mitkä kuoleman jälkeistä elämää/kokemuksia koskevat kirjat ovat teistä parhaimpia? Mieluiten suomennettuja? Tänne voisi laittaa kirjan nimiä..kiitos
kirjallisuutta aiheesta
asiasta kiinnostunut
27244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuollet sielut
Hirtettyjen kettujen metsä
Kalpean Kamalan kosto
Esko Mustonen Jälleensyntyminen ja Karma sekä Thorvald Dethlefsen Kokemuksia jälleensyntymisestä. ja Kohtalo on haaste.
http://www.antropos.fi/?p=kirjat&category=13
Michael Newtonin kirjat kannattaa ostaa. Minua harmittaa se, kun menin myymään molemmat suomennetut kirjat.
Robert Boldman 'Kokemuksia Kuoleman Rajalta'.
Sir Arthur Conan Doyle 'Haudantakainen Elämä'.
Elsa Barker 'Kirjeitä Valon Maailmasta'.
Betty J. Eadie 'Valon Syleilyssä'.
James Van Praagh 'Puhetta Taivaasta'.
Tässä muutama teos alan aihepiiristä, helppotajuista ja loogista.
Peter Richelieu 'Sielun Matka' kannattaa ehdottomasti lukea.
Kiitoksia listasta. Laitoinkin heti Boldmania tilaukseen.
Niille jotka tykkäävät maanläheisestä tyylistä, voi olla S. Brownen "Elämää toisella puolella" olla viitteellisesti sopiva. Pääpiirteissään oikeansuuntaista asiaa, jos ajatellaan kerrottavan asiasta ihmiskunnan keskimääräiselle tyypille. S. Browne on psyykkinen selvänäkijä.
Erinomainen yleisluonteinen selostus kuolemaprosessista itsestään on Robert Boldmanin jo mainittu teos.
Jo perehtyneille Steinerin "Elämä kuoleman jälkeen" sisältää vihjeitä, joiden kautta voi kehittää _henkistä_ selvänäköä. Steinerilla oli jokseenkin toimiva henkinen selvänäkö. Steinerille on tyypillistä luoda uusia käsitteitä, joten niiden merkityksen jahtaaminen intuitiivisesti voi olla inspiroivaa. Kirja "ei kerro liikaa", niinkuin maanläheiset seikkaperäiset selostukset. Kyseessähän ovat eri dimensiot, missä ei välttämättä kommunikoida käsitteellisesti. Käsitteellinen kommunikaatio voi kulkea aluksi siinä sivussa. Käsitteellinen kommunikaatio on tyypillistä alemmille tasoille, ja niitä voikin kuvailla maanläheisillä tutuilla tavoilla.
Leadbeaterin kirja Deevachan on perehtyneille, joilla on perusasiat hanskassa.
Suosittelen myös Leadbeatria, The Inner Lifeä. Se on kaksiosainen sidos.
Leadbeaterin oleellinen anti on altruismi. Altruismiin epäitsekkyyteen pystyvät kaikkia. Altruismi herättää aivan tavattoman voimakkaita henkisiä vaikutuksia, jotka kuin aallot leviävät ympäriinsä joka suuntaan, kun veteen heitetään kivi. Altruismi on voimakkaampi vähäisenäkin kuin yksikään astraalinen tunnemaailmaa heittelevä vaikutelma. Se edustaa ensimmäistä tasoa, joka todella on todellinen.
Mikään piina ei voi pysyä kovin kauaa, kun ollaan altruismissa. Altruismi kasvattaa aivan uutta, ja olo on kuin laajenisi ahtaasta wc-huoneesta isoksi katedraaliksi. Pyrkijällä alkaa helpottaa tässä vaiheessa, kun ei kiinnitä itseensä huomiota. Se poistaa surut sillä siinä unohtuu omanapa. Se on myös näkökulman muutos teknisesti ottaen, joka luo pohjan vielä suuremmalle laajenemiselle.
Altruismi. Yksi sana. Kuna tämän sana merkitys painautuu elävästi olemukseen, on peruskurssi opittu. Tekniset energiajipot ja suojaukset ovat sen rinnalla olkia, sillä se on suojaus itsessään. Uskoakseni tämän oivalsi Tuomas Akvinolainen, kun lakkasi puhumasta. Summa Teologica jäi siihen, kun hän oli suorittanut peruskurssin. Hän sai väläyksen taivasmaailmasta, joka perustuu yhteen ainoaan periaatteeseen: altruismiin, oman navan unohtamiseen. Ihmisen persoonallinen olemus on pohjimmaltaan tätä - kaikensisäänsä sulkeva ilo ja kuin avaruus, joka leviää ja leviää. Taivasmaailma on tavattoman Pyhän yksinkertaisuuden aluetta.
