EVM:n vivuttamissekoilussa

Perussuomalaiset huolissaan Suomen itsemääräämisoikeudesta EVM:n vivuttamissekoilussa

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä perustuslakivaliokunnassa on jättänyt eriävän mielipiteen koskien valtioneuvoston ja perustuslakivaliokunnan kantaa EVM:n vivuttamisen käyttöönoton mahdollistamisessa. Perussuomalaisten käsityksen mukaan valiokunnan enemmistön kanta ja etenkin valtioneuvoston kanta on liian epäselvä, eikä siinä kunnolla oteta huomioon eduskunnan aseman turvaamista. Perussuomalaiset ovat huolissaan Suomen suvereniteetista.

Viimeisimpien tietojen mukaan vivuttaminen saatetaan lisätä rahoitusapuvälineiden joukkoon ilman Suomen hyväksyntää, ja vivuttamista saatetaan sen jälkeen käyttää Suomen mahdollisesta vastustuksesta huolimatta ns. hätätilamenettelyssä, mikäli euroalueen olemassaolo on uhattuna. Käsite hätätilasta on todennäköisesti täysin poliittinen. Vivuttaminen kasvattaisi Suomen riskejä entisestään.

Perussuomalaisten mielestä EVM-valtiosopimuksen hyväksyminen olisi alun alkaenkin edellyttänyt eduskunnassa kahden kolmasosan määräenemmistöä yksinkertaisen enemmistön sijaan. Mitä pidemmälle Suomi on edennyt euron pelastamisprojektissa, sitä poikkeuksellisempia piirteitä asioiden käsittely myös perustuslakivaliokunnassa on saanut. Perussuomalaisten mielestä myös vivuttamisen käyttöönoton mahdollistamisesta tulisi päättää eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä, koska mielestämme asia edellyttää EVM-valtiosopimuksen muuttamista. Nyt on kuitenkin syntymässä tilanne, jossa Suomen eduskunta saatetaan käytännössä sivuuttaa asiassa kokonaan.

Kaikkein pahinta on se, että euro-päätöksiä veivataan jäsenmaiden toimesta jälkikäteen erilaisilla jälkikäteistulkinnoilla, ja lisäksi Suomessa valtioneuvoston toiminnassa monissa asioissa, kuten ERVV-sopimuksen sisällön ja EVM:n ”ensisijaisen velkojan” aseman selvittämisessä eduskunnalle niistä päätettäessä on ollut suuria vaikeuksia.

Euro-päätöksenteossa esiintyy nykyään kestämättömiä orwellilaisia argumentteja, joissa mm. annetaan ymmärtää, että asioista, jotka eivät ole sopimuksia tehtäessä neuvotteluissa esillä, täytyisi erikseen ilmaista kielteinen kanta, tai muuten näitä asioita ei voisi vastustaa jälkikäteen. Kyse on vähän samasta, että jos joku rakennuttaisi itselleen uuden talon ja se olisi piirustusten mukaan yksikerroksinen, niin lopulta rakennusfirma kuitenkin rakentaisi taloon toisen kerroksen ja sitten ilmaisisi tulevalle omistajalle, että hänen olisi erikseen pitänyt kieltää toisen kerroksen tekeminen taloon, mikäli olisi halunnut siitä yksikerroksisen.