Miten uskovat kuvittelevat, että pystyvät käännyttämään ketään näillä palstoilla, kun riitelevät joka mahdollisesta oppiasiasta keskenäänkin? Kristinuskon opissa ei varmaan ole yhtään sellaista asiaa, josta ei löytyisi vähintään kymmeintä eri mielipidettä. Yhtä mieltä ei olla edes sitä, että millä keinoin pelastuu.
Kaiken lisäksi vielä jokainen uskovainen tyrkyttää täällä omia näkemyksiään, täysin varmoina siitä että juuri ne ovat ainoat oikeat (no joo, vähän kärjistäen sanottuna).
Oppikaa uskovat ensin olemaan asioista samaa mieltä keskenänne, niin voidaan edes harkita että onko siinä uskonnossanne mitään tolkkua.
Kaiken lisäksi vielä jokainen uskovainen tyrkyttää täällä omia näkemyksiään, täysin varmoina siitä että juuri ne ovat ainoat oikeat (no joo, vähän kärjistäen sanottuna).
Oppikaa uskovat ensin olemaan asioista samaa mieltä keskenänne, niin voidaan edes harkita että onko siinä uskonnossanne mitään tolkkua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet oikeassa, että meidän aikamme kuluu oppiriitojemme kiistelemiseen. Ihmisen täytyy olla aina oikeassa, vaikka olisi tullut uskoon. Lähimmäisenrakkautta ei taida olla meillä nimeksikään. Mistähän se johtuu ihmisellä tämä halu olla aina oikeassa ? Vain minä tiedän koko totuuden.
Jeesus antoi meille käskyn: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia. Meidän pitäisi kertoa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän pitäisi kertoa Jeesuksen rakkaudesta, kun Hän ristin puulla naulittuna rukoilee. "Anna Isä anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Minulla pitäisi olla sama mieli kuin Kristuksella, koska olen Jeesuksen oma. Mutta miksi se on niin vaikeata ? Miksi on vaikeata antaa anteeksi toiselle, miksi on niin vaikeata rakastaa ja kunnioittaa toista ? Miksi me olemme kuin susia toisillemme ? Mikä meitä vaivaa ? Olemmeko niin haavoilla, ettei Jumala pysty vuodattamaan rakkautta meidän sydämiimme ?
Kun itse tulin uskoon ja näin oman mahdottomuuteni. Näin sen, että minussa ei ole rakkautta vaan vihaa. Vihasin itseäni ja muita ihmisiä. Sitten luin, kuinka paljon Jeesus on rakastanut minuakin, niin minä en saa vihata lähimmäisiäni. Se on kirjoitettu Raamatussa. Pyysin Jumalalta, että Hän antaisi rakkautta, koska minulla ei ole itselläni rakkautta. Pikku hiljaa Jumala on vuodattanut minuun rakkautta, Hän on parantanut haavojani sydämessäni. Olen ollut kuin vereslihalla. Sävähdin jokaisen kosketusta. Aluksi ajattelin, että Jumala inhoaa minua niinkuin äitini inhosi minua. Ajattelin myös, että Jumala ei halua ja eikä voi rakastaa tällaista ihmistä. Pikku hiljaa uskalsin mennä lähemmäksi Jumalaa. Aloin tuntea Hänen rakkauttaan, joka on armollista rakkautta, ilman ehtoja, vain rakkautta, joka menee sieluni syvyyksiin. Jumalan luona olen saanut itkeä suruni, Hänelle kertoa ilonaiheeni. Mitä nyt tällä hetkellä olen, se on kaikki Hänen tekoansa.
Sinäpä sen sanoit, oma ehdottomuus on tärkeämpää kuin se ehdottomuus josta Jeesus puhui; lähimmäisen rakastaminen ehdoitta.
Mutta me olemme vain ihmisiä emme kait voi kuvitellakaan kykenevämme siihen rakkauden määrään, jota Jeesuksella on ihmisiä kohtaan.
Jokaista määkivää, huutavaa ja tappelevaa lammastaan Jeesus rakastaa. Ja se on kaiketi kristinuskon sanoma; ei ihmisen tarvitse yrittää edes olla täydellinen rakkaudessa, koska Jeesus on tehnyt sen hänen puolestaan.
"Mutta jos Hän on näin meitä rakastanut olemme mekin velvollisia rakastamaan toinen toistamme"
-Mutta rakkaudestahan se hevonenkin potkii-, sanotaan. Jospa tämä onkin sitä lähimmäisen rakkautta kiistellä opinasioista, jotka ovat loppujen lopuksi hyvin mitätön asia siihen rakkauteen, josta Jeesus puhui.
yhdessä eteenpäin:)))
Niin, surullista mutta totta.
Ihminen luulee aina itsssään olevan jotain erikoista, mutta myös uskovana meistä jokainen tarvitsee päivittäin "sydämen ympärileikkausta"
eli kääntäen katseen Jeesukseen, pois omista ansioista tai vaikeista tilanteista, katsoen Häneen eli suoraan eikä sivuille,
silloin Rakkaus
pääsee täyttämään sydämen ja vasta sen jälkeen, voi katsoa oikealla tavalla rakastaen, toiseen ihmiseen.
Sydämen todellista vapautta, aitoon pyyteettömään rakkauteen edeltää, parannuksen teko. Rukous Jumalan puoleen!
Kristuksen tarkoituksena on valmistaa ihmisten
sydämissä oikeaa asennetta, johon Kaikkivaltias voi vastata, asennetta nöyrtyen oikealla tavalla, ei oppien, ei toisten ihmisten vaan
Kristuksen tahdon mukaan.
Ja Hänen tahtonsa on parhain meille kaikille.
Minäkin olen ihmetellyt, miksi ollaan niin riidanhaluisia?
Ensiksi kaikki "riitelevät" eivät ole uudestisyntyneitä ja yrittävät "huonon omatunnon" takia keksiä aiheita.
Toiseksi tuntuu ihmisten olevan vaikea tajuta, että toiset eivät ole samanlaisia kuin minä itse. Jokainen kokee näitä hengellisiä kokemuksia eri tavalla riippuen luonteesta, entisistä elämänkokemuksista, perinteistä jne. Sen takia eri henkilöt ehkä korostavat eri asioita eri tavalla.
Tämä ei ole sinänsä riitelemistä. Näistä meidän tulisi oppia enemmän Jumalan valtavasta rakkaudesta ja rikkaudesta. Hän rakastaa meitä erilaisuudestamme huolimatta.
Sieluvihollinen yrittää varmasti yllyttää uskovaisia liikaa korostamaan niitä omia henkilökohtaisia näkemyksiämme. Siinä meidän tulisi olla varuillamme.
Itse olen yrittänyt keskittyä kristinuskon ydinkysymyksiin, jotka ovat kaikille uskovaisille tärkeitä riippumatta kirkosta ja seurakunnasta. Olenko siinä onnistunut, saa jokainen päätellä linkin sisällöstä:
http://www.nic.fi/~jlindell
Miten ollaan yhtämieltä?
Jokainen pelastuu.
Jokainen saa murhata, huorata, kirota, tapella, varastaa, yms.
Toinen on eri mieltä. Onko se riitelyä vai keskustelua?
Kuuluin kerran seurakuntaan jossa kaikki kyseenalaistaminen oli syntiä, koska saarnamiehen puhe oli jumalan sanaa.
Minun mielestäni ei ole paha, että olemme eri mieltä asioista. Mutta, mikä minua häiritsee kovasti, on nimittely. Onko minulla oikeutta nimitellä toisia ihmisiä rumilla nimillä. Minun pitäisi kuitenkin kunnioittaa sitäkin ihmistä, joka on eri mieltä kuin minä, niin paljon, että en ala haukkua häntä esimerkiksi aasiksi. Silloin, jos lähden sitä tekemään, osoitan itsestäni sen, etten kestä, että toiset ovat eri mieltä minun kanssani. Pidänkö minä silloin itseäni jonain erehtymättömänä totuuden torvena, jonka ajatukset ovat ehdottomasti oikeita. Sehän on kauheaa ylpeyttä. Muistakaamme mihin saatana lankesi, ylpeyteen.
Minusta olisi kurjaa, jos kaikki olisivat minun kanssani samaa mieltä. Minä olen ajatellut joistain asioista todella tyhmästi, kun olen kuunnellut jonkun toisen ajatuksia kyseisestä asiasta ja olen tutkinut sitä, olen muuttanut mielipidettäni. Minä ainakin ajattelen, että olen erehtyväinen ihminen, joka voi joskus ajatella hyvin tyhmästi. Mutta en kyllä halua, että joku haukkuu minua isoksi siaksi, jos kerron omia välillä tyhmiäkin ajatuksiani. Minä haluan lukea kaikki kirjoitukset, kun minulle vastataan ja haluan kunnioittaa toisten mielipiteitä.
Se, että olemme eri mieltä, ei minua ärsytä. Mutta se, että me haukumme toisiamme, ärsyttää. Asummehan me kuitenkin sivistysvaltiossa, niin emmekö pysty kirjoittamaan omia ajatuksiamme haukkumatta muita.