Kaikki kirjat jossa sitä käsitelläänovat vajavaisia, joten tulisi ymmärtää mikä on syyn ja seurauksen lain osuus siinä mitä on kuoleman jälkeen
Me olemme vain menneisyydessä alkunsa saaneen mielikuvien
kimppu joka ei voi päätyä kuolemassa, joten sen on jatkuttava elämästä toiseen niinkauan kuin ymmärrämme, miksi ja miten olemme joutuneet syyn ja seurauksen lain alaiseksi, myös henkisesti, sillä ihmisen eläessä paratiisitilassa niin näin ei ollut
Joutuminen tuon lain alaiseksi niin seurauksena syntyi ajallinen keskus ego sielu ja siitä alkoi tuo loputon polku joka vei meidät
kärsimykseen
Me saamme perimänä taakan joka on meidän kannettava elämämme ajan, ja jos emme ymmärrä tuon taakan syntyä, niin siirrämme sen seuraavalle sukupolvelle
Jossakin elämässä ihminen kärsimyksineen alkaa ajattelemaan,että mikä on elämän tarkoitus ja päätyy lopulta sen ymmärtämiseen, jonka seurauksena tuo vuosituhansien taakka
putoaa pois, ja kaiikki kärsimykset päättyvät,
Se mitä me olemme ennen kuolemaa sitä me olemme myös kuoleman jälkeen, sillä se on syyn ja seurauksen lain mukaista
Jos haluamme katkaista tuo syyn ja seurauksen ketjun niin se on tehtävä tämän elämän aikana, sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä, ja uusi syntyvä elämä on saava sen kannettavakseen
Kuolemassa tietoisuus kyllä puhdistuu luonnon pakon edessä. Tämä auttaa vain pikkuriikkisen verran, kun katsellaan koko ihmisen kehityskaarta. Luonnon pakottama puhdistuminen antaa lepotauon suunnitella seuraavaa siirtoa. Kuolema antaa aikaa suunnitella viisaasti seuraavan elämän.
Seuraavassa elämässä tuo sama mielikuva-aines, mikä taakse jätettiin kuoleman vähittäisessä pakkopuhdistuksessa, on taas edessä. Kierre jatkuu niin kauan, kunnes vapaa-ehtoisesti tajutaan puhdistaa itse olemus maaelämän aikana.
Vapaa-ehtoisuus on avainsana vapautumisessa. Vapautuminen on paljon enemmän kuin kuolemanjälkeisten tilojen ymmärtäminen, mutta näiden tilojen ymmärtäminen on askel oikeaan suuntaan.
Kuolemanjälkeiset tilat ovat materiaalisen maailman toinen puoli. Siksi niitä sanotaan Toiseksi Puoleksi. Kun molemmat puolet on opittu, on opittu vasta materiaalinen maailma. Vasta silloin ollaan ihmisiä, ajatelkaapa tätä. Ei yhtään enempää kuin vasta ihmisiä.
Persoonahan on pelkkä mielikuvakokoelma, kuvakavalkaadi. Tämän kun tajuaa niin ei jää hölmöläisten mörköoopperaan kiinni. Tämä on pelkkä illusorinen draama ja ooppera, joka sellaiseksi havaitaankin tietyssä vaiheessa. Tällöin osataan kiinnittää huomio oleelliseen ja havaitaan metsää puilta. Lillukanvarsien läpi nähdään jotain mikä kestää. Muutos on pysyvää, se on kestävää.
