt selviämään elämästä kehittymällä ja paremmaksi tulemisella.
”Vahingoittuneet ihmismielet eivät toimi yksilön ja lauman hyväksi”
Olen samaa mieltä: niin kauan kuin rikkinäisille asetetaan kehitys- ja muutospaineita, he toimivat vahingollisesti. Rikkinäinen kykenee hyvään vain armon avulla. Jumalan armossa ihminen hyväksytään sellaisena kuin on. Naturalismissa ihminen hyväksytään sellaisena kuin tämä kehityttyään ja paremmaksi tultuaan on.
”"Pahuuteen" uskominen demonisena piirteenä tai fyysisenä olentona sitoo ihmisen mielikuvitustaisteluun ulkoistettua pahaa vastaan sen sijaan, että pyrkisi rehellisesti ja kriittisesti pohtimaan oman toimintansa motiiveja ja seurauksia.”
Valitettavasti ihmisen vahvuuksiin ei kuulu se, että tämä etsisi virheitä tai syntiä itsestään. Luonnollinen vahvuutemme on etsiä vikoja ja syntiä vain kanssaihmisistämme. Sanoisin, että ilman armoa ihmisen on mahdotonta kohdata itsessään olevaa pahuutta.
”Uskonnon suurimpia ongelmia on mielestäni juuri muuttumattomuus. Kuten missä tahansa ympäristössä, jossa kehitys pysähtyy”
Millä tavalla minä olen vähemmän kehittynyt ja pysähtynyt kuin sinä? Olenko huonompi ihminen sen vuoksi, että en usko kehittymiseen vai sen vuoksi että sinun määritelmäsi kehittymisestä ja paremmaksi tulemisesta on oikea tapa suhtautua ihmisyyteen?
Erona naturalismin ja kristinuskon välillä on se, että kun naturalismissa asetetaan muutos- ja kehityspaineita ihmisen muuttumiseksi ja paremmaksi tulemiseksi, kristinusko julistaa, että antakaa Jeesuksen muuttaa elämänne.
"Miksi kenenkään pitäisi olla kristitty? Jos se ei kerran muuta mitään, niin miksi edes yrittää. Ja miksi olet kirjoittanut profiiliisi:"
Kristinuskossa muutos tai muuttuminen ovat Jumalasta lähtöisin; Jumala luo uutta. Naturalismissa muutos on ihmisestä lähtöisin; ihminen asettaa kanssaihmisille muutos- ja kehityspaineita, vaikka tämä itse ei ole muuttunut pätkääkään, eikä tule muuttumaan. Muutosta ja kehitystä voi vaatia, vaikka itse ei muutu.
Tietää.
Mutta muutoshan on mahdotonta, olkoot se sisäistä tai ulkoistettua. Vai onko jumala antanut peltimiehelle sydämen?
Muuten, osaatko selittää miten ihmiset ovat selvinneet riippuvuuksista ja mielen ongelmista ilman jumalaa? Jos tämä on kerta sun "teoriasi" mukaan mahdotonta.
''Kuten että me kehitymme koko ajan paremmiksi. Kehitys- ja muutospaineet eivät ainakaan helpota elämistä. ''
Saatamme myös sinun tavoin ihmisinä joskus sortua tyypin 2 virheeseen, jossa oletamme todellisen asian olevan epätotta. Evoluutioteoria ei tarkoita sitä, että ihmisellä on muutospaineita. Olet mitä olet...et sinä siitä yhtään paremmaksi tule! Muutos ei tapahdu valintojen kautta, vaan muutos ja kehitys suvunjatkamisen avulla johtaa parempien valintojen tekemiseen.
Myöskin se, että oletat evoluutioteorian olevan väärässä siksi, että se ei ole miellyttävää, on argumenttivirhe. Kumoat siis jotakin joka ei ole edes totta. Ota selvää evoluutioteoriasta, ja sitten yritä kumota se.
Sinun argumentointisi evoluutioteoriaa vastaan on sama kuin minä argumentoisin jumalaasi vastaan yrittämällä kumota gerberoksen olemassaolon...
''
Millä tavalla minä olen vähemmän kehittynyt ja pysähtynyt kuin sinä? Olenko huonompi ihminen sen vuoksi, että en usko kehittymiseen vai sen vuoksi että sinun määritelmäsi kehittymisestä ja paremmaksi tulemisesta on oikea tapa suhtautua ihmisyyteen?''
Olet kehittyneempi koska olet tyhmempi. Tästä luonnollisesti seuraa sekin, että olet tietämätön omasta tyhmyydestäsi.
Olet vähemmän kehittynyt*
"Kehitys- ja muutospaineet eivät ainakaan helpota elämistä. "
Kehitys- ja muutospaineet ovat se haaste, johon voimme mielekkäästi yrittää vastata. Se oppimista ja luopumista. Elämä itse.
Totuutta emme tavoita. Sen myöntäminen ehkä kirpaisee, mutta voimme sitä tavoitella olemalla rehellisiä ja nöyriä. Haastaa oman maailmankuvamme. "Jos sitten totuus itsestä ei miellytä, voi aina turvautua kehitysoppeihin. " Jos totuus itsestä ei miellytä, meidän tulee haastaa uskomuksemme, vaikkapa väittelemällä ihmisten kanssa, joilla on toisenlainen maailmankuva. Meillä on vain vajavainen käsityksemme, ei muuta. Samantekevää, mitä olemme lukeneet tai kokeneet.
"Luulet, että pystyt selviämään elämästä kehittymällä ja paremmaksi tulemisella."
en ole selviämässä elämästä. Olen siitä ihan helevetin kiitollinen. mahdollisuudesta aistia, ymmärtää, olla olemassa.
" Naturalismissa ihminen hyväksytään sellaisena kuin tämä kehityttyään ja paremmaksi tultuaan on. " Sulla on tässä nyt sekaannus. Naturalismi ei hyväksy mitään tai ole hyväksymättä. Sinun kokemuksesi on jostakin muualta. Joku ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet. Naturalismin kanssa sillä ei ole tekemistä.
"Sanoisin, että ilman armoa ihmisen on mahdotonta kohdata itsessään olevaa pahuutta."
Tämä kuulostaa siltä, että olet löytänyt keinon myöntää virheesi. Hienoa. Sama se miksi sitä nimität.
"Millä tavalla minä olen vähemmän kehittynyt ja pysähtynyt kuin sinä? "
Tähän minulla ei ole mitään tietoa voidakseni arvioida. Sinä itse tiedät, oletko kyennyt kehittymään suhteessa vastoinkäymisiin, suhteessa muihin ihmisiin, suhteessa itsesi hyväksymiseen...
En minä ajattele, että sinun pitäisi ajatella samoin kuin minun. Toivon vaan, että voisit ymmärtää, että sinun todellisuutesi on subjektiivinen, niinkuin minunkin.
Raamatun jumala on yksinkertaisesti niin ilkeä, sadistinen, paha tappaja eikä puolusta heikkoja lapsiakaan (joita raiskataan, käytetään hyväksi ja myydään ja pahoinpidellään) vaikka on kaikkivoipa että en haluaisi millään lailla olla tekemisissä niin inhottavan ihmisenkään kanssa saati palvoa sellaista jumalana.
Miksi Raamatun jumala on niin paha? Miksi uskikset palvoo jotain pahantahtoista oliota? Vai onko raamatussa tosiaan totuus siinä kohtaa, missä sanotaan, että paha teeskentelee hyvää, eli jumala on itse paha ja on lammas susien vaatteissa kuten jeesuskin.
Kristillisesti ajattelen Jumala on hyvä, mutta ankara.
Vastapuolena toimii paholainen, joka koittaa saada sinua epäilemään Jumalan hyvyyttä.
Tässä maailmassa hyvä ja paha kamppaleivat, Jumala on jopa heikompi täällä kuin paholainen. Tai ei ole vallassa niin hyvin kuin henkimaailmassa.
http://www.evl.fi/raamattu//1992/Luuk.4.html
Lue jakeet 1 - 13 Tulet huomamaan kuka määrää tahdin maapallolla.
