Asia joka monelta unohtuu = johtajuus

-ja jokaiseen noista sopii tuo johtajuuden unohtuminen.
Esimerkiksi häviävän pieni osa uroksista kärsii oikeasti liiallisesta hormonituotannosta; jos uros "sulkee korvansa" ja haikeilee nartun perään, on se silloin arvoasteikossa ylempänä ja hallinta hakusessa. Lauman johtaja on se joka määrää kuka astuu ja ketä, eli sitten ei.

suomutaa kirjoitti:

-ja jokaiseen noista sopii tuo johtajuuden unohtuminen.
Esimerkiksi häviävän pieni osa uroksista kärsii oikeasti liiallisesta hormonituotannosta; jos uros "sulkee korvansa" ja haikeilee nartun perään, on se silloin arvoasteikossa ylempänä ja hallinta hakusessa. Lauman johtaja on se joka määrää kuka astuu ja ketä, eli sitten ei.

Lue lisää

Sillä oo mitään tekemistä johtajuuden tahi arvoasteikon kanssa, ainoastaan koulutuksen puute ja koiran nuoruus. Kyllä ihminen on sitten tyhmä eläin kun kuvittelee olevansa johtaja toiselle lajille. Se koira ei toimi johtajuudella, vaan ihan itsekkäistä syistä, niin ku kaikki muutkin. Se että se vanhempi koira hyppii silmille on kyse siitä että et oo vaan osannu kouluttaa tarpeeksi hyvin toimimaan korrektisti ihmisten keskuudessa.

Kyllä ihmettelen taas ihmisen tolloutta.

Ei se ainakaan minun mielestäni mikään onni ole, että Suomessa moni koira joutuu elämään kovan stressin alla. Koira joka on epävarma asemastaan, joutuu ottamaan sellaista vastuuta, jonka hoitamiseen sillä ei ole edellytyksiä eikä mahdollisuuksia.

Jotka antavat koiran olla pomo, tietämättään rääkkäävät koiraa. Sitten taas ne koirat, jotka ei kyseenalaista omistajan auktoriteettia koskaan, lekottelee leppoisasti vatsa ylöspäin tassut taivasta kohti, eikä koskaan rähjää ja tottelee aina.

Ihminen ei valitettavasti mahda sille faktalle mitään, että koira on laumaeläin, ja laumassa vallitsee aina arvojärjestys. Jos esim. laitat uroskoirasi muiden uroskoirien joukkoon yhtäkkiä, hyvin pian ne muodostavat nämä johtajuus-alistuvuus -suhteet. Perhekoiran "lauma" on kotiväki.

Kehitys ei ollenkaan mene siihen suuntaan, mitä viestissäsi toivot. Toteankin että ONNEKSI ihmiset myös Suomessa ovat alkaneet kiinnostua kouluttamaan koiriaan siten, että koirat tunnistavat asemansa aina sinä "pahnanpohjimmaisena".

koira ei ole kaveri kirjoitti:

Ei se ainakaan minun mielestäni mikään onni ole, että Suomessa moni koira joutuu elämään kovan stressin alla. Koira joka on epävarma asemastaan, joutuu ottamaan sellaista vastuuta, jonka hoitamiseen sillä ei ole edellytyksiä eikä mahdollisuuksia.

Jotka antavat koiran olla pomo, tietämättään rääkkäävät koiraa. Sitten taas ne koirat, jotka ei kyseenalaista omistajan auktoriteettia koskaan, lekottelee leppoisasti vatsa ylöspäin tassut taivasta kohti, eikä koskaan rähjää ja tottelee aina.

Ihminen ei valitettavasti mahda sille faktalle mitään, että koira on laumaeläin, ja laumassa vallitsee aina arvojärjestys. Jos esim. laitat uroskoirasi muiden uroskoirien joukkoon yhtäkkiä, hyvin pian ne muodostavat nämä johtajuus-alistuvuus -suhteet. Perhekoiran "lauma" on kotiväki.

Kehitys ei ollenkaan mene siihen suuntaan, mitä viestissäsi toivot. Toteankin että ONNEKSI ihmiset myös Suomessa ovat alkaneet kiinnostua kouluttamaan koiriaan siten, että koirat tunnistavat asemansa aina sinä "pahnanpohjimmaisena".

Lue lisää

Onneksi tosiaan ihmiset alkavat kiinnostua näistä jutuista enemmän ja enemmän. Ja tietävät,e ttäv ain stressitilassa elävässä alumassa laumahierarkialla on jtoain emrkitystä.


On kornia puhua arvojärjestyksestä eläinten kohdalla, kun ihmistä yhä nykytieteen valossa pidetään ainoana arvottamaan kykenevänä eläimenä, eli moraalin omaavana.

koira ei ole kaveri kirjoitti:

Ei se ainakaan minun mielestäni mikään onni ole, että Suomessa moni koira joutuu elämään kovan stressin alla. Koira joka on epävarma asemastaan, joutuu ottamaan sellaista vastuuta, jonka hoitamiseen sillä ei ole edellytyksiä eikä mahdollisuuksia.

Jotka antavat koiran olla pomo, tietämättään rääkkäävät koiraa. Sitten taas ne koirat, jotka ei kyseenalaista omistajan auktoriteettia koskaan, lekottelee leppoisasti vatsa ylöspäin tassut taivasta kohti, eikä koskaan rähjää ja tottelee aina.

Ihminen ei valitettavasti mahda sille faktalle mitään, että koira on laumaeläin, ja laumassa vallitsee aina arvojärjestys. Jos esim. laitat uroskoirasi muiden uroskoirien joukkoon yhtäkkiä, hyvin pian ne muodostavat nämä johtajuus-alistuvuus -suhteet. Perhekoiran "lauma" on kotiväki.

Kehitys ei ollenkaan mene siihen suuntaan, mitä viestissäsi toivot. Toteankin että ONNEKSI ihmiset myös Suomessa ovat alkaneet kiinnostua kouluttamaan koiriaan siten, että koirat tunnistavat asemansa aina sinä "pahnanpohjimmaisena".

Lue lisää

Älä jauha p*skaa, koira ei elä kotona laumassa, ihmiset eivät ole koiria eivätkä ole koiran laumaa. Ihmisen ei tarvitse olla mikään johtajahahmo vaan ohjaaja, joka ohjaa koiraa käyttäytymään oikein tässä maailmassa. Tuo laumanjohtajuus on vain koiria alistavien tekosyy nostaa itseään jalustalle. On se kumma, ettei ole koskaan pitänyt koirille olla mikään johtaja vaan vain ohjaaja ja hoitaja, silti ovat olleet kilttejä myös toisia koiria kohtaan, ja kokemusta on n. 30 vuotta.

älä viitsi kirjoitti:

Älä jauha p*skaa, koira ei elä kotona laumassa, ihmiset eivät ole koiria eivätkä ole koiran laumaa. Ihmisen ei tarvitse olla mikään johtajahahmo vaan ohjaaja, joka ohjaa koiraa käyttäytymään oikein tässä maailmassa. Tuo laumanjohtajuus on vain koiria alistavien tekosyy nostaa itseään jalustalle. On se kumma, ettei ole koskaan pitänyt koirille olla mikään johtaja vaan vain ohjaaja ja hoitaja, silti ovat olleet kilttejä myös toisia koiria kohtaan, ja kokemusta on n. 30 vuotta.

Lue lisää

Pienillä sieluilla on johtajuuskompleksi, Suomessa johtajuuspaasaajien ykkönen on itse tosi kompleksinen ja heikolla itsetunnolla varustettu. Koiriin kohdistetaan oma surkeus.

säälittää kirjoitti:

Pienillä sieluilla on johtajuuskompleksi, Suomessa johtajuuspaasaajien ykkönen on itse tosi kompleksinen ja heikolla itsetunnolla varustettu. Koiriin kohdistetaan oma surkeus.

Lue lisää

Eihän luontaisella laumaeläimen arvojärjestyksellä (koirien "hierarkia") ole mitään tekemistä ihmisten johtajuuskompleksien kanssa.

Ihminen voi joko olla "surkea" tai ei, tai jotain siltä väliltä, tai ihmisellä voi oikeasti, kuten kirjoitit, huono itsetunto, mutta sitä faktaa ei saa kumottua, että koira muodostaa luontaisesti laumahierarkian. Mustasta ei saa oikein valkoista väittämällä. Ei tarvitse olla kuin toinen samaa sukupuolta oleva koira, eli 2 koiraa yhdessä, niin ne hyvin pian tekevät selväksi kumpi on "pomo".

Jos tilanne on se, minkä kuvasit, eli ihmisillä perheessä/yhteisössä on huono itsetunto, ei koira pysty välttämättä tekemään tätä johtajavalintaa, eli se luontainen johtajan valitseminen jää tapahtumatta, etenkin jos pentu on ollut se "päällepäsmäri" ja johtaja pentulaumassa. Silloin on yleensä tiedossa ongelmia. Niitä ongelmia sitten ongelmakoirakouluttajat joutuvat korjaamaan, tai pahimmassa tapauksessa ongelmaa ei korjata vaan koira joko pitovaikeuksien takia myydään tai jopa "joudutaan" lopettamaan. Ne ovat ikäviä juttuja, mutta niitä tapahtuu, ihmisen osaamattomuuden vuoksi.

Yleensä koiraemo vielä suosii tätä "päällepäsmäri" -pentua, ja siten luontaisesti vahvistaa sen dominoivuutta. Tämä on peräisin jostain ammoisilta ajoilta ja liittyy siihen että lauman on selvittävä vihollisia vastaan ilman emoakin jossain vaiheessa.

Sama pätee perheeseen, jossa on koira. Koiran silmissä kyseessä on lauma. Koiranpentu ottaa luontaisesti johtajakseen jonkun perheestä, yleensä sen joka käyttäytyy itsevarmimmin. Itse kymmenkunta koiranpentua kasvattaneena voin kokemuksesta sanoa, että sen huomaa, kun koira tämän tekee. Sen ilme ja käytös muuttuu tätä johtajanaan pitämää ihmistä kohtaan luontaisesti kunnioittavaksi. Tämä tapahtuu yleensä joitakin viikkoja luovutusiän/hetken jälkeen

älä viitsi kirjoitti:

Älä jauha p*skaa, koira ei elä kotona laumassa, ihmiset eivät ole koiria eivätkä ole koiran laumaa. Ihmisen ei tarvitse olla mikään johtajahahmo vaan ohjaaja, joka ohjaa koiraa käyttäytymään oikein tässä maailmassa. Tuo laumanjohtajuus on vain koiria alistavien tekosyy nostaa itseään jalustalle. On se kumma, ettei ole koskaan pitänyt koirille olla mikään johtaja vaan vain ohjaaja ja hoitaja, silti ovat olleet kilttejä myös toisia koiria kohtaan, ja kokemusta on n. 30 vuotta.

Lue lisää

Koiraahan ei tarvitse koskaan alistaa, vaan se alistuu, jos on toimittu oikein. Koira tekee valinnan itse. Siinä on. ero.

Ei ole mitään absoluuttista "oikein tässä maailmassa", on vaan ihmisen ja yhteiskunnan toiveet ja odotukset, ja joskus ne ovat epärealistiset. Esimerkkinä vaikka odotukset siitä että koira olisi ihmisen kanssa yhdenvertainen kumppani/kaveri. Se ei voi sitä ikinä olla, koirien maailmassa ei ole yhdenvertaisuutta eikä demokratiaa! Tässä on asian ydin.

"Ihmisen ei tarvitse olla johtajahahmo" -> no ei tarvikkaan, ja valitettavan usein Suomessa ei olekaan, mutta silloin se on joku muu kuin ihminen, ja silloin se on se koira. Seuraukset ovat yleensä todella ikävät ja kehitys harvoin päättyy mitenkään hyvin.

Kun olet ollut koirien kanssa tekemisissä 30 vuotta, olet tietämättäsi ollut se johtaja. Siitähän juuri onkin kyse, koirat ovat valinneet sinut johtajaksensa, ne ovat kunnioittaneet sinua, ja vain oikeudenmukaista, ja reilua johtajaa koira voikin kunnioittaa.

Eihän johtajana olo ole mitään alistamista ja koiran simputtamista, ei tässä siitä ole kyse! Jos joku niin tekee, hän ei osaa olla johtaja, ja ei koira yleensä tällaista kunnioitakaan.

En jauha kirjoitti:

Koiraahan ei tarvitse koskaan alistaa, vaan se alistuu, jos on toimittu oikein. Koira tekee valinnan itse. Siinä on. ero.

Ei ole mitään absoluuttista "oikein tässä maailmassa", on vaan ihmisen ja yhteiskunnan toiveet ja odotukset, ja joskus ne ovat epärealistiset. Esimerkkinä vaikka odotukset siitä että koira olisi ihmisen kanssa yhdenvertainen kumppani/kaveri. Se ei voi sitä ikinä olla, koirien maailmassa ei ole yhdenvertaisuutta eikä demokratiaa! Tässä on asian ydin.

"Ihmisen ei tarvitse olla johtajahahmo" -> no ei tarvikkaan, ja valitettavan usein Suomessa ei olekaan, mutta silloin se on joku muu kuin ihminen, ja silloin se on se koira. Seuraukset ovat yleensä todella ikävät ja kehitys harvoin päättyy mitenkään hyvin.

Kun olet ollut koirien kanssa tekemisissä 30 vuotta, olet tietämättäsi ollut se johtaja. Siitähän juuri onkin kyse, koirat ovat valinneet sinut johtajaksensa, ne ovat kunnioittaneet sinua, ja vain oikeudenmukaista, ja reilua johtajaa koira voikin kunnioittaa.

Eihän johtajana olo ole mitään alistamista ja koiran simputtamista, ei tässä siitä ole kyse! Jos joku niin tekee, hän ei osaa olla johtaja, ja ei koira yleensä tällaista kunnioitakaan.

Lue lisää

Missä kohtaa ja tilanteessa se koira itse alistuu ja mitä se silloin tekee kun se alistuu?

Tyhmä kysymys, mutta pakko kysyä kun niin monesti olen tuota kuullut mutta yksikään koiran omaava kaveri ei osaa sitä tarpeeksi hyvin selittää.

koiruukseton kirjoitti:

Missä kohtaa ja tilanteessa se koira itse alistuu ja mitä se silloin tekee kun se alistuu?

Tyhmä kysymys, mutta pakko kysyä kun niin monesti olen tuota kuullut mutta yksikään koiran omaava kaveri ei osaa sitä tarpeeksi hyvin selittää.

Lue lisää

olla mikä tahansa ja samoin tilanne hyvinkin huomaamaton. Hyvä esimerkki siitä voisi olla tämä: Uroskoira imeskelee silmät sirrillään herkkupersehunajaa tienposkesta, sitten omistaja sanoo "anna olla, tule", ja koira tulee. Koira on tällöin alistunut vapaaehtoisesti omistajansa tahtoon eli pitää omistajaa johtajanaan. Samoin vaikka kun koira haluaisi mennä tiettyyn suuntaan ja ehdottaa sitä jäkittämällä paikalleen, omistaja sanoo "mennään tätä kautta" ja koira tulee ilman että omistajan tarvii nykästä hihnasta saadaksen liikettä. Koira alistuu siis omistajansa tahtoon aivan täysin vapaaehtoisesti.

Koiran vapaaehtoisen alistumisen voit parhaiten nähdä kun koira on hihnassa ja seuraamalla kuinka koira reagoi omistajan pyyntöihin. Toki myös vapaana vielä enemmän(silloinhan ei ole mitään estettä koiraa toteuttamasta omia halujaan eli olla oma johtajansa).

Toivottavasti tämä selvitti asiaa?

Se kohta voi kirjoitti:

olla mikä tahansa ja samoin tilanne hyvinkin huomaamaton. Hyvä esimerkki siitä voisi olla tämä: Uroskoira imeskelee silmät sirrillään herkkupersehunajaa tienposkesta, sitten omistaja sanoo "anna olla, tule", ja koira tulee. Koira on tällöin alistunut vapaaehtoisesti omistajansa tahtoon eli pitää omistajaa johtajanaan. Samoin vaikka kun koira haluaisi mennä tiettyyn suuntaan ja ehdottaa sitä jäkittämällä paikalleen, omistaja sanoo "mennään tätä kautta" ja koira tulee ilman että omistajan tarvii nykästä hihnasta saadaksen liikettä. Koira alistuu siis omistajansa tahtoon aivan täysin vapaaehtoisesti.

Koiran vapaaehtoisen alistumisen voit parhaiten nähdä kun koira on hihnassa ja seuraamalla kuinka koira reagoi omistajan pyyntöihin. Toki myös vapaana vielä enemmän(silloinhan ei ole mitään estettä koiraa toteuttamasta omia halujaan eli olla oma johtajansa).

Toivottavasti tämä selvitti asiaa?

Lue lisää

Eli jso koira totelee jotain, se tarkoittaa,e ttä se pitää itseään vähempiarvoisempana kuin sitä jota totelee?

eli tällaisen peruskoiran johtajia ovat ihan jokainen ihminen? peruskoirahan toettelee ihan jokaisen ihmisen käskyjä, koska ihmisten toteleminen on sille yleensä tehty kannattavaksi toiminnaksi.

Mitä merkitystä laumalla on siis asiaan? Perhe = lauma ja laumassa on joku johtaja, sanot. Jos koiran mielestä ihan kaikki ihmsiet ovat samaa suurta perhettä ja sen johtajia? Mitä emrkitystä yleensäkin on johtajalla, jos ihan jokaikinen kahdella jalalla kulkeva on sitä?

Otan esimerkin jälleen omasta perheestäni. Koirani tottelee alle kolmevuotiaan lapseni istu käskyä? Eli se pitää alle kolme vuotiasta johtajanaan? Silti kun ulkoilemme lapseni ei voi sitä taluttaa, ksoka koira ei kulje lapsen tahtia. Koira ei varmasti usko myöskään että lapsi sitä kykenisi missään tilanteessa puolustamaan, eikä se hae jänskätilanteissa lapsesta turvaa, silti se istuu kun lapsi niin kehoittaa...

... kirjoitti:

Eli jso koira totelee jotain, se tarkoittaa,e ttä se pitää itseään vähempiarvoisempana kuin sitä jota totelee?

eli tällaisen peruskoiran johtajia ovat ihan jokainen ihminen? peruskoirahan toettelee ihan jokaisen ihmisen käskyjä, koska ihmisten toteleminen on sille yleensä tehty kannattavaksi toiminnaksi.

Mitä merkitystä laumalla on siis asiaan? Perhe = lauma ja laumassa on joku johtaja, sanot. Jos koiran mielestä ihan kaikki ihmsiet ovat samaa suurta perhettä ja sen johtajia? Mitä emrkitystä yleensäkin on johtajalla, jos ihan jokaikinen kahdella jalalla kulkeva on sitä?

Otan esimerkin jälleen omasta perheestäni. Koirani tottelee alle kolmevuotiaan lapseni istu käskyä? Eli se pitää alle kolme vuotiasta johtajanaan? Silti kun ulkoilemme lapseni ei voi sitä taluttaa, ksoka koira ei kulje lapsen tahtia. Koira ei varmasti usko myöskään että lapsi sitä kykenisi missään tilanteessa puolustamaan, eikä se hae jänskätilanteissa lapsesta turvaa, silti se istuu kun lapsi niin kehoittaa...

Lue lisää

"Eli jso koira totelee jotain, se tarkoittaa..."

- No jos asian noin haluat nähdä niin mikäs siinä. Aika nappiin varmaan meni.

"eli tällaisen peruskoiran johtajia ovat ihan jokainen ihminen? "

- Ihan totta, jokainen joka koiran kanssa lähtee lenkille on sen johtaja ja ellei ole niin koira kyllä ohjaa minne pitää mennä ja mitä tehdään. Peruskoira pitää ihmistä luontaisesti ylempänään ja pyrkii miellyttämään "johtajiaan".

"Mitä merkitystä laumalla on siis asiaan?"

- Se merkitys että kun koira tietää(on opetettu eli saatu vapaaehtoisesti alistumaan) ketä tulee totella, ja kenen käskyjä noudattaa, niin sillä vähennät ongelmia koirasi kanssa. Ellet sitä tee, niitä tulee ja erityisesti mitä dominoivampi koirasi on.

"Otan esimerkin jälleen omasta perheestäni."

- Aivan mainio esimerkki. Mutta oletko nyt aivan varma että lapsesi pyytäessä koiraasi istumaan, se samalla alistuu siihen lapsen tahtoon? Vai onko sittenkin kenties kysymyksessä se että kun sinä olet vieressä katsomassa, niin koira tekee lapsen pyynnön mukaisesti sinun mieliksesi (ja toki saadakseen makupalan jolla lapsesi harjoittelee tulevaa johtajuuttaan koiraan nähden).
Tuon lapsen koirantalutuksen osalta olet kyllä ymmärtänyt koiran näkemyksen asiasta harvinaisen hyvin.

Vielä kun ymmärtäisit sanan johtajuus sen oikeassa merkityksessä.

Kuinka vain haluatte kirjoitti:

"Eli jso koira totelee jotain, se tarkoittaa..."

- No jos asian noin haluat nähdä niin mikäs siinä. Aika nappiin varmaan meni.

"eli tällaisen peruskoiran johtajia ovat ihan jokainen ihminen? "

- Ihan totta, jokainen joka koiran kanssa lähtee lenkille on sen johtaja ja ellei ole niin koira kyllä ohjaa minne pitää mennä ja mitä tehdään. Peruskoira pitää ihmistä luontaisesti ylempänään ja pyrkii miellyttämään "johtajiaan".

"Mitä merkitystä laumalla on siis asiaan?"

- Se merkitys että kun koira tietää(on opetettu eli saatu vapaaehtoisesti alistumaan) ketä tulee totella, ja kenen käskyjä noudattaa, niin sillä vähennät ongelmia koirasi kanssa. Ellet sitä tee, niitä tulee ja erityisesti mitä dominoivampi koirasi on.

"Otan esimerkin jälleen omasta perheestäni."

- Aivan mainio esimerkki. Mutta oletko nyt aivan varma että lapsesi pyytäessä koiraasi istumaan, se samalla alistuu siihen lapsen tahtoon? Vai onko sittenkin kenties kysymyksessä se että kun sinä olet vieressä katsomassa, niin koira tekee lapsen pyynnön mukaisesti sinun mieliksesi (ja toki saadakseen makupalan jolla lapsesi harjoittelee tulevaa johtajuuttaan koiraan nähden).
Tuon lapsen koirantalutuksen osalta olet kyllä ymmärtänyt koiran näkemyksen asiasta harvinaisen hyvin.

Vielä kun ymmärtäisit sanan johtajuus sen oikeassa merkityksessä.

Lue lisää

"Vai onko sittenkin kenties kysymyksessä se että kun sinä olet vieressä katsomassa, niin koira tekee lapsen pyynnön mukaisesti sinun mieliksesi (ja toki saadakseen makupalan jolla lapsesi harjoittelee tulevaa johtajuuttaan koiraan nähden)."

Kyllä nyt mennään semmoisiin henkimaailman juttuihin, tai sanoisinko jopa salaliittoteorian syövereihin että ei voi ymmärtää... Miten kukaan voi pohjata koiransa kouluttamisen arveluihin siitä ketä koira milläkin hetkellä pitää johtajanaan, ja mikä monimutkainen ajatusketju on koiran kunkin liikkeen takana. Kyseessä on kuitenkin melko yksinkertainen eläin, jonka käytös on loppujen lopuksi melkoisen simppeliä - ei tarvita mitään johtajuusenergioita, ovista ensin kulkemisia tai jääkausia! Vaatiihan se vähän nöyrtymistä, kun pitää todeta että kyseessä ei olekaan mikään henkilökohtainen tahtojen taisto eikä pääse saamaan mitään hyvänolon kiksejä siitä että on jonkin elävän olennon suurvaltias. Onhan sekin varmaan haastavaa jos ei pääse kuittaamaan koiran käytöstä sillä että se v**uilee, ja joutuu toteamaan että ei vaan yksinkertaisesti ole osannut kouluttaa koiraansa tarpeeksi hyvin... Mutta suosittelisin lämpimästi kaikille johtajuuden toitottajille että tuulettaa vähän käsityksiään ja tutustuu siihen mitä moderni koiran käyttäytymisen tutkimus kertoo meidän parhaista ystävistämme - elämä helpottaa kovasti kun ei tarvitse machoilla ja pitää sitä johtajuuspipoa niin kireällä ;)

Eli jos palattaisiin todellisuuteen ja muistettaisiin pari faktaa:
- ajatus koirasta hierarkisena laumaeläimenä pohjaa virheellisiin susitutkimuksiin, tärkeää on muistaa ensinnäkin se, että koira ei ole kesyyntynyt susi (merkittäviä fyysisiä eroja sekä suuria eroja käyttäytymisessä, esimerkiksi sudenpennusta ei saa koiran kaltaista vaikka se kasvatetaan kuten koiranpentu) ja myös se on syytä tietää, että susien lauma koostuu susipariskunnasta ja niiden jälkeläisistä, eikä laumassa esiinny kilpailua asemasta koska johtajaksi pääsee vain lisääntymällä
- koirat eivät villinä tai tarhaolosuhteissa muodosta hierarkisia laumoja (tiedeyhteisön yleisesti hyväksymä tosiasia, taustalla vuosien tutkimukset koirien käyttäytymisestä eri olosuhteissa)
- koirilla ei ole aivokapasiteettia abstraktiin ajatteluun (status, johtajuus, hierarkia jne.)
- monien dominanssi/johtajuusajatteluun perustuvien koulutusmetodien on todettu tieteellisissä tutkimuksissa lisäävän koiran aggressiivisen käytöksen todennäköisyyttä (esimerkiksi alistaminen, uhkaava tuijotus, jatkuva pakotteiden/rankaisujen käyttö jne)
- koiran (ja kaikkien nisäkkäiden) oppiminen perustuu siihen, että koira lisää kannattavaa käytöstä ja vähentää ei-kannattavaa käytöstä. Jos haluat muuttaa koiran käytöstä, poista käytöksen syy (joka tekee käytöksestä koiralle kannattavaa) tai kouluta koiralle korvaava käytös tekemällä siitä kannattavampaa kuin ei-haluttu käytös.
- eläimet (ja ihmiset) oppivat kaikista tehokkaimmin ja pitkäkestoisimmin kun palkitaan haluttua käytöstä ja jätetään ei-haluttu käytös huomioimatta - rangaistusten käyttö hidastaa oppimista ja vähentää palkkioiden tehoa merkittävästi (tutkittu muun muassa koiran aivojen toimintaa, jossa epämiellyttävä pakote/rangaistus aiheuttaa reaktion aivoissa joka estää hyvänolonkeskuksen toiminnan - toisin sanoen, pakotteen jälkeen annettu palkka ei tunnu koirasta hyvältä, eikä täten ole koiralle palkitseva)

koiran_ehdoilla kirjoitti:

"Vai onko sittenkin kenties kysymyksessä se että kun sinä olet vieressä katsomassa, niin koira tekee lapsen pyynnön mukaisesti sinun mieliksesi (ja toki saadakseen makupalan jolla lapsesi harjoittelee tulevaa johtajuuttaan koiraan nähden)."

Kyllä nyt mennään semmoisiin henkimaailman juttuihin, tai sanoisinko jopa salaliittoteorian syövereihin että ei voi ymmärtää... Miten kukaan voi pohjata koiransa kouluttamisen arveluihin siitä ketä koira milläkin hetkellä pitää johtajanaan, ja mikä monimutkainen ajatusketju on koiran kunkin liikkeen takana. Kyseessä on kuitenkin melko yksinkertainen eläin, jonka käytös on loppujen lopuksi melkoisen simppeliä - ei tarvita mitään johtajuusenergioita, ovista ensin kulkemisia tai jääkausia! Vaatiihan se vähän nöyrtymistä, kun pitää todeta että kyseessä ei olekaan mikään henkilökohtainen tahtojen taisto eikä pääse saamaan mitään hyvänolon kiksejä siitä että on jonkin elävän olennon suurvaltias. Onhan sekin varmaan haastavaa jos ei pääse kuittaamaan koiran käytöstä sillä että se v**uilee, ja joutuu toteamaan että ei vaan yksinkertaisesti ole osannut kouluttaa koiraansa tarpeeksi hyvin... Mutta suosittelisin lämpimästi kaikille johtajuuden toitottajille että tuulettaa vähän käsityksiään ja tutustuu siihen mitä moderni koiran käyttäytymisen tutkimus kertoo meidän parhaista ystävistämme - elämä helpottaa kovasti kun ei tarvitse machoilla ja pitää sitä johtajuuspipoa niin kireällä ;)

Eli jos palattaisiin todellisuuteen ja muistettaisiin pari faktaa:
- ajatus koirasta hierarkisena laumaeläimenä pohjaa virheellisiin susitutkimuksiin, tärkeää on muistaa ensinnäkin se, että koira ei ole kesyyntynyt susi (merkittäviä fyysisiä eroja sekä suuria eroja käyttäytymisessä, esimerkiksi sudenpennusta ei saa koiran kaltaista vaikka se kasvatetaan kuten koiranpentu) ja myös se on syytä tietää, että susien lauma koostuu susipariskunnasta ja niiden jälkeläisistä, eikä laumassa esiinny kilpailua asemasta koska johtajaksi pääsee vain lisääntymällä
- koirat eivät villinä tai tarhaolosuhteissa muodosta hierarkisia laumoja (tiedeyhteisön yleisesti hyväksymä tosiasia, taustalla vuosien tutkimukset koirien käyttäytymisestä eri olosuhteissa)
- koirilla ei ole aivokapasiteettia abstraktiin ajatteluun (status, johtajuus, hierarkia jne.)
- monien dominanssi/johtajuusajatteluun perustuvien koulutusmetodien on todettu tieteellisissä tutkimuksissa lisäävän koiran aggressiivisen käytöksen todennäköisyyttä (esimerkiksi alistaminen, uhkaava tuijotus, jatkuva pakotteiden/rankaisujen käyttö jne)
- koiran (ja kaikkien nisäkkäiden) oppiminen perustuu siihen, että koira lisää kannattavaa käytöstä ja vähentää ei-kannattavaa käytöstä. Jos haluat muuttaa koiran käytöstä, poista käytöksen syy (joka tekee käytöksestä koiralle kannattavaa) tai kouluta koiralle korvaava käytös tekemällä siitä kannattavampaa kuin ei-haluttu käytös.
- eläimet (ja ihmiset) oppivat kaikista tehokkaimmin ja pitkäkestoisimmin kun palkitaan haluttua käytöstä ja jätetään ei-haluttu käytös huomioimatta - rangaistusten käyttö hidastaa oppimista ja vähentää palkkioiden tehoa merkittävästi (tutkittu muun muassa koiran aivojen toimintaa, jossa epämiellyttävä pakote/rangaistus aiheuttaa reaktion aivoissa joka estää hyvänolonkeskuksen toiminnan - toisin sanoen, pakotteen jälkeen annettu palkka ei tunnu koirasta hyvältä, eikä täten ole koiralle palkitseva)

Lue lisää

"- koirilla ei ole aivokapasiteettia abstraktiin ajatteluun (status, johtajuus, hierarkia jne.)"

Niin, jäiköhän sinulla huomaamatta että kun jokin asia on sisäistetty, ei sen toistamiseen tarvita mitään abstraktia ajattelua? Se tapahtuu vaistomaisesti.

Jännä miten vaikea näiden kahden(3-p ja k_e) on ymmärtää että käskyn noudattaminen on alistumista käskynhaltijan(johtaja) alaisuuteen. Ja miten sen voi tehdä täysin ilman väkivaltaa, jonka he molemmat aina ottavat puheeksi. Miten joidenkin on niin vaikea käsittää että molempien, niin koiran kuin ihmisen päällimmäinen tarve on turvallisuus ja hyvinvointi jonka vahvempaan(johtajaan) turvautuminen tuottaa, kunhan siihen alistuu.

Itse johtaja taas voi olla kuka tahansa, työpaikan pomo, aviomies, -vaimo(hissukalle miehelleen), presidentti, armeijassa kuka tahansa kaluunakalle on johtaja jollekin alemmalleen jne ihmisillä.

Samoin koirille johtaja on se kuka kulloinkin on koiran kanssa lähinnä tekemisissä ja kenen vastuulla koiran turvallisuus on. Jos tämä henkilö hoitaa hommansa kunnialla, niin koira alistuu vapaaehtoisesti hänen tahtoonsa.

Ja niin ihmisillä kuin koirillakin, auktoriteettiä vastaan potkiminen yleensä tuottaa huonon tuloksen. Myös ellei auktoriteetti(johtaja) ota vastaan hänelle lankeavaa vastuuta ja/tai hoida tehtäväänsä(johtaa "alaisiaan") vastuullisesti seuraa vaikeuksia.

Toki auktoriteetiksi voi pyrkiä myös väkivalloin, niin ihminen kuin koirakin, molemmista esimerkkejä riittää. On sotia, kapinoita, avioeroja, tappoja ja murhia sekä pahoinpitelyitä ja raateluita. Koirilla uppiniskaisuutta, nylkytystä, puremista ja raatelua jopa kuoliaaksi. Mutta kummallakaan lajilla tämä väkivalloin alistaminen eikä väkivallan alle alistuminen tahdo oikein hyvää tulosta tuottaa.

Alistua voi vaistomaisesti, alistaminen tarvitsee tietoisen päätöksen.

Ps. Missä sanoinkaan machoilusta mitään edellisessä tai sitä edellisessä kirjoituksessani? Tai kuittailuista ehkä jotain? Tai...???

Jotain huomioimatta? kirjoitti:

"- koirilla ei ole aivokapasiteettia abstraktiin ajatteluun (status, johtajuus, hierarkia jne.)"

Niin, jäiköhän sinulla huomaamatta että kun jokin asia on sisäistetty, ei sen toistamiseen tarvita mitään abstraktia ajattelua? Se tapahtuu vaistomaisesti.

Jännä miten vaikea näiden kahden(3-p ja k_e) on ymmärtää että käskyn noudattaminen on alistumista käskynhaltijan(johtaja) alaisuuteen. Ja miten sen voi tehdä täysin ilman väkivaltaa, jonka he molemmat aina ottavat puheeksi. Miten joidenkin on niin vaikea käsittää että molempien, niin koiran kuin ihmisen päällimmäinen tarve on turvallisuus ja hyvinvointi jonka vahvempaan(johtajaan) turvautuminen tuottaa, kunhan siihen alistuu.

Itse johtaja taas voi olla kuka tahansa, työpaikan pomo, aviomies, -vaimo(hissukalle miehelleen), presidentti, armeijassa kuka tahansa kaluunakalle on johtaja jollekin alemmalleen jne ihmisillä.

Samoin koirille johtaja on se kuka kulloinkin on koiran kanssa lähinnä tekemisissä ja kenen vastuulla koiran turvallisuus on. Jos tämä henkilö hoitaa hommansa kunnialla, niin koira alistuu vapaaehtoisesti hänen tahtoonsa.

Ja niin ihmisillä kuin koirillakin, auktoriteettiä vastaan potkiminen yleensä tuottaa huonon tuloksen. Myös ellei auktoriteetti(johtaja) ota vastaan hänelle lankeavaa vastuuta ja/tai hoida tehtäväänsä(johtaa "alaisiaan") vastuullisesti seuraa vaikeuksia.

Toki auktoriteetiksi voi pyrkiä myös väkivalloin, niin ihminen kuin koirakin, molemmista esimerkkejä riittää. On sotia, kapinoita, avioeroja, tappoja ja murhia sekä pahoinpitelyitä ja raateluita. Koirilla uppiniskaisuutta, nylkytystä, puremista ja raatelua jopa kuoliaaksi. Mutta kummallakaan lajilla tämä väkivalloin alistaminen eikä väkivallan alle alistuminen tahdo oikein hyvää tulosta tuottaa.

Alistua voi vaistomaisesti, alistaminen tarvitsee tietoisen päätöksen.

Ps. Missä sanoinkaan machoilusta mitään edellisessä tai sitä edellisessä kirjoituksessani? Tai kuittailuista ehkä jotain? Tai...???

Lue lisää

Mutta koiralla ei vaistomaisesti tai muutenkaan ole mitään käsitystä/vaistoa/viettiä joka ohjaa sitä johtaja/alainen-asetelmaan - se ei vaan kertakaikkiaan ole koiralle lajinomaista käyttäytymistä, eli johtajuuden tavoitellu ei ole koiralle minkäänlainen käytöksen motivaattori koska sillä ei ole sisäänrakennettuna tai opittuna mitään käsitystä laumahierarkiasta jne.

Koiran käytöstä ohjaa kyllä lajinomaiset taipumukset, joihin voidaan lukea muun muassa ravinnon hankkiminen, sosiaalisuus, lisääntymisen tavoittelu jne. Lajin- ja rodunomaisten käytösten (eli perimän) lisäksi koiran käyttäytymistä ohjaa sen oma oppimishistoria joka on lopputulosta sen elämän kokemuksista.

Mutta johtajuus, oman aseman kohottaminen tai alistuminen ovat koiralle täysin vieraita asioita tai käytöksiä. Listaamasi käytökset (uppiniskaisuus, nylkytys, pureminen, ja raatelu kuoliaaksi) voidaan kaikki selittää ilman mitään viittausta johtajuuden tavoitteluun. Täytyy vaan ensin ottaa ne johtajuuslasit pois päästä ja avata omaa ajatusmaailmaa tieteeseen perustuville faktoille koirien käyttäytymisestä. "Jos ainoa työkalusi on vasara, näyttävät kaikki ongelmat nauloilta", vai mitä?

ei yhdenvertainen kirjoitti:

Eihän luontaisella laumaeläimen arvojärjestyksellä (koirien "hierarkia") ole mitään tekemistä ihmisten johtajuuskompleksien kanssa.

Ihminen voi joko olla "surkea" tai ei, tai jotain siltä väliltä, tai ihmisellä voi oikeasti, kuten kirjoitit, huono itsetunto, mutta sitä faktaa ei saa kumottua, että koira muodostaa luontaisesti laumahierarkian. Mustasta ei saa oikein valkoista väittämällä. Ei tarvitse olla kuin toinen samaa sukupuolta oleva koira, eli 2 koiraa yhdessä, niin ne hyvin pian tekevät selväksi kumpi on "pomo".

Jos tilanne on se, minkä kuvasit, eli ihmisillä perheessä/yhteisössä on huono itsetunto, ei koira pysty välttämättä tekemään tätä johtajavalintaa, eli se luontainen johtajan valitseminen jää tapahtumatta, etenkin jos pentu on ollut se "päällepäsmäri" ja johtaja pentulaumassa. Silloin on yleensä tiedossa ongelmia. Niitä ongelmia sitten ongelmakoirakouluttajat joutuvat korjaamaan, tai pahimmassa tapauksessa ongelmaa ei korjata vaan koira joko pitovaikeuksien takia myydään tai jopa "joudutaan" lopettamaan. Ne ovat ikäviä juttuja, mutta niitä tapahtuu, ihmisen osaamattomuuden vuoksi.

Yleensä koiraemo vielä suosii tätä "päällepäsmäri" -pentua, ja siten luontaisesti vahvistaa sen dominoivuutta. Tämä on peräisin jostain ammoisilta ajoilta ja liittyy siihen että lauman on selvittävä vihollisia vastaan ilman emoakin jossain vaiheessa.

Sama pätee perheeseen, jossa on koira. Koiran silmissä kyseessä on lauma. Koiranpentu ottaa luontaisesti johtajakseen jonkun perheestä, yleensä sen joka käyttäytyy itsevarmimmin. Itse kymmenkunta koiranpentua kasvattaneena voin kokemuksesta sanoa, että sen huomaa, kun koira tämän tekee. Sen ilme ja käytös muuttuu tätä johtajanaan pitämää ihmistä kohtaan luontaisesti kunnioittavaksi. Tämä tapahtuu yleensä joitakin viikkoja luovutusiän/hetken jälkeen

Lue lisää

Täyttä totta mitä kirjoitat mutta "pomous" suunnilleen kahden aikuisiän saavuttaneen koiran välillä vaihtelee meillä. Jos sattuvat nuolemaan samaa lautasta toinen työntää päänsä lautaselle ja taas toinen koiristamme nappaa lautasen suuhunsa ja siirtää sen metrin verran sivulle saadakseen nuoleskella. Tällaisia juttuja sattuu usein, yhteenottoja ei satu koskaan vaan siistiä siirtymistä sivummalle.

Meillä on hyvin tasapainoisia koiria.

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Mutta koiralla ei vaistomaisesti tai muutenkaan ole mitään käsitystä/vaistoa/viettiä joka ohjaa sitä johtaja/alainen-asetelmaan - se ei vaan kertakaikkiaan ole koiralle lajinomaista käyttäytymistä, eli johtajuuden tavoitellu ei ole koiralle minkäänlainen käytöksen motivaattori koska sillä ei ole sisäänrakennettuna tai opittuna mitään käsitystä laumahierarkiasta jne.

Koiran käytöstä ohjaa kyllä lajinomaiset taipumukset, joihin voidaan lukea muun muassa ravinnon hankkiminen, sosiaalisuus, lisääntymisen tavoittelu jne. Lajin- ja rodunomaisten käytösten (eli perimän) lisäksi koiran käyttäytymistä ohjaa sen oma oppimishistoria joka on lopputulosta sen elämän kokemuksista.

Mutta johtajuus, oman aseman kohottaminen tai alistuminen ovat koiralle täysin vieraita asioita tai käytöksiä. Listaamasi käytökset (uppiniskaisuus, nylkytys, pureminen, ja raatelu kuoliaaksi) voidaan kaikki selittää ilman mitään viittausta johtajuuden tavoitteluun. Täytyy vaan ensin ottaa ne johtajuuslasit pois päästä ja avata omaa ajatusmaailmaa tieteeseen perustuville faktoille koirien käyttäytymisestä. "Jos ainoa työkalusi on vasara, näyttävät kaikki ongelmat nauloilta", vai mitä?

Lue lisää

Ja kun sanon edellisessä viestissä "oman aseman kohottaminen tai alistuminen" , tarkoitan alistumisella arvon alenemista laumahierarkiassa.

Yksittäisten koirien välillä voi olla tilanteita, jossa toinen yksilö dominoi ja toinen alistuu, mutta dominoivat ja alistunut ovat vain tapoja kuvata tiettyä tilannetta eivätkä viittaa mihinkään staattiseen arvojärjestykseen tai laumahierarkian läsnäoloon. Jokaisen yksilön välinen suhde riippuu niiden yksilöiden motivaatioista, oppimishistoriasta ja keskinäisesti historiasta. Sama koira voi jossain tilanteessa alistua toiselle koiralle, ja jossain toisessa tilanteessa olla dominoiva osapuoli.

Esimerkiksi, toinen koira ottaa aina toiselta pallon, ja toinen antaa sen ottaa. Dominoiva/alistuva sanaparia voidaankin käyttää kuvaamaan yksilöiden välistä suhdetta tietyssä tilanteessa ja tiettynä aikana, mutta se ei tarkoita että näiden koirien käytöstä motivoisi dominanssin tavoittelu. Ennemminkin näiden koirien omat motivaatiot ja oppimishistoriat johtavat siihen että eri koirat arvostavat eri resursseja eri tavalla, ja ovat valmiita käyttäytymään enemmän tai vähemmän aggressiivisesti saadakseen sen.

Eli dominanssi tai alistuminen ovat tilannetta kuvaavia määreitä, eivätkä koiran käytöksen moottoreita. Mikä on tärkeää, on miettiä mikä on se resurssi jota koira tavoittelee/mikä on koiran käytöksen syy tai motivaatio, ja miten voimme käyttää sitä resurssia tai muokata tilannetta niin, että voimme muokata koira käytöstä haluttuun suuntaan. Johtajuudella, sanan laumahierarkiaan ja statuksen tavoitteluun liittyvässä mielessä, ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Se kohta voi kirjoitti:

olla mikä tahansa ja samoin tilanne hyvinkin huomaamaton. Hyvä esimerkki siitä voisi olla tämä: Uroskoira imeskelee silmät sirrillään herkkupersehunajaa tienposkesta, sitten omistaja sanoo "anna olla, tule", ja koira tulee. Koira on tällöin alistunut vapaaehtoisesti omistajansa tahtoon eli pitää omistajaa johtajanaan. Samoin vaikka kun koira haluaisi mennä tiettyyn suuntaan ja ehdottaa sitä jäkittämällä paikalleen, omistaja sanoo "mennään tätä kautta" ja koira tulee ilman että omistajan tarvii nykästä hihnasta saadaksen liikettä. Koira alistuu siis omistajansa tahtoon aivan täysin vapaaehtoisesti.

Koiran vapaaehtoisen alistumisen voit parhaiten nähdä kun koira on hihnassa ja seuraamalla kuinka koira reagoi omistajan pyyntöihin. Toki myös vapaana vielä enemmän(silloinhan ei ole mitään estettä koiraa toteuttamasta omia halujaan eli olla oma johtajansa).

Toivottavasti tämä selvitti asiaa?

Lue lisää

Lyhyesti vaan.....koira alistuu ihmiselle silloin kun se kokee ihmisen mahdollisimman luotettavaksi.

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Mutta koiralla ei vaistomaisesti tai muutenkaan ole mitään käsitystä/vaistoa/viettiä joka ohjaa sitä johtaja/alainen-asetelmaan - se ei vaan kertakaikkiaan ole koiralle lajinomaista käyttäytymistä, eli johtajuuden tavoitellu ei ole koiralle minkäänlainen käytöksen motivaattori koska sillä ei ole sisäänrakennettuna tai opittuna mitään käsitystä laumahierarkiasta jne.

Koiran käytöstä ohjaa kyllä lajinomaiset taipumukset, joihin voidaan lukea muun muassa ravinnon hankkiminen, sosiaalisuus, lisääntymisen tavoittelu jne. Lajin- ja rodunomaisten käytösten (eli perimän) lisäksi koiran käyttäytymistä ohjaa sen oma oppimishistoria joka on lopputulosta sen elämän kokemuksista.

Mutta johtajuus, oman aseman kohottaminen tai alistuminen ovat koiralle täysin vieraita asioita tai käytöksiä. Listaamasi käytökset (uppiniskaisuus, nylkytys, pureminen, ja raatelu kuoliaaksi) voidaan kaikki selittää ilman mitään viittausta johtajuuden tavoitteluun. Täytyy vaan ensin ottaa ne johtajuuslasit pois päästä ja avata omaa ajatusmaailmaa tieteeseen perustuville faktoille koirien käyttäytymisestä. "Jos ainoa työkalusi on vasara, näyttävät kaikki ongelmat nauloilta", vai mitä?

Lue lisää

"Mutta koiralla ei vaistomaisesti tai muutenkaan..."

- Tätä kysymystä käsittelin jo 3p:lle antamassani vastauksessa: - Se merkitys että kun koira tietää(on opetettu eli saatu vapaaehtoisesti alistumaan) ketä tulee totella, ja kenen käskyjä noudattaa, niin sillä vähennät ongelmia koirasi kanssa. Ellet sitä tee, niitä tulee ja erityisesti mitä dominoivampi koirasi on.

Eli siis kun koira on opetettu tavoille, ne tulevat automaattisiksi eli vaistonvaraiseksi toiminnoiksi. Siis uskollisuus omalle laumalle on vaistonvaraista kun se on kerran opetettu. Tässä on siis selvä johtaja-alainen asetelma kyseessä.

"Koiran käytöstä ohjaa kyllä lajinomaiset taipumukset,..."

-Kun koira opetetaan tavoille, liikutetaan ja ruokitaan sekä mahdollisesti annetaan jopa lisääntyä niin koira on tyytyväinen eloonsa. Jätäpä jokin näistä huomiotta, niin näet kuinka koirasi ottaa ohjat omiin tassuihin, eli johtajuuden itselleen.

"Mutta johtajuus, oman aseman kohottaminen tai alistuminen..."

- Kuten edellä, jätä jokin perustarve täyttämättä niin näet(ikävyyksiä). Ja täytä ne kaikki niin näet kuinka koira alistuu vapaaehtoisesti sinun tahtoosi ja on valmis tekemään edestäsi miltei mitä tahansa pyydät. Koska koirasi on hyväksynyt sinut johtajakseen ja alistunut vapaaehtoisesti sinun tahtoosi.

Toiseen viestiisi ei oikeastaan ole paljonkaan huomautettavaa. Osuit harvinaisen oikeaan jopa tässä: "Johtajuudella, sanan laumahierarkiaan ja statuksen tavoitteluun liittyvässä mielessä, ei ole asian kanssa mitään tekemistä.". Mutta pitää kuitenkin muistaa että sinun tulee olla johtaja koirallesi, ettei koirasi tarvitse ottaa ohjia omiin tassuihin - se nimittäin on yleinen oikotie ikävyyksiin.

Jotain pientä kirjoitti:

"Mutta koiralla ei vaistomaisesti tai muutenkaan..."

- Tätä kysymystä käsittelin jo 3p:lle antamassani vastauksessa: - Se merkitys että kun koira tietää(on opetettu eli saatu vapaaehtoisesti alistumaan) ketä tulee totella, ja kenen käskyjä noudattaa, niin sillä vähennät ongelmia koirasi kanssa. Ellet sitä tee, niitä tulee ja erityisesti mitä dominoivampi koirasi on.

Eli siis kun koira on opetettu tavoille, ne tulevat automaattisiksi eli vaistonvaraiseksi toiminnoiksi. Siis uskollisuus omalle laumalle on vaistonvaraista kun se on kerran opetettu. Tässä on siis selvä johtaja-alainen asetelma kyseessä.

"Koiran käytöstä ohjaa kyllä lajinomaiset taipumukset,..."

-Kun koira opetetaan tavoille, liikutetaan ja ruokitaan sekä mahdollisesti annetaan jopa lisääntyä niin koira on tyytyväinen eloonsa. Jätäpä jokin näistä huomiotta, niin näet kuinka koirasi ottaa ohjat omiin tassuihin, eli johtajuuden itselleen.

"Mutta johtajuus, oman aseman kohottaminen tai alistuminen..."

- Kuten edellä, jätä jokin perustarve täyttämättä niin näet(ikävyyksiä). Ja täytä ne kaikki niin näet kuinka koira alistuu vapaaehtoisesti sinun tahtoosi ja on valmis tekemään edestäsi miltei mitä tahansa pyydät. Koska koirasi on hyväksynyt sinut johtajakseen ja alistunut vapaaehtoisesti sinun tahtoosi.

Toiseen viestiisi ei oikeastaan ole paljonkaan huomautettavaa. Osuit harvinaisen oikeaan jopa tässä: "Johtajuudella, sanan laumahierarkiaan ja statuksen tavoitteluun liittyvässä mielessä, ei ole asian kanssa mitään tekemistä.". Mutta pitää kuitenkin muistaa että sinun tulee olla johtaja koirallesi, ettei koirasi tarvitse ottaa ohjia omiin tassuihin - se nimittäin on yleinen oikotie ikävyyksiin.

Lue lisää

"Se merkitys että kun koira tietää(on opetettu eli saatu vapaaehtoisesti alistumaan) ketä tulee totella, ja kenen käskyjä noudattaa, niin sillä vähennät ongelmia koirasi kanssa. Ellet sitä tee, niitä tulee ja erityisesti mitä dominoivampi koirasi on."

Eli jos koulutat koiran käyttäytymään, elämäsi on helpompaa - totta. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa - koira on joko koulutettu tai kouluttamaton. Sitä paitsi, dominoiva ei ole "luonteenpiirre". Dominoiva termiä voidaan käyttää kuvaamaan tietyn koiran käyttäytymistä suhteessa toiseen koiraan tietyssä tilanteessa, ja sama koira voi olla jossain toisessa tilanteessa tai toisen koiran kanssa se alistuva osapuoli. Täällä lisää aiheesta: http://drsophiayin.com/blog/entry/dominance_in_dogs_is_not_a_personality_trait

"Eli siis kun koira on opetettu tavoille, ne tulevat automaattisiksi eli vaistonvaraiseksi toiminnoiksi. Siis uskollisuus omalle laumalle on vaistonvaraista kun se on kerran opetettu. Tässä on siis selvä johtaja-alainen asetelma kyseessä."

Ensinnäkin, koulutettu/opittu käytös on eri asia kuin vaistonvarainen tai lajinomainen käytös. Näiden ero korostuu tutkijoiden Keller ja Marian Breland tutkimuksessa, josta on julkaistu tieteellinen artikkeli nimeltään "The Misbehavior of Organisms" vuonna 1961. Tutkimuksessaan he huomasivat, että vaikka he pystyivät opettamaan eläimille käytöksiä, saattoi käytös joskus muuttua koulutetusta käytöksestä eläimen omaan lajinomaiseen käyttäytymismalliin, vaikka eläin oli aikaisemmin osannut koulutetun käytöksen täydellisesti. Ilmiö on nimeltään vaistonvarainen ajautuminen (instinctive drift), lisää aiheesta suomeksi täältä (tekstin loppupäässä): http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliDrift.htm ja englanniksi täältä: http://drsophiayin.com/blog/entry/marian-breland-bailey-interprets-misbehavior-of-organisms . Eli lajinomaiset käyttäytymismallit ovat "vahvempia" kuin opetetut käyttäytymismallit - tämän tietävät jo esimerkiksi kaikki jotka kouluttavat koiraansa olemaan jahtaamatta oravia/rusakoita/kissoja... Se mitä ehkä yrität sanoa, on se, että kun koiralle on koulutettu jotain, se on ehdollistunut toimimaan aina samalla tavalla - tämä on tulosta joko klassisesta tai operantista ehdollistumisesta, eikä sillä ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Mutta yhäkin, tutkimukset näyttävät että koirat eivät perusta johtaja-alainen asetelemasta eli johtajuuden tavoittelu tai alaisen asemassa oleminen eivät ohjaa koiran käytöstä. Myöskin, koulutettu käytös voi olla erittäin vahva, niin vahva että koira osaa sen loppuelämänsä, mutta se ei tee siitä lajinomaista tai vaistonvaraista, koska opittu käytös ei ole periytyvä, kun taas lajinomaiset käyttäytymismallit periytyvät.

"Jätäpä jokin näistä huomiotta, niin näet kuinka koirasi ottaa ohjat omiin tassuihin, eli johtajuuden itselleen."

Se, että koiran tarpeita ei tyydytetä, johtaa koiralle stressitason nousuun joka johtaa oireiluun esim. ongelmakäytöksenä. Tällä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.


"- Kuten edellä, jätä jokin perustarve täyttämättä niin näet(ikävyyksiä). Ja täytä ne kaikki niin näet kuinka koira alistuu vapaaehtoisesti sinun tahtoosi ja on valmis tekemään edestäsi miltei mitä tahansa pyydät. Koska koirasi on hyväksynyt sinut johtajakseen ja alistunut vapaaehtoisesti sinun tahtoosi."

Kun koiran perustarpeet täytetään, on meillä käsissä tyytyväinen ja onnellinen koira. Piste. Silläkään koiralla ei yhäkään ole mitään hajua johtajuudesta tai alistumisesta laumahierarkiassa. Koira pelkästään luottaa omistajaansa ja haluaa toimia omistajansa kanssa koska siitä seuraa kivoja asioita. Koirahan on sosiaalinen eläin, joka on oppinut elämään läheisesti ihmisten kanssa. Yhäkään, tällä ei ole mitään, ei yhtään mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Minusta tuntuu että sinä nimimerkitön henkilö olisit aivan oikeilla jäljillä koiran käyttäytymisen analysoinnissasi jos vain unohtaisit tuon johtajuussoopan. Jos lukisit hieman klassisesta ja operantista ehdollistumisesta sekä perehtyisit muuhun tuoreeseen tietoon koiran käyttäytymisestä, motivaatioista ja tarpeista, huomaisit löytäväsi pätevät ja johdonmukaiset selitykset havainnoillesi. Voin suositella hyviä kirjoja/kursseja/luentoja jos kiinnostuit...

koiran_ehdoilla kirjoitti:

"Se merkitys että kun koira tietää(on opetettu eli saatu vapaaehtoisesti alistumaan) ketä tulee totella, ja kenen käskyjä noudattaa, niin sillä vähennät ongelmia koirasi kanssa. Ellet sitä tee, niitä tulee ja erityisesti mitä dominoivampi koirasi on."

Eli jos koulutat koiran käyttäytymään, elämäsi on helpompaa - totta. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa - koira on joko koulutettu tai kouluttamaton. Sitä paitsi, dominoiva ei ole "luonteenpiirre". Dominoiva termiä voidaan käyttää kuvaamaan tietyn koiran käyttäytymistä suhteessa toiseen koiraan tietyssä tilanteessa, ja sama koira voi olla jossain toisessa tilanteessa tai toisen koiran kanssa se alistuva osapuoli. Täällä lisää aiheesta: http://drsophiayin.com/blog/entry/dominance_in_dogs_is_not_a_personality_trait

"Eli siis kun koira on opetettu tavoille, ne tulevat automaattisiksi eli vaistonvaraiseksi toiminnoiksi. Siis uskollisuus omalle laumalle on vaistonvaraista kun se on kerran opetettu. Tässä on siis selvä johtaja-alainen asetelma kyseessä."

Ensinnäkin, koulutettu/opittu käytös on eri asia kuin vaistonvarainen tai lajinomainen käytös. Näiden ero korostuu tutkijoiden Keller ja Marian Breland tutkimuksessa, josta on julkaistu tieteellinen artikkeli nimeltään "The Misbehavior of Organisms" vuonna 1961. Tutkimuksessaan he huomasivat, että vaikka he pystyivät opettamaan eläimille käytöksiä, saattoi käytös joskus muuttua koulutetusta käytöksestä eläimen omaan lajinomaiseen käyttäytymismalliin, vaikka eläin oli aikaisemmin osannut koulutetun käytöksen täydellisesti. Ilmiö on nimeltään vaistonvarainen ajautuminen (instinctive drift), lisää aiheesta suomeksi täältä (tekstin loppupäässä): http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliDrift.htm ja englanniksi täältä: http://drsophiayin.com/blog/entry/marian-breland-bailey-interprets-misbehavior-of-organisms . Eli lajinomaiset käyttäytymismallit ovat "vahvempia" kuin opetetut käyttäytymismallit - tämän tietävät jo esimerkiksi kaikki jotka kouluttavat koiraansa olemaan jahtaamatta oravia/rusakoita/kissoja... Se mitä ehkä yrität sanoa, on se, että kun koiralle on koulutettu jotain, se on ehdollistunut toimimaan aina samalla tavalla - tämä on tulosta joko klassisesta tai operantista ehdollistumisesta, eikä sillä ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Mutta yhäkin, tutkimukset näyttävät että koirat eivät perusta johtaja-alainen asetelemasta eli johtajuuden tavoittelu tai alaisen asemassa oleminen eivät ohjaa koiran käytöstä. Myöskin, koulutettu käytös voi olla erittäin vahva, niin vahva että koira osaa sen loppuelämänsä, mutta se ei tee siitä lajinomaista tai vaistonvaraista, koska opittu käytös ei ole periytyvä, kun taas lajinomaiset käyttäytymismallit periytyvät.

"Jätäpä jokin näistä huomiotta, niin näet kuinka koirasi ottaa ohjat omiin tassuihin, eli johtajuuden itselleen."

Se, että koiran tarpeita ei tyydytetä, johtaa koiralle stressitason nousuun joka johtaa oireiluun esim. ongelmakäytöksenä. Tällä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.


"- Kuten edellä, jätä jokin perustarve täyttämättä niin näet(ikävyyksiä). Ja täytä ne kaikki niin näet kuinka koira alistuu vapaaehtoisesti sinun tahtoosi ja on valmis tekemään edestäsi miltei mitä tahansa pyydät. Koska koirasi on hyväksynyt sinut johtajakseen ja alistunut vapaaehtoisesti sinun tahtoosi."

Kun koiran perustarpeet täytetään, on meillä käsissä tyytyväinen ja onnellinen koira. Piste. Silläkään koiralla ei yhäkään ole mitään hajua johtajuudesta tai alistumisesta laumahierarkiassa. Koira pelkästään luottaa omistajaansa ja haluaa toimia omistajansa kanssa koska siitä seuraa kivoja asioita. Koirahan on sosiaalinen eläin, joka on oppinut elämään läheisesti ihmisten kanssa. Yhäkään, tällä ei ole mitään, ei yhtään mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Minusta tuntuu että sinä nimimerkitön henkilö olisit aivan oikeilla jäljillä koiran käyttäytymisen analysoinnissasi jos vain unohtaisit tuon johtajuussoopan. Jos lukisit hieman klassisesta ja operantista ehdollistumisesta sekä perehtyisit muuhun tuoreeseen tietoon koiran käyttäytymisestä, motivaatioista ja tarpeista, huomaisit löytäväsi pätevät ja johdonmukaiset selitykset havainnoillesi. Voin suositella hyviä kirjoja/kursseja/luentoja jos kiinnostuit...

Lue lisää

"Voin suositella hyviä kirjoja/kursseja/luentoja jos kiinnostuit... "

- Kiitos ei, minulle riittää hyvin oman koirani seura. Se on hyvin koulutettu eli meillä on kyllä johtajuus hyvin hanskassa. Se on myös varsin nuori vielä, joten uuttakaan ei ole lähiaikoina tulossa.Tiedän kyllä hyvin että enempää sinua kuin tuota toistakaan ei saa mitenkään luopumaan harhaisesta suhtautumisestanne johtajuuteen. Vaikka tekin, mikäli molemmilla todella koira on, olette myöskin koiranne johtajia - muutenhan teillä olisi ongelmakoira molemmilla. Mutta ainahan kannattaa yrittää, vai?

säälittää kirjoitti:

Lyhyesti vaan.....koira alistuu ihmiselle silloin kun se kokee ihmisen mahdollisimman luotettavaksi.

Tämä pitää paikkansa jotensakin näin. Luottamus on oltava, ja hyvä suhde koiran ja isännän välillä, siltä maaperältä kasvaa tasapainoinen ja rauhallinen koira, joka ei ole stressaantunut, vaan tajuaa asemansa ja paikkansa. Ihmiseen voi luottaa, että hän ottaa vastuun vieraiden kohtaamisista, ja kaikista uusista tilanteista.

Tuskinpa ne nyt haistattaa pitkät :D

Kun ei ole vaan opetettu toimimaan oikein ja vaadittu myös,niin mistä ne itsestään osaisi tehdä jotain,minkä me ihmiset haluamme.

Wau. Olipas hyvin kirjoitettu! Itse olen myös usein ihmetellyt, minkä takia johtajuus käsitetään koiran väkivaltaiseksi hallitsemiseksi? Pitäisi varmaan ruveta käyttämään tuota ohjaaja termiä, jos vaikka saisi vähemmän niskakarvoja pystyyn ;)
Vaikka koenkin olevani koirani johtaja, en ole ikinä koiraani koskenut väkivaltaisesti. Minulle riittää että koira tottelee käskyä ei, silloin kun niin sanon. Muut käskyt ovatkin sitten temppuja, joita tarvitaan esim agissa,tokossa tai mejässä.

Tässäkään kesksutelussa ei ole ollut kyse siitä miten johtaja sana ymmärretään, vaan tässä joku henkilö on suoraans anonut,e ttä hän on johtaja, eli hän on laumahierarkiassa koiraansa ylempänä. Ja se tärkein; koirakin tietää hänen olevan laumahierarkiassa koiraansa ylmepänä... Kun on tämä lähjtökohta, niin silloin tiedetään jo melkopaljon siitä mitä kyseinen ihminen tarkoittaa jiohtajuudellaan. Ei hän tarkoita,e ttä hän on joku henkinen mentori koiralleen, vaan hänhän on omien sanojenssa mukaan koiraansa ylmepi olento...

tämä ihan sain siis tarkennuskena siihen, että kuvitelet meidän laittavan sanoja hänen suuhunsa ja tulkitsevan johtajuutta hänen puolestaan. Ei me, kyllä hän ihan itse johtajuuden jo määritteli ylemmäksi arvoasemakseen...

Minä en todellakaan tarkoittanut noin, että "johtajana" itseään pitävä alistaa koiraansa välttämättä fyysisesti. En vaan jaksa ymmärtää miksi koiran pitää alistua? Meillä on koirat olleet innoissaan kun ovat totelleet, eli innostuvat eivätkä alistu niin kuin esim. millanin mielestä pitää. Koira voi olla iloinen ja innostunut ja silti totella. Ja kyllä olisi mielenkiintoista nähdä tuollainen millanin kaltainen sekopää esim. suomenpystykorvan kanssa odottamassa että häntä laskeutuu....

totuus kirjoitti:

Minä en todellakaan tarkoittanut noin, että "johtajana" itseään pitävä alistaa koiraansa välttämättä fyysisesti. En vaan jaksa ymmärtää miksi koiran pitää alistua? Meillä on koirat olleet innoissaan kun ovat totelleet, eli innostuvat eivätkä alistu niin kuin esim. millanin mielestä pitää. Koira voi olla iloinen ja innostunut ja silti totella. Ja kyllä olisi mielenkiintoista nähdä tuollainen millanin kaltainen sekopää esim. suomenpystykorvan kanssa odottamassa että häntä laskeutuu....

Lue lisää

Niin, lisäksi tässä on se poitti joka tuntuu niin usein tästä kesksutellessa unohtuvan. jos ihminen ei usko johtajuuteen koiran käsittelyussä ja hänellä on koira, niin hän kyllä mitä ilmeisimmin tietää mitä johtajuus tarkoittaa koiran koultuksessa ja jos hänellä on ollut koiria sanotaanko noin kymmenen vuotta sittenkin, niin hän myös itse on mitä ilmeisimmin joskus vannonut koiran johtamisen nimiin. Kumminkaan tästä, että ihmisen ei tule olla koiransa johtaja, on puhuttu vasta kymminsen vuoden ajan aktiivisemmin. 1970-luvlla tehdyt tutkimukset pinttyivät niin rajusti ihmisten mieleen, että ei johtajuutta tullut mieleenkään kyseenalaistaa kenenkään ennen tätä vuosituhatta.

Siksi vaikuttaa ennekaikkea kornilta, kun minustakin puhutaan, että luulen johtajuuden olevan koiran fyysistä alistamista, tai etten tiedä mitä koiran johtaminen on. Kuitenkin olen useita vuosia koiria kyseisen opin mukaisesti koulutellut... Synkkä ja häpeiltävä menneisyys. No, ei vaine... Ei se paha ollut, mutta sattui vain käsiin toinen koira joka ei pätkääkään itse uskonut johtajuuteen ja alkoi oireilemaan väärästä lähestymsitavasta ja joutui etsimään muuta tilalle. Onneksi sanon nyt, koska nyt koirien kanssa eläminen on aivan käsittämättömän mukavaa, jos se oli mukavaa silloin kun vielä uskoi johtajuuteen... Eletään huomattavasti rennommin ja tehdään sitä mikä itse kutakin milloinkin sattuu miellyttämään. Minun ei tarvitse miettiä mikä on statukseni missäkin mielentilassa koirieni mielestä ja koiria ei suotta stressata jollakin asiaankuulumattomalla säätämisellä. Jos koira ei osaa kävellä hihnassa, niin se johtuu siitä, etten ole opettanut sitä kävelemään hihnassa ja harjoittelemme silloin hihnassa kävelyä. Aiemmin minäkin olisin alkanut miettimään sitä missä ja milloin koira syö tai nukkuu tai olenko säikähdystialnteissa näyttänyt heikkouteni (eli ollut vain luonnollinen ihminen) enkä esittänyt olevani jotain muuta...

Ennenkaikkea en voi olla korostamatta sitä miten paljon helpompi minun itseni on olla. Minulla oli koira joka rotunsakin puolesta oli tervävä, taistelutahtoinen ja puolustava. Kun uskoin johtajuuteen oletin, että minun pitää olla jokin superihminen, jotta koira tietää, että minä handlaan paniikki tilanteet paremmin kuin se, jottei se vain ala kuvitella minua heikommaksi kuin itsensä ja näin siis nouse arvoasteikossa mielestään minua korkeammalle. Siksi saattoi olla tilanne, että koira on ollut juuri totelemattomuuden takia (jahtasi autoja joskus ihan kiellostani huolimatta) ollut jäämässä auton alle ja minä säikähtanyt tilannetta pirusti, mutta silti jouduin vain pitämään ryhdin suorana ja torumaan koiraa, jotta tietäisi, että minulta ei kannata noin vain lähteä, jos kiellänkin. Nytten voin tehdä sen mikä tulee luonnostaan; itku säikähdyksestä, pusuja ja halausta koiralle, kiittelyä ja hellittelyä siitä että ei kuollut siihen tälläkään kertaa... Jos olen juuri ollut menettämäisilläni rakkaimpani, on minulle ainakin ihan täysin luonnotonta yrittää sillä hetkellä esittää että tilanne on täysin hallinnassani ja esittää sille rakkaalle, että halveksun sen tekoa ja olen tyytymätön siihen... Sitä paisi koiran autojen jahtailu saatiin kuriin, kun lopetin johtajuushömpät. painopiste ongelman poistamisessa siirtyi silloin siihen mitä voin tarjota koiralle autojen jahtailun tilalle, eikä enää väännetty sen kanssa lähteekö koira auton perään jos minä sanon, että se ei lähde...

En tiedä... Sellainen kutina vain on, että kannattaisi kaikkien muidenkin kokeilla. Vaihtaa sitten vaikka sinne johtajuuteen takaisin, jos pari vuotta ihan vain koiran tarpeiden pohjalta on koiransa kanssa elellyt, sitä koulutellut ja sen kanssa harrastellut ja se tuntuu yhä huonommalta...

koiramme lehdessähän oli jokin aika sitten Millanista ja siitä, että johtajuutta pidetään vaihtoehtona laiskoille ihmisille. Millanille on kysyntää, koska ihmiset ovat kiireisiä, eivätkä kerkeä panostaa koiransa kouluttamiseen.Täälläkin monesti saa lukea, että ei koiran kouluttaminen sentään mitään tähtitiedettä ole. Niin; jos etsii syitä koiran käyttäytymiseen ja löytää joitain muita syitä kuin johtajuusongelman (joka on siis kaikkiin paikkoihin käyvä tusinavastaus), niin on se totta, koirien kouluttaminen on astetta vaikeampaa. Joutuu miettimään ja käyttämään aivojaan, kun ne itsestään selvät vastaukset; koiran paikka on lattialla, koira syö aina viimeisenä, koira kulkee ovasta viimeisenä jne, ei olekaan enää ne oikeat menetelmät...

totuus kirjoitti:

Minä en todellakaan tarkoittanut noin, että "johtajana" itseään pitävä alistaa koiraansa välttämättä fyysisesti. En vaan jaksa ymmärtää miksi koiran pitää alistua? Meillä on koirat olleet innoissaan kun ovat totelleet, eli innostuvat eivätkä alistu niin kuin esim. millanin mielestä pitää. Koira voi olla iloinen ja innostunut ja silti totella. Ja kyllä olisi mielenkiintoista nähdä tuollainen millanin kaltainen sekopää esim. suomenpystykorvan kanssa odottamassa että häntä laskeutuu....

Lue lisää

voi ihan hyvin olla alistunut ja innoissaan. Ei ne ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, kuten jotkut näyttävät kuvittelevan. Jos koirasi tottelee sinua, se on silloin alistunut sinun johtoosi ja nauttii siitä että sinä kerrot sille mitä tehdään ja miten ollaan. Eikä hänen tarvitse itse vaivata päätään ja miettiä miten tämän ja tämän asian hoitaisikaan.

En ainakaan itse edes haluaisi koiraa joka ei mielellään alistuisi minun tahtooni. En varsinkaan koska kodinvaihtajakoissuni oli tullessaan juuri sellainen ja tavoille kouluttaminen oli suoraan sanottuna hirvittävää aikaa. Mutta nyt on asiat toisin.

Koirasi kirjoitti:

voi ihan hyvin olla alistunut ja innoissaan. Ei ne ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, kuten jotkut näyttävät kuvittelevan. Jos koirasi tottelee sinua, se on silloin alistunut sinun johtoosi ja nauttii siitä että sinä kerrot sille mitä tehdään ja miten ollaan. Eikä hänen tarvitse itse vaivata päätään ja miettiä miten tämän ja tämän asian hoitaisikaan.

En ainakaan itse edes haluaisi koiraa joka ei mielellään alistuisi minun tahtooni. En varsinkaan koska kodinvaihtajakoissuni oli tullessaan juuri sellainen ja tavoille kouluttaminen oli suoraan sanottuna hirvittävää aikaa. Mutta nyt on asiat toisin.

Lue lisää

Haluatko oikeasti alistuvan koiran ? "Alistumisen merkkejä saattaa olla korvien luimistelu, hännän piilottaminen jalkojen väliin, väistäminen, pissaaminen, maahan meneminen tai jopa selälleen kääntyminen." Tuotako todella haluat ? Minä en halua, turhaa kai sitä koiraansa ulos opettaa jos sitten peloissaan pissaa alleen. Todella sairasta tuollaista edes haluta.


ps. ehkä parempi että olet kokonaan ilman koiraa.

totuus kirjoitti:

Haluatko oikeasti alistuvan koiran ? "Alistumisen merkkejä saattaa olla korvien luimistelu, hännän piilottaminen jalkojen väliin, väistäminen, pissaaminen, maahan meneminen tai jopa selälleen kääntyminen." Tuotako todella haluat ? Minä en halua, turhaa kai sitä koiraansa ulos opettaa jos sitten peloissaan pissaa alleen. Todella sairasta tuollaista edes haluta.


ps. ehkä parempi että olet kokonaan ilman koiraa.

Lue lisää

pätevät kylläkin alistettuun, ei itse omasta halustaan alistuneeseen. Pieni ero, huom!

Tuntomerkkisi kirjoitti:

pätevät kylläkin alistettuun, ei itse omasta halustaan alistuneeseen. Pieni ero, huom!

Omasta tahdosta alistunut käyttäytyy samallalailla, on se miten tahansa alistettu. Koiran pitää omasta tahdostaan totella omistajaansa, ei siis alistumalla, vaan omasta tahdostaan, eli ei alistumalla vaan iloisena ja onnellisena, jopa innostuneena.

totuus kirjoitti:

Omasta tahdosta alistunut käyttäytyy samallalailla, on se miten tahansa alistettu. Koiran pitää omasta tahdostaan totella omistajaansa, ei siis alistumalla, vaan omasta tahdostaan, eli ei alistumalla vaan iloisena ja onnellisena, jopa innostuneena.

Lue lisää

että omasta vapaasta tahdostaan totteleva koira on alistunut omistajansa ohjaukseen, iloisena, onnellisena ja jopa innostuneena. Hän pitää siis omistajaansa johtajanaan, kuten kuuluukin. Sellainen koira joka omasta vapaasta tahdostaan alistuu omistajalleen, suorastaan palvoo omistajaansa ja on valmis tekemään kaiken osaamansa omistajaa miellyttääkseen.

Hyvä esimerkki tällaisesta on saksanpaimenkoira, joka on päätynyt oikealle omistajalle. Kun johtajuus on kunnossa, on suhde kuin symbioottinen. Ja sama rotu on hyvä esimerkki myös pahassa. Kun näet sakun joka joka riehuu ja hilluu kuin heikkopää, eikä usko mitään, ei ole alistunut. Hyvällä eikä pahalla. Ja sitten saku joka kulkee kuin nakutettu omistajansa vierellä eikä uskalla tehdä mitään rangaistuksen pelossa on pakotettu alistumaan.

Ymmärrä jo kirjoitti:

että omasta vapaasta tahdostaan totteleva koira on alistunut omistajansa ohjaukseen, iloisena, onnellisena ja jopa innostuneena. Hän pitää siis omistajaansa johtajanaan, kuten kuuluukin. Sellainen koira joka omasta vapaasta tahdostaan alistuu omistajalleen, suorastaan palvoo omistajaansa ja on valmis tekemään kaiken osaamansa omistajaa miellyttääkseen.

Hyvä esimerkki tällaisesta on saksanpaimenkoira, joka on päätynyt oikealle omistajalle. Kun johtajuus on kunnossa, on suhde kuin symbioottinen. Ja sama rotu on hyvä esimerkki myös pahassa. Kun näet sakun joka joka riehuu ja hilluu kuin heikkopää, eikä usko mitään, ei ole alistunut. Hyvällä eikä pahalla. Ja sitten saku joka kulkee kuin nakutettu omistajansa vierellä eikä uskalla tehdä mitään rangaistuksen pelossa on pakotettu alistumaan.

Lue lisää

Minun tottelevat koirani taas tottelevat sen takia, ettäs on niille kannattavaa, ei sen takia, että ne olisivat alistuneet tahtooni.

... kirjoitti:

Minun tottelevat koirani taas tottelevat sen takia, ettäs on niille kannattavaa, ei sen takia, että ne olisivat alistuneet tahtooni.

Juuri noin sen pitää mennä, jos ei tottele ei huomiota, jos tottelee kehuja/joskus palkinto nami tai lelu. Ei siis niin, että joku kuvittelee itseään ylijumalaksi ja koira alistuu tottelemaan.

... kirjoitti:

Minun tottelevat koirani taas tottelevat sen takia, ettäs on niille kannattavaa, ei sen takia, että ne olisivat alistuneet tahtooni.

sinun koirasi ovat alistuneet johtoosi, koska ne kerran tottelevat sinua vapaaehtoisesti.. Olet saanut heiltä johtajuuden olemalla hyvä johtaja niille. Niistä on siis ollut kannattavaa alistua sinun johtoosi. Eikö?

Toisin sanoen kirjoitti:

sinun koirasi ovat alistuneet johtoosi, koska ne kerran tottelevat sinua vapaaehtoisesti.. Olet saanut heiltä johtajuuden olemalla hyvä johtaja niille. Niistä on siis ollut kannattavaa alistua sinun johtoosi. Eikö?

Lue lisää

Mites sitten jos on sellainen koira joka pääsääntöisesti tekee kaiken mitä siltä pyydetään kun se on ne kokennut kannattavaksi, yleensä hyötyy niistä jollakin tapaa, mutta joskus tekeekin oman pään mukaan jotain muuta mikä sen mielestä on vain kannattavampaa?

Ei ole koiraa viellä, etsinnässä kylläkin ja kiinnostaa nää koulutus asiat siitä syystä, mutta pakko myöntää että en edelleenkään jaksa uskoa tuohon ns johtajuuteen. Jotenkin vaan on päähän jäänny ajatus eläimistä se että tekevät asioita joista hyötyvät, itselleen.

Mutta siis, voihan kyse tietty olla johtajuudesta kun saat sen koiran opetettua toimimaan niin kuin tahdot, mutta näkisin sen ennemminkin niin että olet ollut erittäin hyvä opettaja ja kasvattaja koiralle. Hankalaa tää aloittelevan koira harrastajan oleminen :D

koiruukseton kirjoitti:

Mites sitten jos on sellainen koira joka pääsääntöisesti tekee kaiken mitä siltä pyydetään kun se on ne kokennut kannattavaksi, yleensä hyötyy niistä jollakin tapaa, mutta joskus tekeekin oman pään mukaan jotain muuta mikä sen mielestä on vain kannattavampaa?

Ei ole koiraa viellä, etsinnässä kylläkin ja kiinnostaa nää koulutus asiat siitä syystä, mutta pakko myöntää että en edelleenkään jaksa uskoa tuohon ns johtajuuteen. Jotenkin vaan on päähän jäänny ajatus eläimistä se että tekevät asioita joista hyötyvät, itselleen.

Mutta siis, voihan kyse tietty olla johtajuudesta kun saat sen koiran opetettua toimimaan niin kuin tahdot, mutta näkisin sen ennemminkin niin että olet ollut erittäin hyvä opettaja ja kasvattaja koiralle. Hankalaa tää aloittelevan koira harrastajan oleminen :D

Lue lisää

Erittäin hyvä opettaja, kasvattaja, johtaja, ihan millä nimellä sitä itse haluat kutsua.
Tämä on nyt vähän tällainen aihe että ihmisellä pitäisi olla kokemusta monen eri rodun yksilöistä jotta voisi sanoa juuta tai jaata aiheeseen. Koira kuitenkin pohjimmiltaan, on sama eläin rodusta riippumatta. Kuitenkin jotkin rodut "alistuvat" ihmisen tahtoon helpommin kuin toiset ja joidenkin kanssa työtä saa tehdä enemmän.
Minä itse uskon siihen että ihminen on koiralle jonkinlainen johtohahmo, en nyt tasan tarkkaan osaa sanoa onko se nyt laumanjohtaja vai mikä mutta jonkinlainen johtaja kuitenkin ihan sama millä tavalla koiraansa kouluttaa.

Paimenkoirissa ja terriereissä on hyvin suuri ero koulutusmielessä, kun paimenkoirat on tehty ihmisen kanssa työskentelyyn ja niille käskyjen otto ihmiseltä tulee luonnostaan. Mutta terriereiden luottamus pitää ansaista ja joskus sen luottamuksen eteen joutuu työskentelemään paljonkin. Ne terrierit joiden kanssa itse olen työskennellyt ovat olleet hyvin itsetietoisia ja epäileväisiä ihmistä kohtaan, se lähinnä näkyy siinä kuinka koira kyseenalaistaa ihmisen käskyt. Sen näkee heti kun terrieri alkaa pitämään sinua kuunneltavan arvoisena enkä minä ainakaan ole siihen päässyt pelkkien palkkioiden avulla. Ei terrieri ota sinua vakavasti jos olet vain se tyyppi joka lahjoo sitä nameilla, pitää olla se NYT LOPPU!-asenne välissä päällä.

Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle.
Tässä minusta tulee se "johtajuus" esille, kun sinä olet se joka asioista määrää ja sinä sanot että sinne ei mennä, niin koira ei silloin sinne mene koska kunniottaa sinua ja sinun määräysvaltaasi eikä kyseenalaista käskyjäsi. Ymmärrättekö mitä haen takaa?

Kyllä tuo kannattavuus aika monelta kantilta kuulostaa ihan järkevältä mutta tietyissä tilanteissa se ei sitten taas selitä koiran käyttäytymistä. Palveluskoirista kun on kyse, niin niillähän yleensä se ihmisen miellyttäminen on se ykkösasia elämässä ja jos ihminen on tyytyväinen niin nekin ovat tyytyväisiä. Mutta sitten on nämä ei palveluskoirat kuten terrierit joita käytän paljon esimerkkinä koska itselläni on niistä kokemusta, joille ihmisen miellyttäminen ei todellakaan ole se ykkösjuttu. Silloin on oikeasti mietittävä miten koiran saa tottelemaan ja kuuntelemaan käskyjäsi. Minä uskon että tämän hetkinen suhde omaan koiraani on kunnioitussuhde, ei kannattavuussuhde. Koirani tottelee minua koska se kunnioittaa minua, se joutuu luopumaan kivoina pitämistään asioista koska minä käsken ja se silti tottelee. Koirani juuri on sellainen "muut koirat on kivointa ikinä" ja silti jos sanon että sinne ei mennä niin koira ei sinne sitten mene. Enkä kyllä voi selittää sitä millään muulla kuin sillä että se pitää minua "johtajanaan". Koira ei pelkää minua, enkä ole ikinä rankaissut sitä fyysisellä kivulla, olen pärjännyt ihan hyvin pelkällä jämerällä asenteella.

bullipoju kirjoitti:

Erittäin hyvä opettaja, kasvattaja, johtaja, ihan millä nimellä sitä itse haluat kutsua.
Tämä on nyt vähän tällainen aihe että ihmisellä pitäisi olla kokemusta monen eri rodun yksilöistä jotta voisi sanoa juuta tai jaata aiheeseen. Koira kuitenkin pohjimmiltaan, on sama eläin rodusta riippumatta. Kuitenkin jotkin rodut "alistuvat" ihmisen tahtoon helpommin kuin toiset ja joidenkin kanssa työtä saa tehdä enemmän.
Minä itse uskon siihen että ihminen on koiralle jonkinlainen johtohahmo, en nyt tasan tarkkaan osaa sanoa onko se nyt laumanjohtaja vai mikä mutta jonkinlainen johtaja kuitenkin ihan sama millä tavalla koiraansa kouluttaa.

Paimenkoirissa ja terriereissä on hyvin suuri ero koulutusmielessä, kun paimenkoirat on tehty ihmisen kanssa työskentelyyn ja niille käskyjen otto ihmiseltä tulee luonnostaan. Mutta terriereiden luottamus pitää ansaista ja joskus sen luottamuksen eteen joutuu työskentelemään paljonkin. Ne terrierit joiden kanssa itse olen työskennellyt ovat olleet hyvin itsetietoisia ja epäileväisiä ihmistä kohtaan, se lähinnä näkyy siinä kuinka koira kyseenalaistaa ihmisen käskyt. Sen näkee heti kun terrieri alkaa pitämään sinua kuunneltavan arvoisena enkä minä ainakaan ole siihen päässyt pelkkien palkkioiden avulla. Ei terrieri ota sinua vakavasti jos olet vain se tyyppi joka lahjoo sitä nameilla, pitää olla se NYT LOPPU!-asenne välissä päällä.

Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle.
Tässä minusta tulee se "johtajuus" esille, kun sinä olet se joka asioista määrää ja sinä sanot että sinne ei mennä, niin koira ei silloin sinne mene koska kunniottaa sinua ja sinun määräysvaltaasi eikä kyseenalaista käskyjäsi. Ymmärrättekö mitä haen takaa?

Kyllä tuo kannattavuus aika monelta kantilta kuulostaa ihan järkevältä mutta tietyissä tilanteissa se ei sitten taas selitä koiran käyttäytymistä. Palveluskoirista kun on kyse, niin niillähän yleensä se ihmisen miellyttäminen on se ykkösasia elämässä ja jos ihminen on tyytyväinen niin nekin ovat tyytyväisiä. Mutta sitten on nämä ei palveluskoirat kuten terrierit joita käytän paljon esimerkkinä koska itselläni on niistä kokemusta, joille ihmisen miellyttäminen ei todellakaan ole se ykkösjuttu. Silloin on oikeasti mietittävä miten koiran saa tottelemaan ja kuuntelemaan käskyjäsi. Minä uskon että tämän hetkinen suhde omaan koiraani on kunnioitussuhde, ei kannattavuussuhde. Koirani tottelee minua koska se kunnioittaa minua, se joutuu luopumaan kivoina pitämistään asioista koska minä käsken ja se silti tottelee. Koirani juuri on sellainen "muut koirat on kivointa ikinä" ja silti jos sanon että sinne ei mennä niin koira ei sinne sitten mene. Enkä kyllä voi selittää sitä millään muulla kuin sillä että se pitää minua "johtajanaan". Koira ei pelkää minua, enkä ole ikinä rankaissut sitä fyysisellä kivulla, olen pärjännyt ihan hyvin pelkällä jämerällä asenteella.

Lue lisää

Kovasti täällä johtajuus periaatetta teilataan mutta edelleenkään en ole saanut vastausta kysymykseeni. Ihan oikeasti haluaisin tietää mitä te kannattavuus periaatetta noudattavat olette mieltä tästä asiasta.

"Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle."

Toivottavasti joku jaksaa vaivautua vastaamaan tähän, nimittäin minulla kiinnostaa! :) Ja jos aikomuksenasi on vastata tähän niin voitko lukea tuon alkuperäisen tekstini ensin ettei minun sitten tarvitse alkaa toistamaan itseäni, siellä nimittäin hiukan syvemmin selitetty tuota kysymystä! :)

bullipoju kirjoitti:

Kovasti täällä johtajuus periaatetta teilataan mutta edelleenkään en ole saanut vastausta kysymykseeni. Ihan oikeasti haluaisin tietää mitä te kannattavuus periaatetta noudattavat olette mieltä tästä asiasta.

"Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle."

Toivottavasti joku jaksaa vaivautua vastaamaan tähän, nimittäin minulla kiinnostaa! :) Ja jos aikomuksenasi on vastata tähän niin voitko lukea tuon alkuperäisen tekstini ensin ettei minun sitten tarvitse alkaa toistamaan itseäni, siellä nimittäin hiukan syvemmin selitetty tuota kysymystä! :)

Lue lisää

Olen pohtinut samaa, ja vaikkakin toistaiseksi olen koiraton, eli toisin sanoen kovin kokematonkin viellä omista koirista.

Mutta lähdin miettimään tuota nyt kuitenkin ja mutta ajattelisin sen menevän näin jos ajatellen tuolla kannattavuus-lähtökohdalla.

Siis, koira joka on paljon toisten koirien perään luulis pitävän sitä asiaa paljon kannattavampana, mutta kun todennäköisintä on että tilanne ja se käyttäytyminen on myös koiralle jollain tapaa opetettu, olisiko niin että se koira kokee kannatavammaksi kuunnella mitä se omistaja sanoo kun se on tavallaan oppinut että se on niistä vaihtoehdoista se kannattavin? meniskö se jotenkin noin, itselleni se kuulostaa hieman loogisemmalta kuin se että se koira toimisi jostain muusta syystä, mutta kuten sanoin en omista koiraa viellä ja jossain täällä jo mainitsin niin olen näistä asioista kiinnostunut ja kuuntelen kyllä muitakin mielipiteitä yms. :)

bullipoju kirjoitti:

Kovasti täällä johtajuus periaatetta teilataan mutta edelleenkään en ole saanut vastausta kysymykseeni. Ihan oikeasti haluaisin tietää mitä te kannattavuus periaatetta noudattavat olette mieltä tästä asiasta.

"Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle."

Toivottavasti joku jaksaa vaivautua vastaamaan tähän, nimittäin minulla kiinnostaa! :) Ja jos aikomuksenasi on vastata tähän niin voitko lukea tuon alkuperäisen tekstini ensin ettei minun sitten tarvitse alkaa toistamaan itseäni, siellä nimittäin hiukan syvemmin selitetty tuota kysymystä! :)

Lue lisää

""Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle."

Ensin pitää meittiä mitä koira hakee toisilta koirilta; eli mikä sen tarve on, kun se haluaa toisten luokse. Ja sitten tarjota sitä itse puolet parempana. Esim. koira hakee huomiota toisilta koirilta: tarjotaan sille huomiota. Koira hakee leikkiä toisilta koirilta: tarjotaan sille leikkiä....

Eli juuri se mikä tekee joidenkin mielestä koiran kouluttamisesta vaikeaa: joutuu miettimään koiran motivaatioita toimia ja joutuu etsimään niiden pohjalta yksilöllisiä ratkaisuja. Jos koiralla on nälkä, se ei kiinnostu leikkimisestä. Jos koira haluaa leikkiä, sitä ei kiinnosta ruoka. Jos koira haluaa nukkua, sitä ei kiinnosta lähteä lenkille...

Se miksi tämä ei usein tunnu onnistuvan ihmisten mielestä on se, että koiran motivaatio toiseen on yleensä se leikkimään pääseminen. Ja ihmiset ovat surkeita leikkimään koiransa kanssa. Kun koirakentällä sanoo ohjaamalleen ryhmälle, "nyt jokainen leikkii oman koiransa kanssa", reilusti yli puolet aloittaa jonkinlaisen seuraamisharjoituksen, johon sisältyy istu, maahan, paikka -käskyjä... Sitten kun näiltä ihmisiltä kysyy, "oletteko koskaan nähneet kahta koiraa yhdessä leikkimässä? Se on koirien käsitys leikistä. Yrittäkää sellaista", niin leikistä tulee seuraamista vain istu-käskyillä siivitettynä... Eli näidenkään mielestä siis koiran ja toisen koiran leikkiin ei kuulu sentään makuuttamista ja paljon paikallaan oloa?

Mutta vasta pallona minusta olisikin kiva kuulla, miten tuollainen ihmisestä väliinpitämätön koira kiinnostuisi ihmisestä jopa niin paljon, että pitäisi ihmistä omana johtajanaan?

... kirjoitti:

""Peruskysymys on se, miksi koira kokee tarpeekseen palvella ihmistä? Kun on koira joka rakastaa yli kaiken muita koiria ja paras palkkio koiralle on päästä toisen koiran luo, niin miten päästään siihen pisteeseen että koira valitsee sinut toisen koiran sijasta? Koska jos ajatellaan tuolla kannattavuus periaatteella niin koirallehan olisi kannattavampaa vain olla välittämättä ihmisestä ja juosta toisen koiran luokse, koska ihmisellä ei ole mitään parempaa tarjottavaa koiralle."

Ensin pitää meittiä mitä koira hakee toisilta koirilta; eli mikä sen tarve on, kun se haluaa toisten luokse. Ja sitten tarjota sitä itse puolet parempana. Esim. koira hakee huomiota toisilta koirilta: tarjotaan sille huomiota. Koira hakee leikkiä toisilta koirilta: tarjotaan sille leikkiä....

Eli juuri se mikä tekee joidenkin mielestä koiran kouluttamisesta vaikeaa: joutuu miettimään koiran motivaatioita toimia ja joutuu etsimään niiden pohjalta yksilöllisiä ratkaisuja. Jos koiralla on nälkä, se ei kiinnostu leikkimisestä. Jos koira haluaa leikkiä, sitä ei kiinnosta ruoka. Jos koira haluaa nukkua, sitä ei kiinnosta lähteä lenkille...

Se miksi tämä ei usein tunnu onnistuvan ihmisten mielestä on se, että koiran motivaatio toiseen on yleensä se leikkimään pääseminen. Ja ihmiset ovat surkeita leikkimään koiransa kanssa. Kun koirakentällä sanoo ohjaamalleen ryhmälle, "nyt jokainen leikkii oman koiransa kanssa", reilusti yli puolet aloittaa jonkinlaisen seuraamisharjoituksen, johon sisältyy istu, maahan, paikka -käskyjä... Sitten kun näiltä ihmisiltä kysyy, "oletteko koskaan nähneet kahta koiraa yhdessä leikkimässä? Se on koirien käsitys leikistä. Yrittäkää sellaista", niin leikistä tulee seuraamista vain istu-käskyillä siivitettynä... Eli näidenkään mielestä siis koiran ja toisen koiran leikkiin ei kuulu sentään makuuttamista ja paljon paikallaan oloa?

Mutta vasta pallona minusta olisikin kiva kuulla, miten tuollainen ihmisestä väliinpitämätön koira kiinnostuisi ihmisestä jopa niin paljon, että pitäisi ihmistä omana johtajanaan?

Lue lisää

Ensinnäkin, osaan leikkiä koirien kanssa ja meillä on todella hauskaa yhdessä, leikimme muun muassa hippaa ja piilosta. Ei mitään käskyjä yms. ja monesti emme tarvitse edes leluja leikkimiseen.Ei ihminen voi tarjota koiralle samoja asioita mitä toinen lajikumppani koiralle tarjoaa.

Hyvä esimerkki tuli mieleen: oltiin metsässä koirani kanssa kun tapasimme pari muutakin koirakkoa, perusseropin joka oli saanut ilmeisesti ihan peruskoulutuksen sekä sakemannin joka oli selvästi tokotunneilla ollut paikalla. Päästimme koiramme juoksemaan vapaana, kaikki antoivat siis koirilleen luvan leikkiä. Koirat juoksivat jonossa hippaa ympärillämme kunnes seropi päätti lähteä juoksemaan metsään muut tottakai perässään. Ennen kuin kukaan ehti edes huutaa mitään, minun koirani tuli katsomaan mihin jäin, sen jälkeen sakun omistaja huusi koiran luokseen ja viimeisenä tuli seropi katsomaan minne muut lähtivät. Minun koirani ei edes tullut viereeni, koska en sitä siihen pyytänyt, sille riitti vain se että se näki minut ja se jäi sitten odottelemaan siihen että muut tulevat takaisin. Sakemanni tuli selvästi takaisin vain koska omistaja kutsui sen luokseen, koira otti heti katsekontaktin ja istui hänen viereensä kuin robotti. Jotkut haluavat robotin ja jotkut haluavat ihan oikean koiran.

"Mutta vasta pallona minusta olisikin kiva kuulla, miten tuollainen ihmisestä väliinpitämätön koira kiinnostuisi ihmisestä jopa niin paljon, että pitäisi ihmistä omana johtajanaan? "
Kyllä se kiinnostus sieltä tulee kun aletaan sitä työstämään esim. leikin varjolla. Koiran kanssa pitää saada luotua pysyvä ja syvä suhde ja siinä vaiheessa kun koirasi oikeasti on kiintynyt sinuun niin paljon että valitsee sinun seurasi yli muiden, voidaan alkaa olettamaan että sinun mielipiteelläsi on koiralle väliä. Minä itse haluan esimerkiksi että koirani tulee luokseni koska HALUAA ei siksi että se on opetettu siihen. Syvästä suhteesta se lähtee, ei siihen muuta tarvita. Hyvin monesti ongelman syy löytyy juurikin siitä ihmisen suhteesta koiraan, ei olla vietetty tarpeeksi aikaa koiran kanssa eikä opeteltu tuntemaan sitä ja kun sitä suhdetta sitten aletaan parantamaan, monesti ihminen ihan itse löytää ratkaisun ongelmiin eikä minua edes tarvita enää.

Mietipä itse niitä ihania koira ja mies parivaljakoita joista aina näkee kuvia, joissa koira ja mies ovat toistensa kumppaneita eikä koira lähde mihinkään miehen rinnalta. Vaikea uskoa että mies on sen koiransa jollain kannattavuusperiaatteella kouluttanut vaan kyllä se on tainnut olla ihan vain se "rakkausperiaate". :)

bullipoju kirjoitti:

Ensinnäkin, osaan leikkiä koirien kanssa ja meillä on todella hauskaa yhdessä, leikimme muun muassa hippaa ja piilosta. Ei mitään käskyjä yms. ja monesti emme tarvitse edes leluja leikkimiseen.Ei ihminen voi tarjota koiralle samoja asioita mitä toinen lajikumppani koiralle tarjoaa.

Hyvä esimerkki tuli mieleen: oltiin metsässä koirani kanssa kun tapasimme pari muutakin koirakkoa, perusseropin joka oli saanut ilmeisesti ihan peruskoulutuksen sekä sakemannin joka oli selvästi tokotunneilla ollut paikalla. Päästimme koiramme juoksemaan vapaana, kaikki antoivat siis koirilleen luvan leikkiä. Koirat juoksivat jonossa hippaa ympärillämme kunnes seropi päätti lähteä juoksemaan metsään muut tottakai perässään. Ennen kuin kukaan ehti edes huutaa mitään, minun koirani tuli katsomaan mihin jäin, sen jälkeen sakun omistaja huusi koiran luokseen ja viimeisenä tuli seropi katsomaan minne muut lähtivät. Minun koirani ei edes tullut viereeni, koska en sitä siihen pyytänyt, sille riitti vain se että se näki minut ja se jäi sitten odottelemaan siihen että muut tulevat takaisin. Sakemanni tuli selvästi takaisin vain koska omistaja kutsui sen luokseen, koira otti heti katsekontaktin ja istui hänen viereensä kuin robotti. Jotkut haluavat robotin ja jotkut haluavat ihan oikean koiran.

"Mutta vasta pallona minusta olisikin kiva kuulla, miten tuollainen ihmisestä väliinpitämätön koira kiinnostuisi ihmisestä jopa niin paljon, että pitäisi ihmistä omana johtajanaan? "
Kyllä se kiinnostus sieltä tulee kun aletaan sitä työstämään esim. leikin varjolla. Koiran kanssa pitää saada luotua pysyvä ja syvä suhde ja siinä vaiheessa kun koirasi oikeasti on kiintynyt sinuun niin paljon että valitsee sinun seurasi yli muiden, voidaan alkaa olettamaan että sinun mielipiteelläsi on koiralle väliä. Minä itse haluan esimerkiksi että koirani tulee luokseni koska HALUAA ei siksi että se on opetettu siihen. Syvästä suhteesta se lähtee, ei siihen muuta tarvita. Hyvin monesti ongelman syy löytyy juurikin siitä ihmisen suhteesta koiraan, ei olla vietetty tarpeeksi aikaa koiran kanssa eikä opeteltu tuntemaan sitä ja kun sitä suhdetta sitten aletaan parantamaan, monesti ihminen ihan itse löytää ratkaisun ongelmiin eikä minua edes tarvita enää.

Mietipä itse niitä ihania koira ja mies parivaljakoita joista aina näkee kuvia, joissa koira ja mies ovat toistensa kumppaneita eikä koira lähde mihinkään miehen rinnalta. Vaikea uskoa että mies on sen koiransa jollain kannattavuusperiaatteella kouluttanut vaan kyllä se on tainnut olla ihan vain se "rakkausperiaate". :)

Lue lisää

Äääh... jos koet olevasi niin hyvä koiran kouluttaja, että annat toisillekin koulutusohjeita netissä, niin se ei todella tarkoittanut sinua, että sinä et osaisi koirasi kanssa leikkiä... Vaan niitä puolia jotka eivät osaa leikkiä koiransa kanssa.

Kysyit mitä tehdä koiran kanssa joka ei ole kiinnsotunut kuin muista koirista. Nyt kuitenkin mikäli tulkistsin vastaustasi oikein puhuitkin omasta koirastasi? Ja sitten taas antamassasi esimerkissä kuvaat sitä miten koirasi ei olekaan kiinnostunut muista koirista...?

Oletin että teit yleispätevän kysmyksen etkä puhunut omasta koirastasi... Siihen vastasin, että koirat haluavat toisilta koirilta leikkiä ja ne haluavat sitä edelleen toisilta koirilta koska heidän ihmisensä ei osaa niiden kanssa leikkiä.

Tarkenentaan siis; jos näet jossain koiran joka on kiinnostuneempi toisista koirista kuin ohjaajastaan, se ohjaaja ei ole osannut vastata koiransa tarpeisiin, koira ei koe saavansa tarpeitaan tyydytettyä ohjaajansa kanssa työskentelyssä. Siksi se tyydyttämätön tarve edelleen odottaa tyydytystään ja koiran vire on suuntautunut niihin kohteisiin joiden se tietäisi voivan tarpeensa tyydyttää.

Vastauksesi kysymykseeni... ? Puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan rakkauteen, puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan leikkiin... Niin, siitähän tässä monet muutkin ovat puhuneet. Milloin vastaat sen mihin sitä johtajuutta tarvitaan? Koska tuo vastauksesihan oli pelkästään puhdasta sitä, että koiran on kannattavaa tehdä ihmisensä kanssa asioita, koska ihmisensä tyydyttää sen tarpeet...

... kirjoitti:

Äääh... jos koet olevasi niin hyvä koiran kouluttaja, että annat toisillekin koulutusohjeita netissä, niin se ei todella tarkoittanut sinua, että sinä et osaisi koirasi kanssa leikkiä... Vaan niitä puolia jotka eivät osaa leikkiä koiransa kanssa.

Kysyit mitä tehdä koiran kanssa joka ei ole kiinnsotunut kuin muista koirista. Nyt kuitenkin mikäli tulkistsin vastaustasi oikein puhuitkin omasta koirastasi? Ja sitten taas antamassasi esimerkissä kuvaat sitä miten koirasi ei olekaan kiinnostunut muista koirista...?

Oletin että teit yleispätevän kysmyksen etkä puhunut omasta koirastasi... Siihen vastasin, että koirat haluavat toisilta koirilta leikkiä ja ne haluavat sitä edelleen toisilta koirilta koska heidän ihmisensä ei osaa niiden kanssa leikkiä.

Tarkenentaan siis; jos näet jossain koiran joka on kiinnostuneempi toisista koirista kuin ohjaajastaan, se ohjaaja ei ole osannut vastata koiransa tarpeisiin, koira ei koe saavansa tarpeitaan tyydytettyä ohjaajansa kanssa työskentelyssä. Siksi se tyydyttämätön tarve edelleen odottaa tyydytystään ja koiran vire on suuntautunut niihin kohteisiin joiden se tietäisi voivan tarpeensa tyydyttää.

Vastauksesi kysymykseeni... ? Puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan rakkauteen, puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan leikkiin... Niin, siitähän tässä monet muutkin ovat puhuneet. Milloin vastaat sen mihin sitä johtajuutta tarvitaan? Koska tuo vastauksesihan oli pelkästään puhdasta sitä, että koiran on kannattavaa tehdä ihmisensä kanssa asioita, koska ihmisensä tyydyttää sen tarpeet...

Lue lisää

Puhun välissä omasta koirastani ja välissä taas muista koirista joiden kanssa olen työskennellyt tai sitten koirista yleensä. Oma koirani rakastaa muita koiria todella paljon mutta siltikään ei lähde niiden matkaan ilman minua enkä usko että tuolla kannattavuus tekniikalla olisi saatu sen kiinnostusta hallintaan, voinhan tietysti olla väärässäkin..
Itse kysyin sinulta miten sinä toimisit tilanteessa jossa koiralla kiinnostaa kaikkein eniten muut koirat ja sinä kerroit että tekisit itsestäsi kiinnostavamman vaikka leikkimällä ja minä kysyin sinulta, mitä sitten jos koiralla ei kiinnostakaan leikkiä sinun kanssasi vaan kiinnostaa leikkiä toisen koiran kanssa. Voisitko sinä siis vastata tähän?

"jos koet olevasi niin hyvä koiran kouluttaja, että annat toisillekin koulutusohjeita netissä, niin se ei todella tarkoittanut sinua, että sinä et osaisi koirasi kanssa leikkiä... Vaan niitä puolia jotka eivät osaa leikkiä koiransa kanssa." Ajattelin vain tähdentää kun itse otit asian esiin minun kanssa keskustellessasi joten oletin että se oli suunnattu minulle.

Minä olen sitä mieltä että ihminen ei voi "tyydyttää" koiran tarvetta leikkiä muiden koirien kanssa koska ihmisen kanssa leikkiminen ei ole sama asia kuin lajikumppanin (nyt kyllä toistan vähän itseäni). Koirat, jotka eivät mene omistajan käskystä toisen koiran luo hillitsevät halunsa mennä sinne mutta tarve ei ole tyydytetty vaikka kuinka koiran kanssa touhuaisi. Vähän sama tilanne kuin silloin kun koira hillitsee itsensä eikä syö leipääsi vaikka sillä kuinka tekisi mieli! Koirallehan olisi kannattavampaa vain syödä se herkkuleipä mutta silti koira jättää sen syömättä, miksi? Eihän se tarvetta syödä se leipä ole tyydytetty muuta kuin silloin kun se pääsee syömään sen leivän! :)

"Puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan rakkauteen, puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan leikkiin" En ole puhunut mitään tällaista.

"mihin sitä johtajuutta tarvitaan?" Koiralle rajojen määrääminen on minusta johtajuutta. Ihan sama millä tavalla ne rajat määrätään. En usko että itse tyydytän kaikki koirani tarpeet esim. lajitoverin kanssa leikkiminen on minun mahdoton toteuttaa kun en koiraksi voi muuttua enkä voi tarjota koiralleni mahdollisuutta metsästää elävää riistaa vaikka sillä selvä jahtivietti onkin.

Minun koulutustekniikassani on kolme peruspilaria:
1. Aktivoi koiraasi; tylsistynyt koira keksii itselleen tekemistä
2. Aseta rajat. Sinä päätät mitkä ne ovat. Pidä niistä kiinni.
3. Tutustu koiraasi. Touhua sen kanssa muutakin kuin lenkkeily ja treenaus.

Minä en pidä itseäni minään mestarikouluttajana mutta minulla on koulutuksesta monen kymmenen vuoden kokemus ja takana on monia onnistumistarinoita, joten voisin väittää että jonku tässä minun tekemisessäni luulisi menevän oikein! :D Minä en sano että tapani on ainoa oikea mutta mielelläni kerron ihmisille vinkkejä jotka itse olen todennut toimivaksi, ei vain minulla vain myös ihmisillä joita olen ohjeistanut.

Minä en usko tuohon että koira on vain robotti joka etsii "tyydytystä tarpeilleen". Mutta sinä selvästi uskot eikä siinä mitään, olen aikaisemminkin törmännyt ihmisiin jotka ovat erimieltä asioista kanssani. Minusta meidän ei kannata jatkaa tätä keskustelua koska aika turha juupas eipäs väittelyhän tästä nopeasti tulee, tietysti jos haluat tietää enemmän siitä mitä ajattelen koiran käyttäytymisestä, voin kyllä jatkaa keskustelua mutta vain hyvällä mielellä, en kiistellen! :)

bullipoju kirjoitti:

Puhun välissä omasta koirastani ja välissä taas muista koirista joiden kanssa olen työskennellyt tai sitten koirista yleensä. Oma koirani rakastaa muita koiria todella paljon mutta siltikään ei lähde niiden matkaan ilman minua enkä usko että tuolla kannattavuus tekniikalla olisi saatu sen kiinnostusta hallintaan, voinhan tietysti olla väärässäkin..
Itse kysyin sinulta miten sinä toimisit tilanteessa jossa koiralla kiinnostaa kaikkein eniten muut koirat ja sinä kerroit että tekisit itsestäsi kiinnostavamman vaikka leikkimällä ja minä kysyin sinulta, mitä sitten jos koiralla ei kiinnostakaan leikkiä sinun kanssasi vaan kiinnostaa leikkiä toisen koiran kanssa. Voisitko sinä siis vastata tähän?

"jos koet olevasi niin hyvä koiran kouluttaja, että annat toisillekin koulutusohjeita netissä, niin se ei todella tarkoittanut sinua, että sinä et osaisi koirasi kanssa leikkiä... Vaan niitä puolia jotka eivät osaa leikkiä koiransa kanssa." Ajattelin vain tähdentää kun itse otit asian esiin minun kanssa keskustellessasi joten oletin että se oli suunnattu minulle.

Minä olen sitä mieltä että ihminen ei voi "tyydyttää" koiran tarvetta leikkiä muiden koirien kanssa koska ihmisen kanssa leikkiminen ei ole sama asia kuin lajikumppanin (nyt kyllä toistan vähän itseäni). Koirat, jotka eivät mene omistajan käskystä toisen koiran luo hillitsevät halunsa mennä sinne mutta tarve ei ole tyydytetty vaikka kuinka koiran kanssa touhuaisi. Vähän sama tilanne kuin silloin kun koira hillitsee itsensä eikä syö leipääsi vaikka sillä kuinka tekisi mieli! Koirallehan olisi kannattavampaa vain syödä se herkkuleipä mutta silti koira jättää sen syömättä, miksi? Eihän se tarvetta syödä se leipä ole tyydytetty muuta kuin silloin kun se pääsee syömään sen leivän! :)

"Puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan rakkauteen, puhut siitä, että koira tyydyttää ohjaajansa kanssa tarpeitaan leikkiin" En ole puhunut mitään tällaista.

"mihin sitä johtajuutta tarvitaan?" Koiralle rajojen määrääminen on minusta johtajuutta. Ihan sama millä tavalla ne rajat määrätään. En usko että itse tyydytän kaikki koirani tarpeet esim. lajitoverin kanssa leikkiminen on minun mahdoton toteuttaa kun en koiraksi voi muuttua enkä voi tarjota koiralleni mahdollisuutta metsästää elävää riistaa vaikka sillä selvä jahtivietti onkin.

Minun koulutustekniikassani on kolme peruspilaria:
1. Aktivoi koiraasi; tylsistynyt koira keksii itselleen tekemistä
2. Aseta rajat. Sinä päätät mitkä ne ovat. Pidä niistä kiinni.
3. Tutustu koiraasi. Touhua sen kanssa muutakin kuin lenkkeily ja treenaus.

Minä en pidä itseäni minään mestarikouluttajana mutta minulla on koulutuksesta monen kymmenen vuoden kokemus ja takana on monia onnistumistarinoita, joten voisin väittää että jonku tässä minun tekemisessäni luulisi menevän oikein! :D Minä en sano että tapani on ainoa oikea mutta mielelläni kerron ihmisille vinkkejä jotka itse olen todennut toimivaksi, ei vain minulla vain myös ihmisillä joita olen ohjeistanut.

Minä en usko tuohon että koira on vain robotti joka etsii "tyydytystä tarpeilleen". Mutta sinä selvästi uskot eikä siinä mitään, olen aikaisemminkin törmännyt ihmisiin jotka ovat erimieltä asioista kanssani. Minusta meidän ei kannata jatkaa tätä keskustelua koska aika turha juupas eipäs väittelyhän tästä nopeasti tulee, tietysti jos haluat tietää enemmän siitä mitä ajattelen koiran käyttäytymisestä, voin kyllä jatkaa keskustelua mutta vain hyvällä mielellä, en kiistellen! :)

Lue lisää

" mitä sitten jos koiralla ei kiinnostakaan leikkiä sinun kanssasi vaan kiinnostaa leikkiä toisen koiran kanssa. Voisitko sinä siis vastata tähän?"

Sitten pitää opetella leikkimään sen koiransa kanssa. Eli kuten sanoin, jos koiraa ei kiinnsota leikkiiä ihmisensä kanssa, ihminen ei osaa leikkiä sen kanssa oikein. Eikä se siis ole lainkaan harvinaista, sillä näitä käskyttäjiä on paljon...

" Ajattelin vain tähdentää kun itse otit asian esiin minun kanssa keskustellessasi joten oletin että se oli suunnattu minulle."

Tottakai se oli kohdennettu sinulle, koska sinähän kysyit mitäs sitten jos koiraa ei kiinnosta leikkiä ihmisensä kanssa. Mutta jos sinulla ei ole koiraa joka on kiinnostuneempi toisista koirista kuin sinunsta, niin sinä et varmastikaan kysynyt kysymystä oman koirasi käytöksen takia.

"Minä olen sitä mieltä että ihminen ei voi "tyydyttää" koiran tarvetta leikkiä muiden koirien kanssa koska ihmisen kanssa leikkiminen ei ole sama asia kuin lajikumppanin"

Ei ole sama ei. Pointti on se, että koiran pitää haluta enemmän leikkiä ihmisensä kanssa kuin toisten koirien, silloin leikkisä koira on kiinnostuneempi ihmisestään kuin toisista koirista. Eli jos koira haluaa leikkiä, sillä on yleensä kaksi vaihtoehtoa, josta se sitä leikkiä hakee; vastaantuleva toinen koira tai oma ihmisensä. Jos se pitää sitä vastaantulevaa kiinnostavampana, silloin ihminen ei saa siihen yhteyttä, kuten kysymyksesäsi kuvasit.

"lajitoverin kanssa leikkiminen on minun mahdoton toteuttaa kun en koiraksi voi muuttua enkä voi tarjota koiralleni mahdollisuutta metsästää elävää riistaa vaikka sillä selvä jahtivietti onkin. "

Ihmisellä on yleensä kyky mielikuvitukseen, jolloin koira ei jää vaille mitään noiden tarpeidensa tyydytystä.

Sinulla on hienot peruspilarit. Edelleen mietin vain mihin sitä johtajuutta tarvitset...

"Minä en usko tuohon että koira on vain robotti joka etsii "tyydytystä tarpeilleen".

Jos näet kaikkien eläinten (sisältäen ihmiset) toimintaan motivoitumisen konemaisena toimintana, niin minkäs sille mahtaa. Toki minua kiiinostaa myös mikä sinun mielestäsi on toiminnan mootttorina, kun ei motivaatio, eli oman mielihyvän hakeminen?

... kirjoitti:

" mitä sitten jos koiralla ei kiinnostakaan leikkiä sinun kanssasi vaan kiinnostaa leikkiä toisen koiran kanssa. Voisitko sinä siis vastata tähän?"

Sitten pitää opetella leikkimään sen koiransa kanssa. Eli kuten sanoin, jos koiraa ei kiinnsota leikkiiä ihmisensä kanssa, ihminen ei osaa leikkiä sen kanssa oikein. Eikä se siis ole lainkaan harvinaista, sillä näitä käskyttäjiä on paljon...

" Ajattelin vain tähdentää kun itse otit asian esiin minun kanssa keskustellessasi joten oletin että se oli suunnattu minulle."

Tottakai se oli kohdennettu sinulle, koska sinähän kysyit mitäs sitten jos koiraa ei kiinnosta leikkiä ihmisensä kanssa. Mutta jos sinulla ei ole koiraa joka on kiinnostuneempi toisista koirista kuin sinunsta, niin sinä et varmastikaan kysynyt kysymystä oman koirasi käytöksen takia.

"Minä olen sitä mieltä että ihminen ei voi "tyydyttää" koiran tarvetta leikkiä muiden koirien kanssa koska ihmisen kanssa leikkiminen ei ole sama asia kuin lajikumppanin"

Ei ole sama ei. Pointti on se, että koiran pitää haluta enemmän leikkiä ihmisensä kanssa kuin toisten koirien, silloin leikkisä koira on kiinnostuneempi ihmisestään kuin toisista koirista. Eli jos koira haluaa leikkiä, sillä on yleensä kaksi vaihtoehtoa, josta se sitä leikkiä hakee; vastaantuleva toinen koira tai oma ihmisensä. Jos se pitää sitä vastaantulevaa kiinnostavampana, silloin ihminen ei saa siihen yhteyttä, kuten kysymyksesäsi kuvasit.

"lajitoverin kanssa leikkiminen on minun mahdoton toteuttaa kun en koiraksi voi muuttua enkä voi tarjota koiralleni mahdollisuutta metsästää elävää riistaa vaikka sillä selvä jahtivietti onkin. "

Ihmisellä on yleensä kyky mielikuvitukseen, jolloin koira ei jää vaille mitään noiden tarpeidensa tyydytystä.

Sinulla on hienot peruspilarit. Edelleen mietin vain mihin sitä johtajuutta tarvitset...

"Minä en usko tuohon että koira on vain robotti joka etsii "tyydytystä tarpeilleen".

Jos näet kaikkien eläinten (sisältäen ihmiset) toimintaan motivoitumisen konemaisena toimintana, niin minkäs sille mahtaa. Toki minua kiiinostaa myös mikä sinun mielestäsi on toiminnan mootttorina, kun ei motivaatio, eli oman mielihyvän hakeminen?

Lue lisää

Kyllä kyse oli minun koirastani. Osaamme kyllä leikkiä keskenämme mutta silti se leikkii mieluummin toisten koirien kanssa kuin minun kanssani. Tottelee silti jos en anna lupaa mennä toisten koirien luo vaikka selvästi mieli tekisi, tuota minä pidän johtajuutena. Silloin minusta puhutaan hyvästä suhteesta koiraan jos koiran pystyy pitämään hallinnassaan myös ilman lahjontaa, silloin minusta koiran hallinta on varmaa ja totteleminen todennäköisempää.

Toiminnan moottori on tottakai se että jokainen hakee ja tekee sellaisia itselleen mieleisiä asioita ei kai kukaan varta vasten ala tekemään itselleen epämiellyttäviä juttuja mutta mikä silloin on moottori kun joku mieleinen asia jää tekemättä siksi koska joku toinen sen sinulta kieltää? Se on se auktoriteetin ymmärtäminen. Kun vanhempi sanoo lapselleen että sinun on mentävä kouluun, lapsi menee kouluun, ei siksi että siellä on kivaa vaan siksi että vanhempi käskee. Samoin kun koira jolta kielletään muiden koirien luo, ei mene muiden koirien luo koska se siltä kielletään. Jos koira ymmärtää sinut auktoriteetiksi, ei sinun tarvitse alkaa tarjoamaan sille namia tai leikkiä vaan pelkkä kielto riittää ja koira tottelee.

"kun koira hillitsee itsensä eikä syö leipääsi vaikka sillä kuinka tekisi mieli! Koirallehan olisi kannattavampaa vain syödä se herkkuleipä mutta silti koira jättää sen syömättä, miksi? Eihän se tarvetta syödä se leipä ole tyydytetty muuta kuin silloin kun se pääsee syömään sen leivän." Voitko selittää tämän minulle kannattavuuden kannalta. Miksi koira tottelee sinua eikä syö leipääsi vaikka leipän syöminen olisi koiralle kannattavinta?

Johtajuus on koiran hallintaa ja sääntöjen määräämistä. Minä haluan koiran joka on minun hallinnassani ja ymmärtää säännöt jotka olen määrännyt, joten siihen minä sinä johtajuutta tarvitsen.

bullipoju kirjoitti:

Kyllä kyse oli minun koirastani. Osaamme kyllä leikkiä keskenämme mutta silti se leikkii mieluummin toisten koirien kanssa kuin minun kanssani. Tottelee silti jos en anna lupaa mennä toisten koirien luo vaikka selvästi mieli tekisi, tuota minä pidän johtajuutena. Silloin minusta puhutaan hyvästä suhteesta koiraan jos koiran pystyy pitämään hallinnassaan myös ilman lahjontaa, silloin minusta koiran hallinta on varmaa ja totteleminen todennäköisempää.

Toiminnan moottori on tottakai se että jokainen hakee ja tekee sellaisia itselleen mieleisiä asioita ei kai kukaan varta vasten ala tekemään itselleen epämiellyttäviä juttuja mutta mikä silloin on moottori kun joku mieleinen asia jää tekemättä siksi koska joku toinen sen sinulta kieltää? Se on se auktoriteetin ymmärtäminen. Kun vanhempi sanoo lapselleen että sinun on mentävä kouluun, lapsi menee kouluun, ei siksi että siellä on kivaa vaan siksi että vanhempi käskee. Samoin kun koira jolta kielletään muiden koirien luo, ei mene muiden koirien luo koska se siltä kielletään. Jos koira ymmärtää sinut auktoriteetiksi, ei sinun tarvitse alkaa tarjoamaan sille namia tai leikkiä vaan pelkkä kielto riittää ja koira tottelee.

"kun koira hillitsee itsensä eikä syö leipääsi vaikka sillä kuinka tekisi mieli! Koirallehan olisi kannattavampaa vain syödä se herkkuleipä mutta silti koira jättää sen syömättä, miksi? Eihän se tarvetta syödä se leipä ole tyydytetty muuta kuin silloin kun se pääsee syömään sen leivän." Voitko selittää tämän minulle kannattavuuden kannalta. Miksi koira tottelee sinua eikä syö leipääsi vaikka leipän syöminen olisi koiralle kannattavinta?

Johtajuus on koiran hallintaa ja sääntöjen määräämistä. Minä haluan koiran joka on minun hallinnassani ja ymmärtää säännöt jotka olen määrännyt, joten siihen minä sinä johtajuutta tarvitsen.

Lue lisää

Tästä keskustelusta tuli mieleen Helsingin Yliopiston professorin David Applebyn (http://www.abklinikka.com/Esittely(1929382).htm) teksti johtajuudesta: http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/pienelainsairaala/kayttaytymisklinikka/johtajuus_final.pdf Suosittelen tuon tekstin läpi lukemista ajatuksella, siinä käsitellään juuri tätä itsehillintä vs. johtajuus-kysymystä.

Itsehillinnän kouluttaminen koiralle on erittäin tärkeää, mutta siihen ei tarvita mitään johtajuus/laumahierarkia/alistaminen/paikan osoittaminen-ajattelua. Itsehillintää on esimerkiksi irti/jätä-käskyjen kouluttaminen, katsekontaktin odottaminen ennen irti päästämistä/ovesta ulos menoa jne. sekä vaikkapa hihnassa vetämättä käveleminen, monien muiden asioiden lisäksi.

Mielestäni sekä johtajuutta painottavat että palkitsemalla kouluttavat ovat samaa mieltä tästä asiasta, eli että koiralle täytyy kouluttaa itsensä hillitsemistä erilaisissa tilanteissa. Se tärkeä kysymys onkin, että miten sitä itsehillintää koiralle koulutetaan - palkitsemalla vai rangaistuksilla? Ja tässä vetoan David Applebyn artikkelin lisäksi niihin lukuisiin tutkimuksiin koirien oppimisesta sekä kouluttajien kokemuksiin ympäri maailmaa: palkitsemalla koulutetut käytökset ovat varmempia, oppiminen on nopeampaa ja koulutuksessa minimoidaan negatiiviset sivuvaikutukset sekä mikä tärkeintä, koiran ja kouluttajan välinen luottamussuhde vahvistuu joka edesauttaa oppimista tulevaisuudessa. Kun taas rankaisemalla koulutettu koira on taipuvaisempi aggressiiviseen käytökseen, oppii hitaammin ja kärsii useammin stressistä ja sen aiheuttamista fyysisistä oireista sekä ongelmakäytöksistä.

Yksi asia mikä usein ymmärretään väärin palkitsemalla kouluttamisessa ja kannattavuus"periaatteessa", jos sitä siksi halutaan kutsua, on nuo koiran tekemät valinnat. Tästä on muistaakseni joskus aikaisemminkin keskusteltu, mutta otan saman esimerkin. Otetaan tilanne, jossa koira näkee jäniksen ja sinulla on kädessäsi sisäfileen palanen - jos näytät koiralle sisäfileen palasen ja koira tulee luoksesi eikä jahtaa jänistä, kyseessä on koiran lahjominen siinä tilanteessa eikä tällä ole mitään tekemistä palkitsemalla kouluttamisen kanssa. Mutta kun tämän koiran kanssa järjestelmällisesti ja tasaisin väliajoin treenataan luoksetulokutsua, alkuun helpommassa tilanteessa ilman jäniksiä ja pikkuhiljaa häiriöitä vaikeuttaen, ja toistojen kautta koulutetaan koiralle että on aina kannattavaa tulla omistajan luokse kutsuttaessa eikä mennä muualle, alkaa koira oppia luoksetulokutsun niin hyvin että kutsu toimii myös jäniksen lähtiessä nenän alta ja vaikka kädessä ei ole sillä kertaa mitään palkkiota. Koira klassisesti ehdollistuu luoksetulokutsuun ja käytös tulee selkärangasta - eli koira kun koira osaa käytöksen perusteellisen harjoittelun tuloksena, koira ei tositilanteessa enää kyseenalaista kumpi on kannattavampaa, jänis vai sisäfilee... Jos koira menee kutsusta huolimatta jäniksen perään, on syytä harjoitella käytöstä lisää helpommassa tilanteessa jotta käytöksestä tulee "pomminvarma". Muutenkin palkitsemalla koulutettaessa, palkka pidetään yleensä piilossa ja otetaan esille vasta kun koira on käyttäytynyt halutulla tavalla. Eli palkitseminen on täysin eri asia kuin lahjomisessa, palkitsemisessa käytös tulee ensin, sitten vasta palkka, kun taas lahjomisessa ensin tulee palkka, ja sitten ehkä käytös.

Muuten, jos haluaa käyttää sanaa johtaja ja johtajuus, kannattaa ymmärtää minkälainen painolasti kyseiseen sanaan liittyy, useille koiraharrastajille ensimmäiset asiat jotka tulevat johtajuus-sanasta mieleen ovat koiran alistaminen, laumasta häädöt, koiran rankaiseminen kun se yrittää saavuttaa johtajan asemaa laumassa, oman johtajuuden osoittaminen erilaisin keinoin kuten ovesta ensin kulkemalla tai syömällä ensin. Mutta tietenkin jokaisella on oikeus kutsua itseään miksi haluaa, mutta jotta vältytään väärinkäsityksiltä, on syytä vähän selventää mitä se termi itse kullekin tarkoittaa.

Voisin vaikka itse sanoa, että pidän itseäni natsina, eli haluan että maailmassa kaikki ihmiset ovat ihonväriin ja etniseen taustaan katsomatta tasa-arvoisia, ja olen myös sitä mieltä että ihmisen ihonväri tai etninen tausta eivät vaikuta ihmisen älykkyyteen. Minun mielestäni natsi on sellainen ihminen joka on sitä mieltä että kaikki uskonnot ovat myös yhtä arvokkaita, ja jokaisella on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Sellainen on mielestäni hyvä natsi. (Anteeksi jos joku loukkaantui mutta ei tullut mieleen tähän hätään parempaakaan esimerkkiä...)

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Tästä keskustelusta tuli mieleen Helsingin Yliopiston professorin David Applebyn (http://www.abklinikka.com/Esittely(1929382).htm) teksti johtajuudesta: http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/pienelainsairaala/kayttaytymisklinikka/johtajuus_final.pdf Suosittelen tuon tekstin läpi lukemista ajatuksella, siinä käsitellään juuri tätä itsehillintä vs. johtajuus-kysymystä.

Itsehillinnän kouluttaminen koiralle on erittäin tärkeää, mutta siihen ei tarvita mitään johtajuus/laumahierarkia/alistaminen/paikan osoittaminen-ajattelua. Itsehillintää on esimerkiksi irti/jätä-käskyjen kouluttaminen, katsekontaktin odottaminen ennen irti päästämistä/ovesta ulos menoa jne. sekä vaikkapa hihnassa vetämättä käveleminen, monien muiden asioiden lisäksi.

Mielestäni sekä johtajuutta painottavat että palkitsemalla kouluttavat ovat samaa mieltä tästä asiasta, eli että koiralle täytyy kouluttaa itsensä hillitsemistä erilaisissa tilanteissa. Se tärkeä kysymys onkin, että miten sitä itsehillintää koiralle koulutetaan - palkitsemalla vai rangaistuksilla? Ja tässä vetoan David Applebyn artikkelin lisäksi niihin lukuisiin tutkimuksiin koirien oppimisesta sekä kouluttajien kokemuksiin ympäri maailmaa: palkitsemalla koulutetut käytökset ovat varmempia, oppiminen on nopeampaa ja koulutuksessa minimoidaan negatiiviset sivuvaikutukset sekä mikä tärkeintä, koiran ja kouluttajan välinen luottamussuhde vahvistuu joka edesauttaa oppimista tulevaisuudessa. Kun taas rankaisemalla koulutettu koira on taipuvaisempi aggressiiviseen käytökseen, oppii hitaammin ja kärsii useammin stressistä ja sen aiheuttamista fyysisistä oireista sekä ongelmakäytöksistä.

Yksi asia mikä usein ymmärretään väärin palkitsemalla kouluttamisessa ja kannattavuus"periaatteessa", jos sitä siksi halutaan kutsua, on nuo koiran tekemät valinnat. Tästä on muistaakseni joskus aikaisemminkin keskusteltu, mutta otan saman esimerkin. Otetaan tilanne, jossa koira näkee jäniksen ja sinulla on kädessäsi sisäfileen palanen - jos näytät koiralle sisäfileen palasen ja koira tulee luoksesi eikä jahtaa jänistä, kyseessä on koiran lahjominen siinä tilanteessa eikä tällä ole mitään tekemistä palkitsemalla kouluttamisen kanssa. Mutta kun tämän koiran kanssa järjestelmällisesti ja tasaisin väliajoin treenataan luoksetulokutsua, alkuun helpommassa tilanteessa ilman jäniksiä ja pikkuhiljaa häiriöitä vaikeuttaen, ja toistojen kautta koulutetaan koiralle että on aina kannattavaa tulla omistajan luokse kutsuttaessa eikä mennä muualle, alkaa koira oppia luoksetulokutsun niin hyvin että kutsu toimii myös jäniksen lähtiessä nenän alta ja vaikka kädessä ei ole sillä kertaa mitään palkkiota. Koira klassisesti ehdollistuu luoksetulokutsuun ja käytös tulee selkärangasta - eli koira kun koira osaa käytöksen perusteellisen harjoittelun tuloksena, koira ei tositilanteessa enää kyseenalaista kumpi on kannattavampaa, jänis vai sisäfilee... Jos koira menee kutsusta huolimatta jäniksen perään, on syytä harjoitella käytöstä lisää helpommassa tilanteessa jotta käytöksestä tulee "pomminvarma". Muutenkin palkitsemalla koulutettaessa, palkka pidetään yleensä piilossa ja otetaan esille vasta kun koira on käyttäytynyt halutulla tavalla. Eli palkitseminen on täysin eri asia kuin lahjomisessa, palkitsemisessa käytös tulee ensin, sitten vasta palkka, kun taas lahjomisessa ensin tulee palkka, ja sitten ehkä käytös.