Fyysinen kuolema ei ole mikään merkittävä tekijä ihmisen mielikuvien ketjussa, mutta ns. psykologinen kuolema on
Se on ainut kuolema joka voi vapauttaa meidät ajanoloon syyn ja seurauksen ketjusta johon jouduimme egon sielyn syntymän jälkeen
Psykologinen kuolema on vapautumista tusta taakasta, sillä se on jokapäivästä kuolemista kaikelle eiliselle ja elämistä ajattomassa nykyhetkessä, sillä olemmehan me perustaltamme osa tuota
ajatonta nykyhetkeä
Psykologinen kuolema on valoisuutta. Se muistuttaa täydellistä loppuvaiheen dementiaa ja pitkälle edennyttä Alzheimeria siinä, että voidaan poissulkea kaikki pois ja olla vain. Tähän liittyy kuitenkin kognitiivisen henkisen prosessoinnin kyky, joka ei varsinaista ajattelkua vaan sen vastine henkisellä puolella. On yhtä kuollut kuin kivi mutta kognitio pelaa. Kognitio perustuu pitkälle tarkkailuun, ei niinkään ajattelumaiseen prosessiin. Tarkkailusta kasvaa käsitteellisen normiajattelun vastine, jolla toimitaan. Tähän liittyy myös se, että mielikuvat ovat palautettavissa, kun taas kasvitilassa oleva dementikko ei pysty palauttamaan mielikuvia. Kun mielikuvat on palautettavissa, niin voidaan toimia ns. maailmassa, jota ei oikeasti ole sellaisena kuin ihmiset sen näkee.
Minusta tuo on pelottavaa. Olen kokenut negatiivisen itsekadotuksen. Se oli minulle täyttä hulluutta, hebefreenistä sairautta. Minulla olisi käyttöä moiselle harjoitukselle. Meditoitko vipassana-tyylillä? Itse panin joogan pannaan, koska minusta kehittyi telepaatti. Älä missään nimessä koskaan aloita kolmas silmä -meditaatiota, joka kai tunnetaan samadhi-meditaationa - saatan olla väärässä.
Tarkoitatko mielikuvilla mitä tahansa kuvia? Minulla on sairaita mielikuvia välillä. Tahtoisin eroon niistä. Miten se onnistuu?
Vipassanaa. Ei erityisesti tiettynä aikana, vaan aina mahdollisuuksien mukaan. Liikkeessä, istuessa, kirjoittaessa, syödessä, nukkuessa jos mahdollista. Nukkuessa medotaatio vie aina vain syvemmälle uneen, tietoiseen uneen. Mielikuvista ei tarvitse päästä eroon, riittää että harjoittaa vipassanaa oikein. Tällöin kaikki asettuu luonnollisesti ja automaattisesti balanssiin ja kohdalleen. Ja jossain vaiheessa mielikuvat soljuvat niin vapaasti, että niihin kiinnittää vain minimaalisen huomion, jos ollenkaan. Usein ei ollenkaan, se on dementiaa vastaava onni. Työssä tarvitaan muistia, silloin muistamisen ja mielikuvat palautan, jotta muistaa mitä pitää tehdä ja mikä on työ jne. Vipassana johtaa kohti psykologista valoisaa kuolemaa. Tässä kuolemassa et juurikaan ole tietoinen kehosta, tai se tuntuu niin kevyeltä etttei siihen kiinnitä paljonkaan huomiota. Kehon toiminnot ja puheet automatisoituvat. Meidän tarkoituksenamme onkin saada kaikki käyttövälineet hallintaan, että niiden toiminta on automaattista. Myös puhe ja kirjoitus siis ennenpitkää automatisoituu, jolloin voi keskittyä ajatteluun tai sen vastineeseen tarkkailuun. Kuolema-sanaa ei kande pelätä, se tarkoittaa irtipäästämistä vanhasta, kuluneesta ja aikansa eläneistä asenteista. Mitään todellista ei voi uhata, siinä Jumalan rauha.
Mielikuvilla tarkoitan mielessä olevia kuvia, joita voi jäädä ympärille katselemisen ja muistelemisen seurauksena. Fyysisten silmien läpi voi katsella niinkin, ettei jää juurikaan mielikuvia ja sanottavia muistoja. Katselee arvottamatta hyväksi tai pahaksi, katselee vain. Tällöin mielikuvia ei niin muodostu. Tämä töissä.
Toiseksi tarkoitan mielikuvilla kotona kaikkia aistivaikutelmia. Kotona voi sulkea kaikki aistivaikutelmat välillä pois tajuamalla ne illuusioksi. Ei luulemalla, vaan tajuamalla. Kirjoittaessa ei voi sulkea kaikkea pois, mutta silloin kun lopettaa kirjoittamisen. Se käy kuin napista painamalla silloin, kun taju maailman illusorisuudesta eli buddhalaisittain unenomaisuudesta on syntynyt. Tällöin koko maailma katoaa kirjaimellisesti ja on varsinainen maailma. Koko maailmaan kuuluu myös astraalimaailma, se on tätä illusorista fyysisen maailman kanssa.
Tarkkaavuus puhaltaa kaikki ajatukset pois olemusksesta, jolloin "viileä luola" jää. Viileä luola tarkoittaa sitä, että ajatukset on puhallettu pois ja tarkkailee. Meidän varsinainen olemuksemme on paljon paljon hienovireisempi kuin joku ajatusmaailma ja tuntemusmaailma, saatikka fyysinen karkeamaailma. Sanon sitä olemusmaailmaksi.
Kiitoksia tästä viestistä. Tajuan täysin, mistä on kyse. Meditaatiolla saatava mielenrauha olisi minunkin mieleeni (meditoin välillä itseni syvän rauhan tilaan). Tällä hetkellä on kuitenkin niin, että henkioppaani kieltää vipassana-meditaation.
Munkit meditoivat koko ajan. He ovat ehkä ymmärtäneet maailman oikein. Täällä ei kannata tehdä mitään, koska se luo karmallisia siteitä maailmaa ja ihmisiä kohtaan. He vain polttavat karmaa ja tietävät kohtalonsa. Minulla on tuollainen siunattu munkki-inkarnaatio, joka teki itsemurhan. Hän oli nuori sen tehdessään. Hän näki edelliset elämänsä ja luuli tekevänsä oikein. Se oli kuitenkin väärä teko, sillä hän meni voidiin siksi aikaa, kunnes hänen oikea elämänsä olisi päättynyt. Voisivatpa kaikki sisäistää, että olemme täällä poistamassa karmaamme. Minulla on aivan sairaasti karmaa. Pelkään, että aivan liikaa terveelle järjelleni.
Meditoivilla tulee näitä mielikuvia, joita elää ja joita sanotaan inkarnaatioiksi. Inkarnaatiot ovat karmallisia koostumia, joita meditoiva käy läpi ja polttelee. Kun mielikuva ei enää nouse esiin, se on muunnettu. Energiaahan ei voi hävityyyää vaan muuntaa. Karma muuntuu korkeampaan energia-oktaaviin tietoisuuden käyttövoimaksi. Poltteleminen on enemminkin jalostamista. Kun suuntaamme tarkkaavaisuuden valokeilamme johonkin tunnekoostumaan, se alkaa muuttaa muotoaan. Tällöin havaitsemme tunteen ja mielikuvan oikean luonteen: se on väliaikainen ja muuntuva. Tarkkaavaisuuden valokeila muuntaa koostumaa, tavallaan höyrystää sitä. Tähän muuntumisefektiin perustuu tarkkaavaisuusmeditaatio. Kun tietoisuus on riittävän voimakas, voi se höyrystää tunnekarmaa hyvinkin vauhdilla. Tulee tuntea voimakkaasti joku tunne lisäämättä siihen mitään - tällöin se vähenee. Taito kasvaa treenatessa. Tietoisuus voimistuu tarkkaavaisuutta harjoiteltaessa, ja samalla on enempi hereillä ja läsnä. Intelligenssi kasvaa, koska tarkkavaisuusmeditaatio kehittä älliä. Mikään karma ei kestä loputtomasti tietoisuuden edessä. Tämä tuo motivaatiota.
Liikunta ajaa samaa asiaa tai kirjan lukeminen, kunhan on tarkkaavainen. Siinä huomio kiinnittyy toisiin asioihin, mutta tietoisuuden voima kehittyy. Lopulta sen voi suunnata karmallisiin koostumiin eli erilaisiin tuntemuksiin kehossa. Tällöin keho alkaa puhdistumaan. Tarkkaavaisuusmeditaatio pitää jalkoja maassa pitempään kuin samatha-meditaatio, koska siinä tarkoitus on olla enempi valveilla. Tarkkavaisuus myös niveltyy paremmin päivittäiseen elämään, kun elämässä on hyötyä tarkkaavaisuudesta. Tarkkaavaisuus on keino muuntaa / poltella karmoja. Enempi ajan tässä takaa tarkkaavuutta koko havaintokenttää kohti, en niinkään johonkin yksittäiseen asiaan.
Tarkkaavuuden vastapaino on samatha. Siinä ollaan enempi passiivisia. Kukin valitsee sen tyylin mikä toimii kullekin persoonallisuustyypille. Jollekin ei sovi meditaatio niinkään vaan enempi kirjan lukeminen, liikunta ja sosiaaliset suhteet. Normielämä ajaa saman asian joillakin tehokkaamminkin, kun normielämässä tulevat samat karmalliset tunteet esille ihmissuhdepulmia ratkottaessa. Se tie mikä on liian pulmaton, on todennäköisesti väärä. Pulmia tulee olla, niin kasvaa ja oppii erottamaan toden epätodesta yritys-erehdys -konstilla. Kaikilla on pulmia.
