http://www.kauppalehti.fi/etusivu/laakari kreikan ahdingosta en pysty kuvailemaan/201210290567
Kauppalehdessä oli karmea kertomus Kreikan tilanteesta ja alkoi surettamaan sitä lueskellessa. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät oikein kiinnosta ihmisiä, korkeintaan vaalien alla. Kai se on hyvä merkki, jos ihmisillä on hyvä olla, eivät he vaivaudu valittamaan. Valittamista paheksutaan ja ihmetellään, ettei olla kiitollisia vaikka hyvin menee. Mutta sitten kun asiat ovat jo pielessä, on myöhäistä valittaa. Minusta Suomessa on siinä mielessä hyvänlaatuista hapannaamaisuutta, täällä kun valitetaan asioista enemmän kuin muualla omien luulojeni mukaan, eihän tuo järjestelmä itsekseen pysy kasassa vaan kaikenlaista panosta se vaatii, sitä että välitetään virheiden korjaamisesta ihan periaatetasolla, ilmankin sellaista uhkaa että niistä suoraan ongelmia seuraisi.
On hieman itsekästä miettiä: Voiko Suomen käydä samoin kuin Kreikan? Sehän on sellaista ajattelua ettei välitä, kunhan vain omasta navasta on huoli. Mutta asioihin kuitenkin vaikutetaan paikallisesti, kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa, ja ennen kaikkea myös omilla teoillaan, ja siinä mielessä sopii tarkastella asiaa paikallisesti. Kysymys on kuitenkin aiheellinen.
Suomella on reippaasti velkaa, paljon enemmän kuin valtion vuosittainen budjetti on. Velkamittari raksuttanee kohta sadassa miljardissa eurossa, kun vuosittainen budjetti on viiden kymmenen miljardin tietämillä. Yksinkertaistaen, valtion rahat eivät riitä maan pyörittämiseen, vaan otetaan velkaa. Minusta se on eräänlainen epäonnistuminen. Silloin kun velkaa otetaan jonain yksittäisenä huonona vuotena, ja maksetaan se takaisin seuraavana, minusta velan otto on vastuullista. Mutta nyt asiaa vaikuttanee hoidettavan siihen tyyliin, että vakeina aikoina otetaan paljon velkaa, hyvinä vähän. Tämä on minusta ensimmäinen selkeä ongelma siinä tavassa, jolla valtiota hoidetaan, jos valtiota olisi hoidettu hyvin, ei tilanne olisi tällainen. Tai ainakin minun mielestäni se on hyvä mittari, liekö joku taloudesta paremmin ymmärtävä toista mieltä?
TE -toimisto ei oikein vaikuta toimivan. Kun työkkäriin menee kyselemään töitä, ei sieltä töitä saa. Voisi ajatella, että jos laitos hoitaisi hommansa vastuualueellaan hyvin, voisi kuvitella että halukkaalle olisi työtä tarjolla, eikä olisi yksityisiä henkilöstön vuokraus firmoja, joiden toimenkuva on käytännössä täysin päällekäinen julkisen sektorin järjestämän palvelun kanssa.
Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto ilmeisesti ovat molemmat rinnakkain, varmaankin syynä on raha. Lääkärit haluavat paremmat palkat, paremmat työehdot, ja yksityiset firmat haluavat voittoa, rahaa, siitä että tutkivat potilaita ja hoitavat heitä. Nämä työntekijät ja työtunnit ovat luonnollisesti pois julkisen terveydenhuollon piiristä. Näiden kahden hoitomuodon rinnakkaiselo on ongelmallista, koska näyttää siltä, että kun toisella menee hyvin, täytyy toisella mennä huonommin. Kukapa maksaisi yksityisestä terveydenhuollosta omasta lompakostaan, jos julkinen terveydenhuolto pystyisi samaan? Minusta tämä on suorastaan erittäin monimutkainen ja abstrakti ongelma - Miten tällaisen ongelman voi ratkaista? Onko se oikeasti edes ongelma? Miettiikö kukaan tällaista kysymystä? Minusta tuntuu että tällaiset suuret ja vaikeat ongelmat, ovat sellaisia asioita, joita päättäjiemme pitäisi ratkaista.
Vanhainkodeissa voi olla todella surkeat oltavat, ja näissä käsitykseni mukaan ilmenee sellaista lääkehoitoa, joka lyhentää potilaiden ikää, heikentää heidän sielunelämäänsä, mutta tekee hoidosta halvempaa, pitää potilaat säyseinä ja seimissänsä. Tietysti siitä tulee vielä lasku lääkeyhtiöltä, koska näistähän otetaan voittoa. Ei varmasti mitään helppoa ratkaisua ole olemassakaan, mutta ainakin on ongelma, jonkinlainen eettinen epäkohta. Mutta mitä asialle voisi tehdä? Vai kuvittelenko vain, että asialle tarvitsee tehdä jotain? Minä vaan en tiedä.
