Rukous ja ajatuksen virtausta pikkutunneilla.

mitäväliä? kirjoitti:

Rakastan sinua Jumala. Kiitos kaikesta. Kiitos elämästä. Aamen.

Pohjaan rukoukseni elämänkatsomukseeni. Elämänkatsomukseeni sisältyy eräs ajatus. En ole itse keksinyt tätä ajatusta. Ajatus kuuluu suurinpiirtein näin: Ihminen ei valitse jumalaansa tai uskontoaan, vaan Jumala valitsee ihmisen/ihmiset. Mielestäni tämäkin lause ymmärretään välillä väärin. Siten väärin, kuin Jumala valitsisi joitain saarnaajia (tai muita "valittuja") ihmisten keskuudesta toitottamaan ilosanomaansa (tai muuta). Ne ihmiset ("ihmiset") jotka ovat syntyneet ovat jo Jumalan valittuja koetukseen. Elämä ei ole helppo. Ei olisi mitään järkeä elämässä, jos se olisi. Ihmiset jotka sanovat, että heidän tapansa nähdä asiat ovat ainoita oikeita, ovat ikävästi väärässä, koska ihmisiä on niin paljon ja meitä on niin erilaisia. Myös ihmisten kategroiminen erilaisiin ryhmiin on mielestäni turhaa. Tietysti tarvitaan ryhmiä ja niin sanottua käytännön kategrointia, mutta jos älyllisellä tasolla aletaan kategroida ihmisiä liikaa, niin silloin aina joku ihminen ei lopulta mahdu yhteenkään niistä kategorioista. Tai siis monet ihmiset. Monet kylläkin melkein mahtuvat kategoriaan ja näin ollen "sulautuvat" siihen. He vasta hukkaavatkin oman elämänsä, sillä he saattavat elää koko elämänsä uskaltamatta ikinä olla todellisia omia itsejään. He myös erityisesti hidastavat ihmiskunnan älyllistä "prosessia". Sen vuoksi niin sanottuja taiteilijoita tai "persoonallisuuksia" arvostetaan, mutta myös inhotaan ja vihataan. He rikkovat rajoja... myös tahtomattaan, jopa menemättä mauttomuuksiin. Ihmiset eivät tiedosta alitajuisia prosessejaan tarpeeksi tähän ajanjaksoon nähden. Ihmisten olisi tarkoitus vapautua ennakkoluuloistaan ja koeka maailma syvemmin, eikä mennä enään syvemmälle omaan sisäiseen "helvettiinsä". Ihmiset tahtovat nähdä itsensä osana yhteiskuntaa, joka ei kuitenkaan vastaa heidän käsityksiään yhteiskunnasta. Se johtuu alitajuisten prosessien hyljeksinnästä. Ihmiseen itseensä mahtuu paljon asioita, joita hän ei itse ymmärrä. Saati sitten koko ihmiskunnan kollektiiviseen alitajuisuuteen. Puhumattakaan kaikesta muusta mitä ihminen ei ymmärrä maailmasta. Yhteiskunta ei toimi. Politiikka ei toimi. Talous ei toimi. Ihminen ei toimi. Ihan turhan takia on näin. Sillä nämä kaikki voisivat toimia. Vaikka käsi kädessä. Maailma on paljon yksinkertaisempi ja kauniimpi ihmisen silmin, kuin usein annetaan ymmärtää. Ihmisillä on kaunis lahja, jota monet eivät huomaa tai sitten he hyljeksivät sitä, koska eivät ymmärrä mielestään tarpeeksi maailmasta tai jostain muusta. On niin helppoa olla onnellinen ja surullinen vaikka yhtäaikaa, että se on minusta kyyneleen arvoista. Nykyään monet ihmiset eivät tiedosta sisäistä puoltaan juuri lainkaan, vaan he jopa saattavat hukuttaa sen tahtomattaan tai huomaamattaan. Ihmiset tiedostavat lähinnä ulkoisen puolensa. Ulkoisen, josta loukkaannutaan tai vielä pahempaa, jos ollaan eri mieltä siitä... tai siis niistä. Ulkoisia puolia ovat ihmisen keho, hänen tekonsa ja kaikki sellainen miten hän ilmenee ulospäin sisältään tätä maailmaa kohti. Tai siis ilmentää itseään. Maailma ei ole kolmiulotteinen, vaan vähintään neliulotteinen, sillä ihminen on oma itsensä sisällänsä, vaikka olisi hiljaa eikä tekisi mitään.

Jätän tämän tekstin tällä hetkellä tähän nyt. Ehkä joskus palaan näihin ajatuksiin ja työstän tämän tekstin järkevämmäksi itselleni, mutta nyt saa jäädä tähän. En aio keskustella tästä asiasta enempää täällä mediassa kenenkään kanssa. Ei kiinnosta. Ihmiset vituttavat minua, mutta myös ihastuttavat. Joten haistakaa ihanasti paska.

Hyvää yötä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä