eli kulttuurigeeni, josta Turun Yliopiston dosentti Matti Kamppinen, suomalainen uskontitieteilijä ja filosofi kirjoittaa mm näin:
"Me ihmiset olemme vain eräänlaisia ajatusten elatusalustoja, joista erilaiset meemit kilpailevat.
Voittajia ovat ne meemit, jotka pystyvät vaikuttamaan ajatteluumme ja toimintaamme.
Uskonnolliset ilmiöt ovat meemejä, jotka kilpailevat keskenään ja pyrkivät lisääntymään."
Siirryin ajatuksissani I.Kant'ista nykytieteen käsityksiin uskonnollisuudesta, ja paljon ajatuksia se herättääkin.
Nuo meemien alkuunpanijat ovat "näyillään" ja oivalluksillaan saaneet liikkelle voimakkaita replikoituvia (monistuvia) meemejä, joista pitkäaikaisemmat ovat ilmeisesti hyviä ja toimivia kulttuurisesti.
Sitä ei käy kieltäminen, etteikö uskonnollisuudessakin ole umpisokeutta ilman järjenkäyttöä, mutta siinäkin valikoituu, niinkuin politiikassakin, se mikä kullekin yksilölle sopii.
Kun kuitenkin aivoissamme on todettu tila meemeille, jättää poistettu uskonnollisuus (missä muodossa nyt kukin sen kokeekin) tyhjiön, jota ihmisen on vaikea kestää.
Niinköhän ihminen kysellessään elämänsä tarkoitusta, loi ja synnytti synnittömästi tuon voimakkaan Jumalameemin, suureen yksinäisyyteensä ja tarpeeseensa?
"Me ihmiset olemme vain eräänlaisia ajatusten elatusalustoja, joista erilaiset meemit kilpailevat.
Voittajia ovat ne meemit, jotka pystyvät vaikuttamaan ajatteluumme ja toimintaamme.
Uskonnolliset ilmiöt ovat meemejä, jotka kilpailevat keskenään ja pyrkivät lisääntymään."
Siirryin ajatuksissani I.Kant'ista nykytieteen käsityksiin uskonnollisuudesta, ja paljon ajatuksia se herättääkin.
Nuo meemien alkuunpanijat ovat "näyillään" ja oivalluksillaan saaneet liikkelle voimakkaita replikoituvia (monistuvia) meemejä, joista pitkäaikaisemmat ovat ilmeisesti hyviä ja toimivia kulttuurisesti.
Sitä ei käy kieltäminen, etteikö uskonnollisuudessakin ole umpisokeutta ilman järjenkäyttöä, mutta siinäkin valikoituu, niinkuin politiikassakin, se mikä kullekin yksilölle sopii.
Kun kuitenkin aivoissamme on todettu tila meemeille, jättää poistettu uskonnollisuus (missä muodossa nyt kukin sen kokeekin) tyhjiön, jota ihmisen on vaikea kestää.
Niinköhän ihminen kysellessään elämänsä tarkoitusta, loi ja synnytti synnittömästi tuon voimakkaan Jumalameemin, suureen yksinäisyyteensä ja tarpeeseensa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
meemi ?
Ei kukaan näistä viisaista välittänyt vastata sinulle yksinkertaisesti kysymykseesi.
"Meemit ovat ajatuksia ja ideoita, joita kopioimme aivoihimme ja levitämme niitä edelleen toisille. Meemi on informaatiota sisältävä replikaattori, joka käyttää viruksen tavoin hyväkseen biologista DNA:n rakentamaa koneistoa. Ne ovat kulttuurisidonnaisia ja voivat kadota kokonaan tai muuttua toiseksi kulttuureissa tapahtuvien toimintamallien seurauksena."
Tässä ketjussa on melkein yksinomaan käsitelty uskontomeemiä.
Ei mikään ole entisenlaista. Nykyään on vara valita lukemattomista uskonnoista ja jumalista mieleisensa tai olla valitsematta. Ja sekin etu on että aina voi vaihtaa jos paremman löytää.
Toista se oli silloin kun ei oltu vielä päästy tähän tietoyhteiskuntaan. Uskonto oli periytyvää. Meistä suurin osa sai luontaisetuna kristinuskon, jota itsekin omalle kohdalle tunnustan. "Minä uskon isään Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan ja...."
Se ei olekaan mikään tämän päivän uususkonto vaan juuret ovat tuhansien vuosien takaa.
Kahden tuhannen vuoden takaa, ei sen kauempaa.
Nyt onkin alettu merkitä eaa- ja jaa-merkinnöillä tuo gregoriaanisen kalenterin alkuajankohta.
varsinkin jälkimmäinen voi aiheuttaa sekaannusta.
Ennen olivat eKr. ja jKr.
Englannin kielessä BCE ja CE, jotka viittaavat ilmaisuun common era.
Mielenkiintoinen aihe, Texanell, varmaan myöhemmin kirjoitan lisää, mutta nyt pitää mennä jatkamaan töitä.
Iloista lauantaita!
:)
Niin ihan kirjaimellisesti 2000 vuotta koskee kristinuskoa totta, mutta jotenkin liitän siihen Vanhan testamentin pohjaksi, kun siellä jo on se sama Jumala kuin Uudessa testamentissa. Jeesuksen tulo messiaaksi on jo VT:n ennustuksissa.. Tätä taustaa vasten sanoin tuhansia vuosia.
ps. pitää minunkin mennä, koska ruokavieraita tulossa. Aihe kiinnostaa, juuri tuo kuinka uskonnollisuudella on paikka ihmisen tietoisuudessa / aivoissa.
Uskonnollisiin asioihin en yleensä ota kantaa palstalla.
Tieteen valossakin on hyvä tarkastella uskontoa, C.G. Jung'in käsitykseen olen aiemmin tutustunut ja siitä kirjoittanutkin, mutta tänään olen pihatalkoon emäntänä, enkä ehdi osallistua enempää.
Hoitokoira Bellakin on luonani viikonlopun! Palataan asiaan myöhemmin.
Tässä tämän päivän Suomessa toimiviakin tutkintaan!
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/
Kovin laajamerkityksinen on termi meemi, puhutaan myös kopioitujasta ja matkimisesta, kyse on oikeastaan hyvin itsestäänselvästä asiasta. Emme synny tyhjiöön ja aloita aina alusta, vaan taustalla on lukemattomien sukupolvien tieto, taito, tavat ja kokemukset. Synnyinpaikkamme maapallolla on ratkaiseva vieläkin, vaikka globaalistuminen on pitkällä. Ihmisten perustarpeet ovat samat aina ja kaikkialla, hengellisyys on yksi näistä.
Kristinuskon säilyminen on ollut tietysti tavallaan luontaisetu, äidinmaidossa imetty , mutta ei enää itsestäänselvyys perintönä isältä pojalle , kun kaikki arvot kyseenalaistetaan ja kilpailevaa sisältöä tulvii . Siinä uskonnon vahvuus juuri punnitaankin, kestääkö sen sanoma kaikkina aikoina. Kristinuskon ydinsanoma on lähimmäisenrakkaus ja anteeksianto, ja niillä on varmasti käyttöä tänään ja vielä huomennakin. Muistaakseni Irja Askola sanoi kerran : Jos minun uskoni Jumalaan horjuu, Jumala kuitenkin uskoo minuun.
Usko ei ole omassa varassamme.
Usko on lahja ja se aukeaa Jeesuksessa. Uskonto on eri asia. Sokeutta usko ei ole, eikä se vähennä järjen käyttöä, vaikka järkeen ei perustukaan.
Meille on annettu vapaa tahto. Valinnastamme riippuu lopullinen osoitteemme. Tieto yksin ei riitä, on oltava se sydämen usko, uskoa lapsen lailla. Lapsi luottaa vanhempiinsa, niin uskovakin uskon alkajaan, Jeesukseen. Raamatussa on kaikki ohjeet ja lupaukset, kiellotkin. Toinen uskoo ne, toinen ei.
Kotoa uskoni ei tullut, vaan työkaverin kautta. En silti koskaan Jumalaa kieltänytkään. Pyysin rukoilemaan puolestani ja siitä se lähti. Kysyttiin, uskonko Jeesukseen Jumalan poikana, nyökkäsin ja he julistivat kaikki syntini anteeksi. Se kokous oli perheessä. Raamattu alkoi kiinnostamaan ja luin sitä aina vapailla ollessa. Muutakin asiaan liittyvää luin paljon. Sain vahvan pohjan, mitä erilaiset suunnat eivät heiluta.
Tittelit eivät pelasta eikä mikään maallinen. Hyvältä kuulostaa, kun edes jossakin pohditaan todella tärkeitä asioita.
Yhteisöllisyys lienee suurimpia tarpeita meissä, yhdessä laulaminen, yhdessäoleminen, siitä ihminen pitää, sitä hakee.