Esimerkkinä, jos koet vääryyttä manaat Jumalaa ja hänen epäoikeudenmukaisuutta. Syytät itseäsi tai Jumalaa. Et syytä koskaan sitä vastapuolta ;) Saatat toki kiroilla, mutta se on vain voimankäyttöä/herjaa Jumalaa kohtaan.
Osa haluaakin käydä sotaa Jumalaa vastaan tai myydä sielunsa pahalle päästäkseen musiikkitähdeksi, saadakseen rahaa tai voidakseen vaikuttaa politiikkaan, syitä on monia.
Näin näkisin asiat, jos ne pitäisi kristillisesti ajatella... On toki muitakin tapoja ajatella.
Koitetaan olla hyviä ihmisiä ja uskoa hyvään ehkä se kannattaa ;)
''Kristillisesti ajattelen Jumala on hyvä, mutta ankara.''
Itsepetos on kivaa?
" Jos totuus itsestä ei miellytä, meidän tulee haastaa uskomuksemme”
Mitä vasten oma uskomus tai katsomus pitää haastaa?
”en ole selviämässä elämästä. Olen siitä ihan helevetin kiitollinen. mahdollisuudesta aistia, ymmärtää, olla olemassa.”
Kenen omaisuutta olet, vai omistatko itse oman elämäsi?
Kun puhut aisteistasi, tarkoitatko sillä olemassa oloa ja elämää?
”Naturalismi ei hyväksy mitään tai ole hyväksymättä.”
Naturalismin pohjalta voi kuitenkin vaatia katsomuksellisuutta, joka on useimmiten myös kehitysopillinen.
”Joku ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet.”
Ei sitä pahaa, mikä minussa asuu, tarvitsekaan hyväksyä.
Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen, mutta Jumala ei hyväksy syntiä. Jumala hyväksyy ihmisen, mutta ei synninharjoittamista.
”"Sanoisin, että ilman armoa ihmisen on mahdotonta kohdata itsessään olevaa pahuutta."”
”Tämä kuulostaa siltä, että olet löytänyt keinon myöntää virheesi. Hienoa. Sama se miksi sitä nimität.”
Ei se ole noin pientä maton alle lakaisua. Myönnän olevani syntinen ihminen. Tämä vanha Aatu on aina mukana jokaisessa ajatuksessa, sanomisessa ja teossa. Kaikella sillä, mitä teen ja edustan, on lihan maku. Minussa itsessäni ei ole mitään hyvää.
”Sinä itse tiedät, oletko kyennyt kehittymään suhteessa vastoinkäymisiin, suhteessa muihin ihmisiin, suhteessa itsesi hyväksymiseen...”
Ei minulla ole minkäänlaisia kehitys-, muutos- tai hyväksymispaineita. Niissä ei ole mitään kiinnostavaa, eikä tavoittelemisen arvoista. Koska näin on, en vaadi myöskään kanssaihmisiltäni kehittymistä tai paremmaksi tulemista.
”Toivon vaan, että voisit ymmärtää, että sinun todellisuutesi on subjektiivinen, niinkuin minunkin.”
Sinä määrittelet kaiken itseäsi vasten tai itsestäsi. Minä määrittelen kaiken Jumalaa vasten; Jumalasta lähtöisin olevaksi.
Minua on aina kiinnostanut kysyä, että mistä sen tietää minkälaiseksi pitää kehittyä, jotta on tullut paremmaksi?
"Muuten, osaatko selittää miten ihmiset ovat selvinneet riippuvuuksista ja mielen ongelmista ilman jumalaa?"
Ihan hyvin he voivat selvitä sillä, että valitsevat käyttäytyä jollain vähemmän vahingollisella tavalla. He eivät kuitenkaan muutu, vaan heidän käyttäytymisensä muuttuu.
Vain Jumala kykenee luomaan uutta, jolloin silloin ihminen myös muuttu.
Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa. Pätenee uskontoihinkin.
"mitä vasten".. jos ymmärrän tarkoituksesi oikein, niin toisia ihmisiä. Jos kysymyksesi tarkoittaa mitä varten, sitten eri vastaus. Ja uskomus ei nyt tarkoita tässä mitää uskontoa, vaan kaikenlaisia käsityksiä asioista. Uskomuksia esim. siitä, minkälainen ihmisen tulisi olla.
Omaisuus-kysymys on vieras. Miten niin omaisuutta? Ajatteletko, että kaikki maailmassa on omistus-suhteista? Vai mitä merkitystä sillä omistamis-ajatuksella on sulle? Omistaminen on mun mielestä vain ihmisen määritelmä suhteessa johonkin esineeseen, tavaraan, johon ihmisellä on tilapäinen määräysvalta...muuta "omistamista" ei ole.
En vaadi keneltäkään mitään "kehittymistä" miksi vaatisin. Kaikkein vähiten jonkin opin pohjalta.
"Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen, mutta Jumala ei hyväksy syntiä. Jumala hyväksyy ihmisen, mutta ei synninharjoittamista" Muuttuisiko tämä lause sinusta jotenkin vääräksi tai huonoksi, jos sanoisit, että minussa on tarpeita, joiden toteuttaminen vanhingoittaa muita ihmisiä. Siksi en toteuta niitä. Mitä sanot?
"Kaikella sillä, mitä teen ja edustan, on lihan maku. Minussa itsessäni ei ole mitään hyvää."
Kummasti sanottu. Lihan maku. Minusta liha on meidän hylätty minuutemme. Aistimuksemme tällä elämän alueella on typistynyt (kenties Descartesin ja Platonin ansiosta) vain kahteen: seksi ja väkivalta. Monet meistä ovat täysin vieraita kehossaan, kuin ruokailija, joka ei maista kuin suolaisen ja makean.
Jos tällä tarkoitetaan jotakin himoja tai tarpeita, minusta käy niin, että mitä jyrkemmin tuomitsee ja kieltää, sitä varmemmin ihminen kehittää pakkomielteen. Tässä uskomuksen vaihtaminen on onnistunut, jos kykenee näkemään ohi, löytämään vaihtoehtoista toimintaa, vapauttavan näkökulman. Ehkä uskonto tekee jotakin tällaista kuvaannollisessa muodossa.
Myönnän, että en näe tätä maailmaa muualta, kuin omasta lähtökohdastani. Minulla ei ole maagisia kykyjä. Olen yksi eläin muiden joukossa ja tiedän, että käsitykseni todellisuudesta, vaikkakin minulle tosi, on vain pieni heijastus. Se ei estä minua yrittämästä ymmärtää ja olemasta rehellinen itselleni.
Paremmaksi tulemisen kriteerin kysely olikin mielenkiintoista. Enpä ole noin kysymystä ajatellut, akselilla parempi, huonompi. Ajattelen, että vaikeudet ovat kysymyksiä, ongelmia, jonka ratkaisusta voi oppia jotakin ihmisenä olemisesta. Joidenkin vaikeudet ovat sitä luokkaa, että niistä selviäminen on mahdotonta. Ja sitten ne, joiden suurin harmi on pippuripurkin kaatuminen, voivat kuvitella sankaruutta itsessään, vaikka eivät olisi kyenneet
vastaamaan epäonnistuneen tielle sattuneisiin haasteisiin, ainoaankaan...Luuseri-käsite on idioottimianen. Lämmittää vain hetken niitä, jotka tarvitsevat jonkiún itseään heikomman kokeakseen itsensä vahvemmaksi.
Vielä että kaikki on tilapäistä, mahdoton voi muuttua mahdolliseksi, epäonnistuminen voikin olla onnenpotku. Vastaanottimet kuntoon :)
"Ihan hyvin he voivat selvitä sillä, että valitsevat käyttäytyä jollain vähemmän vahingollisella tavalla. He eivät kuitenkaan muutu, vaan heidän käyttäytymisensä muuttuu."
Toisin sanoen, masennuksesta kärsivä vain lopettaa käyttäytämästä masentuneesti. Tämä on vielä masentunut, mutta "feikkaa" käytöksellään. Sama on alkoholistilla - hän vain "feikkaa" viinanhimon loppumista.
