Joudun autokolariin noin vuosi sitten. Kuskimme lähti ohittamaan sateisella ja mutkaisella tiellä reilua ylinopeutta ajaen (poliisit arvoivat vauhdin 100-120km/h) kunnes auto ei sitten pysynytkään hallinnassa vaan törmäsimme puuhun jonka kautta katutolppaan.
Kukaan meistä viidestä ei kuollut,, minä ja toinen takapenkillä istuva kaverini jouduimme sairaalaan. Selvisin ilman sen kummempia vammoja, pieniä sisäisiäverenvuotoja lukuunottamatta.
Ja nyt vuosi kulunut ja ainut kenen kyydissä uskallan olla, on minä itse. En voi antaa kenenkään muun ajaa autolla koska pelkään niin paljon ja välillä itsekkin ajaessani jos sattuu jokin "vaaratilanne" auto ajaa liian läheltä ym. saan paniikkikohtauksen. Pelkään että joskus yksin ajaessani saan sen ja mitä sitten teen?
Kukaan meistä viidestä ei kuollut,, minä ja toinen takapenkillä istuva kaverini jouduimme sairaalaan. Selvisin ilman sen kummempia vammoja, pieniä sisäisiäverenvuotoja lukuunottamatta.
Ja nyt vuosi kulunut ja ainut kenen kyydissä uskallan olla, on minä itse. En voi antaa kenenkään muun ajaa autolla koska pelkään niin paljon ja välillä itsekkin ajaessani jos sattuu jokin "vaaratilanne" auto ajaa liian läheltä ym. saan paniikkikohtauksen. Pelkään että joskus yksin ajaessani saan sen ja mitä sitten teen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäskö pysyä pois ratista, aiheutat hohtauksillasi ja tekemisilläsi itse sen kolarin...
Kokeile hypnoositerapiaa pelkotilojen hallitsemiseen. Parilla-kolmella terapiakäynnillä saat todennäköisesti avun että pystyt hallitsemaan itsesi ettei paniikki aiheuta ongelmia.
mielelläni olisin ajamatta, mutta se ei oikein ole mahdollista tässä elämän vaiheessa. Ja voin vannoa, että turvallisempi kuski olen kuin moni muu, osaan tunnistaa sentään ongelmani ja pysähtyä tienreunaan rauhoittumaan.
Tiedän yhden tapauksen joka pystyi jatkamaan autokoulua vasta kolmen vuoden päästä kolarista. Tosin se oli kuolonkolari jossa hänen hyvä ystävänsä menehtyi. Ei kai siinä mitään jos muitten kyytiin ei tartte nousta? Uskon että ajallaan olos helpottuu. Onhan se ihan normaalia että kestää aikansa ennenkuin pelko väistyy. Usko pois, kyllä se väistyy jossain vaiheessa. Tosin oon ollu aina sitä mieltä, että pieni terve pelko liikenteessä ei olis useammallekkaan yhtää huonompi juttu. Jos pelkotila iskee kesken ajon, eikun auto tien sivuun ja vedät happee niin kauan kuin tarviit, tietty varmistaen ettet ole kenenkään tiellä ja että sinut myös huomataan.
se pitäisi jokaisen sisäistää,ennen kuin koskee rattiin niin ei tarvis monen ihmisen surra lähiomaisiaan!
Ilmeisesti et saanut mitään jälkihoitoa, sitä tuskin kukaan edes kysyi sairaalassa?
Käy psykologin jutulla jossa saat purkaa tilanteen omaan tahtiisi.
Reaktiosi on aivan normaali ja siihen on apu saatavissa.
Juu en saanut mitään jälkihoitoa sairalaassa, mutta pelot alkoivatkin vasta noin puolivuotta kolarin jälkeen. Onneksi on nyt hyvä ja luotettava autokin alla, niin ei tarvitse sitäkin pelätä :)
Tärkeää on, että tiedostat ne syyt, jotka johtivat kertomaasi kolarointiin. Aika paljon jo kerrotkin aloituksessasi. Lukijana lisäoletuksena on, että kuljettaja oli tuolloin liian kokematon? Lisäksi häneltä puuttui uskallusta ajaa autoa "viispäällä" siten kuin osasi?
Melko pitkällä olet jo, jos et "lähde ohittamaan sateisella ja mutkaisella tiellä reilua ylinopeutta ajaen". Ei siinä kolarissa mitään yliluonnollista tapahtunut. Kun lisäksi tiedät omat taitosi, niin luota niihin. Nyt olet yhtä kokemusta rikkaampi kuin useimmat tämän palstan kirjoittajista, käytä se hyväksesi, kun vielä sait siihen mahdollisuuden.
Toisten kyytiin "joutuminen" on enemmänkin pelkoa siitä, että itse ei ole hallitsemassa ajoa. SIlloin pitää vaan luottaa siihen, että kuljettaja tekee parhaansa, ja useimmilla kuljettajilla itsetunto ja itsesuojeluvaisto ovat kunnossa, toisin kuin kolarin aiheuttaneella kuljettajalla.