Muuten, jos haluaa käyttää sanaa johtaja ja johtajuus, kannattaa ymmärtää minkälainen painolasti kyseiseen sanaan liittyy, useille koiraharrastajille ensimmäiset asiat jotka tulevat johtajuus-sanasta mieleen ovat koiran alistaminen, laumasta häädöt, koiran rankaiseminen kun se yrittää saavuttaa johtajan asemaa laumassa, oman johtajuuden osoittaminen erilaisin keinoin kuten ovesta ensin kulkemalla tai syömällä ensin. Mutta tietenkin jokaisella on oikeus kutsua itseään miksi haluaa, mutta jotta vältytään väärinkäsityksiltä, on syytä vähän selventää mitä se termi itse kullekin tarkoittaa.

Voisin vaikka itse sanoa, että pidän itseäni natsina, eli haluan että maailmassa kaikki ihmiset ovat ihonväriin ja etniseen taustaan katsomatta tasa-arvoisia, ja olen myös sitä mieltä että ihmisen ihonväri tai etninen tausta eivät vaikuta ihmisen älykkyyteen. Minun mielestäni natsi on sellainen ihminen joka on sitä mieltä että kaikki uskonnot ovat myös yhtä arvokkaita, ja jokaisella on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Sellainen on mielestäni hyvä natsi. (Anteeksi jos joku loukkaantui mutta ei tullut mieleen tähän hätään parempaakaan esimerkkiä...)

Lue lisää

Oletko kouluttanut monta koiraa pomminvarmaksi? Ei mene jäniksen tai kissanperään.

Kannattaako kirjoitti:

Oletko kouluttanut monta koiraa pomminvarmaksi? Ei mene jäniksen tai kissanperään.

Laitoin "pomminvarman" lainausmerkkeihin, koska käytännössä 100% varmuutta ei saa niin kauan kuin ollaan tekemisissä eläimen, eikä robotin kanssa. Tämänhetkisen koiran kanssa ollaan hyvällä mallilla sekä luoksetulokutsun kanssa että pysähtymiskäskyn kanssa (jota tarvitaan etenkin metsästystilanteissa riistan karkottuessa). Tervetuloa katsomaan :)

bullipoju kirjoitti:

Kyllä kyse oli minun koirastani. Osaamme kyllä leikkiä keskenämme mutta silti se leikkii mieluummin toisten koirien kanssa kuin minun kanssani. Tottelee silti jos en anna lupaa mennä toisten koirien luo vaikka selvästi mieli tekisi, tuota minä pidän johtajuutena. Silloin minusta puhutaan hyvästä suhteesta koiraan jos koiran pystyy pitämään hallinnassaan myös ilman lahjontaa, silloin minusta koiran hallinta on varmaa ja totteleminen todennäköisempää.

Toiminnan moottori on tottakai se että jokainen hakee ja tekee sellaisia itselleen mieleisiä asioita ei kai kukaan varta vasten ala tekemään itselleen epämiellyttäviä juttuja mutta mikä silloin on moottori kun joku mieleinen asia jää tekemättä siksi koska joku toinen sen sinulta kieltää? Se on se auktoriteetin ymmärtäminen. Kun vanhempi sanoo lapselleen että sinun on mentävä kouluun, lapsi menee kouluun, ei siksi että siellä on kivaa vaan siksi että vanhempi käskee. Samoin kun koira jolta kielletään muiden koirien luo, ei mene muiden koirien luo koska se siltä kielletään. Jos koira ymmärtää sinut auktoriteetiksi, ei sinun tarvitse alkaa tarjoamaan sille namia tai leikkiä vaan pelkkä kielto riittää ja koira tottelee.

"kun koira hillitsee itsensä eikä syö leipääsi vaikka sillä kuinka tekisi mieli! Koirallehan olisi kannattavampaa vain syödä se herkkuleipä mutta silti koira jättää sen syömättä, miksi? Eihän se tarvetta syödä se leipä ole tyydytetty muuta kuin silloin kun se pääsee syömään sen leivän." Voitko selittää tämän minulle kannattavuuden kannalta. Miksi koira tottelee sinua eikä syö leipääsi vaikka leipän syöminen olisi koiralle kannattavinta?

Johtajuus on koiran hallintaa ja sääntöjen määräämistä. Minä haluan koiran joka on minun hallinnassani ja ymmärtää säännöt jotka olen määrännyt, joten siihen minä sinä johtajuutta tarvitsen.

Lue lisää

Minusta tuo, että ihminen määrittää/määrää miten arki kulkee on aika luonnollista ja realistista ajattelemista, mutta miten niin on taas eri juttu..Miten koira voisi ohjata tai hallita arkea??????..Tuo johtajuus on liian leveä käsite.

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Laitoin "pomminvarman" lainausmerkkeihin, koska käytännössä 100% varmuutta ei saa niin kauan kuin ollaan tekemisissä eläimen, eikä robotin kanssa. Tämänhetkisen koiran kanssa ollaan hyvällä mallilla sekä luoksetulokutsun kanssa että pysähtymiskäskyn kanssa (jota tarvitaan etenkin metsästystilanteissa riistan karkottuessa). Tervetuloa katsomaan :)

Lue lisää

Kiitos kutsusta. Toistan silti kysymykseni, että oletko kouluttanut noin useampaa koiraa "pomminvarmaksi"? Ei siis ole menneet jäniksen tai kissan perään.

Koiraton kirjoitti:

Olen pohtinut samaa, ja vaikkakin toistaiseksi olen koiraton, eli toisin sanoen kovin kokematonkin viellä omista koirista.

Mutta lähdin miettimään tuota nyt kuitenkin ja mutta ajattelisin sen menevän näin jos ajatellen tuolla kannattavuus-lähtökohdalla.

Siis, koira joka on paljon toisten koirien perään luulis pitävän sitä asiaa paljon kannattavampana, mutta kun todennäköisintä on että tilanne ja se käyttäytyminen on myös koiralle jollain tapaa opetettu, olisiko niin että se koira kokee kannatavammaksi kuunnella mitä se omistaja sanoo kun se on tavallaan oppinut että se on niistä vaihtoehdoista se kannattavin? meniskö se jotenkin noin, itselleni se kuulostaa hieman loogisemmalta kuin se että se koira toimisi jostain muusta syystä, mutta kuten sanoin en omista koiraa viellä ja jossain täällä jo mainitsin niin olen näistä asioista kiinnostunut ja kuuntelen kyllä muitakin mielipiteitä yms. :)

Lue lisää

Ootpas söpö provoilija... Olet joko koiran_ehdoilla tai ... tai joku muu "hengenheimolainen".

Kannattaako kirjoitti:

Kiitos kutsusta. Toistan silti kysymykseni, että oletko kouluttanut noin useampaa koiraa "pomminvarmaksi"? Ei siis ole menneet jäniksen tai kissan perään.

Tämänhetkinen koira on ainoa, jota olen kouluttanut positiivisella vahvistamisella, joten en ole kouluttanut useampaa koiraa "pomminvarmaksi". Mutta en ole ainoa tällä pallolla joka käyttää positiivista vahvistamista, positiivista vahvistamista / operanttia ehdollistumista käytetään ja on käytetty ympäri maailmaa erittäin varmoin tuloksin.

Tässä ensin vähän historiaa, operantin ehdollistamisen edelläkävijä Bob Bailey on ollut mukana muun muassa kouluttamassa eläimiä Yhdysvaltojen armeijan käyttöön kylmän sodan aikana: http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html. Suomessa avustajakoirat ja tullikoirat koulutetaan positiivisesti vahvistamalla, sekä kasvavissa määrin poliisikoirat. Amerikkalainen poliisikoirakouluttaja Steve White on myös käynyt Suomessa kertomassa positiivisen vahvistamisen ja naksutinkoulutuksen käyttäymisestä etenkin asfalttijäljen koulutuksessa. http://www.koirakouluvisio.com/158

Hollannissa on koulutettu sotakoiria pääosin positiivisesti vahvistamalla, ja tuloksena on ollut koiria jotka oppivat nopeammin ja joiden käytökset ovat varmempia: http://drsophiayin.com/blog/entry/how-technology-from-30-years-ago-is-helping-military-dogs-perform-better-no . Ja tässä entinen Yhdysvaltojen ilmavoimien sotilas puhuu positiivisesta vahvistamisesta räjähdekoirien ja pelastuskoirien kohdalla: http://www.youtube.com/watch?v=WVgyz_xujCg. Ja koska kaikki nisäkkäät, ja joidenkin mukaan kaikki eläimet, oppivat samalla tavalla, niin eläintarhoissa käytetään positiivista vahvistamista yhä enemmän. Esimerkiksi tässä videossa näytetään miten leijona on koulutettu pysymään paikoillaan rokotuksen ajaksi ja jääkarhun on koulutettu avaamaan suunsa käskystä jotta sen hampaat voidaan tarkastaa jne http://www.youtube.com/watch?v=x2Bn94DZLGM .

Jos leijonan voi kouluttaa pysymään paikoillaan kun sitä pistetään piikillä, niin kyllä samalla tekniikalla saa koiran pysäyttämään jänisjahdin - kun vain treenaa tarpeeksi!

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Tämänhetkinen koira on ainoa, jota olen kouluttanut positiivisella vahvistamisella, joten en ole kouluttanut useampaa koiraa "pomminvarmaksi". Mutta en ole ainoa tällä pallolla joka käyttää positiivista vahvistamista, positiivista vahvistamista / operanttia ehdollistumista käytetään ja on käytetty ympäri maailmaa erittäin varmoin tuloksin.

Tässä ensin vähän historiaa, operantin ehdollistamisen edelläkävijä Bob Bailey on ollut mukana muun muassa kouluttamassa eläimiä Yhdysvaltojen armeijan käyttöön kylmän sodan aikana: http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html. Suomessa avustajakoirat ja tullikoirat koulutetaan positiivisesti vahvistamalla, sekä kasvavissa määrin poliisikoirat. Amerikkalainen poliisikoirakouluttaja Steve White on myös käynyt Suomessa kertomassa positiivisen vahvistamisen ja naksutinkoulutuksen käyttäymisestä etenkin asfalttijäljen koulutuksessa. http://www.koirakouluvisio.com/158

Hollannissa on koulutettu sotakoiria pääosin positiivisesti vahvistamalla, ja tuloksena on ollut koiria jotka oppivat nopeammin ja joiden käytökset ovat varmempia: http://drsophiayin.com/blog/entry/how-technology-from-30-years-ago-is-helping-military-dogs-perform-better-no . Ja tässä entinen Yhdysvaltojen ilmavoimien sotilas puhuu positiivisesta vahvistamisesta räjähdekoirien ja pelastuskoirien kohdalla: http://www.youtube.com/watch?v=WVgyz_xujCg. Ja koska kaikki nisäkkäät, ja joidenkin mukaan kaikki eläimet, oppivat samalla tavalla, niin eläintarhoissa käytetään positiivista vahvistamista yhä enemmän. Esimerkiksi tässä videossa näytetään miten leijona on koulutettu pysymään paikoillaan rokotuksen ajaksi ja jääkarhun on koulutettu avaamaan suunsa käskystä jotta sen hampaat voidaan tarkastaa jne http://www.youtube.com/watch?v=x2Bn94DZLGM .

Jos leijonan voi kouluttaa pysymään paikoillaan kun sitä pistetään piikillä, niin kyllä samalla tekniikalla saa koiran pysäyttämään jänisjahdin - kun vain treenaa tarpeeksi!

Lue lisää

Vielä lisäyksenä edelliseen, tässä erittäin hyvä artikkeli siitä kuinka palkitsemalla lelulla/leikillä saadaan koira pysäyttämään riistan tms. jahtaaminen, plussana muutama esimerkkivideo lelutreenivaiheesta! http://www.dog-secrets.co.uk/how-do-i-stop-my-dog-chasing/

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Tästä keskustelusta tuli mieleen Helsingin Yliopiston professorin David Applebyn (http://www.abklinikka.com/Esittely(1929382).htm) teksti johtajuudesta: http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/pienelainsairaala/kayttaytymisklinikka/johtajuus_final.pdf Suosittelen tuon tekstin läpi lukemista ajatuksella, siinä käsitellään juuri tätä itsehillintä vs. johtajuus-kysymystä.

Itsehillinnän kouluttaminen koiralle on erittäin tärkeää, mutta siihen ei tarvita mitään johtajuus/laumahierarkia/alistaminen/paikan osoittaminen-ajattelua. Itsehillintää on esimerkiksi irti/jätä-käskyjen kouluttaminen, katsekontaktin odottaminen ennen irti päästämistä/ovesta ulos menoa jne. sekä vaikkapa hihnassa vetämättä käveleminen, monien muiden asioiden lisäksi.

Mielestäni sekä johtajuutta painottavat että palkitsemalla kouluttavat ovat samaa mieltä tästä asiasta, eli että koiralle täytyy kouluttaa itsensä hillitsemistä erilaisissa tilanteissa. Se tärkeä kysymys onkin, että miten sitä itsehillintää koiralle koulutetaan - palkitsemalla vai rangaistuksilla? Ja tässä vetoan David Applebyn artikkelin lisäksi niihin lukuisiin tutkimuksiin koirien oppimisesta sekä kouluttajien kokemuksiin ympäri maailmaa: palkitsemalla koulutetut käytökset ovat varmempia, oppiminen on nopeampaa ja koulutuksessa minimoidaan negatiiviset sivuvaikutukset sekä mikä tärkeintä, koiran ja kouluttajan välinen luottamussuhde vahvistuu joka edesauttaa oppimista tulevaisuudessa. Kun taas rankaisemalla koulutettu koira on taipuvaisempi aggressiiviseen käytökseen, oppii hitaammin ja kärsii useammin stressistä ja sen aiheuttamista fyysisistä oireista sekä ongelmakäytöksistä.

Yksi asia mikä usein ymmärretään väärin palkitsemalla kouluttamisessa ja kannattavuus"periaatteessa", jos sitä siksi halutaan kutsua, on nuo koiran tekemät valinnat. Tästä on muistaakseni joskus aikaisemminkin keskusteltu, mutta otan saman esimerkin. Otetaan tilanne, jossa koira näkee jäniksen ja sinulla on kädessäsi sisäfileen palanen - jos näytät koiralle sisäfileen palasen ja koira tulee luoksesi eikä jahtaa jänistä, kyseessä on koiran lahjominen siinä tilanteessa eikä tällä ole mitään tekemistä palkitsemalla kouluttamisen kanssa. Mutta kun tämän koiran kanssa järjestelmällisesti ja tasaisin väliajoin treenataan luoksetulokutsua, alkuun helpommassa tilanteessa ilman jäniksiä ja pikkuhiljaa häiriöitä vaikeuttaen, ja toistojen kautta koulutetaan koiralle että on aina kannattavaa tulla omistajan luokse kutsuttaessa eikä mennä muualle, alkaa koira oppia luoksetulokutsun niin hyvin että kutsu toimii myös jäniksen lähtiessä nenän alta ja vaikka kädessä ei ole sillä kertaa mitään palkkiota. Koira klassisesti ehdollistuu luoksetulokutsuun ja käytös tulee selkärangasta - eli koira kun koira osaa käytöksen perusteellisen harjoittelun tuloksena, koira ei tositilanteessa enää kyseenalaista kumpi on kannattavampaa, jänis vai sisäfilee... Jos koira menee kutsusta huolimatta jäniksen perään, on syytä harjoitella käytöstä lisää helpommassa tilanteessa jotta käytöksestä tulee "pomminvarma". Muutenkin palkitsemalla koulutettaessa, palkka pidetään yleensä piilossa ja otetaan esille vasta kun koira on käyttäytynyt halutulla tavalla. Eli palkitseminen on täysin eri asia kuin lahjomisessa, palkitsemisessa käytös tulee ensin, sitten vasta palkka, kun taas lahjomisessa ensin tulee palkka, ja sitten ehkä käytös.

Muuten, jos haluaa käyttää sanaa johtaja ja johtajuus, kannattaa ymmärtää minkälainen painolasti kyseiseen sanaan liittyy, useille koiraharrastajille ensimmäiset asiat jotka tulevat johtajuus-sanasta mieleen ovat koiran alistaminen, laumasta häädöt, koiran rankaiseminen kun se yrittää saavuttaa johtajan asemaa laumassa, oman johtajuuden osoittaminen erilaisin keinoin kuten ovesta ensin kulkemalla tai syömällä ensin. Mutta tietenkin jokaisella on oikeus kutsua itseään miksi haluaa, mutta jotta vältytään väärinkäsityksiltä, on syytä vähän selventää mitä se termi itse kullekin tarkoittaa.

Voisin vaikka itse sanoa, että pidän itseäni natsina, eli haluan että maailmassa kaikki ihmiset ovat ihonväriin ja etniseen taustaan katsomatta tasa-arvoisia, ja olen myös sitä mieltä että ihmisen ihonväri tai etninen tausta eivät vaikuta ihmisen älykkyyteen. Minun mielestäni natsi on sellainen ihminen joka on sitä mieltä että kaikki uskonnot ovat myös yhtä arvokkaita, ja jokaisella on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Sellainen on mielestäni hyvä natsi. (Anteeksi jos joku loukkaantui mutta ei tullut mieleen tähän hätään parempaakaan esimerkkiä...)

Lue lisää

Juu tuosta johtajuus käsitteestä itsekin tuolla alempana avauduin. Itse en pidä sen käyttämisestä mutta tulee sitä käytettyä paljonkin juuri siksi koska toinen osapuoli sitä käyttää. Yritän kyllä joka kerta jollakin tavalla kertoa mikä on minun käsitykseni tästä "johtajuudesta".

Todella hyvä tämä kirjoituksesi, pitäisi melkein muistaa linkittää tämä joka kerta kun joku alkaa johtajuudesta tai tuosta kannattavuudesta höpöttämään. :)
Monesti, kuten tässäkin tapauksessa minun ja tuon toisen keskustelijan kanssa keskustelut menevät vähän sivuraiteille ja joutuu turhaan toistamaan itseään ja puolustelemaan itseään vain siksi koska toinen osapuoli käsittää käyttämäsi sanan ihan eritavalla kuin sinä itse. Keskustelu ei ole enää siinä vaiheessa hirveän hedelmällinen ja siitä tulee puuduttavaa. Alkaa menemään riitaisaksi eikä siinä vaiheessa keskustelussa ole enää mitään järkeä.

Vaikka kovasti tässä olenkin tuon johtajuuden puolesta ehkä puhunut niin puhun vain omasta puolestani. Minun "johtajuus" koulutukseeni ei kuulu alistamista eikä missään nimessä rankaisu! Koiraa joko palkitaan tai sitten ei mitään mutta ei todellakaan aleta rankaisemaan jos asiaa ei osaa tehdä tai käyttäytyy väärin!
Itse perustan koulutuksen hyvään suhteeseen koiran kanssa ja sen pohjalta sitten tartutaan tilanteisiin, tilanteen vaatimalla tavalla. Minä en pelkää koskea koiraani mutta en myöskään ikinä satuta sitä ainakaan tahallisesti, kosketus voi olla muutakin kuin satuttamista. Joskus namit ovat tarpeellisia, kyllä meilläkin harjoitellaan luokse tuloa namien kera mutta joissakin tilanteissa ne ovat minusta turhia ja pahimmillaan hämmentävät vain koiraa.

Pitäisi yrittää keksiä joku muu käsite tuon johtaja sanan tilalle, auktroriteetti olisi minusta hyvä mutta kun sekin monesti käsitetään väärin.

Nyt tuli punastuminen... :)
Minä nimittäin kutsun itseäni "äidiksi"koirilleni. Mutta vapaata kasvatusta en harrasta kuten jotkut ovat ehkä aiemmista kirjoituksistani huomanneet. Aviomieheni on myös "isi" koiriemme mielissä. Tuntui vain luontevalta kun hoitaa koiraa pennusta, hoivaa ja hoitaa, opettaa tavoille ja kasvattaa hyväksi kansalaiseksi, että minusta tuli "äiti"ja miehestäni "isä".
En pidä koiriani lapsina, tiedän että ovat koiria ja täytän niiden tarpeet ja vastineeksi saan kunnioitusta, luotettavuutta ja rakkautta.
Itse uskon johtajuuteen vaikka olen myös tavannut niin luonnostaan nöyriä koiria etteivät johtajuutta tarvitse.
Minä näen johtajan aseman kaikkien tukipilarina ja luottamushenkilönä. Joka luo turvaa ja rakennetta koiran elämään :)
Mutta kukin tyylillään, en minä muiden mielipiteisiin puutu kunhan koira ei ole vaaraksi. Kyllä me ihan kaikki erityyliset tähän maailmaan mahdutaan! ;)
Jopa me koulutusintoilijat jotka silti kutsuvat itseään "äidiksi" :D

Minpin4Ever kirjoitti:

Nyt tuli punastuminen... :)
Minä nimittäin kutsun itseäni "äidiksi"koirilleni. Mutta vapaata kasvatusta en harrasta kuten jotkut ovat ehkä aiemmista kirjoituksistani huomanneet. Aviomieheni on myös "isi" koiriemme mielissä. Tuntui vain luontevalta kun hoitaa koiraa pennusta, hoivaa ja hoitaa, opettaa tavoille ja kasvattaa hyväksi kansalaiseksi, että minusta tuli "äiti"ja miehestäni "isä".
En pidä koiriani lapsina, tiedän että ovat koiria ja täytän niiden tarpeet ja vastineeksi saan kunnioitusta, luotettavuutta ja rakkautta.
Itse uskon johtajuuteen vaikka olen myös tavannut niin luonnostaan nöyriä koiria etteivät johtajuutta tarvitse.
Minä näen johtajan aseman kaikkien tukipilarina ja luottamushenkilönä. Joka luo turvaa ja rakennetta koiran elämään :)
Mutta kukin tyylillään, en minä muiden mielipiteisiin puutu kunhan koira ei ole vaaraksi. Kyllä me ihan kaikki erityyliset tähän maailmaan mahdutaan! ;)
Jopa me koulutusintoilijat jotka silti kutsuvat itseään "äidiksi" :D

Lue lisää

Noh eipä tuossa minusta ole mitään punastumisen aihetta! Kaikki läheiseni joilla koiria on puhuttelevat myös itseään "äidiksi" itselläni tulee myös ajoittain syyllistyttyä ihan samaan! :D Mutta eihän se kuitenkaan ole kuin sana vain! Sehän kuitenkin on totta että koiraa tai mitä tahansa eläintä kun pennusta asti hoitaa, siihen tulee samantapainen kiintymys kuin omiin lapsiin jos vain antaa sille kiintymykselle luvan.
Paras oli ehkä entinen pomoni joka koko ajan kertoili omista koiristaan ja näytti niistä kuvia ihan innoissaan, puhutteli niitä mamman kultina kunnes eräänä päivänä sanoi minulle että niin tosiaan on hänellä näitä oikeitakin lapsia että pitäisi varmaan niidenkin kuvia näyttää! :D Mutta ihan ymmärrettäväähän tuokin on kun minulla ei lapsia ole niin minulle on aika turha jakaa mitään lapsi kertomuksia kun en minä niistä samalla tavalla innostu kuin koira jutuista! :)

bullipoju kirjoitti:

Noh eipä tuossa minusta ole mitään punastumisen aihetta! Kaikki läheiseni joilla koiria on puhuttelevat myös itseään "äidiksi" itselläni tulee myös ajoittain syyllistyttyä ihan samaan! :D Mutta eihän se kuitenkaan ole kuin sana vain! Sehän kuitenkin on totta että koiraa tai mitä tahansa eläintä kun pennusta asti hoitaa, siihen tulee samantapainen kiintymys kuin omiin lapsiin jos vain antaa sille kiintymykselle luvan.
Paras oli ehkä entinen pomoni joka koko ajan kertoili omista koiristaan ja näytti niistä kuvia ihan innoissaan, puhutteli niitä mamman kultina kunnes eräänä päivänä sanoi minulle että niin tosiaan on hänellä näitä oikeitakin lapsia että pitäisi varmaan niidenkin kuvia näyttää! :D Mutta ihan ymmärrettäväähän tuokin on kun minulla ei lapsia ole niin minulle on aika turha jakaa mitään lapsi kertomuksia kun en minä niistä samalla tavalla innostu kuin koira jutuista! :)

Lue lisää

Punastuin kun luin tämän osan kirjoituksestasi:
" Sitten on niitä ihmisiä jotka pitävät koiraa täysin perheenjäsenenä, jolloin ihminen on monesti koiralle "mami" tai "isukki". Nämä ihmiset ovat sitten niitä jotka antavat koiransa olla hiukan vapaammin eivätkä vaadi siltä niin paljoa. Tottakai tällaisetkin ihmiset tahtovat koiran jolla on käytöstavat, joten välissä pitää sitten olla se jämerä "vanhempi" joka komentaa."

Tuli ihan sellainen hiipivä ajatus että ajatellaanko noin... Sanon myös "hän" lemmikeistäni mikä toisten mielstä on myös erittäin inhimillistävän omistajan merkki :D
Eipä pidä olla liian tavallinen ;)

Minpin4Ever kirjoitti:

Punastuin kun luin tämän osan kirjoituksestasi:
" Sitten on niitä ihmisiä jotka pitävät koiraa täysin perheenjäsenenä, jolloin ihminen on monesti koiralle "mami" tai "isukki". Nämä ihmiset ovat sitten niitä jotka antavat koiransa olla hiukan vapaammin eivätkä vaadi siltä niin paljoa. Tottakai tällaisetkin ihmiset tahtovat koiran jolla on käytöstavat, joten välissä pitää sitten olla se jämerä "vanhempi" joka komentaa."

Tuli ihan sellainen hiipivä ajatus että ajatellaanko noin... Sanon myös "hän" lemmikeistäni mikä toisten mielstä on myös erittäin inhimillistävän omistajan merkki :D
Eipä pidä olla liian tavallinen ;)

Lue lisää

Jokainen tallaa tavallaan! :) Minulla ei ole tapana tuomita, koska en itsekään ole täydellinen! :)

Meillä kissat saavat kuninkaallista kohtelua ja mieheni istuu hyvin monesti jalkarahilla olohuoneessa koska sohvalle ei mahdu kun me ollaan vallattu se koiran kanssa ja sohvatuoleilla makoilee kissat! :D Olen kyllä hänelle siitä maininnut että on nillä kissoilla muitakin paikkoja makoilla kun nuo sohvatuolit mutta hän ei kuulemma kehtaa häiritä kun toiset nukkuu! Että meillä kyllä ellellään aikalailla kissantassun alla! :D

Koira sitten käytännön syistä joutuu vähän kovemman kurin alle mutta olen minä kyllä huomannut tekeväni tilaa koiralle jotta se mahtuu kunnolla sohvalle! Ei ehkä niitä koirankoulutuksen parhaimpia hetkiä! :D
Myöhemmin sitten miettinyt että eihän sen nyt ihan näin pitänyt mennä, kun joudutaan koiran kanssa tappelemaan parhaasta paikasta sohvalla! Mutta omien virheidensä kanssa sitä tässä joutuu elämään ja jos asian laita ei miellytä niin itsehän se muutos pitää tehdä! Ei tuo sohvan omistusoikeus kuitenkaan vielä ole minusta niin vakava juttu.. Olen kyllä huomannut että tunnen ajoittain sääliä koiraani kohtaan kun sen tönäisen sohvalta alas ja se tuijottaa minua mielestäni hyvin loukkaantuneen näköisenä! :D Mutta silloin pitää vaan pysyä kovana ja nauttia siitä koko sohvasta minkä itselleen saa! :)

valitettavasti suomessa edelleen uskotaan johtajuuteen :( Onneksi meillä on muutamia asiansa osaavia koirankouluttajia jotka osaavat kertoa asioiden oikean laidan.

espmastiffin omistaj kirjoitti:

valitettavasti suomessa edelleen uskotaan johtajuuteen :( Onneksi meillä on muutamia asiansa osaavia koirankouluttajia jotka osaavat kertoa asioiden oikean laidan.

Mä en näkisi enää mitenkään muutamana...

Kyllä se on niin, että jos aikoo olla hyvä koirankouluttaja, on pakko olla kiinnostunut koirien käyttäytymisestä, joten joutuu pakostakin seuraamaan eteenpäin liikkuvaa aikaa.

Kymmenen vuotta sitten kun kävi koiran koulutusta käsittelevillä luennoilla, kursseilla jne, ei niissä oikein muusta puhuttukaan kuin johtajuudesta. Nykyisin kun käy vastaavissa tilaisuuksissa, niin yleisimmin puhutaan ihan jostain muusta.

Edellisen kerran olen ollut kurssilla jota veti Pertti Vilander ja puhuttiin koiran johtamisesta, ja aikaa siitä on varmaan kolme vuotta. Sen jälkeen olen käynyt monilla monilla kursseilla ja luennoilla, eikä missään niissä enää olla johtajuutta nostettu esiin. Toki voin myös hakeutua tietyntyyppisille luennoille tai tiettyjen kouluttajien luennoille, mutta olen käynyt joitakin ihan hazardinakin, eli en ole tiennyt mitään taustoja...

Hyvä koiran kouluttaja, ei kotimainen, on mielestäni esimerkiksi Jan Fennel ja hänen nykyiset artikkelinsahan eivät perustu enää ollenkaan johtajuuteen, vaikka se aikaisemmin oli hänen sanomansa ydin. Oiva esimerkki siis siitä, miten ihminenkin voi muuttaa käsityksiään muuttuvan tiedon mukana.

Ja minulla on sellainen tutina, että kaikki hyvät koiran kouluttajat ovat vaihtaneet näkemyksensä. Ja siksi johtajuus on enää hyvin pienen porukan esitelmäkavalkaadissa. Nämä muutamat ovat sitten niin neroja jo, että hehän ovat tieteiden yläpuolella, joten tieteellinen tutkimus ei riitä heidän päätänsä kääntämään, joten voi vain arvata miten turhaa meidän tavallisten ihmisten on yrittää heille mitään kertoa. Mutta vaikka se on turhaa, aina se on yhtä viihdyttävää...

... kirjoitti:

Mä en näkisi enää mitenkään muutamana...

Kyllä se on niin, että jos aikoo olla hyvä koirankouluttaja, on pakko olla kiinnostunut koirien käyttäytymisestä, joten joutuu pakostakin seuraamaan eteenpäin liikkuvaa aikaa.

Kymmenen vuotta sitten kun kävi koiran koulutusta käsittelevillä luennoilla, kursseilla jne, ei niissä oikein muusta puhuttukaan kuin johtajuudesta. Nykyisin kun käy vastaavissa tilaisuuksissa, niin yleisimmin puhutaan ihan jostain muusta.

Edellisen kerran olen ollut kurssilla jota veti Pertti Vilander ja puhuttiin koiran johtamisesta, ja aikaa siitä on varmaan kolme vuotta. Sen jälkeen olen käynyt monilla monilla kursseilla ja luennoilla, eikä missään niissä enää olla johtajuutta nostettu esiin. Toki voin myös hakeutua tietyntyyppisille luennoille tai tiettyjen kouluttajien luennoille, mutta olen käynyt joitakin ihan hazardinakin, eli en ole tiennyt mitään taustoja...

Hyvä koiran kouluttaja, ei kotimainen, on mielestäni esimerkiksi Jan Fennel ja hänen nykyiset artikkelinsahan eivät perustu enää ollenkaan johtajuuteen, vaikka se aikaisemmin oli hänen sanomansa ydin. Oiva esimerkki siis siitä, miten ihminenkin voi muuttaa käsityksiään muuttuvan tiedon mukana.

Ja minulla on sellainen tutina, että kaikki hyvät koiran kouluttajat ovat vaihtaneet näkemyksensä. Ja siksi johtajuus on enää hyvin pienen porukan esitelmäkavalkaadissa. Nämä muutamat ovat sitten niin neroja jo, että hehän ovat tieteiden yläpuolella, joten tieteellinen tutkimus ei riitä heidän päätänsä kääntämään, joten voi vain arvata miten turhaa meidän tavallisten ihmisten on yrittää heille mitään kertoa. Mutta vaikka se on turhaa, aina se on yhtä viihdyttävää...

Lue lisää

"Kymmenen vuotta sitten kun kävi koiran koulutusta käsittelevillä luennoilla, kursseilla jne, ei niissä oikein muusta puhuttukaan kuin johtajuudesta. Nykyisin kun käy vastaavissa tilaisuuksissa, niin yleisimmin puhutaan ihan jostain muusta."

Ja samaan aikaan ongelmakoirien määrä on lisääntynyt hälyttävästi. Mistähän se kertoo? Ehkä siitä että pitäisi palata koirankoulutuksessa alkujuurille?

