Katsoin tuossa aienmin väri-dokumentin Saksan toisen maailmansodan aikaisesta sukellusvene-aseesta. Dokumentti sisälsi paljon autenttisia Natsi-Saksan aikaisia kuvatallennuksia wolfpackien toiminnasta atlantilla. Siis aitoa kuvaa sukellusvenesodasta väreissä. Dokumentti oli kylläkin myöhempää länsimaista tuotantoa ja se oli puolueeton.
Jossain pätkässä näytettiin kun tuhotun laivan haaksirikkoiset yrittivät päästä saksalaiseen sukellusveneeseen vangeiksi ja nämä heittelivät heille leipää ja tarvikkeita, jotta he selviäisivät merellä. Olikohan kuva lavastettu? Mikäli oikein olen asiaa ymmärtänyt, niin sukellusveneiden kapteenit eivät ottaneet vankeja.
Mitä tuhottujen laivasaattueiden haaksirikkoisille sitten tehtiin? Jätettiinkö heidät ajelehtimaan, vai ammuttiinko siihen paikkaan? Saattue-aluksien miehistöhän oli pääosin siviilejä, eivätkä sukellusveneiden miehistökään ollut mitään natseja, vaan Saksan armeijan sotilaita, jotka usein avoimesti halveksivat natseja, osin senkin vuoksi että sukellusveneillä oli myös mukana joku täysin kokematon NSDAP-puolueen jäsen varmistamassa että toimittiin päämajan etujen ja näkemysten nimissä, mikä taas vähensi kapteenin ja upseerien arvovaltaa.
Jossain pätkässä näytettiin kun tuhotun laivan haaksirikkoiset yrittivät päästä saksalaiseen sukellusveneeseen vangeiksi ja nämä heittelivät heille leipää ja tarvikkeita, jotta he selviäisivät merellä. Olikohan kuva lavastettu? Mikäli oikein olen asiaa ymmärtänyt, niin sukellusveneiden kapteenit eivät ottaneet vankeja.
Mitä tuhottujen laivasaattueiden haaksirikkoisille sitten tehtiin? Jätettiinkö heidät ajelehtimaan, vai ammuttiinko siihen paikkaan? Saattue-aluksien miehistöhän oli pääosin siviilejä, eivätkä sukellusveneiden miehistökään ollut mitään natseja, vaan Saksan armeijan sotilaita, jotka usein avoimesti halveksivat natseja, osin senkin vuoksi että sukellusveneillä oli myös mukana joku täysin kokematon NSDAP-puolueen jäsen varmistamassa että toimittiin päämajan etujen ja näkemysten nimissä, mikä taas vähensi kapteenin ja upseerien arvovaltaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Susilaumataktiikka aloitettiin vasta saattuetaktiikan tultua käyttöön. Aivan sodan alkuvaiheessa yksittäiset sukellusveneet upottivat yksin liikkuvia rahtilaivoja, ja tällöin halvin ja yksinkertaisin tapa oli pintautua ja hoitaa upotus tykillä. Torpedot olivat tuolloin vielä epäluotettavia. Jotkut kapteenit antoivat myös rahtilaivan miehistön poistua pelastusveneisiin ennen upotusta mutta tuo leivän heitto taitaa olla propagandakuvaa. On sitä saattanut oikeastikin tapahtua. Toisaalta tuskin jäätiin pelastusveneitä ammuskelemaankaan. Saattueiden tultua kuvioon ei sukellusveneille jäänyt tilaa tai aikaa murehtia vastapuolen miehistöistä mitenkään, piti väistellä saattoaluksia siihen tahtiin. Vastavuoroisesti upotetun sukellusveneen miehistön pelastuspuuhiin ryhtyminen oli saattoalukselle riski joka yleensä jätettiin ottamatta.
Pieniä olivat veneet toisen maailmansodan aikaan. Kylmänsodan aikana rakennetut Typhoon luokan sukelluslaivat ne vasta mahtavia paatteja ovat (ja umpiruosteisia). Nettiä plaratessa löytyikin mielenkiintoinen kuvasarja kyseisestä risteilijästä sekä ulko- että sisäpuolelta. Aikoinaan olivat erittäin salaisia ja nykyään megaluokan turistivetonauloja.
http://englishrussia.com/2009/04/14/worlds-biggest-submarine/
Saksalaiset eivät ampuneet koskaan pelastusveneitä mutta amerikkalaiset ampuivat muutamia japanilaisia joista on olemassa jopa värifilmiä, mutta kukapa olisi siihen aikaan halunnut ottaa harakiri-himoista käsikranaatilla varustautunutta japanilaista vieraakseen , ampuminen oli ainoa ratkaisu . Japanin soturi pääsi esi-isiensä luokse ja jenkki säilytti henkensä .
yksinkertaisesti mahtunut ylimääräistä väkeä. Se oli äärimmäisen ahdas jo omalle miehistöllekin. Merisodan julma käytäntö oli jättää torpedoitujen alusten miehistöt selviytymään omin nokkineen, mikä yleensä merkitsi kuolemaa.
Saattuejärjestelmän kehittyessä niissä oli erityisiä pelastusaluksia, jotka keskittyivät auttamiseen.
