Kyllä ne maahanmuuttajatkin on oikeastaan aika hyviä

Ennakkoluulojen kansa

EVAn tuoreen raportin mukaan suomalaisten kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon on lientynyt. Lähes puolet kansasta on sitä mieltä, että maahanmuutto rikastuttaa suomalaista kulttuuria.
Asennejyrkkyyden loiventumisesta huolimatta EVAn raportti kertoo kuitenkin karua kieltä varsin varautuneesta ja muukalaisvihamielisestä kansasta. Yli 40 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttoa ei pidä helpottaa. Joka toinen pitää varauksellista asennoitumista ulkomaalaisiin ”viisaana varovaisuutena”, ei rasismina. Yli 60 prosenttia on sitä mieltä, että suomalaisten tulisi ”varjella tehokkaasti” omaa kulttuuriaan kansainvälistymisen vaaroilta.
Tarkastellaan hetki lukuja. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 Suomessa oli sataa työssäkäyvää kohti 131 ei-työssäkäyvää. Koko maan huoltosuhde oli 51,6, mikä tarkoittaa, että yhtä työikäistä kohden oli noin 0,5 huollettavaa. Luku on vielä jotakuinkin siedettävä, mutta vuonna 2020 koko maan huoltosuhteen arvioidaan olevan 65,5 ja vuonna 2030 jo reilusti yli 70.
Tarkastellaan sitten tavallisen helsinkiläisen palkansaajan tavallista työpäivää.
Aamulla kotitaloni rappukäytävässä lattioita luuttuaa virolainen Alla. Hän on suomalaisen huoltoyhtiön palveluksessa. Kun vien tyttäreni päiväkotiin, hänet ottaa pihalla vastaan Mariam, sijainen Armeniasta. Henkilöstöpalveluyhtiö Seure on lähettänyt hänet paikkaamaan sairastunutta suomalaista lastenhoitajaa.
Hyppään bussiin, jota ajaa afrikkalainen mies. HSL:n liikennevälineissä hän on tyypillinen tapaus, sillä Helsingin bussi- ja ratikkakuskeista puolet on maahanmuuttajia.
Työmatkani kulkee Helsingin kansainvälisintä katua pitkin. Hämeentie on täynnä itämaisia elintarvikemyymälöitä, call centereitä ja halal-lihakauppoja.
Työpaikalla soitan työterveyslääkärille ja saan ajan venäläiselle lääkärille. Syön lounaan, jonka minulle tarjoilee nepalilainen nainen. Tilastokeskus kertoo, että nepalilaisten työllisyysaste on parempi kuin kantaväestön.
Sitten lähden tapaamaan suomalaista pesula- ja siivousalan yrittäjää, jonka firman työntekijöistä yli 90 prosenttia on ulkomaalaisia.
”Siivousalan työt eivät kelpaa suomalaisille”, hän sanoo ja ihmettelee, miten Suomen nuorisotyöttömyysaste voi olla 24 prosenttia.
Maahanmuuttajat siivoavat, kokkaavat, tarjoilevat, myyvät, kuljettavat ja hoitavat. Ilman heitä monen suomalaisen arki ei sujuisi. Huoltosuhdeskenaarioita katsellessa ei tarvitse olla kummoinenkaan visionääri ymmärtääkseen, että tulevaisuudessa heidän roolinsa suomalaisten arjen pyörittäjinä kasvaa entisestään.
Suomessa puhutaan 147:ää kieltä. Täällä asuu noin 170 000 ulkomaan kansalaista. Määrä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa räjähdysmäisesti eikä kehitys ole kääntymässä päinvastaiseksi.
Kuten EVAnkin raportissa todetaan, avoin yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuutosta on vaikea laji. Toisella puolella hallitsee naiivi, hyvää tarkoittava poliittinen korrektius, toisella puolella agressiivinen rasismi. Kumpikaan ei vie asioita eteenpäin.
Olisiko korkea aika tunnustaa tosiasiat, unohtaa takapajuiset asenteet ja yrittää edes?