Hiljattaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset toimittajat kannattavat eniten vihreitä, vasemmistoliittoa ja muita kommunisteja. Siksi ilmeisesti tämä vihreiden väkivaltainen hyökkäys lailliseen mielenilmaukseen osallistujien kimppuun jätettiin kokonaan Suomen lehdistössä uutisoimatta.
Vihreiden kanssa eri mieltä esim. maahanmuuttoasioista, lihan syönnistä ja ydinvoimasta olevat joutuvat yhä useammin väkivallan kohteeksi.
Paikalla ollut kirjoitti kuvauksen:
"Marssimme lippujen ja kilpien kanssa vaalitorin reunalle ja asetuimme paikoillemme. Noin viiden minuutin kuluttua tapahtuman alkamisesta syntyi kärhämää. Vasemmistolaisryhmä halusi osoittaa protestimieltä ja yritti satuttaa erästä aktivistia heittämällä tätä olutpullolla. Pullo ei osunut, ja pikaisen mutta tehokkaan puolustautumisen jälkeen jännitys raukesi. Aktivistit ajoivat pahimmat suunsoittajat karkuteille ja Tampereen tilannetta käsitellyt puhe saattoi alkaa.
Aktivistit keskustelivat tamperelaisten kanssa innokkaasti, ja koskaan aikaisemmin eivät asukkaiden mielipiteet ole olleet näin toisistaan eriäviä. Ihmiset tuntuivat joko tukevan järjestön sanomaa tai vastustavan sitä täysin. Välillä järjestön vastustajat heittäytyivät niin röyhkeiksi vaatiessaan meitä lopettamaan mielenilmaisumme, että poliisinkin mielenkiinto heräsi. Teimme kuitenkin itsenäisesti selväksi, että moisiin vaatimuksiin emme koskaan tule vastaamaan antirasisteille miellyttävällä tavalla.
Tilannetta tarkkailleet tukijamme kuulivat, että anarkistihenkiset nuoret suunnittelivat torilla väkivaltaista iskua mielenilmauksessa puhunutta Juuso Tahvanaista vastaan. Ensiksi he halusivat viedä häneltä megafonin ja lopulta hakata hänet. Tämä ei onnistunut. Mikä nolompaa, samat nuoret kävivät useaan otteeseen vaatimassa poliiseilta toimintamme lopettamista ja kantelemassa heille aktivistien autoritaarisesta asenteesta. Ehkä lailliset keinot olivat sittenkin enemmän punaisten vaihtoehtonuorten mieleen?
[...]
Loppupäivä ei jatkunut ilman yllätyksiä. Aktivistijoukon jakaannuttua useampaan muutaman hengen ryhmään palatakseen autoille havaitsimme outoa liikettä erään aktivistin auton lähellä. Huppupäiset hahmot juoksivat pikaisesti piiloon lähipuistoon, kun he huomasivat neljän kansallissosialistin lähestyvän.
Totesimme, että auton renkaat oli pistetty ilmeisesti puukolla puhki. Neljä aktivistia lähti seuraavaksi välittömästi anarkistijoukon perään. Selvisi, että parilla ilkivallantekijällä olikin noin 15-päinen kaveripiiri taustallaan. Henkilöt olivat samoja, jotka olivat aiemmin päivällä seuranneet aktivisteja pitkän etäisyyden päästä. Tämä kertoo kaiken oleellisen rasisminvastaisen liikkeen rohkeudesta ja miehisyydestä; hyökätä ei uskalleta ilman huomattavaa ylivoimaa.
Mustiin vaatteisiin ja henkilöllisyyden peittäviin huiveihin sonnustautuneet vandaalit olivat ottaneet mukaansa teräsputkia, kaasusumuttimia, teräskärkisiä kenkiä, rengasrautoja, raketteja (joita tosin ei käytetty), lasipulloja ja kiviä. Meillä oli puolestaan vain palava taistelutahto ja motivaatio. Käskimme anarkisteja pysähtymään, jolloin ensimmäinen lasipullo lensi meitä kohden. Anarkistit olivat silminnähden yllättyneitä, kun emme perääntyneet moninkertaista ja aseistautunutta joukkoa, vaan vaadimme tilien tasaamista. Hetken pähkäiltyään he päättivät kokeilla onneaan. Seurasi välienselvittely, jossa ei päähän kohdistuneilta iskuilta ja verenvuodatukselta vältytty."
Vihreiden kanssa eri mieltä esim. maahanmuuttoasioista, lihan syönnistä ja ydinvoimasta olevat joutuvat yhä useammin väkivallan kohteeksi.