Vuoden 1942 tienoilla sukellusveneet saivat käskyn pyrkiä ottamaan kauppalaivojen kapteeneita ja konemestareita vangiksi. Useimmat heistä päätyivät aikanaan Bremenin lähellä olevaan Milag Nordiin sodan loppuun asti. Uboatnetissä on runsaasti mainintoja siitä, miten eloonjääneet muuntelivat totuutta ja kertoivat kapteenin uponneen laivan mukana ja miten tästä hermostuneet saksalaiset ottivat sitten vangiksi radiosähköttäjiä, nuorempia konemestareita tai perämiehiä. Kova kohtalo varsinkin kun etenkin 1943 ja siitä eteenpäin useampikin vanki menehtuio U-paatin tuhon myötä
Tuolta youtuben puolelta löytyi 1942 Saksalaisten propaganda-materiaalia koskien U-veneiden toimintaa osin myös todellisissa tilanteissa. Tuossa puolenvälin kieppeillä on kohtaus, jossa haaksirikkoisen aluksen miehistö (ilmeisesti brittejä, kun niillä on tommoiset hatut) nostetaan U-veneen kannelle, niin että vene meinaa upota. Hauska kohtaus, mutta tuskinpa niin oikeasti koskaan tapahtui tositilanteessa.
http://www.youtube.com/watch?v=HZL7-nclmO0&feature=fvsr
Vastaan uiskenteli myös lyhyt pätkä U-veneisiin liittyen, brittien näkökulmasta. Tämä on selvästikin taas niitä harhaanjohtavia dokumentteja, joissa luodaan kuva siitä kun britit voitti natsit merisodassa amerikkalaisten avustaman, eikä toisinpäin.
; )
http://www.youtube.com/watch?v=SS9Gy4NEiKA&feature=related
Et sitten kattonu tota pätkää minkä linkitit? Olkoonpa että kertoja on britti, mutta siinä käytetään kyllä jatkuvasti ja johdonmukaisesti termiä "Allies" kun kerrotaan kuka teki mitä. Brittien osuutta ei korosteta lainkaan. Liberatorille ja Catalinalle annetaan niille kuuluva ansio mutta muut esitellyt liittoutuneiden keksinnöt ovat kyllä peribrittiläisiä vaikka sitä ei dokumentissa mainita lainkaan.
Vai tarkoitiko että natsit voittivat britit joita amerikkalaiset avustivat? Katso lisää dokumentteja, saatat oppia jotain
ei pitäisi keskustella millään palstalla.
Kyllä germaanit auttoivat aluksi sen minkä tilanne antoi myöten. Merimiehet olivat vähän niinkuin kollegoja, vaikka univormu olikin toinen.
En jaksa mennä kaivelemaan kirjastoani, kun parin vuoden takaisen muuton jäljeltä en vieläkään ole saanut sitä järjesteltyä. Seuraava tarina on luettu varmaan yli 10 v. sitten, joten en yritäkään mitään eksaktia laittaa.
Mutta joskus 42- 43 Döniz kielsi suuremmat auttamispyrkimykset, ja meinasi joutua siitä sodan jälkeen tilille. Jossakin välimerellä U-boat upotti brittien kuljetusaluksen, nimeä en muista, olisiko ollut Laconia tms. Siinä oli tuhansia ukkoja, mm. paljon italialaisia sotavankeja.
Laivan upottua saksalaiset ottivat muistaakseni usemmalla U-veneellä pelastusveneitä hinaukseen (minne ja miksi, en muista). Ilmoittivat siitä kansainvälisellä radiojaksolla ja laittoivat vielä isot punaisen ristin liput näkyville.
Jossakin vaiheessa tuli paikalle kaartelemaan Liberaattoreja, joista yksi sitten pommitti saattuetta. Yksi vene taisi vaurioitua, mutta tästä suivaantuneena Dönitz sitten tosiaan kielsi auttamasta jatkossa. Miten tätä käskyä sitten toteltiin, voi olla toinen asia.
Laconia torpedoitiin Afrikan länsirannikon vesillä, ei Välimerellä, Hartensteinin U-156 toimesta.
Laivassahan tosiaan oli kyydissä luokkaa -1500 italialaista sotavankia plus muita matkustajia.
Muita u-veneitä jotka osallistuivat tuohon veden varaan joutuneiden pelastamiseen olivat ainakin U-506 ja U-507, lisäksi ainakin yksi italialainen subi minkä nimeä en kyllä muista tähän hätään.
Taisi olla vielä niin että pelastuneita hakemaan lähti aluksia ns Vichyn Ranskan hallussa olleilta alueilta, Senegalin rannikolta ainakin.
"Miten tätä käskyä sitten toteltiin, voi olla toinen asia"
Eiköhän noita upotettujen laivojen eloonjääneitä auteltu tilanteen niin salliessa yhä jatkossakin "rauhallisemmilla vesillä" missä yksin kulkevia rahtilaivoja yhä tavattiin ja upotettiin. Atlantin saattuereiteillä torpedoitujen laivojen eloonjääneiden pelastus oli jo 1943 aika hyvin organisoitu liittoutuneiden toimesta, eloonjääneet korjattiin pelastusaluksen kyytiin aika vikkelään.