Samaan aikaan... kirjoitti:

"Kymmenen vuotta sitten kun kävi koiran koulutusta käsittelevillä luennoilla, kursseilla jne, ei niissä oikein muusta puhuttukaan kuin johtajuudesta. Nykyisin kun käy vastaavissa tilaisuuksissa, niin yleisimmin puhutaan ihan jostain muusta."

Ja samaan aikaan ongelmakoirien määrä on lisääntynyt hälyttävästi. Mistähän se kertoo? Ehkä siitä että pitäisi palata koirankoulutuksessa alkujuurille?

Lue lisää

Niinpä. Voin kokemuksella sanoa että jos ajatellaan perustallaajaa jolla ei ole koirista kummemmin kokemusta ja jolla on nyt ensimmäisen koiransa kanssa ongelmia, hänen on huomattavasti helpompi päästä jyvälle tuosta johtajuusperiaatteesta kuin kannattavuusperiaatteesta. Siis tässähän ei ole kyse siitä kumpi on oikea tekniikka, vaan se kumpi toimii paremmin käytännössä ihmisellä joka ei ole koiraa ennen kouluttanut.

Kannattavuusperiaatteessa on kuitenkin ajoitus ja palkitsemisen muoto todella tärkeää ja jos ihmisellä ei luonnostaan ole taitoa hyvään ajoitukseen, niin tuo on todella vaikea asia sisäistää. Enkä kenellekään ole pelkkää kannattavuustekniikkaa ikinä ohjannut vaan aina on joukossa ollut ainakin ripaus johtajuutta. Kun puhutaan koirasta, jolle on jo tullut ongelmakäyttäytymistä, niin sen kitkeminen pelkällä kannattavuusperiaatteella on todella haasteellista ihmiselle, jolla on ehkä juuri ja juuri perusteet hallussa kouluttamisesta. Ja jotta voi kouluttaa koiransa pelkästään kannattavuutta käyttäen vaatii oikeasti taitoa ja luovuutta. Joten propsit vaan teille kaikille jotka ovat saaneet koiransa koulutettua 100% kannattavuusperiaatteella! :)
Minä en ainakaan siihen pysty, voin sen myöntää!

Johtajuudessa taas mennään niin perusjuttuihin ja käytännön asioihin että se on hitaammallekin helppo käsittää. :D Ei periaatteessa tarvitse kuin pitää kiinni siitä minkä on aloittanut. Johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus, sitä se on. Asetetaan koiralle rajat. En väitä että tämä olisi jotenkin paljon parempi tekniikka mutta olen huomannut että ihmiset sisäistävät sen helpommin ja tuloksia saadaan nopeammin. Koiran käytöksessä voi parhaimmillaan huomata muutoksen heti, joten ihmisille tulee parempi motivaatio jatkaa. Tärkeintähän kuitenkin on se että koira ja sen

bullipoju kirjoitti:

Niinpä. Voin kokemuksella sanoa että jos ajatellaan perustallaajaa jolla ei ole koirista kummemmin kokemusta ja jolla on nyt ensimmäisen koiransa kanssa ongelmia, hänen on huomattavasti helpompi päästä jyvälle tuosta johtajuusperiaatteesta kuin kannattavuusperiaatteesta. Siis tässähän ei ole kyse siitä kumpi on oikea tekniikka, vaan se kumpi toimii paremmin käytännössä ihmisellä joka ei ole koiraa ennen kouluttanut.

Kannattavuusperiaatteessa on kuitenkin ajoitus ja palkitsemisen muoto todella tärkeää ja jos ihmisellä ei luonnostaan ole taitoa hyvään ajoitukseen, niin tuo on todella vaikea asia sisäistää. Enkä kenellekään ole pelkkää kannattavuustekniikkaa ikinä ohjannut vaan aina on joukossa ollut ainakin ripaus johtajuutta. Kun puhutaan koirasta, jolle on jo tullut ongelmakäyttäytymistä, niin sen kitkeminen pelkällä kannattavuusperiaatteella on todella haasteellista ihmiselle, jolla on ehkä juuri ja juuri perusteet hallussa kouluttamisesta. Ja jotta voi kouluttaa koiransa pelkästään kannattavuutta käyttäen vaatii oikeasti taitoa ja luovuutta. Joten propsit vaan teille kaikille jotka ovat saaneet koiransa koulutettua 100% kannattavuusperiaatteella! :)
Minä en ainakaan siihen pysty, voin sen myöntää!

Johtajuudessa taas mennään niin perusjuttuihin ja käytännön asioihin että se on hitaammallekin helppo käsittää. :D Ei periaatteessa tarvitse kuin pitää kiinni siitä minkä on aloittanut. Johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus, sitä se on. Asetetaan koiralle rajat. En väitä että tämä olisi jotenkin paljon parempi tekniikka mutta olen huomannut että ihmiset sisäistävät sen helpommin ja tuloksia saadaan nopeammin. Koiran käytöksessä voi parhaimmillaan huomata muutoksen heti, joten ihmisille tulee parempi motivaatio jatkaa. Tärkeintähän kuitenkin on se että koira ja sen

Lue lisää

Kummasta näistä on helpompi päästä jyvälle? Kummassa on enemmän järkeä?

1. Kulje aina ennen koiraa ovista ja syö aina ennen koiraa niin se ei enää hauku muille koirille lenkillä eikä vedä hihnassa

vai

2. Palkitse koira kun se toimii halutulla tavalla ja jätä koira huomiotta kun se ei toimi halutulla tavalla

Samaan aikaan... kirjoitti:

"Kymmenen vuotta sitten kun kävi koiran koulutusta käsittelevillä luennoilla, kursseilla jne, ei niissä oikein muusta puhuttukaan kuin johtajuudesta. Nykyisin kun käy vastaavissa tilaisuuksissa, niin yleisimmin puhutaan ihan jostain muusta."

Ja samaan aikaan ongelmakoirien määrä on lisääntynyt hälyttävästi. Mistähän se kertoo? Ehkä siitä että pitäisi palata koirankoulutuksessa alkujuurille?

Lue lisää

Mä uskon myös, että ongelmakoirien määrä on lisääntynyt.

minulla itselläni esimerkiksi oli kaksi aikaisempaa harrastuskoiraa, joiden kanssa harrasteltiin paljon, molemmista mm. tottelevaisuusvaliot.

Ja kun tein Pevi ohjelmaan kuuluvan ongelmakoiratestin, molemmat koirani olivat pahoja ongelmakoiria, psiteitä tuli paljon yli ongelmakoiran rajan...

Mitään ongelmaa minulla taas ei koirien kanssa ollut...

bullipoju kirjoitti:

Niinpä. Voin kokemuksella sanoa että jos ajatellaan perustallaajaa jolla ei ole koirista kummemmin kokemusta ja jolla on nyt ensimmäisen koiransa kanssa ongelmia, hänen on huomattavasti helpompi päästä jyvälle tuosta johtajuusperiaatteesta kuin kannattavuusperiaatteesta. Siis tässähän ei ole kyse siitä kumpi on oikea tekniikka, vaan se kumpi toimii paremmin käytännössä ihmisellä joka ei ole koiraa ennen kouluttanut.

Kannattavuusperiaatteessa on kuitenkin ajoitus ja palkitsemisen muoto todella tärkeää ja jos ihmisellä ei luonnostaan ole taitoa hyvään ajoitukseen, niin tuo on todella vaikea asia sisäistää. Enkä kenellekään ole pelkkää kannattavuustekniikkaa ikinä ohjannut vaan aina on joukossa ollut ainakin ripaus johtajuutta. Kun puhutaan koirasta, jolle on jo tullut ongelmakäyttäytymistä, niin sen kitkeminen pelkällä kannattavuusperiaatteella on todella haasteellista ihmiselle, jolla on ehkä juuri ja juuri perusteet hallussa kouluttamisesta. Ja jotta voi kouluttaa koiransa pelkästään kannattavuutta käyttäen vaatii oikeasti taitoa ja luovuutta. Joten propsit vaan teille kaikille jotka ovat saaneet koiransa koulutettua 100% kannattavuusperiaatteella! :)
Minä en ainakaan siihen pysty, voin sen myöntää!

Johtajuudessa taas mennään niin perusjuttuihin ja käytännön asioihin että se on hitaammallekin helppo käsittää. :D Ei periaatteessa tarvitse kuin pitää kiinni siitä minkä on aloittanut. Johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus, sitä se on. Asetetaan koiralle rajat. En väitä että tämä olisi jotenkin paljon parempi tekniikka mutta olen huomannut että ihmiset sisäistävät sen helpommin ja tuloksia saadaan nopeammin. Koiran käytöksessä voi parhaimmillaan huomata muutoksen heti, joten ihmisille tulee parempi motivaatio jatkaa. Tärkeintähän kuitenkin on se että koira ja sen

Lue lisää

Hienosti kirjoitettu.

Viitasin aiemminkin siihen Koiramme lehden artikkeliin johtajuudesta. Ennen sitä lehtiartikkelia minun oli vaikea käsittää, miksi ihmeessä johtajuudella on niin vankka kannattajakunta, mutta kun lehdessä puhuttiin juuri tuosta mistä nyt sinäkin puhut: koiran kouluttaminen ei saa olla sitä tähtitiedettä, jotta se uppoaa perustallaajiin. Täytyy olla myös se heille sopiva yksi-nolla-keino ja siihen saumaan johtajuus juuri iskee. Ei tarvitse miettiä syytä koiran haasteille, kun tietää jo vastauksen tarvittaessa ennenkuin ongelmaa on ilmennytkään: johtajuus...

Tätä vastaan on kuitenkin se eläinsuojelullinen näkökulma. Eli eläinsuojelullisestihan aina haetaan, että eläimellä tulee olla oikeus elää lajityypillisesti elinympäristössään.

... kirjoitti:

Hienosti kirjoitettu.

Viitasin aiemminkin siihen Koiramme lehden artikkeliin johtajuudesta. Ennen sitä lehtiartikkelia minun oli vaikea käsittää, miksi ihmeessä johtajuudella on niin vankka kannattajakunta, mutta kun lehdessä puhuttiin juuri tuosta mistä nyt sinäkin puhut: koiran kouluttaminen ei saa olla sitä tähtitiedettä, jotta se uppoaa perustallaajiin. Täytyy olla myös se heille sopiva yksi-nolla-keino ja siihen saumaan johtajuus juuri iskee. Ei tarvitse miettiä syytä koiran haasteille, kun tietää jo vastauksen tarvittaessa ennenkuin ongelmaa on ilmennytkään: johtajuus...

Tätä vastaan on kuitenkin se eläinsuojelullinen näkökulma. Eli eläinsuojelullisestihan aina haetaan, että eläimellä tulee olla oikeus elää lajityypillisesti elinympäristössään.

Lue lisää

"Eli eläinsuojelullisestihan aina haetaan, että eläimellä tulee olla oikeus elää lajityypillisesti elinympäristössään. "

Ei kai johtajuus automaattisesti merkitse sitä että se ei eläisi lajityypillisesti elinympäristössään? Pikemminkin päinvastoin.

... kirjoitti:

Mä uskon myös, että ongelmakoirien määrä on lisääntynyt.

minulla itselläni esimerkiksi oli kaksi aikaisempaa harrastuskoiraa, joiden kanssa harrasteltiin paljon, molemmista mm. tottelevaisuusvaliot.

Ja kun tein Pevi ohjelmaan kuuluvan ongelmakoiratestin, molemmat koirani olivat pahoja ongelmakoiria, psiteitä tuli paljon yli ongelmakoiran rajan...

Mitään ongelmaa minulla taas ei koirien kanssa ollut...

Lue lisää

Eikös ongelmakoira määritetä sillä että OMISTAJA kokee koiransa käytöksen jotenkin ongelmalliseksi? Miksi viet koiraasi ongelmakoiratestiin, mikäli ei ole mitään ongelmia? Eikös se ole vähän sellaista rahan haaskuutakin...

Hmm!! kirjoitti:

"Eli eläinsuojelullisestihan aina haetaan, että eläimellä tulee olla oikeus elää lajityypillisesti elinympäristössään. "

Ei kai johtajuus automaattisesti merkitse sitä että se ei eläisi lajityypillisesti elinympäristössään? Pikemminkin päinvastoin.

Lue lisää

Juuri siitä on kysymys, että nykytieteellinen tutkimus osoittaa, että eläimille laumahierarkia on täysin yhdentekevä, muulloin kuin stressitilanteissa, jolloin se ehdottomasti on osa elämää.

Eli Jos koira pidetään koko elämänsä ajan stressitilassa, ei silloin ole kyse koirankaan normaalista lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Se muutos on siis se, että nykyisin ei katsota, että koira, koiralajiin kuulumisen myötä, tarvitsisi johtajaa. Koira ei tarvitse johtajaa itselleen.

Tuota noin kirjoitti:

Eikös ongelmakoira määritetä sillä että OMISTAJA kokee koiransa käytöksen jotenkin ongelmalliseksi? Miksi viet koiraasi ongelmakoiratestiin, mikäli ei ole mitään ongelmia? Eikös se ole vähän sellaista rahan haaskuutakin...

Lue lisää

Ei mennyt rahaa, koska testin saa tehtyä kuka tahansa netissä... Siinä kysellään kuopiiko koira maata virtsattuaan ja tuijottaakos e silmiin...

Vilanderin pika testaus ongelmakoirien kartoittamiseksihan menee näin. koira touhuilee jotain; kutsut sen luoksesi. Koira lähtee onnesta soikeana kimpoamaan luoksesi, mutta muutama metri ennen sinua, sen häntä laskeutuu ja näyttää alistumisen merkkejä, eli luimistelee korviaan ja on koko olemukseltaan hiukan matalampi.

Tuo on ihan hyvä määritelmä minustakin, että jos omistaja kokee koiran käyttäytymisessä jotain ongelmaksi, niin silloin kyseessä olisi kyseisen ihmisen koiraongelma. Siksi on tylyä sanoa, että koiraongelmat ovat lisääntyneet ja itse on nähnyt sen kulkemalla kaduilla ja seuraamalla toisten koirien käyttäytymistä. Sehän selviää vain käymällä kysymässä ihmisiltä; "Hei tuntuuko sinusta, että sinulla on ongelmia koirasi kanssa?"

Esim. tuon Pevi testin tavoittelema passiivinen, lähes apaattinen koira, olisi minulle selkeä ongelmakoira, koska haen koirastani aktiivista harrastuskaveria.

... kirjoitti:

Juuri siitä on kysymys, että nykytieteellinen tutkimus osoittaa, että eläimille laumahierarkia on täysin yhdentekevä, muulloin kuin stressitilanteissa, jolloin se ehdottomasti on osa elämää.

Eli Jos koira pidetään koko elämänsä ajan stressitilassa, ei silloin ole kyse koirankaan normaalista lajityypillisestä käyttäytymisestä.

Se muutos on siis se, että nykyisin ei katsota, että koira, koiralajiin kuulumisen myötä, tarvitsisi johtajaa. Koira ei tarvitse johtajaa itselleen.

Lue lisää

"Koira ei tarvitse johtajaa itselleen."

Kyllä koira tarvitsee ongelmatilanteita varten sen johtajansa joka sanoo miten mennään. Muuten tulee vääriä ratkaisuja jotka lyhentävät sen elinikää.

Ajattele nyt ihminen vähän: Koira aikoo ajotielle, ja jos sillä ei ole johtajaa (eli ihmistä) joka sanoo että älä mene, koira varmasti menee. Pidentääkö se johtajattomuus siis koiran elinikää? Tuskin...

Koira ei elä pastilleilla pitkäikäiseksi.

... kirjoitti:

Ei mennyt rahaa, koska testin saa tehtyä kuka tahansa netissä... Siinä kysellään kuopiiko koira maata virtsattuaan ja tuijottaakos e silmiin...

Vilanderin pika testaus ongelmakoirien kartoittamiseksihan menee näin. koira touhuilee jotain; kutsut sen luoksesi. Koira lähtee onnesta soikeana kimpoamaan luoksesi, mutta muutama metri ennen sinua, sen häntä laskeutuu ja näyttää alistumisen merkkejä, eli luimistelee korviaan ja on koko olemukseltaan hiukan matalampi.

Tuo on ihan hyvä määritelmä minustakin, että jos omistaja kokee koiran käyttäytymisessä jotain ongelmaksi, niin silloin kyseessä olisi kyseisen ihmisen koiraongelma. Siksi on tylyä sanoa, että koiraongelmat ovat lisääntyneet ja itse on nähnyt sen kulkemalla kaduilla ja seuraamalla toisten koirien käyttäytymistä. Sehän selviää vain käymällä kysymässä ihmisiltä; "Hei tuntuuko sinusta, että sinulla on ongelmia koirasi kanssa?"

Esim. tuon Pevi testin tavoittelema passiivinen, lähes apaattinen koira, olisi minulle selkeä ongelmakoira, koska haen koirastani aktiivista harrastuskaveria.

Lue lisää

sää tarkoitit sitä nettitestiä. Joo, minä tein joskus saman testin ja samansuuntaisen tuloksen sain. Mulle riittää ainakin ongelman korjaamiseen se että koiran kuopiessa maata naurahdan: Mitä sää ny kukkoilet siinä...

Mutta sen verran siinä on tietysti todellisuuspohjaa että jos samaan aikaan on vierellä toinen koira joka näkee kuopsutuksen, niin sillä toisella helposti tulee tulkinta haasteesta ja nousee meteli. Tämä tilanne on joillekin vähän ongelmallinen. Ei kai siihen silloin ole väärin lähteä apua hakemaan?

Eikä tuo toinenkaan kai pitäisi mikään ongelma kellekään olla, ihmettelen miksi se on sinulle sitä? Minun koirani esimerkiksi saattaa tehdä juuri noin, painaa päätä ja ryhtiä hieman alemmas juuri lähestyessään, tai sitten ei(riippuu päivästä), mutta ei todellakaan ole apaattinen tai passiivinen. Päinvastoin, elämäniloa ja virtaa riittäisi koko kylälle. Ja ellen minä olisi orkesterimme johtaja, niin kyllähän tuo ongelmia saisi aikaan. Itselleen ja muille.

Ei nuo kaksi esimerkkiäsi tarkoita passiivista tai apaattista koiraa. Ei kyllä myöskään ongelmakoiraa ainakaan ennenkuin omistaja sen sellaiseksi kokee.

Wronway kirjoitti:

"Koira ei tarvitse johtajaa itselleen."

Kyllä koira tarvitsee ongelmatilanteita varten sen johtajansa joka sanoo miten mennään. Muuten tulee vääriä ratkaisuja jotka lyhentävät sen elinikää.

Ajattele nyt ihminen vähän: Koira aikoo ajotielle, ja jos sillä ei ole johtajaa (eli ihmistä) joka sanoo että älä mene, koira varmasti menee. Pidentääkö se johtajattomuus siis koiran elinikää? Tuskin...

Koira ei elä pastilleilla pitkäikäiseksi.

Lue lisää

Katsos kun minunkaan ei tarvitse olla laumahierarkiassa yhtään ylempi sanoakseni,e ttä älä mene autotielle.

ja saatanpa sanoa niin myös esimiehelleni jos hän aikoisi mennä autotielle ja ei huomaa lähestyvää autoa...

Ei tarvitse olla mikään ylempi olento opastaakseen tai ohjatakseen muita. Tiedäthän sen, että kastematokin voi opettaa meille ihmsille hyvin monia asioita, jos meillä vain on kiinnostusta katsoa kastemadon tasolle...

Ai niin kirjoitti:

sää tarkoitit sitä nettitestiä. Joo, minä tein joskus saman testin ja samansuuntaisen tuloksen sain. Mulle riittää ainakin ongelman korjaamiseen se että koiran kuopiessa maata naurahdan: Mitä sää ny kukkoilet siinä...

Mutta sen verran siinä on tietysti todellisuuspohjaa että jos samaan aikaan on vierellä toinen koira joka näkee kuopsutuksen, niin sillä toisella helposti tulee tulkinta haasteesta ja nousee meteli. Tämä tilanne on joillekin vähän ongelmallinen. Ei kai siihen silloin ole väärin lähteä apua hakemaan?

Eikä tuo toinenkaan kai pitäisi mikään ongelma kellekään olla, ihmettelen miksi se on sinulle sitä? Minun koirani esimerkiksi saattaa tehdä juuri noin, painaa päätä ja ryhtiä hieman alemmas juuri lähestyessään, tai sitten ei(riippuu päivästä), mutta ei todellakaan ole apaattinen tai passiivinen. Päinvastoin, elämäniloa ja virtaa riittäisi koko kylälle. Ja ellen minä olisi orkesterimme johtaja, niin kyllähän tuo ongelmia saisi aikaan. Itselleen ja muille.

Ei nuo kaksi esimerkkiäsi tarkoita passiivista tai apaattista koiraa. Ei kyllä myöskään ongelmakoiraa ainakaan ennenkuin omistaja sen sellaiseksi kokee.

Lue lisää

Passiivinen ja apaattinen koira on koira joka ei kokeile. Sillä ei riitä luottamus yrittää, koska se pelkää epäonnistumisia. Sitä on siis rangaistu epäonnistumisista.

Tarkoitin siis sitä, että esim. Pevi koulutuksen käynnin jälkeen koirat ovat passiivisia ja apaattisia. Siksi esimerkiksi minun koirieni kohdalla vasta sitten olisi ongelmakoira käsissä, jos Pevin ongelmakoiratestauksen perusteella olisin tulkinnut, että minulla on ongelmakoira ja käynyt koirankorjauskuurin läpi.

itselläni oli kaksi narttukoiraa, jotka eivät koskaan keskenään tapelleet, vaikka moelmmat kuopusuttivat maata aina virtsattuaan. Eivät kyllä kenenkään muunkaan koiran kanssa... Jos koira kuvittelee, että hänen viestinsä on niin tärkeä, että sitä pitää levittää vielä lisää maksimoidakseen sen sanoma, niin mitä ihmeen kukkoilua se on? Sama kun kirjoitaisi caps lock päällä täällä tai massapostaisi viestiään.

... kirjoitti:

Katsos kun minunkaan ei tarvitse olla laumahierarkiassa yhtään ylempi sanoakseni,e ttä älä mene autotielle.

ja saatanpa sanoa niin myös esimiehelleni jos hän aikoisi mennä autotielle ja ei huomaa lähestyvää autoa...

Ei tarvitse olla mikään ylempi olento opastaakseen tai ohjatakseen muita. Tiedäthän sen, että kastematokin voi opettaa meille ihmsille hyvin monia asioita, jos meillä vain on kiinnostusta katsoa kastemadon tasolle...

Lue lisää

"ja saatanpa sanoa niin myös esimiehelleni jos hän aikoisi mennä autotielle ja ei huomaa lähestyvää autoa..."

Ratkaisustasi riippuu onko sinulla sama henkilö huomenna esimiehenä vai ei. Ihmisten kesken onnistuu.

"Ei tarvitse olla mikään ylempi olento opastaakseen tai ohjatakseen muita. Tiedäthän sen, että kastematokin voi opettaa meille ihmsille hyvin monia asioita, jos meillä vain on kiinnostusta katsoa kastemadon tasolle... "

Se ero tuleekin sitten siinä että kastemato ei tietoisesti pysty opettamaan meille yhtään mitään. Ei myöskään koira. Se syy miksi voit opettaa koiraa(ehkä jopa kastikkaakin), on se että sinä olet ylempi. Siis sinä otat opettamisessa tietoisen johdon. Olet siis johtaja.

Tasavertainen et ole etkä voi olla, enempää kastikan kuin koirankaan kanssa.

... kirjoitti:

Mä en näkisi enää mitenkään muutamana...

Kyllä se on niin, että jos aikoo olla hyvä koirankouluttaja, on pakko olla kiinnostunut koirien käyttäytymisestä, joten joutuu pakostakin seuraamaan eteenpäin liikkuvaa aikaa.

Kymmenen vuotta sitten kun kävi koiran koulutusta käsittelevillä luennoilla, kursseilla jne, ei niissä oikein muusta puhuttukaan kuin johtajuudesta. Nykyisin kun käy vastaavissa tilaisuuksissa, niin yleisimmin puhutaan ihan jostain muusta.

Edellisen kerran olen ollut kurssilla jota veti Pertti Vilander ja puhuttiin koiran johtamisesta, ja aikaa siitä on varmaan kolme vuotta. Sen jälkeen olen käynyt monilla monilla kursseilla ja luennoilla, eikä missään niissä enää olla johtajuutta nostettu esiin. Toki voin myös hakeutua tietyntyyppisille luennoille tai tiettyjen kouluttajien luennoille, mutta olen käynyt joitakin ihan hazardinakin, eli en ole tiennyt mitään taustoja...

Hyvä koiran kouluttaja, ei kotimainen, on mielestäni esimerkiksi Jan Fennel ja hänen nykyiset artikkelinsahan eivät perustu enää ollenkaan johtajuuteen, vaikka se aikaisemmin oli hänen sanomansa ydin. Oiva esimerkki siis siitä, miten ihminenkin voi muuttaa käsityksiään muuttuvan tiedon mukana.

Ja minulla on sellainen tutina, että kaikki hyvät koiran kouluttajat ovat vaihtaneet näkemyksensä. Ja siksi johtajuus on enää hyvin pienen porukan esitelmäkavalkaadissa. Nämä muutamat ovat sitten niin neroja jo, että hehän ovat tieteiden yläpuolella, joten tieteellinen tutkimus ei riitä heidän päätänsä kääntämään, joten voi vain arvata miten turhaa meidän tavallisten ihmisten on yrittää heille mitään kertoa. Mutta vaikka se on turhaa, aina se on yhtä viihdyttävää...

Lue lisää

"Ja minulla on sellainen tutina..." Tutinaa voi olla monenmoistakin :D.
Itse tunnen paljonkin hyviä koirankouluttajia.Tunnen myös aika,öh(ei millään pahalla),kehnoja.Ja eri näkemyksillä varustettuja löytyy ihan puolin ja toisin.

Näkemyksiä on siis erilaisia.Jopa johtajuudesta.Siitä miten sinä sen näet,ja miten joku muu sen voi nähdä ;). Niin ääripäästä ääripäähän,kuin joltain siltä väliltäkin.Suurin osa uskoisin sijoittuu johonkin kohtaan tuohon väliin.Sehän myöskään,mihin uskoo,ei myöskään tee itse asiasta huonoa tai hyvää.Vasta se,miten asiat mieltää ja toteuttaa.
Mutta tästä on keskustelua ollut jo ennenkin.Vanhoista viesteistä löytyy.

Bullipojulta löytyikin asiaan liittyen hyviä pointteja.

Wrong_way kirjoitti:

"ja saatanpa sanoa niin myös esimiehelleni jos hän aikoisi mennä autotielle ja ei huomaa lähestyvää autoa..."

Ratkaisustasi riippuu onko sinulla sama henkilö huomenna esimiehenä vai ei. Ihmisten kesken onnistuu.

"Ei tarvitse olla mikään ylempi olento opastaakseen tai ohjatakseen muita. Tiedäthän sen, että kastematokin voi opettaa meille ihmsille hyvin monia asioita, jos meillä vain on kiinnostusta katsoa kastemadon tasolle... "

Se ero tuleekin sitten siinä että kastemato ei tietoisesti pysty opettamaan meille yhtään mitään. Ei myöskään koira. Se syy miksi voit opettaa koiraa(ehkä jopa kastikkaakin), on se että sinä olet ylempi. Siis sinä otat opettamisessa tietoisen johdon. Olet siis johtaja.

Tasavertainen et ole etkä voi olla, enempää kastikan kuin koirankaan kanssa.

Lue lisää

"Tasavertainen et ole etkä voi olla, enempää kastikan kuin koirankaan kanssa."

Ei en tietenkään: koirani ovat minua niin monessa asiassa olleet parempia. En ole koirani vertainen jäljestäjä, en koirani vertainen juoksija, en koirani vertainen haukkuja...

Tasa-arvoisia, josta kastijaossa on kyse, me silti olemme.

Arvojen käsittäminen on moraalia ja siksi koraani verrattuna minä olen ylivertainen arvottaja.

Siitä olen täysin erimieltä, etteikö koira opeta meitä täysin tietoisesti. Tietoisuus koirilla on, vaikkei olekaan moraalia. Koiran murahdukset ovat esimerkiksi varsin tietoinen valinta koiralta ja niistä ihminen kyllä oppii, ettei koiralle kannata tehdä tätä asiaa...

molossi kirjoitti:

"Ja minulla on sellainen tutina..." Tutinaa voi olla monenmoistakin :D.
Itse tunnen paljonkin hyviä koirankouluttajia.Tunnen myös aika,öh(ei millään pahalla),kehnoja.Ja eri näkemyksillä varustettuja löytyy ihan puolin ja toisin.

Näkemyksiä on siis erilaisia.Jopa johtajuudesta.Siitä miten sinä sen näet,ja miten joku muu sen voi nähdä ;). Niin ääripäästä ääripäähän,kuin joltain siltä väliltäkin.Suurin osa uskoisin sijoittuu johonkin kohtaan tuohon väliin.Sehän myöskään,mihin uskoo,ei myöskään tee itse asiasta huonoa tai hyvää.Vasta se,miten asiat mieltää ja toteuttaa.
Mutta tästä on keskustelua ollut jo ennenkin.Vanhoista viesteistä löytyy.

Bullipojulta löytyikin asiaan liittyen hyviä pointteja.

Lue lisää

Entäs sinä? Olet varmaan myös luentoja kierrellyt ja kursseilla käynyt... Oletko törmännyt, että niissä käsiteltäisiin johtajuutta -käsitetään se miten tahansa- enää missään muussa muodossa kuin "unohtakaa mahdollisimman nopeasti"?

koiran_ehdoilla kirjoitti:

Kummasta näistä on helpompi päästä jyvälle? Kummassa on enemmän järkeä?

1. Kulje aina ennen koiraa ovista ja syö aina ennen koiraa niin se ei enää hauku muille koirille lenkillä eikä vedä hihnassa

vai

2. Palkitse koira kun se toimii halutulla tavalla ja jätä koira huomiotta kun se ei toimi halutulla tavalla

Lue lisää

Ei meillä ole kyllä noin syvälliselle kannalle ikinä täytynyt mennä että pitäisi miettiä kumpi syö ensin, minä vai koira! :D Minä elän elämääni niin kuin minä haluan ja koira sopeutuu siihen, jos syön ensin niin sitten syön jos menen ensin ovesta niin sitten menen mutta eipä siihen olla mitenkään kiinnitetty huomiota miten asiat tehdään.
Tuossa sinun esimerkissäsi ei oikeasti ole mitään järkeä! Eihän syömisellä ja ovesta ensin menemisellä vaikuteta siihen miten koira lenkillä toimii! :D

Sinulla on joku todella kummallinen ja mustavalkoinen käsitys tuosta johtajuusperiaatteesta. Ei siinä mitään temppuja tarvitse tehdä, vaan olla vain oma itsensä. Koiraa ei alisteta tai simputeta, eikä pidetä kokoajan "nyrkin alla". Tokihan on niitäkin johtajuuden perään kuuluttajia jotka nuita keinoja käyttävät mutta itse en niitä allekirjoita. Minä en seuraa kenenkään muun kouluttajan oppeja vaan ihan itseoppineena tallainen eteenpäin, joten ehkä sinua hiukan sekottaa nämä minun kommenttini.. Eli en siis tiedä mitään näistä "virallisista" johtajuusteorioista ja jos kuvittelet että minä puolustan niitä et voisi olla enempää väärässä!

Minulla on ihan oma tekniikkani jossa pohjimmainen ajatus on se että ihminen päättää, koira tottelee. Pääpointti siinä on se että koiralta ei hyväksytä sellaisia asoita joita koiran ei tahdota tekevän, ihminen sitten itse päättää sen mitä koiraltaan toivoo ja mitä taas ei. Koiran tottelemisen pitää olla perusjuttu ja jos sinä kiellät koiraa tekemästä jotain ei siinä mitään nameja aleta heiluttelemaan. Koira ei ole idiootti vaan ymmärtää kyllä sen kun siltä jotain tahtoo jos sen vain "sanoo" oikealla tavalla. Koiralle ilmoitetaan selvästi milloin se toimii väärin ja milloin se toimii oikein. Ja kyllä, käytän palkitsemista jos tunnen sen tarpeelliseksi.
Minä ainakin voin ihan suoraan sanoa että johtajuus- ja kannattavuusperiaatteet kulkevat käsikädessä suurimman osan aikaa. Palkitsemista neuvon kaikille ohjattavilleni mutta se mikä palkkio on, riippuu aina tilanteesta, palkkio voi olla pelkästään se että aletaan tekemään jotain muuta kuin sitä kiellettyä tekemistä.

Ja kyllä minun ohjattavani ovat päässeet todella nopeasti jyvälle tuosta tekniikastani, yleensä selvitään kertakäynnillä, joten en usko että se niin vaikea oikeasti on.

... kirjoitti:

Hienosti kirjoitettu.