Paikalla ollut kirjoitti kuvauksen:
"Marssimme lippujen ja kilpien kanssa vaalitorin reunalle ja asetuimme paikoillemme. Noin viiden minuutin kuluttua tapahtuman alkamisesta syntyi kärhämää. Vasemmistolaisryhmä halusi osoittaa protestimieltä ja yritti satuttaa erästä aktivistia heittämällä tätä olutpullolla. Pullo ei osunut, ja pikaisen mutta tehokkaan puolustautumisen jälkeen jännitys raukesi. Aktivistit ajoivat pahimmat suunsoittajat karkuteille ja Tampereen tilannetta käsitellyt puhe saattoi alkaa.
Aktivistit keskustelivat tamperelaisten kanssa innokkaasti, ja koskaan aikaisemmin eivät asukkaiden mielipiteet ole olleet näin toisistaan eriäviä. Ihmiset tuntuivat joko tukevan järjestön sanomaa tai vastustavan sitä täysin. Välillä järjestön vastustajat heittäytyivät niin röyhkeiksi vaatiessaan meitä lopettamaan mielenilmaisumme, että poliisinkin mielenkiinto heräsi. Teimme kuitenkin itsenäisesti selväksi, että moisiin vaatimuksiin emme koskaan tule vastaamaan antirasisteille miellyttävällä tavalla.
Tilannetta tarkkailleet tukijamme kuulivat, että anarkistihenkiset nuoret suunnittelivat torilla väkivaltaista iskua mielenilmauksessa puhunutta Juuso Tahvanaista vastaan. Ensiksi he halusivat viedä häneltä megafonin ja lopulta hakata hänet. Tämä ei onnistunut. Mikä nolompaa, samat nuoret kävivät useaan otteeseen vaatimassa poliiseilta toimintamme lopettamista ja kantelemassa heille aktivistien autoritaarisesta asenteesta. Ehkä lailliset keinot olivat sittenkin enemmän punaisten vaihtoehtonuorten mieleen?
[...]
Loppupäivä ei jatkunut ilman yllätyksiä. Aktivistijoukon jakaannuttua useampaan muutaman hengen ryhmään palatakseen autoille havaitsimme outoa liikettä erään aktivistin auton lähellä. Huppupäiset hahmot juoksivat pikaisesti piiloon lähipuistoon, kun he huomasivat neljän kansallissosialistin lähestyvän.
Totesimme, että auton renkaat oli pistetty ilmeisesti puukolla puhki. Neljä aktivistia lähti seuraavaksi välittömästi anarkistijoukon perään. Selvisi, että parilla ilkivallantekijällä olikin noin 15-päinen kaveripiiri taustallaan. Henkilöt olivat samoja, jotka olivat aiemmin päivällä seuranneet aktivisteja pitkän etäisyyden päästä. Tämä kertoo kaiken oleellisen rasisminvastaisen liikkeen rohkeudesta ja miehisyydestä; hyökätä ei uskalleta ilman huomattavaa ylivoimaa.
Mustiin vaatteisiin ja henkilöllisyyden peittäviin huiveihin sonnustautuneet vandaalit olivat ottaneet mukaansa teräsputkia, kaasusumuttimia, teräskärkisiä kenkiä, rengasrautoja, raketteja (joita tosin ei käytetty), lasipulloja ja kiviä. Meillä oli puolestaan vain palava taistelutahto ja motivaatio. Käskimme anarkisteja pysähtymään, jolloin ensimmäinen lasipullo lensi meitä kohden. Anarkistit olivat silminnähden yllättyneitä, kun emme perääntyneet moninkertaista ja aseistautunutta joukkoa, vaan vaadimme tilien tasaamista. Hetken pähkäiltyään he päättivät kokeilla onneaan. Seurasi välienselvittely, jossa ei päähän kohdistuneilta iskuilta ja verenvuodatukselta vältytty."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muutama kuva väkivaltaan ryhtyneistä punavihreistä. Videokin löytyy...
http://www.patriootti.com/wp-content/uploads/2012/10/Tre2010128.jpg
http://www.patriootti.com/wp-content/uploads/2012/10/Tre2010129.jpg
http://www.patriootti.com/wp-content/uploads/2012/10/Tre20101211.jpg
http://www.patriootti.com/wp-content/uploads/2012/10/Tre20101212.jpg
http://www.patriootti.com/wp-content/uploads/2012/10/Tre20101218.jpg
Poliittisen toiminnan väkivaltainen estäminen. Tuosta tulee ainakin useimmissa sivistysmaissa ehdotonta. Mites Suomessa?
pum.
Jokainen tuntemani Vihreä, on jotenkin omituisten hyypijöiden kerhosta karannut, jotakin hullua taideta, lennossa ollaan koko aika ja ihan selvinpäin....melkein
YLE on kokonaan vasemmistolaisen ja vihreän roskaväen hallussa!
Propagandaa tyrkkää ilmoille...
Samoin ovat nykyään suomalaiset lehdet, muutamaa paikallislehteä lukuunottamatta. Samat vihreät naistoimittajat ovat levittäytyneet ympäri maata. Noita ei kannata rahallaan tukea.