Kun näitä sun juttujas lukee, niin ne maalaa todella ikävää ja lohdutonta maisemaa. Mä aina mietin "Mitä tuolle on tapahtunut? Onko joku jatkuvasti pettänyt SamiA:n odotuksia ja sen takia SamiA on niin katkeroitunut eikä enää voi uskoa ihmisten muuttuvan?". Vai onko SamiA ollut AA:ssa, jossa valheellisesti toitotetaan omaa voimattomuutta ongelmien edessä? Jos näin on, niin mitä ajattelet kun sanon että apua etsivä on itse ottanut askeleen muutokseen jo pelkästään hakemalla apua. Entäs jos menen vielä pidemmälle ja sanon että jokainen AA:n jälkeen raitistunut on raitistunut omien voimiensa johdosta, ilman mitään jumalallista "huijauskoodia". Vai onko omin voimin selviytyminen ajahukkaa, koska voima tulee itsestään eikä jostain jumalallisesta lähteestä?
SamiA, onko se oikeasti niin mahdoton tai pelottava ajatus, että joku itseään ja muita halveksuva voisi joku päivä katsoa peiliin tai toisiin näkemättä pahuudella kyllästettyä näkymää? Ehkä jopa nähdä maailma vähemmän pahana ja synkkänä paikkana. Ehkä vaikeimpina aikoina rannalla on vain yhdet jalanjäljet, koska jumala ei kantanut ihmistä, ihminen kantoi itseänsä.
Toivottavasti pystyt joku päivä olemaan armollinen itsellesi. Varmaan sivuutat tämän viestin, mutta ymmärrän sen hyvin. Nämä ovat vaikeita asioita ja niistä ei välttämättä halua keskustella julkisella keskustelupalstalla. Voimia.
”Toisin sanoen, masennuksesta kärsivä vain lopettaa käyttäytämästä masentuneesti. Tämä on vielä masentunut, mutta "feikkaa" käytöksellään. Sama on alkoholistilla - hän vain "feikkaa" viinanhimon loppumista.”
Käyttäytypä ihminen miten tahansa, tämä joutuu ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään. Syntyminen tähän maailmaan sisältää käyttäytymisvastuun ottamisen.
Se, että ihminen huomaa, että ei kykene käyttäytymään oikein, on ainoastaan hyvä asia. Sellainen ihminen on ymmärtänyt jotain ihmisyydestään ja oikeasta ja väärästä. Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ymmärtävät, että heidän oma käyttäytymisensä aiheuttaa ongelmia ja niitä jotka vaativat hyväksyntää käyttäytymiselleen. Se on terveen merkki, että ihminen kärsii käyttäytymisensä vuoksi.
Naturalismissa vahingollinen käyttäytyminen ja paha maailmassa johtuu geenivirheistä ja vääränlaisesta aivotoiminnasta. Näin ollen on väärin, että oikeuslaitokset tuomitsevat ihmisiä; oikeuslaitosten pitäisi tuomita geenejä ja laittaa haitalliset aivoyhteydet linnaan. Naturalistisesti ajateltuna Ihmisen geenejä ja aivoja tulee manipuloida, jotta tästä tulee hyvä.
Tehdään oikein ja kohdistetaan oikeudenmukaisuusvaatimus viattoman ihmisen sijaan geenivirheisiin ja vääränlaiseen aivotoimintaan. Jos moraali on vain aivotoimintaa ja geenien suma, niin miksi ei?
"mitä vasten".. jos ymmärrän tarkoituksesi oikein, niin toisia ihmisiä.
Paremmin sanottuna, minkälainen ihmiskäsitys ja moraali takaavat sen, että emme muodosta vääränlaista kuvaa itsestämme? Jos lähtökohta on jo alun perin väärä, niin ei sen pohjalta voi nähdä totuutta ihmisestä, elämästä ja olevaisesta. Halusimmepa tai emme, joudumme valitsemaan sen miten ajattelemme, jonka jälkeen ryhdymme käyttäytymään valintojemme mukaisesti. Sillä on siis väliä, miten tai mitä ryhdymme ajattelemaan.
”Uskomuksia esim. siitä, minkälainen ihmisen tulisi olla.”
Halusit tai et, sinun on pakko uskoa johonkin, jonka pohjalta ryhdyt määrittämään ihmisyyttäsi. Sen määrittämiseen, mitä ihminen tai ihmisyys on, ei riitä uskonnottomuus tai jokin neutraalisuvaitsevaisuus -- mistään katsomattomuudesta puhumattakaan. Kannattaa varoa, että ei aseta utopiaa ihmisyyden kohtaamisen edelle.
”Omaisuus-kysymys on vieras. Miten niin omaisuutta? Ajatteletko, että kaikki maailmassa on omistus-suhteista? Vai mitä merkitystä sillä omistamis-ajatuksella on sulle? ”
On sillä väliä ajattelenko, että olen itseni omaisuutta. Jos omistan itseni, olen vastuussa vain itselleni. Jos omistan itseni omistan samalla perustavaa laatua olevan koskemattomuuden. Pidän tällaista omistusajattelua vähintään vaarallisena. Jos omistan itseni voin vaatia enemmän kuin jos en omista. Omistussuhde ympäristöön nähden tarkoittaisi kansaihmisille orjuutta. Omistussuhde ei toimi sosiaalisella tasolla, joten se ei toimi myöskään yksilön tasolla.
”Muuttuisiko tämä lause sinusta jotenkin vääräksi tai huonoksi, jos sanoisit, että minussa on tarpeita, joiden toteuttaminen vanhingoittaa muita ihmisiä. Siksi en toteuta niitä. Mitä sanot?”
Se, että on tarpeita on sama kuin sanoisi, että minulla on oikeus käyttäytyä tavallani. Tarvekeskeisyys on huono lähtökohta, koska siinä suhtaudutaan liian positiivisesti tarpeen tyydyttämiseen.
”minusta käy niin, että mitä jyrkemmin tuomitsee ja kieltää, sitä varmemmin ihminen kehittää pakkomielteen.”
Voisi ajatella niinkin, että moraalisäädökset suojelevat meitä suuremmalta pahalta. Se jo suojelee meitä, jos tiedämme jonkun olevan väärin. Vaikka en kykene noudattamaan Raamatun kymmentä käskyä, silti käskyt suojelevat minua. Käskyt ohjaavat minua oikealle tielle ja suojelevat ajatuksiani.
”tiedän, että käsitykseni todellisuudesta, vaikkakin minulle tosi, on vain pieni heijastus.
Olen yksi eläin muiden joukossa”
Ylennän sinut ihmiseksi lisäksi uskon sinulle vastuuta todellisuuden ymmärtämiseen.
”Luuseri-käsite on idioottimianen. Lämmittää vain hetken niitä, jotka tarvitsevat jonkiún itseään heikomman kokeakseen itsensä vahvemmaksi.”
Olen samaa mieltä.
Ajatuksen voi rakentaa vieläkin pidemmälle:
Se että maailmassa on ihmisiä, joiden kautta pahuus ilmenee enemmän, ei tarkoita sitä, että minä olisin vähemmän paha.
Surullista. Todella surullista.
"vääränlaista kuvaa itsestämme"
Mitä vääränlaista kuvaa itsestämme?? Eikö kuvva itsestämme ole aina vajavainen? Olemme muuttuvia, toisille ihmisille yhdenlaisia toisille toisenlaisia. Ei siksi että teeskentelisimme, vaan siksi, että toisille teemamme ja sanamme ovat tärkeitä joskus ja jossain yhteydessä, toisia ymmärrämme paremmin, jne jne. Kuva itsestämme on meidän suhteessamme muihin ihmisiin.
Uskomus siitä, että ihminen on laumaeläin, on todellisuuteen perustuva sikälikin, että se ei sisällä käsitystä siitä, minkälainen ihmisen tulisi olla, vaan käsitys muuttuu havaintojen mukana, ei päinvastoin.
"Omistussuhde ei toimi sosiaalisella tasolla, joten se ei toimi myöskään yksilön tasolla. " Juu, miksi siis määritellä omistussuhteiseksi sellaisia asioita, jotka eivät sitä ole. Tai miksi käyttää sitä edes mielikuvana, kun se ei tuota hedelmällistä lähestymistapaa? unohda koko omistaminen.
Tarpeiden olemassaolo ei oikeuta mihinkään. Luontokappaleilla on tarpeita, joita ne pyrkivät tyydyttämäään. Ne eivät ole asteikolla hyvä-huono. Ne ovat olemassa. Nälkä, jano, laumaan kuulumisen tarve, läheisyyden tarve...jne Jotkut tarpeet pyrkivät jollakin kompensoimaan sitä aluetta, jossa yksilön henkistä kehitystä on loukattu. Ne voivat ulkopuolisesta näyttää mielettömiltä, mutta sisäisessä todellisuudessa niille löytyy selityksensä. Minusta minkä tahansa tarpeen tyydyttäminen, joka pitää ihmisen tasapainossa, jon toivottavaa ja luonnollista, jos se ei vahingoita ketään henkisesti tai fyysisesti, suoraan tai välillisesti.
"Halusimmepa tai emme, joudumme valitsemaan sen miten ajattelemme, jonka jälkeen ryhdymme käyttäytymään valintojemme mukaisesti."
Tässä on melkoinen harha. Valitsemme mitä puhumme valitsemme mitä sanallisesti ajattelememme, sinakin aika usein, mutta mitä todellisuudessa ovat uskomuksemme, niiden mukaan me toimimme, halusimme tai amme. Hieno ajatus on useimmiten vain ulkokultaisuutta, itsensä kriittinen havainnointi vaatii paljon enemmän.
"Käskyt ohjaavat minua oikealle tielle ja suojelevat ajatuksiani. " Minusta raamatun käskyt on ihan jees, tosin vähän yksinkertaistettuja ja nykyaijalle vajavaisia..Niitä seuraamalla ei pidä päästä pälkähästä, eli tyytyä arvioimaan omaa toimintaansa omien tarkoitustensa perusteella, eikä siitä lähtökohdasta, mitä minun toimintani vaikuttaa muihin ihmisiin.
"Ylennän sinut ihmiseksi"
Suo anteeksi, mutta tämäkin uskomus on sellainen harmi, että se estää meitä näkemästä täydellisen riippuvuutuumme luonnosta, ottamasta vastuuta siitä osasta toimintaamme, johon yksilöinä ja lajina kykenemme.
”Kuva itsestämme on meidän suhteessamme muihin ihmisiin.”
Kuva tässä tapauksessa ei puhu meistä välttämättä hyvää. ”Niin kuin kasvot heijastuvat vedenkuvajaisesta, heijastuu ihmisen sydän toisesta ihmisestä”, sanoo Raamattu. Olemalla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, paljastamme samalla itsemme; meistä tulee esiin se, mitä meissä on.
”miksi siis määritellä omistussuhteiseksi sellaisia asioita, jotka eivät sitä ole.”
Miksi torjua totuus siitä, että emme omista itseämme?
”Nälkä, jano, laumaan kuulumisen tarve, läheisyyden tarve...jne”
On olemassa luonnollisia tarpeita ja luonnottomia. Pitäisikö varastaminen, murhaaminen, valehtelu, pettäminen jne. julistaa hyveiksi perusteella, että joku ei voi elää niitä ilman? Sillä on väliä, miten paljon ja mitä tarvitsemme. Tarpeella ja himolla on rajapinta, miten erotat sen?
”Minusta minkä tahansa tarpeen tyydyttäminen, joka pitää ihmisen tasapainossa, jon toivottavaa ja luonnollista, jos se ei vahingoita ketään henkisesti tai fyysisesti, suoraan tai välillisesti.”
Tuskin kukaan myöntää, että tämän tarve on haitallinen ja vahingollinen. Uskon tuohon, mitä sanoit, jos kyse on lähimmäisten tarpeiden täyttämisestä. Niin kauan, kun ihminen täyttää vain omia tarpeitaan, kyse on narsismista tai vähintään itsekkyydestä. Maailmassa 97% ihmisistä saavat vähemmän kuin tarvitsevat. Aloita heistä. Vai haluatko aloittaa heistä, joilla on enemmän kuin tarvitsevat?
”Valitsemme mitä puhumme”
Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanoo Raamattu.
Varjele siis sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
”Hieno ajatus on useimmiten vain ulkokultaisuutta, itsensä kriittinen havainnointi vaatii paljon enemmän.”
Kriittinen tarkastelu vaati lain tai muuten edessä on konstruktion rakentaminen. Hyvä laki paljastaa meissä asuvat synnin.
”Niitä seuraamalla ei pidä päästä pälkähästä, eli tyytyä arvioimaan omaa toimintaansa omien tarkoitustensa perusteella”
Kymmenen käskyn luonnollinen laki ei päästä meitä vähällä. Yksikään meistä ei kykene noudattamaan kymmentä käskyä. Entä jos kykenisi – mitä haittaa siitä olisi? Kuvittele maailma, jossa kaikki ihmiset noudattaisivat kymmentä käskyä täydellisesti.
”eikä siitä lähtökohdasta, mitä minun toimintani vaikuttaa muihin ihmisiin.”
Eiköhän siinä käy niin kuin Juicen laulussa: ”mihin vain isket kätesi jälkeen Midaksen, aina isket kätesi paskaan”. Niin se vaan on, että meillä on suuret luulot siitä, miten hyödyllisiä olemme lähimmäisillemme. Sanoisin, että ylpeyden juuri estää meitä näkemästä sen, että olemme vahingollisia itsellemme ja lähimmäisillemme. Minulla alkaisi hälytyskellot soimaan, jos tuntisin olevani liian hyödyllinen lähimmäisilleni. Onneksi tuollaisten tunteiden kanssa ei ole tarvinnut olla tekemisissä.
"On olemassa luonnollisia tarpeita ja luonnottomia. Pitäisikö varastaminen, murhaaminen, valehtelu, pettäminen jne. julistaa hyveiksi perusteella, että joku ei voi elää niitä ilman? Sillä on väliä, miten paljon ja mitä tarvitsemme. Tarpeella ja himolla on rajapinta, miten erotat sen?"
Ei ole luonnottomia tarpeita. Joidenkin tarpeiden tarkoitusta ei ulkopuolinen voi ymmärtää. Lauma suojaa itseään eristämllä vankilaan sellaiset yksilöt, joiden toiminta uhkaavat muita. Ei tarpeet.
Pettäminen..valehtelu ...kaikenlaista ihmiset tekevät arkuuttaan, tyhmyyttään tai jotakin hyvää tavoitelleessaan, niin että keinot näyttäytyvät jonkin uskomuksen valossa pyhittyvän hyvästä tarkoituksesta. Pieleen mennyttä toimintaa, joka tuottaa eniten vahinkoa tekijälle itselleen. Ellei sitten ihan tapaamaan ryhdy jonkin uskomuksensa tuomassa kollektiivisen vihan voiman huumassa.
Perustarve-tarve-himo-pakkomielle...en tiedä mitä ajat takaa..nimeätkö addiktion himoksi? vai mitä tarkoitat?
Itämaisten uskontojen, meidän eurooppalaisten omaksumaan uskontoon verrattuna, huikeasti hienompi viisaus on siinä, että ei ole syntiä ja hyvettä, ei ole mitään järkeä jakaa ihmisen toimintaa mustavalkoisesti hyväksi tai huonoksi. On vain tie, jonka kulkemisessa välillä menee pieleen ja välillä onnistuu. Minusta se on paaaljon rakastavampi lähtökohta ihmiselon tueksi.
Kymmenessä käskyssä on vähän ongelmallista se, että siinä kohdistetaan katse tunteisiin. Esim. älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, palvelijaa, karjaa...jne. Kun nyt uskovainen huomaa että himoitsenhan minä, jumalauta kauheaa olen syntinen, sen sijaan että toteaisi: kats tuommoisen tunteen tuohon lykkäsi, mistähän se on kotoisin ja mitähän sille voisi tehdä. Mahdottomia käskyjä (siis tunteiden olemassaolon kieltäminen) antaessaan organisoidun uskonjärjestelmän ylläpitäjät takaavat ijankaikkisen syyllisyyden tunnon ja ennalta arvattavan ohjattavuuden. Jatkuva tarve ihmisenä hyväksytyksi tulemiseen näin säilyy ja jotkut seurakunnat tästä ottavat vastineeksi rahaa tai ilmaista työvoimaa. Ihan mielellänsä.
Lainsäädäntö on hyvä olla valtiovallalla. Se voi muuttua olosuhteiden ja tilanteiden mukana (vaikkakin usein ikävästi ajastaan perässä) ja ei ole kauhean suurta vaaraa, että joku yksi karismaattinen narsisti tyrannisoi yhteisöä tulkitsemalla "lakia" ja muiden toimintaa.
"Niin se vaan on, että meillä on suuret luulot siitä, miten hyödyllisiä olemme lähimmäisillemme" Siksi juuri "tee toiselle se, minkä toivoisit itselle tehtävän" on kyllä sellaista yksinkertaistamista, että jos siihen tyytyy, ei tavoitteena ole kuin oma hyvä mieli oikein tekemisestä jonkin opin mukaan. Se oppi siinä on se toinen ihminen, muuta ei ole. Muutoin hyödyllisyydestä: meitä ihmisiä on liikaa. Aivan liikaa tämän pallon kantokyvylle tällä elämäntavalla. Auttaako maailmaa eniten se, joka kehittää sellaisen geneettisesti muunnellun riisin, josta riittää ruokaa kaikille, vai se, joka vahingossa päästää valloilleen viruksen, jova tuohaa 90% ihmiskunnasta...Minä en ainakaan tiedä. Mutta elämä jatkaa kulkuaan joka tapauksessa, vaikka liittyisimmekin sukupuuttoon kuolleiden lajien joukkoon.
”Ei ole luonnottomia tarpeita. Joidenkin tarpeiden tarkoitusta ei ulkopuolinen voi ymmärtää.”
Ihan hyvin ihmisen käyttäytymistä kykenee ymmärtämään – kunhan on itse ihminen. Tarvekeskeisyys ja oikeudenmukaisuuden vaatimus kulkevat käsikädessä. Se, mikä kuuluu minulle tai mitä minun pitää saada, on oletuksena aina oikein. Sama oletus ei päde lähimmäisiin.
”Pettäminen..valehtelu ...kaikenlaista ihmiset tekevät arkuuttaan, tyhmyyttään tai jotakin hyvää tavoitelleessaan”
Ei mene ainakaan minulle läpi tuo jöötti. Ilmeisesti olen niin kehittynyt, että tiedän heti alkujaan, että valintani ja käyttäytymiseni aiheuttaa tuskaa. En tee pahaa vahingossa tai tietämättömyyttäni, vaan tahallani.
”Perustarve-tarve-himo-pakkomielle...en tiedä mitä ajat takaa..nimeätkö addiktion himoksi? vai mitä tarkoitat?”
Synti orjuuttaa meitä aina. Kyse on vain siitä, että miten ihminen suhtautuu orjana olemiseen. Jotkut ryhtyvät vaatimaan hyväksyntää ja oikeutta käyttäytymiselleen – jotkut eivät.
”huikeasti hienompi viisaus on siinä, että ei ole syntiä ja hyvettä, ei ole mitään järkeä jakaa ihmisen toimintaa mustavalkoisesti hyväksi tai huonoksi.”
Jos noin on, niin mitätöidään lainsäädäntö ja siirrytään barbarismin harjoittamiseen. Sovelletaan evoluutiota, jossa vahvin on eniten oikeassa.
”Kymmenessä käskyssä on vähän ongelmallista se, että siinä kohdistetaan katse tunteisiin. Esim. älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, palvelijaa, karjaa...jne.”
Kymmenen käskyä perustuu viettelykseen: jos oikea kätesi viettelee sinua, niin hakkaa se poikki, sillä parempi sinun on mennä käsipuolena elämään sisälle kuin molemmat kädet tallella Hel-vettiin. Jos silmäsi viettelee sinua, niin revi se irti päästäsi, sillä parempi sinun on mennä silmäpuolena elämään sisälle kuin molemmat silmät tallella Hel-vettiin, jossa tuli ei lakkaa, eikä mato kuole. Raamattu suhtautuu vakavasti synnin harjoittamiseen. Raamatussa synnin palkka on kuolema.
”Lainsäädäntö on hyvä olla valtiovallalla.”
Lainsäädäntö ei ole arvoneutraalia. Meidän on pakko ottaa kantaa siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, jos meinaamme säätää lakeja. Ikävä kyllä liberalismi on ujuttautunut lainsäädäntöön, jolloin lainsäädännöstä on tullut alati enemmän ihmiskasvoista.
”Se voi muuttua olosuhteiden ja tilanteiden mukana (vaikkakin usein ikävästi ajastaan perässä”
Toki voimme muuttaa ahkerasti lakeja ja säätää uusia, mutta ihminen ei muutu. Maailma muuttuu nopeasti; ihminen ei.
”meitä ihmisiä on liikaa. Aivan liikaa tämän pallon kantokyvylle tällä elämäntavalla.”
Ei se ole sinun leipääsi kuinka paljon ihmisiä on. Varo ajatuksiasi, ne eivät ole ihmisystävällisiä.
"En tee pahaa vahingossa tai tietämättömyyttäni, vaan tahallani."
Jos näin, se tuottaa sinulle jotakin hyvää. Jotakin joka ylittää sen kärsimyksen jonka empatia synnyttää.Laumaan se ei sinua sido, eikä auta sinua tuntemaan itseäsi osaksi yhteisöä, joksikin positiiviseksi vaikuttajaksi sen ilmapiirissä ja kulttuurissa. Se auttaa sinua pääsemään vain jostakin ikävästä tunteesta tilapäisesti. Ei muuta. Riipuu tietysti siitä, mikä on se "paha" Onko se jokin todellisuuteen liittymätön dogmaattinen määrittely, joka tekee elämästä hankalaa, mutta tärkeän tuntuista. Vai onkó se oikeasti jotakin pahaa, joka kohdistuu toiseen ihmiseen.
Synti-sana on hölmö. Niinuin olisi olemassa jotakin absoluuttista väärää, joka ei olisi riippuvainen siitä kontekstista jossa "synniksi" nimitetty ilmiö tapahtuu. Jos esim kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä elää yhdessä ja sitä nimitetään "synniksi" Huvittavaa peleetystä, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Se nojaa muutama tuhat vuotta vanhan kulttuurin olosuhteisiin ja maailmankuvaan. Sellaiseen maailmankuvaan, jonka meille eurooppalaiset vallanpitäjät istuttivat, napattuaan sen ensin lähi-idästä ja huomattuaan, kuinka oiva vallankäytön väline se on.
"Jos noin on, niin mitätöidään lainsäädäntö ja siirrytään barbarismin harjoittamiseen. Sovelletaan evoluutiota, jossa vahvin on eniten oikeassa. "
Lainsäädäntö ei perustu "synti"-käsitykseen ja evoluutiolla ei ole mitään tekemistä oikeassa olemisen kanssa. En oikein tiedä, etkö todella ymmärrä, vai yritätkö provosoida. :)
"Raamattu suhtautuu vakavasti synnin harjoittamiseen. Raamatussa synnin palkka on kuolema. " Juu ...erittäin hyvä, että lainsäädäntö on ihmisasvoista. Mitä muutakaan se voisi olla? Ihmisten tekemää parhaan kykynsä mkaan oikeutta jakamaan tässä maassa, tänä aikana näille ihmisille. Tai tietysti sitten voi yrittää soveltaa jossakin muualla asuneiden ihmiseten rakentamia lakeja kauansitten.
Uskovainen voi kieltäytyä näkemästä ilmeisiä ongelmia, tekeytyä "hyväksi ihmiseksi" luottaa mielikuvitusolentoonsa ja kieltäytyä ottamasta vastuuta, joka kuuluu ihmiselle itselleen.
”"En tee pahaa vahingossa tai tietämättömyyttäni, vaan tahallani."
”Jos näin, se tuottaa sinulle jotakin hyvää.””
Ei vaan sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee – vaan sitä pahaa, mitä minä vihaan, teen. Synti asuu minussa.
”Riipuu tietysti siitä, mikä on se "paha"”
Valehtelua, pettämistä, haureutta, pahoja sanoja, pahoja ajatuksia ja pahoja tekoja sekä tekemättä jättämisiä. Olen myös monesti tavoitellut kunniaa, joka minulle ei kuulu. Olen epäonnistunut rakkaudessa: en ole rakastanut Jumalaa yli kaiken, enkä lähimmäistä, enkä itseäni. Tein mitä tahansa, ajattelin mitä tahansa, siinä on aina mukana lihan maku. Lista pahuudestani on loputon.