Viitasin aiemminkin siihen Koiramme lehden artikkeliin johtajuudesta. Ennen sitä lehtiartikkelia minun oli vaikea käsittää, miksi ihmeessä johtajuudella on niin vankka kannattajakunta, mutta kun lehdessä puhuttiin juuri tuosta mistä nyt sinäkin puhut: koiran kouluttaminen ei saa olla sitä tähtitiedettä, jotta se uppoaa perustallaajiin. Täytyy olla myös se heille sopiva yksi-nolla-keino ja siihen saumaan johtajuus juuri iskee. Ei tarvitse miettiä syytä koiran haasteille, kun tietää jo vastauksen tarvittaessa ennenkuin ongelmaa on ilmennytkään: johtajuus...

Tätä vastaan on kuitenkin se eläinsuojelullinen näkökulma. Eli eläinsuojelullisestihan aina haetaan, että eläimellä tulee olla oikeus elää lajityypillisesti elinympäristössään.

Lue lisää

No kuten tuolla jo ehdin toiselle kirjoittajalle sanoa, minä en allekirjoita noita virallisia johtajuustekniikoita joten jos luulet minun noudattavan niitä, niin vastaus on ei, minä en niitä noudata.

Minun omalla tekniikallani ei ainakaan koira joudu elämään stressin alla, toisin päin oikeastaan! Koiran ei tarvitse stressata mistään koska se tietää että minä kyllä hoidan jos jotain tulee. Koiralta ei vaadita kotona mitään 24/7 suorittamista, riittää vaan että ei tee kiellettyjä asioita! Kielletyt jutut on tarkkaan määritetty ja koiran elämä on vallan leppoisaa kun ei oikeasti tarvitse miettiä miten saa olla ja miten ei. Minä en kyykytä koiraani millään tavalla enkä yritä osoittaa minun "ylemmyyttäni" millään tavalla, koska ei minun tarvitse tehdä sellaista, koirani kyllä tietää että minulla on määräysvalta vaikka joskus antaisinkin mennä sen ovesta ensin. Teot eivät kerro mitään vaan se, miksi ne teot tekee on tärkeää! Voit kävellä ennen koiraasi ovesta miljoona kertaa ilman että sillä on mitään merkitystä tai sitten voit tehdä sen kerran niin että se muuttaa kaiken.

... kirjoitti:

Entäs sinä? Olet varmaan myös luentoja kierrellyt ja kursseilla käynyt... Oletko törmännyt, että niissä käsiteltäisiin johtajuutta -käsitetään se miten tahansa- enää missään muussa muodossa kuin "unohtakaa mahdollisimman nopeasti"?

Lue lisää

Kyllä käytiin läpi johtajuus ja laumadynamiikka jopa kaikissa kolmessa koulutuksessa. Ehkä on eri meininki ihan ammattitutkinnoissa kuin kursseissa johon voi kuka tahansa osallistua?
Kävin myös seminaarissa jossa käsiteltiin mm koiran koulutusta ja sielläkin puhuttiin johtajuudesta ja laumasta.

Koulutuksia käynyt kirjoitti:

Kyllä käytiin läpi johtajuus ja laumadynamiikka jopa kaikissa kolmessa koulutuksessa. Ehkä on eri meininki ihan ammattitutkinnoissa kuin kursseissa johon voi kuka tahansa osallistua?
Kävin myös seminaarissa jossa käsiteltiin mm koiran koulutusta ja sielläkin puhuttiin johtajuudesta ja laumasta.

Lue lisää

Joo harrastepojalta itse käyn koulutuksia.

Suomessa on tasan yksi eläintekouluttajien ammatillinen tutkinto. Yleensä noita kursseja, joita me harrastajat sitten käymme, vetää nämä kyseisen ammatillisen tutkinnon suorittaneet.

Sinun ammatillisesta tutkinnostasi on ilmeisesti aikaa tosi kauan. Mutta tiedäthän, että jotta voit kutsua itseäsi ammattilaiseksi, sinun velvollisuutesi on koko ajan kouluttautua lisää. Et voi sanoa olevasi ammattilainen, jos kaksikymmentä vuotta sitten olet viimeksi ammatistasi oppia saanut.

No, siihen mitä siellä ammattikoulutuksessa opetetaan voi netissä tutustua esimerkiksi koirakoulu Vision sivuilla, sehän on kyseisen koulutuksen suorittaneiden eläintenkouluttajien perustama kaupallinen yritys. Tässä nyt esimerkiksi vision näkemys, siihen ongelmaan jota on yleisin (ja johon vastataan vanhan opin mukaan aina; johtajuusongelma...) http://www.koirakouluvisio.com/130

... kirjoitti:

Entäs sinä? Olet varmaan myös luentoja kierrellyt ja kursseilla käynyt... Oletko törmännyt, että niissä käsiteltäisiin johtajuutta -käsitetään se miten tahansa- enää missään muussa muodossa kuin "unohtakaa mahdollisimman nopeasti"?

Lue lisää

Alkuaikoina ja sen jälkeen noita luentoja ja kursseja tuli jokunen käytyä.Tosin ei siihen aikaan pahemmin mitään ollut,kun silloin vaan tehtiin hommia pikemminkin :D
Lähinnä ne kurssitkin liittyi koulutuspuoleen lähinnä eli pääasiassa johonkin lajiin.
Että noissa mitä on aikoinaan tullut käytyä,niin en muista mitään johtajuusjuttuja pahemmin käsiteltävän.
Enemmän nykyään noista "toohotetaan".Toisaalta,lähinnä positiivisten koulutusjuttujen parissa ne enemmän otetaan esille.Tuo nyt mitä tulee mieleen,kun noita jotain satunnaisesti on tullut nykypäivänä käytyä,lähinnä uteliaisuudesta.

Toisaalta,onhan nuot kurssit pitkälti vetäjänsä näköisiä.Eli sitä tuodaan esille,mitä itse kannattaa.Eikä siinä mitään,mutta jossain tapauksissa,varsinkin kun lähdetään ongemakoiria repareeraamaan,niin tuntuu,että teoriat on enemmän hallussa,kuin käytäntö...
Ja siinä ero,että ennen tehtiin ensin käytännöt(kantapään kautta ja realistinen kokemus) ja sitten ehkä jotain teoriapuolta,jos sattui olemaan.Nyt tuntuu,että jotkut on melkoisia ammattilaisia,kun teoriaa on huru mykke,mutta kokemusta sitten aika vähäsen...
Mutta ei siinä mitään,jos vaan pelittää...

... kirjoitti:

Joo harrastepojalta itse käyn koulutuksia.

Suomessa on tasan yksi eläintekouluttajien ammatillinen tutkinto. Yleensä noita kursseja, joita me harrastajat sitten käymme, vetää nämä kyseisen ammatillisen tutkinnon suorittaneet.

Sinun ammatillisesta tutkinnostasi on ilmeisesti aikaa tosi kauan. Mutta tiedäthän, että jotta voit kutsua itseäsi ammattilaiseksi, sinun velvollisuutesi on koko ajan kouluttautua lisää. Et voi sanoa olevasi ammattilainen, jos kaksikymmentä vuotta sitten olet viimeksi ammatistasi oppia saanut.

No, siihen mitä siellä ammattikoulutuksessa opetetaan voi netissä tutustua esimerkiksi koirakoulu Vision sivuilla, sehän on kyseisen koulutuksen suorittaneiden eläintenkouluttajien perustama kaupallinen yritys. Tässä nyt esimerkiksi vision näkemys, siihen ongelmaan jota on yleisin (ja johon vastataan vanhan opin mukaan aina; johtajuusongelma...) http://www.koirakouluvisio.com/130

Lue lisää

Itse asiassa valmistuin vuosina 2005, 2008 ja 2010. Joten ihan ajankohtaista tietoa. Ei kannata vetää turhia johtopäätöksiä ;)
Koulutukseni ovat hyvin kattavia eikä pelkästään koulutuspohjaisia, mutta etiologia ja koulutusteoria on ollut iso osa koulutuksissa.

... kirjoitti:

Joo harrastepojalta itse käyn koulutuksia.

Suomessa on tasan yksi eläintekouluttajien ammatillinen tutkinto. Yleensä noita kursseja, joita me harrastajat sitten käymme, vetää nämä kyseisen ammatillisen tutkinnon suorittaneet.

Sinun ammatillisesta tutkinnostasi on ilmeisesti aikaa tosi kauan. Mutta tiedäthän, että jotta voit kutsua itseäsi ammattilaiseksi, sinun velvollisuutesi on koko ajan kouluttautua lisää. Et voi sanoa olevasi ammattilainen, jos kaksikymmentä vuotta sitten olet viimeksi ammatistasi oppia saanut.

No, siihen mitä siellä ammattikoulutuksessa opetetaan voi netissä tutustua esimerkiksi koirakoulu Vision sivuilla, sehän on kyseisen koulutuksen suorittaneiden eläintenkouluttajien perustama kaupallinen yritys. Tässä nyt esimerkiksi vision näkemys, siihen ongelmaan jota on yleisin (ja johon vastataan vanhan opin mukaan aina; johtajuusongelma...) http://www.koirakouluvisio.com/130

Lue lisää

Niin, ja tuo on ainoa koirankouluttajan ammattitutkinto SUOMEKSI :) Löytyy myös ruotsinkielisellä puolella. Ai niin, piti myös sanoa että käymäni seminaari oli keväällä erittäin ansiokkaan kouluttajan pitämänä.

Minusta on hyvin väärin ruveta heti puhumaan nenävartta pitkin koska joku ei ole samaa mieltä kanssasi koirankoulutuksesta. Mitä haittaa siitä on että uskoo johtajuuteen jos se ei kuitenkaan perustu fyysiseen dominanssiin? Tai älä vastaa, en luule että kanssasi kannattaa keskustella sävystäsi päätellen.

Noh noh kirjoitti:

Itse asiassa valmistuin vuosina 2005, 2008 ja 2010. Joten ihan ajankohtaista tietoa. Ei kannata vetää turhia johtopäätöksiä ;)
Koulutukseni ovat hyvin kattavia eikä pelkästään koulutuspohjaisia, mutta etiologia ja koulutusteoria on ollut iso osa koulutuksissa.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa, että koulutukset eivät ole olleet pelkästään koulutuspohjaisia? Jos tarkoitat työssäoppimista, niin sehän kuuluu aina ammatillisiin opintoihin, jotka noudattavat opetusministeriön laatimaa opetussuunnitelmaa, eli niistä saa Suomessa hyväksytyn ammattitutkinnon.

Kysyn nyt suoraan: oletko siis eläintenkouluttaja vai et? Vai ammattitutkintonasiko pidät esim Pevin, Veterpron tai vastaavan kurssien käymistä? Eli pääset vetämään tietyn koulutustyylin koulutuksia?

Koulutuksia käynyt kirjoitti:

Niin, ja tuo on ainoa koirankouluttajan ammattitutkinto SUOMEKSI :) Löytyy myös ruotsinkielisellä puolella. Ai niin, piti myös sanoa että käymäni seminaari oli keväällä erittäin ansiokkaan kouluttajan pitämänä.

Minusta on hyvin väärin ruveta heti puhumaan nenävartta pitkin koska joku ei ole samaa mieltä kanssasi koirankoulutuksesta. Mitä haittaa siitä on että uskoo johtajuuteen jos se ei kuitenkaan perustu fyysiseen dominanssiin? Tai älä vastaa, en luule että kanssasi kannattaa keskustella sävystäsi päätellen.

Lue lisää

Anteeksi, mutta mikä on koirankouluttajan ammattitutkinto?

Sä voit ihan rauhassa vetää spekulaatioita toisten motiiveista, mutta voit myös kysyä jos kiinnostaa: Miksi minua kiinnostaa sinun kertomasi ammatillinen eläintenkouluttajan tutkinto? Minua se kiinnostaa, koska se vetää ihan erilinjaa sen ammattillisen eläintenkouluttaja tutkinnon kanssa, joka suomessa on.

Siksi ole ystävällinen (onko tarpeeksi nuoleskelevaa? ei kylläkään tyylistäni, mutta voin yrittää, jos haluat vain tällä tyylillä juttelevien kanssa jutella) ja kertoisitko kiltti rakas pieni lisää ammatillisesta tutkinnostasi? Se on todella kiinnostava...

Seminaarin arvaan kyllä mikä se on olut, mutta tuo tutkintosi kiinnostaa enemmän. kaikella kunnioituksella, polvillaan, mieliskellen... Mikä ammtilliseksi tutkinnoksi itseään väittävä opinahjo laittaa opiskelijansa Millanin seminaariin?

molossi kirjoitti:

Alkuaikoina ja sen jälkeen noita luentoja ja kursseja tuli jokunen käytyä.Tosin ei siihen aikaan pahemmin mitään ollut,kun silloin vaan tehtiin hommia pikemminkin :D
Lähinnä ne kurssitkin liittyi koulutuspuoleen lähinnä eli pääasiassa johonkin lajiin.
Että noissa mitä on aikoinaan tullut käytyä,niin en muista mitään johtajuusjuttuja pahemmin käsiteltävän.
Enemmän nykyään noista "toohotetaan".Toisaalta,lähinnä positiivisten koulutusjuttujen parissa ne enemmän otetaan esille.Tuo nyt mitä tulee mieleen,kun noita jotain satunnaisesti on tullut nykypäivänä käytyä,lähinnä uteliaisuudesta.

Toisaalta,onhan nuot kurssit pitkälti vetäjänsä näköisiä.Eli sitä tuodaan esille,mitä itse kannattaa.Eikä siinä mitään,mutta jossain tapauksissa,varsinkin kun lähdetään ongemakoiria repareeraamaan,niin tuntuu,että teoriat on enemmän hallussa,kuin käytäntö...
Ja siinä ero,että ennen tehtiin ensin käytännöt(kantapään kautta ja realistinen kokemus) ja sitten ehkä jotain teoriapuolta,jos sattui olemaan.Nyt tuntuu,että jotkut on melkoisia ammattilaisia,kun teoriaa on huru mykke,mutta kokemusta sitten aika vähäsen...
Mutta ei siinä mitään,jos vaan pelittää...

Lue lisää

Tuossa aiemmin on tuosta ammattilaisuudesta puhe, niin siksi tuli mieleen tässäkin yhteydessä... Kun nuo teoria opinnot ovat tarpeeksi laajat ja tiedetään se teoriapohja, niin kyllä kolmevuotisessa ammattitutkinnossa on paljon käytäntöäkin. Opiskelijathan tuottavat mm. rajavartiolaitokselle koiria, talleille ratksukoita jne. eli niillä on paljon ns projektieläimiä, joista kyllä käytännönharjoitusta teoriapohjalleen saavat.

Mutta silloinhan puhutaankin siis raudanlujista ammattilaisista... Sinä tarkoitit varmastikin vähän vähemmän teoria ja käytäntö pohjaa omaavista tuppukylän wanna-be-Tommi-Vireneistä... Mutta minä uskon, että kaikki Wanna-beetkin lähtee siitä ajatuksesta että kontakti kuntoon ja sitten aletaan työstämään koiran kanssa sitä oikeaa käytöstä tilanteeseen. Se voi aivan taatusti tuntua kylmiltään jollekin ongelmakäyttätymiskurssille osallistuvalle aivan turhalta hommalta: eihän hänelle olisikaan koskaan ongelmakoiraa kasvanut, jos hän arvostaisi oikean opettamista, eikä pitäisi niin kovin ylistettynä sitä väärän käyttäytymisen "huomioimista". Ja kun wanna-beellä ei ole riittävästi taitoa asiaansa hän ei ehkä osaa perustella riittävän uppoavasti sitä mitä ollaan tekemässä ja koiran ohjaaja edelleen odottaa, että milloin siihen ongelmaan puututaan...

Sekin tuntuu aika julmalta, että ilman mitään teoriaa pohjaa olet joutunut opiskelemaan erilajien kouluttamista... Mä onneksi olen sattunut vain luennoille, joissa puhutaan vain teoriasta tai sitten kursseille joissa ensimmäinen päivä pelkkää teoriaa ja lopuissa vasta käytäntöä... Lajien parissa tuo teoria on kyllä ollut vain sääntöjä, eikä mitään menetelmiin puuttuvaa...

... kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että koulutukset eivät ole olleet pelkästään koulutuspohjaisia? Jos tarkoitat työssäoppimista, niin sehän kuuluu aina ammatillisiin opintoihin, jotka noudattavat opetusministeriön laatimaa opetussuunnitelmaa, eli niistä saa Suomessa hyväksytyn ammattitutkinnon.

Kysyn nyt suoraan: oletko siis eläintenkouluttaja vai et? Vai ammattitutkintonasiko pidät esim Pevin, Veterpron tai vastaavan kurssien käymistä? Eli pääset vetämään tietyn koulutustyylin koulutuksia?

Lue lisää

Koulutuksiini kuuluu koirankouluttajan lisäksi eläinhoitaja ja pieneläinhoitaja. Eli eivät ole keskittyneet pelkästään eläinten koulutuspuoleen, sitä tarkoitin.
Eikä käymäni seminaari ollut Millanin, en jaa hänen koulutusfilosofioita joten se ei kiinnostanut.
Mutta tähän jääkin minun keskusteluni tässä ketjussa, en aio olla osa noin alentavaa keskustelutyyliä kuin sinä harrastat. Halusin vain kertoa ettei käsitettä johtajuus ole kokonaan poistunut kuvioista kuten täällä väitettiin.
Enkä aio tarkentaa mistä koulutukset ovat hankittu kun motiivisi taitaa olla niiden mustamaalaaminen vain koska johtajuus-käsite ei ole niistä poistettu.

... kirjoitti:

Tuossa aiemmin on tuosta ammattilaisuudesta puhe, niin siksi tuli mieleen tässäkin yhteydessä... Kun nuo teoria opinnot ovat tarpeeksi laajat ja tiedetään se teoriapohja, niin kyllä kolmevuotisessa ammattitutkinnossa on paljon käytäntöäkin. Opiskelijathan tuottavat mm. rajavartiolaitokselle koiria, talleille ratksukoita jne. eli niillä on paljon ns projektieläimiä, joista kyllä käytännönharjoitusta teoriapohjalleen saavat.

Mutta silloinhan puhutaankin siis raudanlujista ammattilaisista... Sinä tarkoitit varmastikin vähän vähemmän teoria ja käytäntö pohjaa omaavista tuppukylän wanna-be-Tommi-Vireneistä... Mutta minä uskon, että kaikki Wanna-beetkin lähtee siitä ajatuksesta että kontakti kuntoon ja sitten aletaan työstämään koiran kanssa sitä oikeaa käytöstä tilanteeseen. Se voi aivan taatusti tuntua kylmiltään jollekin ongelmakäyttätymiskurssille osallistuvalle aivan turhalta hommalta: eihän hänelle olisikaan koskaan ongelmakoiraa kasvanut, jos hän arvostaisi oikean opettamista, eikä pitäisi niin kovin ylistettynä sitä väärän käyttäytymisen "huomioimista". Ja kun wanna-beellä ei ole riittävästi taitoa asiaansa hän ei ehkä osaa perustella riittävän uppoavasti sitä mitä ollaan tekemässä ja koiran ohjaaja edelleen odottaa, että milloin siihen ongelmaan puututaan...

Sekin tuntuu aika julmalta, että ilman mitään teoriaa pohjaa olet joutunut opiskelemaan erilajien kouluttamista... Mä onneksi olen sattunut vain luennoille, joissa puhutaan vain teoriasta tai sitten kursseille joissa ensimmäinen päivä pelkkää teoriaa ja lopuissa vasta käytäntöä... Lajien parissa tuo teoria on kyllä ollut vain sääntöjä, eikä mitään menetelmiin puuttuvaa...

Lue lisää

Suuren mielenkiinnon, tekemisen, kokemuksen kautta ilman turhia teorioita. Koiraa ei opi teorioiden kautta....sitten hieman pitää olla/omata kykyä...tätä ei tuo edes "keessarinakademiat" ..

... kirjoitti:

Tuossa aiemmin on tuosta ammattilaisuudesta puhe, niin siksi tuli mieleen tässäkin yhteydessä... Kun nuo teoria opinnot ovat tarpeeksi laajat ja tiedetään se teoriapohja, niin kyllä kolmevuotisessa ammattitutkinnossa on paljon käytäntöäkin. Opiskelijathan tuottavat mm. rajavartiolaitokselle koiria, talleille ratksukoita jne. eli niillä on paljon ns projektieläimiä, joista kyllä käytännönharjoitusta teoriapohjalleen saavat.

Mutta silloinhan puhutaankin siis raudanlujista ammattilaisista... Sinä tarkoitit varmastikin vähän vähemmän teoria ja käytäntö pohjaa omaavista tuppukylän wanna-be-Tommi-Vireneistä... Mutta minä uskon, että kaikki Wanna-beetkin lähtee siitä ajatuksesta että kontakti kuntoon ja sitten aletaan työstämään koiran kanssa sitä oikeaa käytöstä tilanteeseen. Se voi aivan taatusti tuntua kylmiltään jollekin ongelmakäyttätymiskurssille osallistuvalle aivan turhalta hommalta: eihän hänelle olisikaan koskaan ongelmakoiraa kasvanut, jos hän arvostaisi oikean opettamista, eikä pitäisi niin kovin ylistettynä sitä väärän käyttäytymisen "huomioimista". Ja kun wanna-beellä ei ole riittävästi taitoa asiaansa hän ei ehkä osaa perustella riittävän uppoavasti sitä mitä ollaan tekemässä ja koiran ohjaaja edelleen odottaa, että milloin siihen ongelmaan puututaan...

Sekin tuntuu aika julmalta, että ilman mitään teoriaa pohjaa olet joutunut opiskelemaan erilajien kouluttamista... Mä onneksi olen sattunut vain luennoille, joissa puhutaan vain teoriasta tai sitten kursseille joissa ensimmäinen päivä pelkkää teoriaa ja lopuissa vasta käytäntöä... Lajien parissa tuo teoria on kyllä ollut vain sääntöjä, eikä mitään menetelmiin puuttuvaa...

Lue lisää

Niinkuin jo sivusin,on ammattilaisia ja "ammattilaisia"...Siis jos nyt puhutaan elantonsa tienaavista.
En ole missään sanonutkaan,että teoria olisi millään lailla huonoksi.Itse asiassa helpottaa paljon,kun saa valmiiksi pureskeltua jo etukäteen.
Mutta kuten sanoin,nekin on pitäjänsä näköisiä.
Ja tuolla puilella onkin sitten monennäköistä kirjavuutta.Ihan samoin kuin kirjoissa.Joita onkin sitten ihan mielenkiinnosta tullut luettua suurinpiirtetein kaikki,mitä liittyy kasvatukseen/kouluttamiseen/käyttäytymiseen ja ruokintaan,mitä on löytynyt :D
Eli kyllä hyvin monenäköistä on,ja hyvin kirjoittajansa näköistä...

Kontaktin merkitys on ihan sama,uskoiko johtajuuteen tai ei.Se on sitten eri juttu,mihin kukakin henkilökohtaisesti tai jos jossain "metodeissa" sitä ei arvosteta...
Mutta muuten ei noit toisiaan tyrmää.Kyllä minun tietämäni kouluttajat,niin pk-puolella,kuin muissakin ihan yhtä lailla tähdentää kontaktin merkitystä,uskoo sitten jihtajuuteen tai ei,tai mihin koulutus perustuukin.
Ja niinkauan kontaktin merkityksestä on painotettu,kun viettikoulutuksella on pelattu.Eli kauan...

"Sekin tuntuu..."Jaa-a...En minä ole julmaksi kokenut.Ennenvanhaan mentiin niillä eväillä kun oli,ja se tietotaito opetettiin kentillä pääasiassa tekemisen kanssa ja lomassa.Hyvin se sujui.Ja kun ei valmiiksi pureskeltua tietoa ollut(kaikella kunnioituksella),niin sitten piti vaan yrittämällä oppia ja kokemuksella.
Toisaalta,eipä nykypäivänäkään kailta koulutusseuroilta ensin mitään teoriaosuuksia saa.Kentältä lähdetään,eikä mitään moisia ole,paitsi jotain ns.ylimääräisiä luentoja voidaan järjestää.

Sanoit,että olet koulutusohjaaja.Ihan mielenkiinnosta,onko omalla kentälläsi ensin järjestetty teoriaosuus,ennenkuin mennään kentälle?

molossi kirjoitti:

Niinkuin jo sivusin,on ammattilaisia ja "ammattilaisia"...Siis jos nyt puhutaan elantonsa tienaavista.
En ole missään sanonutkaan,että teoria olisi millään lailla huonoksi.Itse asiassa helpottaa paljon,kun saa valmiiksi pureskeltua jo etukäteen.
Mutta kuten sanoin,nekin on pitäjänsä näköisiä.
Ja tuolla puilella onkin sitten monennäköistä kirjavuutta.Ihan samoin kuin kirjoissa.Joita onkin sitten ihan mielenkiinnosta tullut luettua suurinpiirtetein kaikki,mitä liittyy kasvatukseen/kouluttamiseen/käyttäytymiseen ja ruokintaan,mitä on löytynyt :D
Eli kyllä hyvin monenäköistä on,ja hyvin kirjoittajansa näköistä...

Kontaktin merkitys on ihan sama,uskoiko johtajuuteen tai ei.Se on sitten eri juttu,mihin kukakin henkilökohtaisesti tai jos jossain "metodeissa" sitä ei arvosteta...
Mutta muuten ei noit toisiaan tyrmää.Kyllä minun tietämäni kouluttajat,niin pk-puolella,kuin muissakin ihan yhtä lailla tähdentää kontaktin merkitystä,uskoo sitten jihtajuuteen tai ei,tai mihin koulutus perustuukin.
Ja niinkauan kontaktin merkityksestä on painotettu,kun viettikoulutuksella on pelattu.Eli kauan...

"Sekin tuntuu..."Jaa-a...En minä ole julmaksi kokenut.Ennenvanhaan mentiin niillä eväillä kun oli,ja se tietotaito opetettiin kentillä pääasiassa tekemisen kanssa ja lomassa.Hyvin se sujui.Ja kun ei valmiiksi pureskeltua tietoa ollut(kaikella kunnioituksella),niin sitten piti vaan yrittämällä oppia ja kokemuksella.
Toisaalta,eipä nykypäivänäkään kailta koulutusseuroilta ensin mitään teoriaosuuksia saa.Kentältä lähdetään,eikä mitään moisia ole,paitsi jotain ns.ylimääräisiä luentoja voidaan järjestää.

Sanoit,että olet koulutusohjaaja.Ihan mielenkiinnosta,onko omalla kentälläsi ensin järjestetty teoriaosuus,ennenkuin mennään kentälle?

Lue lisää

Em mä mittä mistä tierä..=D

Koulutukset käynyt kirjoitti:

Koulutuksiini kuuluu koirankouluttajan lisäksi eläinhoitaja ja pieneläinhoitaja. Eli eivät ole keskittyneet pelkästään eläinten koulutuspuoleen, sitä tarkoitin.
Eikä käymäni seminaari ollut Millanin, en jaa hänen koulutusfilosofioita joten se ei kiinnostanut.
Mutta tähän jääkin minun keskusteluni tässä ketjussa, en aio olla osa noin alentavaa keskustelutyyliä kuin sinä harrastat. Halusin vain kertoa ettei käsitettä johtajuus ole kokonaan poistunut kuvioista kuten täällä väitettiin.
Enkä aio tarkentaa mistä koulutukset ovat hankittu kun motiivisi taitaa olla niiden mustamaalaaminen vain koska johtajuus-käsite ei ole niistä poistettu.

Lue lisää

Voi harmi...

Täällä on monet olleet kiinnostuneita eläintenkouluttajien ammattitukinnoista, on todella harmillista, että sinun kyseinen koulutuksesi on salaista tietoa.

molossi kirjoitti:

Niinkuin jo sivusin,on ammattilaisia ja "ammattilaisia"...Siis jos nyt puhutaan elantonsa tienaavista.
En ole missään sanonutkaan,että teoria olisi millään lailla huonoksi.Itse asiassa helpottaa paljon,kun saa valmiiksi pureskeltua jo etukäteen.
Mutta kuten sanoin,nekin on pitäjänsä näköisiä.
Ja tuolla puilella onkin sitten monennäköistä kirjavuutta.Ihan samoin kuin kirjoissa.Joita onkin sitten ihan mielenkiinnosta tullut luettua suurinpiirtetein kaikki,mitä liittyy kasvatukseen/kouluttamiseen/käyttäytymiseen ja ruokintaan,mitä on löytynyt :D
Eli kyllä hyvin monenäköistä on,ja hyvin kirjoittajansa näköistä...

Kontaktin merkitys on ihan sama,uskoiko johtajuuteen tai ei.Se on sitten eri juttu,mihin kukakin henkilökohtaisesti tai jos jossain "metodeissa" sitä ei arvosteta...
Mutta muuten ei noit toisiaan tyrmää.Kyllä minun tietämäni kouluttajat,niin pk-puolella,kuin muissakin ihan yhtä lailla tähdentää kontaktin merkitystä,uskoo sitten jihtajuuteen tai ei,tai mihin koulutus perustuukin.
Ja niinkauan kontaktin merkityksestä on painotettu,kun viettikoulutuksella on pelattu.Eli kauan...

"Sekin tuntuu..."Jaa-a...En minä ole julmaksi kokenut.Ennenvanhaan mentiin niillä eväillä kun oli,ja se tietotaito opetettiin kentillä pääasiassa tekemisen kanssa ja lomassa.Hyvin se sujui.Ja kun ei valmiiksi pureskeltua tietoa ollut(kaikella kunnioituksella),niin sitten piti vaan yrittämällä oppia ja kokemuksella.
Toisaalta,eipä nykypäivänäkään kailta koulutusseuroilta ensin mitään teoriaosuuksia saa.Kentältä lähdetään,eikä mitään moisia ole,paitsi jotain ns.ylimääräisiä luentoja voidaan järjestää.

Sanoit,että olet koulutusohjaaja.Ihan mielenkiinnosta,onko omalla kentälläsi ensin järjestetty teoriaosuus,ennenkuin mennään kentälle?

Lue lisää

"Sanoit,että olet koulutusohjaaja.Ihan mielenkiinnosta,onko omalla kentälläsi ensin järjestetty teoriaosuus,ennenkuin mennään kentälle?"

Riippuu siitä tullaanko jollekin tietylle kurssille vai riviharjoituksiin. Riviharjoitukset, eli ns. koirakoulu pyörii ympärivuoden ja sinne ihmiset tulee ja menee, kävelevät suoraan riviin harjoittelemaan niitä tiettyjä tottelevaisuus koulutuksen liikkeitä. Teoriaosuuksista erillisia luentoja ja keskustelutilaisuuksia järjestetään muutaman kerran vuodessa. Muuten ihmisten koulutusmetodit eivät kuulu riviharjoituksissa pätkän vertaa vetäjille, koska liikkeethän opetellaan kotona. Keskusteluahan aina syntyy; jos jollakulla on ongelmia jonkun liikkeen suorittamisessa, siitä jutellaan...

Kursseihin, kuten nyt esimerkiksi agility, pentu, rallytoko, jäljestys, hihnakäytös, Bh... jne, mitä nyt järjestääkään, sisältyy aina ensin teoriaosuus.

... kirjoitti:

Voi harmi...

Täällä on monet olleet kiinnostuneita eläintenkouluttajien ammattitukinnoista, on todella harmillista, että sinun kyseinen koulutuksesi on salaista tietoa.

Lue lisää

Olkaa hyvät jos ruotsinkieli sujuu

http://www.axxell.fi/sv/enheter/kimito/utbildning/vuxenutbildning/djurtraenare2.html

Googlella etsivä löytää

Eläinkouluttajan tutkint kirjoitti:

Olkaa hyvät jos ruotsinkieli sujuu

http://www.axxell.fi/sv/enheter/kimito/utbildning/vuxenutbildning/djurtraenare2.html

Googlella etsivä löytää

Lue lisää

Kiitos!

Ruotti ei suju, mutta googlekääntäjällä saa hassua kieltä aikaiseksi.

En saanut sivustoilta selvää, onko tämä siis jokin ammatillinen tukinto vai oliko vain kurssituksia, lisä- ja jatkokoulutuksia jo olemassa olevaan ammattiin? Opintojen laajuus 55 opintopistettä... Ammattiin suomessa vaaditaan se min. 250 opintopistettä yleensä, mutta jospa noita koulutuksia on mahdollista käydä useampia, kuten edeltävä oli käynyt? Hinnastahan sen olisi tietenkin nähnyt jos olisi tajunnut: suomessa kun oikeat ammatilliset tutkinnot ovat maksuttomia...

Mielenkiintoiselta vaikutti, varsinkin tykkäsin, että mahdollisuus suorittaa oman elämän ohella (ainakin jossain kohden oli siitä), eli ei vaadi kokopäivä opiskelua, kuten suomenkielinen eläintenkouluttajan ammattitutkinto. Vielä jos Ruotsi taipuisi...

... kirjoitti:

Kiitos!

Ruotti ei suju, mutta googlekääntäjällä saa hassua kieltä aikaiseksi.

