Inhottaa kun jotkut puolitutut lähestyy ihan kaverimielessä ja pyytää jonnekin kahville tms. En koskaan tiedä mitä niille pitäisi puhua, mutta oon ihan otettu että ne on sen verran kiinnostuneet mun surkeasta persoonasta että ne edes kysyy. Mutta tietenkin samalla pelkään että karkoitan ne, koska en osaa puhua mitään järkevää.
Tulen jotenkin helpommin toimeen sellaisten moottoriturpien kanssa, jotka johdattaa keskustelua, ja itse voi kommentoida sillon kun siltä tuntuu. (Tämän takia viihdynkin paremmin hieman isommassa porukassa jossa voin olla hiljaa ja vain kuunnella toisten juttelua.) Mutta sitten jos se toinen on vähänkään moottoriturpaa hiljaisempi, ahdistaa kun pitäisi osata pitää yllä vastavuoroista keskustelua. Kiusallinen hiljaisuus seuraa toistaan.
Onko täällä kellään mitään ideoita, miten saada sanoja suusta helpommin ja siinä "stressissä" keksiä mitään puheenaiheita? Oikeasti haluaisin näiden kiusallisten tilanteiden takia vaan olla tapaamatta ihmisiä, mutten halua olla törkeä toista kohtaan ja kieltäytyä, kun mitään oikeaa hyvää syytä ei ole. Lisäksi pelkään (oonko lukenut liikaa jotain yksinäisyys-palstaa), että juuri tämä ihminen on todella yksinäinen ja yrittää saada minua ainoaksi kaverikseen, ja tavallaan on siten minun "tehtäväni" pelastaa hänet yksinäisyydeltä. (Hankala selittää.)
Tulen jotenkin helpommin toimeen sellaisten moottoriturpien kanssa, jotka johdattaa keskustelua, ja itse voi kommentoida sillon kun siltä tuntuu. (Tämän takia viihdynkin paremmin hieman isommassa porukassa jossa voin olla hiljaa ja vain kuunnella toisten juttelua.) Mutta sitten jos se toinen on vähänkään moottoriturpaa hiljaisempi, ahdistaa kun pitäisi osata pitää yllä vastavuoroista keskustelua. Kiusallinen hiljaisuus seuraa toistaan.
Onko täällä kellään mitään ideoita, miten saada sanoja suusta helpommin ja siinä "stressissä" keksiä mitään puheenaiheita? Oikeasti haluaisin näiden kiusallisten tilanteiden takia vaan olla tapaamatta ihmisiä, mutten halua olla törkeä toista kohtaan ja kieltäytyä, kun mitään oikeaa hyvää syytä ei ole. Lisäksi pelkään (oonko lukenut liikaa jotain yksinäisyys-palstaa), että juuri tämä ihminen on todella yksinäinen ja yrittää saada minua ainoaksi kaverikseen, ja tavallaan on siten minun "tehtäväni" pelastaa hänet yksinäisyydeltä. (Hankala selittää.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yleensä puhutaan säästä jos ei tiedä mistä toinen on kiinnostunut. Siitä sitten voi edetä johonkin toiseen yleiseen aiheeseen ja kokeilla mikä voisi kiinnostaa molempia. Vastuu puheenaiheiden keksimisestä on molemmilla, eli ei kannata murehtia liikaa omaa rooliaan. Jos ei mitään yhteisiä aiheita löydy niin ei siinä oikein ystävyyttäkään synny.
Kahville voi mennä, mutta ketään ei kannata lähteä pelastamaan ellei viihdy hänen seurassaan. Tosin oli se kaunis ajatus :)