Ihmisten ongelmat ovat tietyllä tavalla sosiaalisia. Maailma on liian suuri että ongelmia voisi ratkaista vain keskustelemalla naapurin kanssa, tai soittamalla kaverille. Ihmisiä on niin paljon, ettei yleensä voi edes henkilökohtaisesti tuntea niitä ihmisiä, jotka yhteisistä säännöistä päättävät, koska yhteisömme on niin suuri. Ei eletä 100 hengen heimoissa, jossa kaikki tuntevat toisensa. Sääntöjäkin niin paljon, ettei niitä kaikkia kukaan osaa, edes lakimieheltä ja jos häneltä niistä kysyy, se maksaa monta euroa per minuutti. Tällaiset sosiaaliset ongelmat ja niiden ratkaisut käsittävät sellaisia kysymyksiä kuten: Miten ihmiset keskenään toimivat? Minkälaiset yhteisölliset säännöt ohjaavat ihmisten toimintaa? Miten ajatukset ja ideat liikkuvat ihmisiltä toisille? Mikä saa ihmiset liikkeelle? Mistä ihmiset kiinnostuvat? Mistä tietää miten asioiden pitäisi muuttua? Miten asiat edes voivat muuttua?
Kauppalehdessä oli karmea kertomus Kreikan tilanteesta ja alkoi surettamaan sitä lueskellessa. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät oikein kiinnosta ihmisiä, korkeintaan vaalien alla. Kai se on hyvä merkki, jos ihmisillä on hyvä olla, eivät he vaivaudu valittamaan. Valittamista paheksutaan ja ihmetellään, ettei olla kiitollisia vaikka hyvin menee. Mutta sitten kun asiat ovat jo pielessä, on myöhäistä valittaa. Minusta Suomessa on siinä mielessä hyvänlaatuista hapannaamaisuutta, täällä kun valitetaan asioista enemmän kuin muualla omien luulojeni mukaan, eihän tuo järjestelmä itsekseen pysy kasassa vaan kaikenlaista panosta se vaatii, sitä että välitetään virheiden korjaamisesta ihan periaatetasolla, ilmankin sellaista uhkaa että niistä suoraan ongelmia seuraisi.
On hieman itsekästä miettiä: Voiko Suomen käydä samoin kuin Kreikan? Sehän on sellaista ajattelua ettei välitä, kunhan vain omasta navasta on huoli. Mutta asioihin kuitenkin vaikutetaan paikallisesti, kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa, ja ennen kaikkea myös omilla teoillaan, ja siinä mielessä sopii tarkastella asiaa paikallisesti. Kysymys on kuitenkin aiheellinen.
Suomella on reippaasti velkaa, paljon enemmän kuin valtion vuosittainen budjetti on. Velkamittari raksuttanee kohta sadassa miljardissa eurossa, kun vuosittainen budjetti on viiden kymmenen miljardin tietämillä. Yksinkertaistaen, valtion rahat eivät riitä maan pyörittämiseen, vaan otetaan velkaa. Minusta se on eräänlainen epäonnistuminen. Silloin kun velkaa otetaan jonain yksittäisenä huonona vuotena, ja maksetaan se takaisin seuraavana, minusta velan otto on vastuullista. Mutta nyt asiaa vaikuttanee hoidettavan siihen tyyliin, että vakeina aikoina otetaan paljon velkaa, hyvinä vähän. Tämä on minusta ensimmäinen selkeä ongelma siinä tavassa, jolla valtiota hoidetaan, jos valtiota olisi hoidettu hyvin, ei tilanne olisi tällainen. Tai ainakin minun mielestäni se on hyvä mittari, liekö joku taloudesta paremmin ymmärtävä toista mieltä?
TE -toimisto ei oikein vaikuta toimivan. Kun työkkäriin menee kyselemään töitä, ei sieltä töitä saa. Voisi ajatella, että jos laitos hoitaisi hommansa vastuualueellaan hyvin, voisi kuvitella että halukkaalle olisi työtä tarjolla, eikä olisi yksityisiä henkilöstön vuokraus firmoja, joiden toimenkuva on käytännössä täysin päällekäinen julkisen sektorin järjestämän palvelun kanssa.
Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto ilmeisesti ovat molemmat rinnakkain, varmaankin syynä on raha. Lääkärit haluavat paremmat palkat, paremmat työehdot, ja yksityiset firmat haluavat voittoa, rahaa, siitä että tutkivat potilaita ja hoitavat heitä. Nämä työntekijät ja työtunnit ovat luonnollisesti pois julkisen terveydenhuollon piiristä. Näiden kahden hoitomuodon rinnakkaiselo on ongelmallista, koska näyttää siltä, että kun toisella menee hyvin, täytyy toisella mennä huonommin. Kukapa maksaisi yksityisestä terveydenhuollosta omasta lompakostaan, jos julkinen terveydenhuolto pystyisi samaan? Minusta tämä on suorastaan erittäin monimutkainen ja abstrakti ongelma - Miten tällaisen ongelman voi ratkaista? Onko se oikeasti edes ongelma? Miettiikö kukaan tällaista kysymystä? Minusta tuntuu että tällaiset suuret ja vaikeat ongelmat, ovat sellaisia asioita, joita päättäjiemme pitäisi ratkaista.
Vanhainkodeissa voi olla todella surkeat oltavat, ja näissä käsitykseni mukaan ilmenee sellaista lääkehoitoa, joka lyhentää potilaiden ikää, heikentää heidän sielunelämäänsä, mutta tekee hoidosta halvempaa, pitää potilaat säyseinä ja seimissänsä. Tietysti siitä tulee vielä lasku lääkeyhtiöltä, koska näistähän otetaan voittoa. Ei varmasti mitään helppoa ratkaisua ole olemassakaan, mutta ainakin on ongelma, jonkinlainen eettinen epäkohta. Mutta mitä asialle voisi tehdä? Vai kuvittelenko vain, että asialle tarvitsee tehdä jotain? Minä vaan en tiedä.
Ihmisten ongelmat ovat tietyllä tavalla sosiaalisia. Maailma on liian suuri että ongelmia voisi ratkaista vain keskustelemalla naapurin kanssa, tai soittamalla kaverille. Ihmisiä on niin paljon, ettei yleensä voi edes henkilökohtaisesti tuntea niitä ihmisiä, jotka yhteisistä säännöistä päättävät, koska yhteisömme on niin suuri. Ei eletä 100 hengen heimoissa, jossa kaikki tuntevat toisensa. Sääntöjäkin niin paljon, ettei niitä kaikkia kukaan osaa, edes lakimieheltä ja jos häneltä niistä kysyy, se maksaa monta euroa per minuutti. Tällaiset sosiaaliset ongelmat ja niiden ratkaisut käsittävät sellaisia kysymyksiä kuten: Miten ihmiset keskenään toimivat? Minkälaiset yhteisölliset säännöt ohjaavat ihmisten toimintaa? Miten ajatukset ja ideat liikkuvat ihmisiltä toisille? Mikä saa ihmiset liikkeelle? Mistä ihmiset kiinnostuvat? Mistä tietää miten asioiden pitäisi muuttua? Miten asiat edes voivat muuttua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uurnalle käy äänestäjän tie.
Aloituksen teemaa myötäillen, mikähän lienee Suomessa yhteiskuntakriittisin puolue? Persut varmaankin. Itse en ajatellut kuitenkaan heitä äänestää.
Ja UUMALLE (lompsalle) käy poliitikon tie!
Niinhän sitä LUULISI, että vaikeina aikoina velkaa otettaisiin paljon, ja hyvinä vähän! MUTTA! Kokoomus nousi valtaan HYVINÄ aikoina, jolloin valtion budjettikin oli vielä ylijäämäinen, mutta SILTI ottivat velkaa! (lähinnä siinä vaiheessa ilmeisesti kattamaan massiivisten veronalennustensa paikkaaman reiän valtiontaludessa?)
Yhdysvaltain pankkien kaatumisista aiheutunut mini-lamakin vaikutti vasta 2008 loppupuolella, ja Suomeen tod. näk. vasta vähän myöhemmin viiveellä.
Suomi oli vielä 2007 menossa oikein hyvään suuntaan. (Kuten tästä ilmenee)
http://velkakello.fi/
Velkakäppyrä oli 90-luvun jäljiltä vuosi vuodelta menossa ihan kivaa vauhtia alaspäin, mutta SITTEN! :/ Koksut pääs sohlaaman ja kappas miten kävi! :/ Ja vero vaan jaksoivat vuosi vuodelta alentaa vaikka talous näytti tolta! :/ ... TODELLA vastuullista indeed! :/ Ja nyt ollaan sitten matkalla Kreikan avaamia latuja! ei MITÄÄN järkeä tässä talouspolitiikassa!
Koska! Vaikkei Suomi tukisi YHTÄKÄÄN PIIGS-maata, niin ne ei SIIHEN kaadu! Suomen osuus on kaikista niiden auttamisista ehkä 1 %, jos sitäkään?!? Joten muut Euro-maat pitää ne KUMMASTI pinnalla!
MUTTA! Euromaiden tukeminen voi kyllä kaataa SUOMEN!