En saanut sivustoilta selvää, onko tämä siis jokin ammatillinen tukinto vai oliko vain kurssituksia, lisä- ja jatkokoulutuksia jo olemassa olevaan ammattiin? Opintojen laajuus 55 opintopistettä... Ammattiin suomessa vaaditaan se min. 250 opintopistettä yleensä, mutta jospa noita koulutuksia on mahdollista käydä useampia, kuten edeltävä oli käynyt? Hinnastahan sen olisi tietenkin nähnyt jos olisi tajunnut: suomessa kun oikeat ammatilliset tutkinnot ovat maksuttomia...

Mielenkiintoiselta vaikutti, varsinkin tykkäsin, että mahdollisuus suorittaa oman elämän ohella (ainakin jossain kohden oli siitä), eli ei vaadi kokopäivä opiskelua, kuten suomenkielinen eläintenkouluttajan ammattitutkinto. Vielä jos Ruotsi taipuisi...

Lue lisää

Kyseessä on aikuiskoulutus, ne ovat aina maksullisia. On siis ammattitutkinto ja hyvin kattava sellainen (yrkesexamen = ammattitutkinto).
Koululla lähemmäs 60 eläinlajia joten hoitamista ja kouluttamista saa harjoittaa eri lajeilla.
Itse olen koirien lisäksi erikoistunut kissojen kouluttamiseen.
Minun laittama tuo linkki yllä.

... kirjoitti:

Voi harmi...

Täällä on monet olleet kiinnostuneita eläintenkouluttajien ammattitukinnoista, on todella harmillista, että sinun kyseinen koulutuksesi on salaista tietoa.

Lue lisää

oi palstan jumalatar "...", omaan asennoitumiseesi muita keskustelijoita kohtaan:

- Älä aina hyökkää muita keskustelijoita vastaan
- Älä aina arvostele muita niin kärkkäästi
- Älä aina korosta omaa erinomaisuuttasi
- Älä aina julista oma totuuttasi ainoana oikeana totuutena.

Näin saat aikaan sen että:

- Muut eivät hyökkää sinun näkemyksiäsi vastaan
- Muut eivät arvostele sinua niin kovin sanoin
- Muut eivät lyttää sinua pelkän nimimerkkisi vuoksi(taas se hullu ämmä sössöttää jtn)
- Muilla ei ole tarvetta silloin korjata näkemyksiäsi yhtä terävin sanankääntein.

Bonuksena saat paljon enemmän aikaan. Nytkin olisit saanut tietoosi haluamasi asiat.

... kirjoitti:

"Sanoit,että olet koulutusohjaaja.Ihan mielenkiinnosta,onko omalla kentälläsi ensin järjestetty teoriaosuus,ennenkuin mennään kentälle?"

Riippuu siitä tullaanko jollekin tietylle kurssille vai riviharjoituksiin. Riviharjoitukset, eli ns. koirakoulu pyörii ympärivuoden ja sinne ihmiset tulee ja menee, kävelevät suoraan riviin harjoittelemaan niitä tiettyjä tottelevaisuus koulutuksen liikkeitä. Teoriaosuuksista erillisia luentoja ja keskustelutilaisuuksia järjestetään muutaman kerran vuodessa. Muuten ihmisten koulutusmetodit eivät kuulu riviharjoituksissa pätkän vertaa vetäjille, koska liikkeethän opetellaan kotona. Keskusteluahan aina syntyy; jos jollakulla on ongelmia jonkun liikkeen suorittamisessa, siitä jutellaan...

Kursseihin, kuten nyt esimerkiksi agility, pentu, rallytoko, jäljestys, hihnakäytös, Bh... jne, mitä nyt järjestääkään, sisältyy aina ensin teoriaosuus.

Lue lisää

Noh,julmaa toimintaa sitten teilläkin harrastetaan,jos ei aina ja kaikessa teorian kautta näemmä mennä :D
Eli ihan tuota tavanomaista toimintaa systeemeineen.
Ylipäätään,monessahan tuo teoriapuoli on tullut mukaan vasta myöhäisempinä aikoina
Esim.agility,jossa ei alkuaikoina teorioitten kautta menty tai jonkun valmiuskurssin.
Nykyään on jokusiakin,missä ensiksi pitää käydä joku teoria juttu,että pääsee edes treenaamaan.
Mutta yhä on siis niitäkin,jolla kentältä liikkeelle lähdetään.

Meillä kyllä kuuluu myös rivikoulutuksissa tavallaan koulutettavien metodit kouluttajille.Meillä mm.puututaan,jos koiraa kohdellaan kovakouraisesti tai epäloogisesti.Itse myös puutun,ainakin mielipiteelläni,että jos näen jonkun toimivan niin,ettei tulosta synny haluamallaan tavalla,eli ehdotan muuta tarvittaessa.
Meillä myöskin,ja niillä kentillä missä olen ollut,on tarkoitus myös opettaa ihmisiä kouluttamaan koiriaan.Se sitten,jos kaikissa ei niin ole,niin eipä sitten taida...
Eli kyllä kentällä liikkeet nimenomaan opetetaan.Mistä sen tiedon muuten saa kädestä pitäen,ellei nimenomaan koulutuskentiltä...
Ylemmissä ryhmissä sitten liikkeitä hiotaan ym.KYllä pikemmin se pääharjoitus tulee siellä kotona,ym.tehtynä,kuin kerran viikossa kemtällä käymässä.Kentällä haetaan opit,harjoitellaan tietyissä häiriöissä,ym.

c.f kirjoitti:

Em mä mittä mistä tierä..=D

"Em mä mittä mistä tierä.." :=P

Koulutukset käynyt kirjoitti:

Kyseessä on aikuiskoulutus, ne ovat aina maksullisia. On siis ammattitutkinto ja hyvin kattava sellainen (yrkesexamen = ammattitutkinto).
Koululla lähemmäs 60 eläinlajia joten hoitamista ja kouluttamista saa harjoittaa eri lajeilla.
Itse olen koirien lisäksi erikoistunut kissojen kouluttamiseen.
Minun laittama tuo linkki yllä.

Lue lisää

Olet siis käynyt, etkä ole sama kuin aikaisempia?

olikom ihan tosisaan vielä 2000-luvulla koultuksessa johtajuuden painottamsita?

Itseäni kiinnostaisi tuollaisissa lähinnä tuo terapiaeläintyöskentely. Olen katsellut vaihtoehtoja. Onneksi tarjolla on suomenkielistäkin koulutusta. Olen vain aina kuvitellut, että niistä saa omaan ammattiin lisäpontta, eikä suinkaan ihan ammattia... Eli kun työskentelen erityislasten ja nuorten parissa ja minulla on jo siihen ammatillinen tutkinto, yhdistyy tuo terapaiaeläin puoli vain osaksi jo olemassa olevaa tutkintoani, enkä voisi esimerkiksi hitsarina alkaa väittämään olevani esimerkiksi ammattilaismainen ratsastusterapeutti, koulutuksen käytyäni, jos minulla ei ole sos-ja terveysalantutkintoa pohjalla.

molossi kirjoitti:

Noh,julmaa toimintaa sitten teilläkin harrastetaan,jos ei aina ja kaikessa teorian kautta näemmä mennä :D
Eli ihan tuota tavanomaista toimintaa systeemeineen.
Ylipäätään,monessahan tuo teoriapuoli on tullut mukaan vasta myöhäisempinä aikoina
Esim.agility,jossa ei alkuaikoina teorioitten kautta menty tai jonkun valmiuskurssin.
Nykyään on jokusiakin,missä ensiksi pitää käydä joku teoria juttu,että pääsee edes treenaamaan.
Mutta yhä on siis niitäkin,jolla kentältä liikkeelle lähdetään.

Meillä kyllä kuuluu myös rivikoulutuksissa tavallaan koulutettavien metodit kouluttajille.Meillä mm.puututaan,jos koiraa kohdellaan kovakouraisesti tai epäloogisesti.Itse myös puutun,ainakin mielipiteelläni,että jos näen jonkun toimivan niin,ettei tulosta synny haluamallaan tavalla,eli ehdotan muuta tarvittaessa.
Meillä myöskin,ja niillä kentillä missä olen ollut,on tarkoitus myös opettaa ihmisiä kouluttamaan koiriaan.Se sitten,jos kaikissa ei niin ole,niin eipä sitten taida...
Eli kyllä kentällä liikkeet nimenomaan opetetaan.Mistä sen tiedon muuten saa kädestä pitäen,ellei nimenomaan koulutuskentiltä...
Ylemmissä ryhmissä sitten liikkeitä hiotaan ym.KYllä pikemmin se pääharjoitus tulee siellä kotona,ym.tehtynä,kuin kerran viikossa kemtällä käymässä.Kentällä haetaan opit,harjoitellaan tietyissä häiriöissä,ym.

Lue lisää

öööh... Saanko nyt kysyä suoraan mitä olitkaan väkäämässä? Adiasi on mennty kyllä jo ihan ohi...

Eli teillä siis harjoitellaan ilman teoriaa, eikä teorialla mitään tee? Silti puututte toisten ihmisten koulutsmenetelmiin? miksi? Hehän käytännössä kouluttavat koiraansa, miksette anna kokeilla ja oppia kokemuksistaan? Kenties siksi, että teillä koulutus perustuu tiettyihin teorioihin, joista esimerkki on, että satuttamalla eim tehdä mitään hyvää?

kyllä koultusohjaajan tulee tietää teoriapohjaa ja jsos joku nykii koiraansa hihnasta tai muuten käyttää kentälle sopimattomia keinoja, hänen tulee voida perustella teorian tasolla se miksi niin kouluttaminen ei kannata. Ja jotta koultusohjaajalla on tätä teoria pohjaa, hän yleensä käy kursseja ja luentoja joissa oppii asioita.

... kirjoitti:

Olet siis käynyt, etkä ole sama kuin aikaisempia?

olikom ihan tosisaan vielä 2000-luvulla koultuksessa johtajuuden painottamsita?

Itseäni kiinnostaisi tuollaisissa lähinnä tuo terapiaeläintyöskentely. Olen katsellut vaihtoehtoja. Onneksi tarjolla on suomenkielistäkin koulutusta. Olen vain aina kuvitellut, että niistä saa omaan ammattiin lisäpontta, eikä suinkaan ihan ammattia... Eli kun työskentelen erityislasten ja nuorten parissa ja minulla on jo siihen ammatillinen tutkinto, yhdistyy tuo terapaiaeläin puoli vain osaksi jo olemassa olevaa tutkintoani, enkä voisi esimerkiksi hitsarina alkaa väittämään olevani esimerkiksi ammattilaismainen ratsastusterapeutti, koulutuksen käytyäni, jos minulla ei ole sos-ja terveysalantutkintoa pohjalla.

Lue lisää

2000 luvulla ihan kaikki käyty kyllä ja johtajuus käsitteenä ns lauman peruskalliona ja säännönluojana oli mukana. Ei dominoivaa johtajuutta. Kouluttamisessa johtajuus ei liity niinkään paljon peruskouluttamiseen vaan enemmän ongelmakoirien kouluttamisessa psykologinen johtajuus ja kurinalaisuus on usein avain menestykseen.
Itse kouluttamisessa itsekin käytän eniten positiivista vahvistamista ja operanttia ehdollistamista mutta kunnioitusta minun on vaadittava koska omistan aika kovan rodun. En väitä että mikään tapa on ainoa oikea kouluttaa koska koirat ovat yksilöitä ja toimivat erilailla :) Kunhan koiraa ei satuteta fyysisesti tai psyykkisesti niin kukin taplatkoon tyylillään. Koiran hyvinvointi ja yhteiselo omistajansa kanssa on tärkeintä.
Terapiakoiriin liittyvää koulutusta ei taida löytyä... Assistenttikoiria pääsin kouluttamaan koulutukseni yhteydessä, niiden koulutus on ehkä lähin samantyyppinen oppi mitä tarvitaan.. Tärkeintä minusta terapiakoirassa on että koiralla on luontainen kyky havaita heikkouksia tms ja mukautua siihen. Toinen omista koiristani on juuri tällainen, olisipa enemmän aikaa niin osallistuisimme ehdottomasti kaverikoiratoimintaan.

... kirjoitti:

öööh... Saanko nyt kysyä suoraan mitä olitkaan väkäämässä? Adiasi on mennty kyllä jo ihan ohi...

Eli teillä siis harjoitellaan ilman teoriaa, eikä teorialla mitään tee? Silti puututte toisten ihmisten koulutsmenetelmiin? miksi? Hehän käytännössä kouluttavat koiraansa, miksette anna kokeilla ja oppia kokemuksistaan? Kenties siksi, että teillä koulutus perustuu tiettyihin teorioihin, joista esimerkki on, että satuttamalla eim tehdä mitään hyvää?

kyllä koultusohjaajan tulee tietää teoriapohjaa ja jsos joku nykii koiraansa hihnasta tai muuten käyttää kentälle sopimattomia keinoja, hänen tulee voida perustella teorian tasolla se miksi niin kouluttaminen ei kannata. Ja jotta koultusohjaajalla on tätä teoria pohjaa, hän yleensä käy kursseja ja luentoja joissa oppii asioita.

Lue lisää

Mikä nyt on epäselvää?
Vastasin siihen,että puhuit jotain julmuudesta.Selviää edellisestä viestistä.

Juurihan itsekkin kerroit,että rivikoulutuksiinne ihmiset vaan tulevat ja hyppäävät riviin...Eli eihän tuossakaan silloin mitään teoriaosuutta ensin ole...
Eli ihan samoin,kuin monessa muussakin rivikoulutuksessa siinä mielessä,ettei ole ensin käytävä teoriaa.Niin mitä tuossa oli epäselvää?

"Silti puututte..." Kuten jo kerroin miltä osin,jos on tarvetta.Ja miksi puutumme?Siksi,että niillä kentillä missä toimin,on koirien hyvinvointi tärkeää...

"Kyllä koulutusohjaajan..." Niin.Mutta tällähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa,että yhä sitä teoriaa ei ole koulutettaville aina ensin,vaan myös kentältä aloitetaan suoraan...

En ole muuten missään sanonut,ettei teorialla mitään tee.Lueppa tarkemmin viestit.

molossi kirjoitti:

Mikä nyt on epäselvää?
Vastasin siihen,että puhuit jotain julmuudesta.Selviää edellisestä viestistä.

Juurihan itsekkin kerroit,että rivikoulutuksiinne ihmiset vaan tulevat ja hyppäävät riviin...Eli eihän tuossakaan silloin mitään teoriaosuutta ensin ole...
Eli ihan samoin,kuin monessa muussakin rivikoulutuksessa siinä mielessä,ettei ole ensin käytävä teoriaa.Niin mitä tuossa oli epäselvää?

"Silti puututte..." Kuten jo kerroin miltä osin,jos on tarvetta.Ja miksi puutumme?Siksi,että niillä kentillä missä toimin,on koirien hyvinvointi tärkeää...

"Kyllä koulutusohjaajan..." Niin.Mutta tällähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa,että yhä sitä teoriaa ei ole koulutettaville aina ensin,vaan myös kentältä aloitetaan suoraan...

En ole muuten missään sanonut,ettei teorialla mitään tee.Lueppa tarkemmin viestit.

Lue lisää

"En ole muuten missään sanonut,ettei teorialla mitään tee"..minä sanoin. Ensin pitää hallita koirankäsittely ja näin saada kokemuspohjaa, jotta teoriasta voi jotain hyötyä..ei toisinpäin

silloin jos ihminen on kovasti kiireinen eikä ole aikaa paneutua koiransa tarpeisiin, niin olisi parempi siirtää sitä koiran ottamista tuonnemmas. Kunnes sitä aikaa löytyy. Esim odottaa eläkkeellä pääsyyn saakka ellei muu auta.

Kun koiran ottaa siinä pitäisi silloin olla omat juoksut jo juostu.

Olet hyvin kasvatetun koiran hyvä omistaja.

XXX kirjoitti:

Olet hyvin kasvatetun koiran hyvä omistaja.

Hyvin kasvatetun koiran omistajaksi pääsee olemalla hyvä johtaja koiralleen.

"Mutta jos palataan koiriin"..juuri näin.

Olen jo monesti sanonut, että olen koiralle (mutta en vaimolle) auktoriteetti...se on asema, joka saavutetaan tekemisen, kokemisen ja rehellisyyden kautta...se ei tule itsestään. Koira hyötyy selkeästä/selkeästi auktoriteetistä..johtajuudessa sanana on liikaa toleranssia ja kirjavuutta sen käsityksestä. (kuten myös lauma pashasta)

Itse olen hyvin tiukka ja vaativa asetettujen rajojen suhteen, se tuo myös turvallisuutta, mutta kun ne rajat ja tavat tiedetään on koiralla hyvä olla, eikä hakeudu vieraisiin tilanteisiin ominpäin ilman ohjattua esimerkkiä. (kontakti)

Nykymaailmassa on moni asia hukassa...

Hyvin kirjoitit. Ei ollut kirjoituksesi yhtään lapsellinen, sinä ymmärrät paremmin asioita, kuin monet aikuiset tässä ketjussa. Jatka samaan tapaan, niin pärjäät kyllä koirien kanssa!!! KUNPA kaikki aikuiset koiranomistajat olisivatkin yhtä fiksuja!

Hyvä kirjoitus! Komppaan tätä.

'Johtajuuden ottaminen suhteessa eläimeen ei vaadi missään tapauksessa väkivallan käyttöä.'

Meillä on inhimillistetty koiraa eikä se elukka ole vähääkään sekaisin saadusta huomiosta. Hyvin käyttäytyvä seniorisesse joka tietää että ' elämän avaimet ' on joka hetki sen ihmisellä. En ole johtaja mutta suhteelisen hyvä 'kotisessen' huoltaja.

Koira on rakas kirjoitti:

'Johtajuuden ottaminen suhteessa eläimeen ei vaadi missään tapauksessa väkivallan käyttöä.'

Meillä on inhimillistetty koiraa eikä se elukka ole vähääkään sekaisin saadusta huomiosta. Hyvin käyttäytyvä seniorisesse joka tietää että ' elämän avaimet ' on joka hetki sen ihmisellä. En ole johtaja mutta suhteelisen hyvä 'kotisessen' huoltaja.

Lue lisää

Riippuu koirasta ja rodusta, kuinka paljon se kestää inhimillistämistä ilman ongelmia. Jollain on voinut mennä ensimmäisen koiran kanssa oikein hyvin, mutta toinen koira onkin haastavampi. Silloin omistaja joutuu miettimään, kannattaako sittenkään inhimillistää.

AIka hyvä perussetti :)

Johtajuus voi sanana häiritä tai se saatetaan käsittää esim väkivallaksi tai joksikin tyranniaksi. Ei se ole sen kummempaa kuin vaikka lastenkaan "johtaminen" perheessä. Suunnannäyttäjä, ohjaaja, opas ja se aikuinen, eikä mikään kaveri.

Itse teen ihan samoin aina. En huutele pentua lenkillä, mene sen perään tai huolehdi sen pysymisestä mukana. Jos jää jonnekin, jatkan vain matkaa tai jos on "tiukempi tilanne", juoksen täysin toisaalle. Joskus on etsinyt aikansa ja itselläkin hieman alkanut sydän pamppailemaan jo, mutta lopulta on ilmestynyt "paniikissa" ja silmät punasena jos ei ole heti löytynyt ja osaapahan pitää huolen, että pysyy mukana.
Niin saa opetettua aika hyvän luoksetulonkin kun alusta asti kytkee "tänne"-käskyn siihen, että juoksee päinvastaiseen suuntaan.

Ensimmäisen viikon sisällä (7-8vko) tänne tullessaan kävi ruualta kiinni, sain pohkeeseen aikamoiset reiät, joten pennuissa ja koirissa on todellakin eroja...

En ole ikinä toteuttanut noita ovijuttuja tms johtajuuden merkeissä, mutta ehkä niillä on joissain tapauksissa merkitystä tai se ainakin auttaa ottamaan koiraa hanskaan/oppii siitä ja koulutuksesta jne. itsessään ne, toteutettuna, eivät riitä jos koira on "sellainen".

En myöskään koskaan tervehdi kun tulen kotiin tai jonnekin missä vaikka odottaa (auto, kauppa), rapsutan kun itteä huvittaa ja olen rapsuttamatta jos ei, huolehdin omasta "henkilökohtaisesta" rajasta ja käytän rajaamista muutenkin asunnossa. Tämä ns. johtaja kun määrää missä se koira odottaa eikä sellainen koira koskaan kehity eroahdistuneeksi ja luottamus säilyy.

Syömistilanteita käytän pennulla perustottiksen opettamiseen, koska olisi hulluutta heittää hyvä tilanne hukkaan kun koira on oikeasti nälkäinen. En ole ajatellut sitä johtajuuden kannalta mutta se nyt on ihan sama.

clarma kirjoitti:

AIka hyvä perussetti :)

Johtajuus voi sanana häiritä tai se saatetaan käsittää esim väkivallaksi tai joksikin tyranniaksi. Ei se ole sen kummempaa kuin vaikka lastenkaan "johtaminen" perheessä. Suunnannäyttäjä, ohjaaja, opas ja se aikuinen, eikä mikään kaveri.

Itse teen ihan samoin aina. En huutele pentua lenkillä, mene sen perään tai huolehdi sen pysymisestä mukana. Jos jää jonnekin, jatkan vain matkaa tai jos on "tiukempi tilanne", juoksen täysin toisaalle. Joskus on etsinyt aikansa ja itselläkin hieman alkanut sydän pamppailemaan jo, mutta lopulta on ilmestynyt "paniikissa" ja silmät punasena jos ei ole heti löytynyt ja osaapahan pitää huolen, että pysyy mukana.
Niin saa opetettua aika hyvän luoksetulonkin kun alusta asti kytkee "tänne"-käskyn siihen, että juoksee päinvastaiseen suuntaan.

Ensimmäisen viikon sisällä (7-8vko) tänne tullessaan kävi ruualta kiinni, sain pohkeeseen aikamoiset reiät, joten pennuissa ja koirissa on todellakin eroja...

En ole ikinä toteuttanut noita ovijuttuja tms johtajuuden merkeissä, mutta ehkä niillä on joissain tapauksissa merkitystä tai se ainakin auttaa ottamaan koiraa hanskaan/oppii siitä ja koulutuksesta jne. itsessään ne, toteutettuna, eivät riitä jos koira on "sellainen".

En myöskään koskaan tervehdi kun tulen kotiin tai jonnekin missä vaikka odottaa (auto, kauppa), rapsutan kun itteä huvittaa ja olen rapsuttamatta jos ei, huolehdin omasta "henkilökohtaisesta" rajasta ja käytän rajaamista muutenkin asunnossa. Tämä ns. johtaja kun määrää missä se koira odottaa eikä sellainen koira koskaan kehity eroahdistuneeksi ja luottamus säilyy.

Syömistilanteita käytän pennulla perustottiksen opettamiseen, koska olisi hulluutta heittää hyvä tilanne hukkaan kun koira on oikeasti nälkäinen. En ole ajatellut sitä johtajuuden kannalta mutta se nyt on ihan sama.

Lue lisää

Johtajuudesta,mielipiteestä siihen,on sen verran jo ollut kirjoituksia,suuntaan jos toiseen,niin siitä vaan lyhyesti,että nimenomaan "johtamistahan" homma on,ei sen dramaattisempaa.

Itse kyllä olen huudellut,mennyt perään,ym.Riippuen ihan rodusta(yksilöstä).Enemmän,kun on harrastanut,noita aloituksen kaltaisia vähän omanlaisiaan rotuja :D,niin ei kaikki mene ihan ohjekirjan mukaan :D Noita juttuja kyllä riittäisi,noista vaikka kuinka,kuten töistä myöhästymisestä,kun on ajatellut "ettäkylläsesieltätuleeainahankoirattulee".Mutta juu,ei se luulo ole aina tiedön väärtti,ollut itselläkään :D

Meillä on totutettu ovijutut.Mutta se on puhtaasti turvallisuusjuttu,ei mikään johtajuus.Kun on selkeät kaavat ja erikokoisia koissuja.niin ei ole pahitteeksi luoda tiettyjä systeemeitä,ettei kenestäkään tule pannukakkua.Ja toisaalta,rutiinit rauhoittaa myös tarvittaessa,ja jossain tilanteissa sekin on hyväksi.

Itse kyllä tervehdin,kun tulen.Mutta siihenkin on liuttu...Raakileitten kanssa mennään noit asiat neutraalimma linjalla.
Itse "kähmin" koiria paljonkin.Todella usein,jos kädet on vapaana,ja viereen tulee.Mutta jos en tai en voi,niin that`s it.Silloin koirat vaan jää joko viereen oleskelemaan tai mitä lie milloinkin.

Ruoka annetaan aina käskyn alla.Ihan siitä syystä,että rauhoittuvat,eikä tulisi turhia kähinöitä.Ja samalla myös harjoitellaan tottelevaisuusjuttuja,vanhemmillakin.
Hyvä puoli siinäkin,että kun on iän myötä laiskistunut vähän laiskanpulskeeksi,eikä tule treenailtua enää niin paljon,niin on tuokin yksi tapa pitää säännöllisyyttä yllä joidenkin liikkeiden kohdalla :D

En minä pohdi,mitä mikin on.Teen vaan.Minä sanon,koirat tekee.Mutta reilu peli se pitää noitten kanssa olla.Sen vaatii,mitä on kunnolla opetettukkin.On se sitten kellekkin,mitä lieneekin.

molossi kirjoitti:

Johtajuudesta,mielipiteestä siihen,on sen verran jo ollut kirjoituksia,suuntaan jos toiseen,niin siitä vaan lyhyesti,että nimenomaan "johtamistahan" homma on,ei sen dramaattisempaa.

Itse kyllä olen huudellut,mennyt perään,ym.Riippuen ihan rodusta(yksilöstä).Enemmän,kun on harrastanut,noita aloituksen kaltaisia vähän omanlaisiaan rotuja :D,niin ei kaikki mene ihan ohjekirjan mukaan :D Noita juttuja kyllä riittäisi,noista vaikka kuinka,kuten töistä myöhästymisestä,kun on ajatellut "ettäkylläsesieltätuleeainahankoirattulee".Mutta juu,ei se luulo ole aina tiedön väärtti,ollut itselläkään :D

Meillä on totutettu ovijutut.Mutta se on puhtaasti turvallisuusjuttu,ei mikään johtajuus.Kun on selkeät kaavat ja erikokoisia koissuja.niin ei ole pahitteeksi luoda tiettyjä systeemeitä,ettei kenestäkään tule pannukakkua.Ja toisaalta,rutiinit rauhoittaa myös tarvittaessa,ja jossain tilanteissa sekin on hyväksi.

Itse kyllä tervehdin,kun tulen.Mutta siihenkin on liuttu...Raakileitten kanssa mennään noit asiat neutraalimma linjalla.
Itse "kähmin" koiria paljonkin.Todella usein,jos kädet on vapaana,ja viereen tulee.Mutta jos en tai en voi,niin that`s it.Silloin koirat vaan jää joko viereen oleskelemaan tai mitä lie milloinkin.

Ruoka annetaan aina käskyn alla.Ihan siitä syystä,että rauhoittuvat,eikä tulisi turhia kähinöitä.Ja samalla myös harjoitellaan tottelevaisuusjuttuja,vanhemmillakin.
Hyvä puoli siinäkin,että kun on iän myötä laiskistunut vähän laiskanpulskeeksi,eikä tule treenailtua enää niin paljon,niin on tuokin yksi tapa pitää säännöllisyyttä yllä joidenkin liikkeiden kohdalla :D

En minä pohdi,mitä mikin on.Teen vaan.Minä sanon,koirat tekee.Mutta reilu peli se pitää noitten kanssa olla.Sen vaatii,mitä on kunnolla opetettukkin.On se sitten kellekkin,mitä lieneekin.

Lue lisää

Kyllä arkea johdetaan, ja sen kulkua. Määritetään säännöt ja tekemisen rajat...sitähän se johtaminen kai meillä on. Ohjattua arkea.

Jos olisi jumittunut johonkin johtamiskaavaan, niin nyt olisi jo viimeistään jumissa tämän airiksen kanssa...Ei käy käskeminen..

"Kun on selkeät kaavat ja erikokoisia koissuja.niin ei ole pahitteeksi luoda tiettyjä systeemeitä"...hyvin sanottu. Itse rakentelen samanlaisesti airiksen kanssa, "tapa" kerrallaan ja "kaava" kerrallaan, kun on "hieman" erillainen/eri tavalla lähestyttävä luonne kuin mihin on tottunut.

Nyt 19vko, istuu, kulkee rappuset, hyppää autoon (häkkiin) luvalla pois (laiton siitä kuvan), luvalla ruoka..jnejne..Oppii siinä "sivussa" arjen ohella...kun koira on 6kk, niin ollaan jo aika hyvällä mallilla ja keskitytään ihan muuhun kuin tapakasvatukseen...Vaadin edelleen, mutta eri tavalla ja odotuksella. "johtajankin" pitää sopeutua yksilön mukaan..ei yhden tyylin tai tavan.

molossi kirjoitti:

Johtajuudesta,mielipiteestä siihen,on sen verran jo ollut kirjoituksia,suuntaan jos toiseen,niin siitä vaan lyhyesti,että nimenomaan "johtamistahan" homma on,ei sen dramaattisempaa.

Itse kyllä olen huudellut,mennyt perään,ym.Riippuen ihan rodusta(yksilöstä).Enemmän,kun on harrastanut,noita aloituksen kaltaisia vähän omanlaisiaan rotuja :D,niin ei kaikki mene ihan ohjekirjan mukaan :D Noita juttuja kyllä riittäisi,noista vaikka kuinka,kuten töistä myöhästymisestä,kun on ajatellut "ettäkylläsesieltätuleeainahankoirattulee".Mutta juu,ei se luulo ole aina tiedön väärtti,ollut itselläkään :D

Meillä on totutettu ovijutut.Mutta se on puhtaasti turvallisuusjuttu,ei mikään johtajuus.Kun on selkeät kaavat ja erikokoisia koissuja.niin ei ole pahitteeksi luoda tiettyjä systeemeitä,ettei kenestäkään tule pannukakkua.Ja toisaalta,rutiinit rauhoittaa myös tarvittaessa,ja jossain tilanteissa sekin on hyväksi.

Itse kyllä tervehdin,kun tulen.Mutta siihenkin on liuttu...Raakileitten kanssa mennään noit asiat neutraalimma linjalla.
Itse "kähmin" koiria paljonkin.Todella usein,jos kädet on vapaana,ja viereen tulee.Mutta jos en tai en voi,niin that`s it.Silloin koirat vaan jää joko viereen oleskelemaan tai mitä lie milloinkin.

Ruoka annetaan aina käskyn alla.Ihan siitä syystä,että rauhoittuvat,eikä tulisi turhia kähinöitä.Ja samalla myös harjoitellaan tottelevaisuusjuttuja,vanhemmillakin.
Hyvä puoli siinäkin,että kun on iän myötä laiskistunut vähän laiskanpulskeeksi,eikä tule treenailtua enää niin paljon,niin on tuokin yksi tapa pitää säännöllisyyttä yllä joidenkin liikkeiden kohdalla :D

En minä pohdi,mitä mikin on.Teen vaan.Minä sanon,koirat tekee.Mutta reilu peli se pitää noitten kanssa olla.Sen vaatii,mitä on kunnolla opetettukkin.On se sitten kellekkin,mitä lieneekin.

Lue lisää

Kyllähän sitä koiraa sentään kutsuttua tulee ;) , mutta teen sellaisen shokkihoidon esim pennulle koska se on vielä helppoa ja tehokasta.
Mulla jäi joku ihme trauma siitä, kun lapsuudenperheen koira oli ihan "kuuro" kaikelle, sitä sitten joskus koko porukan voimin huudeltiin tuolla ja se luotti siihen, että kyllä noi musta huolen pitää. Ekan oman koiran kanssa vein tuon "katoamistempun" liian pitkälle ja tein siitä jo vähän turhankin tarkkaavaisen hysteerikon. Sitäkin on tullut jälkikäteen mietittyä.

En missään nimessä väitä, että vaikka ne ovijutut olisi huonoja vaan nimenomaan useimmiten todella käytännöllisiä. Ja kuten huomattu, ruokailutilanteet ovat erinomaisia perusasioiden opetteluun. Eikä sitä sapuskaa tartte työttä saadakaan.

Juu, eipä noita asioita paljoa in action tule mietittyä, mutta täällä mm on näiden asioiden äärellä alkanut kelailemaan miksi sitä nyt yleensäkään tekee sitä mitä tekee, tai jättää jotain tekemättä. Ja totta tuo, että reilu peli, vaatimukset osaamisen mukaan, oli ne kellekin, mitä lieneekin :)

Ehkä kova kuri ei ole oikea sana, vaan lähinnä pitäisi puhua reilusta järjestelmällisyydestä, luotettavuudesta sääntöjen ja periksiantamattomuudenkin muodossa.