”Synti-sana on hölmö. Niinuin olisi olemassa jotakin absoluuttista väärää”
Synti pitää uskaltaa sanoa synniksi. En häpeä ollenkaan sanoa, että on olemassa absoluuttisesti pahoja asioita. Hyvä ja paha eivät ole pääni sisällä olevia asioita, joita minun pitää tulkita alvariinsa. Ne vain ovat. Todellisuus ei ole konstruktio.
”Lainsäädäntö ei perustu "synti"-käsitykseen”
Suomen lainsäädäntö perustuu luonnollisen lain eli kymmenen käskyn pohjalle. Oikea ja väärä resonoi meissä, ei sen vuoksi, että olisimme jotenkin eteviä tulkitsemaan oikeaa ja väärää, vaan siksi että laki on voimassa. Jos kiellämme luonnollisen lain, siitä seuraa automaattisesti luonnottomia lakeja, jotka vääristävät ihmisyyttä. Siitä seuraa lakeja, jotka ovat ristiriidassa omantuntomme kanssa.
”evoluutiolla ei ole mitään tekemistä oikeassa olemisen kanssa.”
En ole koskaan tavannut väärässä olevaa evolutionistia.
”Uskovainen voi kieltäytyä näkemästä ilmeisiä ongelmia, tekeytyä "hyväksi ihmiseksi" luottaa mielikuvitusolentoonsa ja kieltäytyä ottamasta vastuuta, joka kuuluu ihmiselle itselleen.”
Tai sitten kristitty ei usko, että ihminen muuttuu ja kehittyy jonkun prosessin avulla paremmaksi. Koska näin on, niin maailmakaan ei muutu paremmaksi. Ihminen voi toki muuttua, mutta ei omasta voimastaan. Jumala voi luoda uutta.
Minulla ole mitään sitä vastaan, että itseni vahvempia hyviä on olemassa, eikä sitäkään, että joku kehittyy koko ajan paremmaksi, se on heidän oma asiansa.
Mitä tulee väitteeseesi ”tekeytyy hyväksi ihmiseksi”, niin onneksi elämä on pitänyt nöyränä. Minulla ei ole kovinkaan suuria luuloja hyvyydestäni – johtuen siitä, että ihmishyvyys ei ole tavoitteeni. Vahvaa ja ehjää minusta ei koskaan tule, joten tyydyn elämään heikkona tämän ajallisen elämäni. Heikkona pärjää vallan mainiosti – en tiedä pärjääkö vahvana…
"Ei vaan sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee – vaan sitä pahaa, mitä minä vihaan, teen. Synti asuu minussa."
Tämä kuulostaa pommilta, joka pitäisi purkaa. Ehkä on yhdelle elämälle riittävästi, jos sen voi edes nimetä itsestä irti. Kun ei voi tietää mistä puhutaan.
Noita mainitsemiasi pahoja....kumpi on sinusta vastuullisempaa: ruoskia itseään ja haukkua pahaksi ja syntiseksi, kieriskellä syyllisyydessä, hylätä itsensä kelvottomana ja odottaa, että jokin ulkoinen taho määrittelee sut toisin vai katsoa silmastä silmään paskoja tunteitaan ja tekojaan, etsiä se jokin sellainen hyvä itsessä, jonka voi hyväksyä, edes kipinä jonka päälle voi rakentaa? Toisaalta ei kai lopulta ole väliä mikä toimii, kunhan se sitten toimii oikeasti, eikä tarjoa uusia teitä ahdistuksen ja pelon virrata mielen salaojissa, jonkin sievän verhon alla. Eikä johda siihen, että pahuuden tunnettava on peilattava muihin ihmisiin. Nähdä heissä se paha, joka on itseen määritelty, tunne joka hallitsee.
"En ole koskaan tavannut väärässä olevaa evolutionistia."
:) Tää varmaan johtuu meidän käsityksistä siitä, että väittelyssä etsitään voittajaa. Harvempi huomaa, että oikeasti olisi kiinnostuneempi tietämään miten tuo toinen ajattelee, miten pitkälle se on itse ajatellut asioita ja miten ne on itselle perusteltu. Kaavamainen uskomus keskustelun "voittamisesta" estää näitä keskusteluja yleensä tulemasta mielenkiintoisiksi. Tää on mun luullakseni amerikkalaisen kulttuurin perintöä, jota jo peruskoulussa harjoitellaan.
Toisaalta taas sitten sen konseksuksen välitön etsiminen estää myös näkemästä eroja ajattelutavassa.
Miten sun mielestä eroaa heikkona oleminen vahvana olemisesta?
”Noita mainitsemiasi pahoja....kumpi on sinusta vastuullisempaa: ruoskia itseään ja haukkua pahaksi ja syntiseksi, kieriskellä syyllisyydessä, hylätä itsensä kelvottomana ja odottaa, että jokin ulkoinen taho määrittelee sut toisin vai katsoa silmastä silmään paskoja tunteitaan ja tekojaan, etsiä se jokin sellainen hyvä itsessä”
En ymmärrä, mitä tarkoitat tässä vastuullisuudella.
Ilmeisesti sitä, että ihminen myöntää jotain ja muuttaa itsensä hyväksi.
Tähän on sanottava, että minulla ei ole tarvetta kehittää itsestäni parempaa ihmistä, jos jollain on, se on tämän oma asia. Paremmaksi tai hyväksi tuleminen eivät ole minulle arvoja, joita tavoittelisin. Olen Jumalan armosta sellainen, kun olen. Jumala luo uutta ja se hyvää.
Purkaakseni tätä asiaa: en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että tapaamani ihmiset ovat muuttuneet hyviksi tai paremmiksi jonkun kehitysprosessin myötä. Valitettavasti en näe ympäristöäni koko ajan kehittyvänä ja paremmaksi tulevana. Olen kyllä nähnyt ihmisten muuttuvan, mutta se on tapahtunut hyvän Jumalan armosta.
Kun olin nuori, uskoin että maailma muuttuu paremmaksi: sodat loppuu sairaudet kukistetaan, nälkäongelma hoidetaan jne. Nyt kun olen aikuinen ymmärrän, että eihän ihmisessä itsessään mitään hyvää olekaan. On siis turha etsiä ihmisestä jotain hyvän murusta, jonka voisi rakastamalla saada enentymään. Tällainen käsitys ihmishyvyydestä on mielestäni lapsellinen ja epärealistinen. Maailma ja ihminen eivät ole hienosäädön tarpeessa, vaan totaalisen muuttumisen ja uuden luomisen tarpeessa. Pahuusongelman poistamiseksi ei valitettavasti riitä ihmisten hienosäätäminen – tai evolutionistisesti ajateltuna, apinan virittäminen.
Pelkän pelin avulla ihminen ei muutu paremmaksi ja hyväksi. Syy siihen on se, että peili vääristää ja se että ihminen ei halua nähdä kuvaansa. Kuvastin ei kerro kuka on maailman kaunein.
”Miten sun mielestä eroaa heikkona oleminen vahvana olemisesta?”
Ei varsinaisesti mitenkään: ne jotka ovat tämän päivän vahvoja, eivät ole sitä enää huomenna. ”Se joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu, sanoo Raamattu. Syy tähän on se, että ihminen ei ole vahvaa tekoa; olemme pehmytkudosta.
Heikkouteen ja Jumalan armoon on kätketty suuri voima. Se voima voi oikeasti muuttaa meitä ihmisiä. Jumalan rakkaus ja hyvyys muuttaa meitä. Jumalan eteen ei mennä vahvana, jonkun kehitysprosessin jälkeen paremmaksi tulleena, vaan tyhjin käsin. Terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Raamatun mukaan ihminen voi tehdä parannuksen – eli kääntyä pahoista teoistaan elävän Jumalan puoleen. Tässä on muuttumisen ja vapautumisen salaisuus.
Kiteytyyköhän ajatuksen jyrkin ero tässä keskustelussa nimenomaan pahuuden ja hyvyyden olemassaoloon?
Minä näen absoluuttisen oikeassaolemisen, totuuden hallitsemisen, valittuna kansana olemisen, yhtenä oikeutuksena tekoihin, joissa ei tarvitse katsoa sitä vaikutusta, joka niillä on muihin ihmisiin. Juuri sinä, josta raamatun paratiisiketomus mun mielestäni varoittaa: hyvän ja pahan tiedon puusta syömisestä..Oman totuuden puolustaminen jonkin jumaluuden edessä (hintana ikuinen elämä tai kadotus) on tärkeämpää kuin tekojen todellinen sisältö muille. Tämä on mielestäni, ei pahaa, mutta pelottavaa. Sellainen suunta, joka pelastaa vain yksilön käsityksen omasta itsestään ja tuhoaa muut, jos se koetaan oikeaksi jonkin jossakin ajassa elävän vahvimman tulkitsijan mukaan. Riippumatta tämän -ismin tai uskonnon teoreettisestä sisällöstä.
Käsittääkseni sinulla on käsitys siitä, että on olemassa jokin taho, joka määrää inhimillisten tekojen ja jopa ihmisen arvon tämän olennon silmissä. Ihmisen osaksi jää yrittää ristiriitaisesta tekstistä löytää se "totuus" yksi ja ainoa , ajasta, ympäristöstä, kulttiuurista, kaikesta riippumaton ja liittää se johonkin subjektiiviseen kokemukseen niin, että se muuttuisi "todeksi-lihaksi" yksilön kokemusmaailmassa.
Käsitänköhän oikein?
Oppiminen on ihmiselle ominaista.
”Minä näen absoluuttisen oikeassaolemisen, totuuden hallitsemisen, valittuna kansana olemisen, yhtenä oikeutuksena tekoihin, joissa ei tarvitse katsoa sitä vaikutusta, joka niillä on muihin ihmisiin.”
Miksi et näe sosiaalisen konstruktion rakentamista yhtä kauheana mörököllinä kuin kristillistä maailmankatsomusta? Oletuksena tuossa konstruktivismissa on se, että yksilön tekemää rakennelmaa on pakko kunnioittaa ja että rakennelma on aina oikein. Riippumatta rakennelmasta, sille annetaan kohtuuttoman paljon totuusarvoa.
”Käsittääkseni sinulla on käsitys siitä, että on olemassa jokin taho, joka määrää inhimillisten tekojen ja jopa ihmisen arvon”
Jumalan kuvana meillä on kiistaton ihmisarvo, joka perustuu siihen, että Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen.
Ateismi ja siihen liittyvä naturalismi ei voi taata yhtä hyvää ihmisarvoa, koska niiden oletuksena on että ihminen on eläin esim. kastemato tai apina jne. Kun naturalismissa ihminen nähdään eläimen kuvana, luomisjärjestyksen mukaan ihminen on Jumalan kuva. Näin ollen vain kristinusko kykenee puolustamaan ihmisarvoa tasa-arvoisesti. Tieteellisen maailmankatsomuksen mukaan kastemato on yhtä arvokas kuin ihminen.
"Oppiminen on ihmiselle ominaista. "
On toki, mutta ihminen ei oppimalla muutu paremmaksi tai hyväksi.
Sosiaalinen konstruktio..tarkoittanet ihmisten tekemiä lakeja?Niitä voidaan korjata, jos ne luovat sietämätöntä kulttuuria ja elinolosuhteita. Ne eivät edusta absoluuttista totuutta, ne ovat ihmisten välisiä sopimuksia oikeiduenmukaisuudesta suhteessa siihen aikaan paikkaan ja kulttuuriin jossa eletään. Dogmaattiset "totuudet" ovat väistämättä sokeita sille todellisuudelle, jossa eletään, koska ne eivät ota sitä huomioon.
Enkä minä kristillistä elämänkatsomusta erikseen pidä uhkaavana, vaan fundamentalismia, riippumatta aatesuunnasta. Sellaista jossa totuus otetaan haltuun, yksiin käsiin.
Tiede ei tuota arvoja, se tuottaa tietoa. Arvot syntyvät kulttuurista, ihmisten välisessä kohtaamisessa, ne ovat lauman sääntöjä ja lauman yhteen liittäviä kulttuurisia voimia.
Kristinusko sinänsä ei mielestäni puolusta ihmisarvoa mitenkään erityisesti. Päinvastoin, sehän jakaa meidät hyviin ja huonoihin. Toivet ovat jopa mätiä oksia, jotka voidaan polttaa kiirastulessa.
Mietin, mitä ajattelet tapahtuvan, jos hyvä-huono akselista irrottautuu...jos ajatteleekin, että kukin yrittää parhaansa, suhteessa johonkin ja välillä menee ihan kiville. Ja siitäkin voi joskus seurata jotakin hyvää jollekin.
”Sosiaalinen konstruktio..tarkoittanet ihmisten tekemiä lakeja?”
Sosiaalinen konstruktio on yksilön tekemä rakennelma itsestään esim. joku valitsee olla mies, vaikka on biologisesti nainen. Näin ollen sosiaalinen sukupuoli syrjäyttää biologisen sukupuolen. Koska näin voi tehdä, sosiaaliselle konstruktiolle (sosiaaliselle sukupuolelle) annetaan enemmän totuusarvoa. Tämä siis yksi esimerkki konstruktivismista.
”Enkä minä kristillistä elämänkatsomusta erikseen pidä uhkaavana, vaan fundamentalismia”
Olen siis uhka sinulle: uskon Raamattuun ja Jumalaan. Todennäköisesti täytän mielestäsi myös äärikristityn tunnusmerkit. Rukoilen ihmisten puolesta, laulan hengellisiä lauluja ja luen Raamattua. Olen siis vaarallinen ihminen.
”Sellaista jossa totuus otetaan haltuun, yksiin käsiin.”
Jeesus on tie totuus ja elämä. Uskon, että sinäkin tulet vielä osalliseksi tämän totuuden ymmärtämisestä.
”Tiede ei tuota arvoja, se tuottaa tietoa”
Tiedon tuottaminen ei ole neutraalia, koska ihminen tulkitsee tietoa oman katsomuksensa pohjalta. Koska näin on, on kohtuutonta väittää, että olisi olemassa jokin neutraali tapa tulkita todellisuutta.
”Kristinusko sinänsä ei mielestäni puolusta ihmisarvoa mitenkään erityisesti.”
Enemmän se, että ihminen on Jumalan kuva, takaa ihmisarvon kuin se, että kastemato ja ihminen ovat yhtä arvokkaita tai että ihminen on viritetty tai kehittynyt apina. Jos annamme kunnian Jumalalle, niin kykenemme kunnioittamaan myös Jumalan luomaa elämää. Meidän tulisi kunnioittaa toisiamme sellaisina kuin olemme, eikä sellaisina kuin meidän pitäisi olla.
”Päinvastoin, sehän jakaa meidät hyviin ja huonoihin.”
Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat yhtä syntisiä ja tarvitsevat yhtä paljon Jumalan armoa. Enneminkin kommentoit edustamaasi maailmankatsomusta, jossa toiset kehittyvät tosiaan paremmiksi ja hyvemmiksi. Kun naturalisti sanoo: onneksi se en ollut minä, kristitty sanoo vastaavassa tilanteessa, miksi se en ollut minä. Kun Jeesus sanoi opetuslapsille, että yksi teistä on minut kavaltava. Opetuslapset peräsivät yksitellen Jeesukselta, että olenko se minä. Jos paikalla olisi ollut naturalisti, olisi tämä tokaissut, onneksi se en ole minä.
Ehkä ihisen täytyy elää toisessa maassa ja toisessa kulttuurissa, ja sopeutua siihen voidakseen oivaltaa, että ihmisen rooli on riippuvainen siitä sosiaalisesta nischistä, joka on tarjolla. Meidän roolimme on sosiaalinen konstruktio. Voiko ihmisellä olla muuta sukupuolista roolia, kuin miksi itsensä kokee? Me olemme olemassa vain omassa päässämme ja suhteessa muihin. Sen kauemmas emme ulotu, sen myöntäminen vaatii suuruusilluusioista luopumista.
