Tässä 17-vuotias tyttö todella huolissaan sydämestään.
Alle 2 vuotta sitten sydämeni syke nousi yhtäkkiä 180,ja niin että koko kroppa tykytti sydämen tahtiin, enkä tehnyt mitään fyysistä liikuntaa mikä olisi tämän aiheuttanut. No, tämä kohtaus kesti noin 10 minuuttia ja loppui kuin seinään ja syke jatkui taas suht normaalisti. Sen jälkeen tehtiin ekg (sydänfilmi) jossa ei näkynyt mitään muuta kuin syke oli vielä hieman nopea.
Tässä nyt 3-4 viikkoa sitten sattui samanlainen kohtaus, menin selälleni makaamaan ja rauhottelin itseäni ja tämä kesti taas sen 10-15 minuuttia kun rauhoittui. Mutta sen jälkeen syke oli vielä 130:n yläpuolella ja alkoi tärisyttämään ja seuraavan yön vietin sairaalassa. Sielä annettiin nappia naamaan ja myöskään ekg:ssä ei mitään näkynyt.
Seuraava viikko tästä olo oli heikko ja syke siltikin vielä yli sadan.
Menin lääkärille, edelleenkään ei ekg:ssä eikä myöskään verikokeissa mitään poikkeavaa, mutta se määräsi onneksi kuitenkin lääkettä mikä alentaa verenpainetta ja samalla sykettä. Lääke on auttanut, mutta joudun ottamaan sen joka päivä.
Tuntuu hirvittävältä ajatella, että loppuelämäni napsin sitten sydänlääkkeitä näin nuoresta lähtien, kun ei edes tiedä syytä sydämen nopea lyöntisyyteen.
Myös sydämen muljahteluita on monesti, ellen ota kyseistä lääkettä, vaikka tiedänkin että muljahtelut yms. rytmihäiriöt ovat yleisiä ja usein vaarattomia.
Onko kellään tällaiseen mitään tietoa tai samanlaisia oireita ollut ?
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Alle 2 vuotta sitten sydämeni syke nousi yhtäkkiä 180,ja niin että koko kroppa tykytti sydämen tahtiin, enkä tehnyt mitään fyysistä liikuntaa mikä olisi tämän aiheuttanut. No, tämä kohtaus kesti noin 10 minuuttia ja loppui kuin seinään ja syke jatkui taas suht normaalisti. Sen jälkeen tehtiin ekg (sydänfilmi) jossa ei näkynyt mitään muuta kuin syke oli vielä hieman nopea.
Tässä nyt 3-4 viikkoa sitten sattui samanlainen kohtaus, menin selälleni makaamaan ja rauhottelin itseäni ja tämä kesti taas sen 10-15 minuuttia kun rauhoittui. Mutta sen jälkeen syke oli vielä 130:n yläpuolella ja alkoi tärisyttämään ja seuraavan yön vietin sairaalassa. Sielä annettiin nappia naamaan ja myöskään ekg:ssä ei mitään näkynyt.
Seuraava viikko tästä olo oli heikko ja syke siltikin vielä yli sadan.
Menin lääkärille, edelleenkään ei ekg:ssä eikä myöskään verikokeissa mitään poikkeavaa, mutta se määräsi onneksi kuitenkin lääkettä mikä alentaa verenpainetta ja samalla sykettä. Lääke on auttanut, mutta joudun ottamaan sen joka päivä.
Tuntuu hirvittävältä ajatella, että loppuelämäni napsin sitten sydänlääkkeitä näin nuoresta lähtien, kun ei edes tiedä syytä sydämen nopea lyöntisyyteen.
Myös sydämen muljahteluita on monesti, ellen ota kyseistä lääkettä, vaikka tiedänkin että muljahtelut yms. rytmihäiriöt ovat yleisiä ja usein vaarattomia.
Onko kellään tällaiseen mitään tietoa tai samanlaisia oireita ollut ?
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Tipunen!
Siulla saatta olla sama vain kuin mistä minä kärsin nuorena, jostain 5-vuotiaasta lähtien aina 23-vuoteen, eli PSVT tai SVT eli paroksysmaalinen supraventikulaarinen takykardia. Siinä pulssi nousee yhtäkkiä tosi tiheäksi, itsellä oli n. 250 kertaa minuutissa, kesto parista minuutista 12 tuntiin. Olo menee tosi huonoksi ja veltoksi, tuntuu kuin sydän puristuisi rinnasta pois. Kohtaus loppuu kuin seinään. Tämä ei näy ekg:ssa. Kyseessä on vaaraton juttu, jossa sydämessä on aivan kuin ylimääräinen sähköinen johtorata, johon pulssi joskus ohjautuu. Mm. uimari Jani Sievisellä ollut sama, ja hänelle tehtiin ablaatio joka auttoi. Kohtauksen voi saada itse loppumaan niin että puristaa nenän kiinni ja puhaltaa tiukasti suljettua suuta vasten. Konsteja on muitakin, esim. että kastaa kasvot yhtäkkiä jääkylmään veteen. Netistä löytyy vinkkejä. Toki levätä pitää kohtauksen aikana. Sairaalassa voivat myös kääntää rytmin, jos kestää kauan. Vaadi ihmeessä lähete sydänlääkärille.
Eijukalle:Rytmiä ei kyllä käännetä ennen kuin se on ns.pudonnut sinusrytmistä epämääräiseen tahtiin.silloin sinulla on eteisvärinä.stv ja eteisvärinä kaksi aivan eri asiaa.tiedän kun olen kokenut molemmat monesti.