Onpa monenlaisia selityksiä kuolemasta.Ensiksi on syytä tutkia miten ihmisen elämä maan päällä on alkanut,ja sitten saattaa aueta vastaus miten se myöskin päättyy.Päättyminen on jokapäiväistä arkisuutta,hautajaisineen,ei sen ihmeellisempää.Ihminen lakkaa olemasta ja hänen hankkeensa "raukeavat tyhjiin".Ei ole tietoa eikä tuntoa eikä ymmärrystä kuolleella,vaan hän palaa multaan mistä kaksi ensimmäistä ihmistä oli otettu.Psykoloogiset selitykset ovat mestariteoksia harhauttamaan asian yksinkertaisuutta.
Maallisen elämän paradoksi on siinä että kaikki se mitä täällä koemme, opimme, ja miksi itsemme kaikesta tuosta kausaalisesta, meemistöstä, geeneistä, kulttuurista, biologiasta (jne) imemme itseksemme(miellämme itsemme), kaikki se pyyhkiytyy lopulta pois tehtävänsä täyttäneenä.
'Elämä' saattaa mielemme puhtaaksi olevaisuuden kaikista mielikuvista, koska vain taakoistaan puhdistunut mieli on valmis paluuseen(jotka eivät puhdistu palautetaan maaelämään).
Kun ihmismieli on saanut "elämästä kylläkseen" ja puhdistunut (myös nautinnon vastaisesta puuhailusta/henkisyys, hengellisyys) se on "tyhjä" ja silloin
kun ihmismieli avautuu ja puhdistuu, niin kun tietoisuus palautuu kollektiiviin, se voi jäädä jo sinne(jossa kaikki elämän aatokset, kokemukset ovat ja kaikki tieto). mutta anihiloitmisen kautta privaatius väsyy olemaasaoloonsa ja kollektiivi Lopulta tuo kollektiivi joka privaateista koostuu anihiloituu sekin "Jumalaan" (ei siis luoja).
Löysin yhden kiinnostavalta vaikuttavan kirjan: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525231593
Minä en osta kirjaa vielä, koska minulla on tarpeeksi luettavaa nyt.
"Äänikirja" eli dokumentti rinnakkaisuniversumit. Inspirointituokio.
http://www.youtube.com/watch?v=Z7SDrj4Tjvk
Siitä mihin ääni- ja kuvakirja rinnakkaisuniversumit päätyi "jousi-teorioineen", siitä alkavat mystikoiden selostukset toisen puolen asioista.
Päädyttiin tähän: http://www.youtube.com/watch?v=xE7xRgfPjAI&feature=fvwp&NR=1
Kokemus todistaa sen, että olemme kalvomaisia valo-olentoja, jotka voimme läpäistä toisemme hienomateriaalisissa demensioissa. Onko se yhdestoista dimensio? Tiedemiesten matemaattiset kuvaukset muistuttavat kyllä sitä, mitä on jo koettu. Kalvoja ja toruksia virtailemassa ympäriinsä. Ihmiset ovat näitä läpäiseviä kalvoja, jotka juttelevat keskenään ja pitävät yllä sosiaalisia suhteita. Tässä yhdistyy tiede, uskonto sekä kokemus.
Toiseksi, universumi todellakin koostuu jousimaisista elementeistä, jotka värähtelevät. Tämän voi vahvistaa meditaatiohavainnon perusteella. Siksi en pidä jousiteoriaa ja M-teoriaa tuulesta temmattuna. Toisella puolella on myös ajan vastine, jota sanon järjestykseksi. Se on toisenlaista "aikaa". Puhdas ajattomuus lienee "Jumala", jota sanon mahdollisuuksien kentäksi (the field of possibilities). Mahdollisuuksien kenttä ei sekaannu mihinkään, se mahdollistaa ilmentymisen ja ilmentämisen. Se mahdollistaa sen, että me voimme luoda.
Tässä kirjallisuutta eli tilaa kirja Kuoleman arvoitus:
http://www.kirjatoimi.fi/?sid=30003&tuoteid=339&luokkaid=1&from=/?sid=30000&luokkaid=1&a=100