Ja kyllä, olet käsittääkseni äärikristittynä vaarallinen ihminen, sillä todellisuudelle sokea uskosi tekee sinut alttiiksi agitaatiolle, jollakulla on avain sinun motivoimiseksi tekoihin meitä toisia vastaan ilman tarvetta katsoa seurauksia. Ainoata oikeata totuutta puolustaen, "with god on your side".
Edelleen, se mitä tiede tutkii, lähtee arvoista, siis mikä on tärkeätä ja kiinnostavaa. Arvoja se ei tuota.
"Meidän tulisi kunnioittaa toisiamme sellaisina kuin olemme, eikä sellaisina kuin meidän pitäisi olla". Juuri näin. Mikä ongelma siis homoseksuaalisuudessa?
"Kun Jeesus sanoi opetuslapsille, että yksi teistä on minut kavaltava. Opetuslapset peräsivät yksitellen Jeesukselta, että olenko se minä. Jos paikalla olisi ollut naturalisti, olisi tämä tokaissut, onneksi se en ole minä. "
Veikkaanpa, että olisi kysynyt, että mistäs tiedät. :) Tän sun juttus logiikka ei nyt ihan auennut. Mutta kiva että jaksat vääntää!
Tosiaan, uskonnoissakin pitäisi siirtyä pois vanhan jankkauksesta.
Minä olen saanut uusia virikkeitä KALEVISMISTA:
KALEVISMI on vauhdilla leviävä suomalaiskansallinen uusi uskonto,
jonka pyhä kirja on kansalliseeppokseemme perustuva KALEVILA.
Uskonnon valittu kansa on suomalaiset, ja KALEVISMI perustuu
kansalliseeppoksemme pyhään sanomaan.
Sahdin ystävänä esitän tässä näytteen luvusta Väinäm. 2:1-11 :
KAINUUN HÄÄT
1. Kesäkuun kolmantena päivänä vietettiin häitä Suomen Kainuussa, ja Väinämöisen äiti oli siellä.
2. Myös Väinämöinen, Joukahainen ja Ilmarinen oli kutsuttu häihin.
3. Sahdin loppuessa Väinämöisen äiti sanoi Hänelle: "Heillä ei ole sahtia."
4. Väinämöinen vastasi: "Vaimo, mitä puutut minun tehtäviini? Minun aikani ei ole vielä tullut."
5. Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää."
6. Siellä oli kainuulaisen puhdistamistavan mukaan kuusi valurautaista muuripataa, kukin kahden tai kolmenkymmenen ämpärin vetoinen.
7. Väinämöinen sanoi heille: "Täyttäkää muuripadat vedellä." He täyttivät ne reunoja myöten.
8. Sitten hän sanoi: "Ammentakaa nyt ja viekää pitojen valvojalle." He veivät.
9. Kun pitojen valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut sahdiksi*, hän ei tiennyt, mistä se oli tullut. Palvelijat, jotka olivat ammentaneet veden, kuitenkin tiesivät sen. Pitojen valvoja kutsui sulhasen
10. ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän sahdin ja sitten, kun he juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän sahdin tähän asti."
11. Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Väinämöinen teki Suomen Kainuussa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja kaikki läsnä olleet uskoivat häneen.
"Kun pitojen valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut sahdiksi*, hän ei tiennyt, mistä se oli tullut."
Oikea muoto:
Kun pitojen valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut sahdiksi, hän ei tiennyt että kusta se oli.
Far away, where the sunshine never fades. There lies this land, the greatest of tales.
Sahti-Waari:
"Nyt täyttyy mahlainen malja
Tuoppeihin virtaa sahti ja kalja
Uusi polvi kun päätänsä nostaa
Vanha tapa ei kuole koskaan
Murtumaan ei kristityn miekkakaan meitä saa
Käymme taistoa ainiaan
Nyt laulumme jumalille raikaa saa
Siis tuoppinne nostakaa!
Tummat pilvet, ilkeä taivas
On kaukana korpien kätköissä maa
Kyiset pellot, katajainen kansa
Luulivat voivansa sen alistaa"
Turisas
http://www.youtube.com/watch?v=R2ek5Ua1kbc
Laittaisitko sen kohdan Kalevilasta,jossa Wäinämöinen taikoo epäuskoisen suohon "suolivyötä" myöten.
Tämä kohta on usein vahvistanut horjuvaa uskoani,Wäinämöisen armosta.
Wäinämöisen hywät toiwot teille!
Tässä esittelyn 4)- kohdassa siitä on maininta.
Oli siitä jossakin jakeessa laajempikin kuvaus, mutta en nyt tähän hätään sitä löytänyt:
------------------------------
Uskontojen Supermarket on huolestuneena pannut merkille
kansallisuusaatteen väheksymisen kotimaisissa uskonnoissa. Esim. kristinuskon sisällössä vieraat kansallisuudet ovat saaneet luonnottoman suuren merkityksen. Jopa niin, että suomalaiset mummot ovat aika ajoin olleet valmiit lähtemään palkattomaan työhön "valitun kansan" , meille vierasta kulttuuria edustavan populaation armeijan varusteluleireille.
Historian tutkimus osoittaa vääjäämättä, että vuosituhansia vanhat
kirjoitukset ovat totuusarvoltaan täysin epäluotettavia.
Kansalliseeppoksemme Kalevala on valistuneen ajan tuote, siis, miksi valittu kansa ei voisi olla suomalaiset.
Jos Te tunnette kiinnostusta kansallisuusaatteeseen ja suomalaiseen mytologiaan muistutamme, että Uskontojen Supermarketin polyteististen uskontojen kehittämisdivisioona on kehittänyt uuden uskonnon: KALEVISMIN.
Uskonto pohjautuu kansalliseeppokseemme ja neliyhteiseen jumalaan, Väinämöiseen, Ilmariseen, Joukahaiseen ja näitä yhdistävään Kalevan Henkeen.
Uskonnon pyhä kirja on Kalevalaan perustuva KALEVILA.
KALEVISMI tarjoaa tunnustajalleen monia etuja, mm:
1) Sen kotimaisuusaste on sangen korkea.
2) Valittu kansa on suomalaiset.
3) KALEVISMIN opit ovat monessa suhteessa nykyisten luonnontieteiden mukaisia, mm. sen luomiskertomuksen mukaan Väinämöinen loi universumin Sotkan munan tuhoutuessa alkuräjähdyksessä.
4) KALEVISMI on humaani uskonto, mm. viimeisessä
tuomiossa ei tunneta ikuista kadotusta. Väinämöinen vain laulaa synnintekijät suohon (vain vyötäröä myöten).
Suossa seisomisen kesto on rajoitettu, suuristakin synneistä vain muutamia tunteja. pienistä vain minuutteja.
5) Näin rangaistuksessa noudatetaan länsimaisen oikeuskäsitteen mukaista suhteellisuusperiaatetta (rangaistuksen aste on suhteessa tehtyyn rikokseen) eikä esim. kristinuskon täysin luonnotonta kaksinapaista (taivas / kadotus) tuomioperustetta, ikään kuin ihmiset
olisivat vain täysin hyviä ta täysin kelvottomia.
6) Kukaan KALEVISMIN jumalista ei rankaise syyttömiä lapsia isien pahoista teoista. Kutakin yksilöä arvioidaan vain hänen omien tekojensa kautta.
7) KALEVISMIN pyhä kirja on KALEVILA. Se on vain pienin muunnoksin kehitetty kansalliseeppoksestamme Kalevalasta.
Näin tutustuminen KALEVISMIIN on helppoa, perusasiat ovat monelle tuttuja jo kouluajoilta.
8) KALEVISMIN jumalat pystyvät merkittäviin ihmetekoihin, mm.
Ilmarinen hallitsee veden päällä kävelyn ohella myös ilmassa kävelyn, ja Joukahainen pystyy hetkessä muuttamaan veden
ensiluokkaiseksi sahdiksi.
Polyteististen uskontojen KALEVISMI- osaston avaamme lähiaikoina, tarkemman ajankohdan ilmoitamme myöhemmin.
Avaustilaisuudessa on ilmainen kahvitarjoilu sekä Kalevila-kirjoja ja äänitteitä myydään edulliseen hintaan.
Tervetuloa !
Voi Pyhä Kalevi, minä koin valaistumisen tässä ja nyt.