.. Kristityillä on pakonomainen tarve yrittää todistaa ateistien olevan väärässä ja ateisteilla on pakonomainen tarve yrittää todistaa kristittyjen olevan väärässä.
Se mihin uskoo tai ei usko on henkilökohtainen asia, eikä mielestäni kenenkään pitäisi siihen pyytämättä millään tavalla sekaantua. Tämä palsta on täynnä toisen henkilökohtaisen vakaumuksen sörkkimistä ja ahdistelua niin kristittyjen (tai uskovien yleensä) ja ateistien taholta.
Uskovat kieltävät uskontojen aiheuttavan konflikteja ja sotia, mutta kuitenkin kirjoittelevat hysteerisenä syytöksiä ja loukkauksia ateisteille. Ateistit sanovat uskontojen aiheuttavan sotia ja konflikteja, mutta kuitenkin tietoisesti provosoivat uskovia.
Luulempa, että tämä aloitus ei tee minkään laista muutosta tähän asiaan, mutta "yrittänyttä ei laiteta" (vai miten sen meni:-) ) Keskusteluja voisi käydä kuin aikuiset ihmiset konsanaan, toisia syyttelemättä ja loukkaamatta. Mutta välillä tuntuu, että tämä on aikuisiltakin mahdottomuus. (terveisin 16-vuotias tyttö)
Se mihin uskoo tai ei usko on henkilökohtainen asia, eikä mielestäni kenenkään pitäisi siihen pyytämättä millään tavalla sekaantua. Tämä palsta on täynnä toisen henkilökohtaisen vakaumuksen sörkkimistä ja ahdistelua niin kristittyjen (tai uskovien yleensä) ja ateistien taholta.
Uskovat kieltävät uskontojen aiheuttavan konflikteja ja sotia, mutta kuitenkin kirjoittelevat hysteerisenä syytöksiä ja loukkauksia ateisteille. Ateistit sanovat uskontojen aiheuttavan sotia ja konflikteja, mutta kuitenkin tietoisesti provosoivat uskovia.
Luulempa, että tämä aloitus ei tee minkään laista muutosta tähän asiaan, mutta "yrittänyttä ei laiteta" (vai miten sen meni:-) ) Keskusteluja voisi käydä kuin aikuiset ihmiset konsanaan, toisia syyttelemättä ja loukkaamatta. Mutta välillä tuntuu, että tämä on aikuisiltakin mahdottomuus. (terveisin 16-vuotias tyttö)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainakin minulla tarve yrittää todistaa kristittyjen (ja muidenkin uskovaisten) väärässäolo liittyy siihen myötähäpeän tunteeseen, jota koen kun joku heittää järjen romukoppaan ja lähtee julistamaan sitä julkisesti.
Toki kaikenlaiset uskonnolliset käsitykset luovat myös hyvää pohjaa sodille ja vainoille, mutta kykenen ymmärtämään tämän vain tietoisella tasolla. Se ei oikeasti ole se minua ajava voima, vaikka kovin mieluusti soisin näin olevankin.
Minulla ei ole ainakaan tarvetta todistella uskomattomuuttani. Enimmäkseen oion uskovien vääriä käsityksiä siitä millainen olen. Mikään ei ota enenpää päähän kuin se, että paikalle astelee uskova kertomaan millainen minä olen. Usein saamme kuulla kuinka robottimaisia ja henkisesti köyhiä ihmisiä olemme. Silloin kun tämä uskova joka luulee omaavansa kyvyn lukea minun ajatuksia, niin totta mooses minä siihen puutun.
Mitä siitä tulisi jos kaikki olisivat samaa mieltä? Ei siitä ainakaan keskustelua syntyisi.
Naiivia yrittää saada keskustelupalstoilla kaikkien käyttäytymään kunnioittavasti toisiaan kohtaan. Aina löytyy räyhääjiä, sille ei voi mitään.
Eri mieltä voi olla myös huutamatta naama punaisena. Käsityksesi tästä on mielestäni hyvinkin mustavalkoinen.
Näin, olin eri mieltä kanssasi, mutta en pyrkinyt loukkaamaan sinua, en ollut epäkunnioittava mielipiteitäsi kohtaan, mutta silti ilmaisin oman eroavan mielipiteeni. Se ei ole niin vaikeaa miltä se kuulostaa.
Eli aloitukseni pointti ei ollut se, että kaikkien pitäisi kysymyksettä olla samaa mieltä, vaan se, että eroavat mielipiteet voitaisiin ilmaista hienovaraisesti ja kunnioittavasti. Mutta kunnioituksen on toki oltava molemmin puolista jotta se onnistuu. Itse ainakin tukeudun tähän periaatteeseen.
Kommenttiasi: "Naiivia yrittää saada keskustelupalstoilla kaikkien käyttäytymään kunnioittavasti toisiaan kohtaan.", voisi verrata siihen, että "miksi edes yritettäisiin kitkeä koulukiusaamista. Aina löytyy muutama suvaitsematon joka ahdasmielisyydeltään kiusaa ja sortaa muita"
Niinkuin aloituksessani jo sanoin, yrittänyttä ei laiteta. Mielummin vähintään yritän tehdä asialle jotain kuin katson vierestä aikuisten ihmisten pauhaamista siitä kuinka itse on aina oikeassa ja kaikki muut väärässä. (tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin, toki on jo olemassa niitäkin yksilöitä jotka kykenevät kunnioittamaan muita ja laittamaan oman ylpeytensä sivuun)
Kristitty, tai kuka tahansa jumaluskoinen, on kykenemätön todistamaan ateismia vääräksi!
Ainoa keino päästä eroon ateisteista, on todistaa jumalan olemassaolo. Ateisti ei taas tyypillisesti yritä todistaa jumaluskovan olevan väärässä, vaan pikemminkin kieltää näitten antamat väitteet todellisuuden luonteesta. On kuitenkin varmasti myös ateisteja, jotka yrittävät todistaa jumaluskot vääriksi, mutta perehtynyt ateisti tietää että tämä on mahdotonta.
''Se mihin uskoo tai ei usko on henkilökohtainen asia, eikä mielestäni kenenkään pitäisi siihen pyytämättä millään tavalla sekaantua.''
Samalla hetkellä, kun uskova tulee julkisesti vinkumaan uskonsa erinomaisuutta ja usein myös ''itkemään'' toisin uskovien karua kohtaloa, usko lakkaa olemasta vinkujan oma henkilökohtainen asia.