Kaiken uskonnollisuudenkin suurin motiivi on yhteisöllisyys.
pitivät jumalia ja palvoivat niitä, aina on ollut uskomista johonkin ihmistä suurempiin voimiin ja palvonta sekä uhrauspaikkoja rakennettu. Kristunuskon Jumala on Persoona joka on ilmoittanut tahtonsa, siksi se on selkeä uskonto eikä häily ihmisten pelkojen ja toiveitten mukaan.
Jumalakin uskoo meihin, tuo on hyvin sanottu.
Tavoitteena kasvatuksessakin on aina ollut onnellinen ihminen. Ihmissuku on aina tavoitellut onnellisuutta.
Hyvät ohjeet antoi kreikkalainen filosofi Aristoteles jo satoja vuosia (eli yli 300 vuotta) ennen Jeesuksen syntymää.
Helsinkiläinen pappi Antti Kylliäinen
sanoo: "Hyveet nousevat järjestä!" ja neuvoo: "Kannattaa luottaa ihmisen omaan järkeen. Onhan se saatu Jumalalta!"
Uudessa kirjassaan "Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen" hän sanoo, että oma luonne ja temperamentti vaikuttavat siihen, mitkä hyveet ihmisessä pääsevät kukoistamaan. Jos on saanut kärsimättömän luonteen, itseään voi yrittää kasvattaa kärsivällisyyteen. Lisäksi tarvitaan käytännön järkeä.
Aristoteles on tulossa muotiin. Antti Kylliäinen ei ole aivan ensimmäinen, joka on kaivanut hyveet esiin historian hämärästä työelämää varten. Britti Alexandre Havard julkaisi hyvejohtamiseen liittyvän teoksen viisi vuotta sitten. Kummatkin pyrkivät yhdistämään klassiset hyveet nykypäivän johtajuuteen, mutta Kylliäinen laajentaa hyveiden sovelluksen sekä yhteisöihin että yksilön elämään.
Kylliäinen käy Aristoteleen hyveet läpi ensin yleisellä tasolla ja esittelee kaikki 12 hyvettä. Sitten hän poimii niistä työyhteisölle tärkeät hyveet, johtajan työssä välttämättömät hyveet ja yksilölle merkittävät hyveet.
– Hyveiden harjoittaminen ja niihin pyrkiminen on palkitsevaa siksi, että monet hyveet toimivat kaikilla elämän alueilla ja tekevät elämästä mielekkäämpää.
Vaikka monet hyveet, kuten kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, rauhallisuus ja seurallisuus, ovat toimivia kaikilla elämänalueilla, toiset hyveet painottuvat selvemmin yhteisöiden toimivuuden varmistajiksi tai yksilön omiksi hyveiksi.
Reiluus, hyväntahtoisuus, suvaitsevaisuus ovat tärkeitä yhteisöissä, koska ne tukevat työpaikan toimivuutta. Yksilön hyveistä sinnikkyys, innostuvuus, kekseliäisyys ja myönteisyys tekevät harjoittajistaan erityisen hyviä työntekijöitä.
Vanhempain esimerkki ja kasvatus ihmistä oikeaan ohjaavat.
Kyllä nämä ihmisen hyveet ja moraali ovat ihmisessä itsessään olleet ikiaikaisesti, ei niitä kirjasta ihmiseen laiteta.
Lähde: Kirkko&kaupunki
Hyvä aihe, vilkaisin vaan, kun tupaantuliaisvieraat ovat lähteneet. Tuli vain pikaisesti mieleeni, että ihminen tarvitsee henkistä ja hengellistäkin ravintoa alkaakseen kasvaa ja kehittyä kenties enemmän ymmärtäväksi.
Tiedolla ja järjellä ei minusta tällä asialla ole suurtakaan merkitystä. Pitää funtsia nyt yön unissa.
Ehkäpä aamu tuo taas tullessaan enemmän inspiratsioonia.
- Kiitos! - Minustakin hyvin järkeenkäypiä asioita!
Siellä on ilmoitettu lähde, jos haluat lukea suoraan sieltä.
Aristoteleen ajatukset ovat lainattu häneltä tietenkin, samoin niiden kahden kirjoittajan, jotka ovat siinä mukana.
Mutta kaikki ei ole lainattua, vaan alussa, väleissä ja lopussa on omia päätelmiäni.
Kun länsimainen tiede yhä tänäkin päivänä pohjautuu Aristoteleen ajatuksiin, joutuu kirjatietoon perustamaan sanottavansa.
Kun tieteelliseltä kannalta uskontoa miettii,olisi tosi väärin pelkkiä omia ajatuksiaan silloin esittää.
Metafysiikka käsittelee Aristoteleen, (joka oli Platonin oppilas) tuotannossa juuri kysymyksiä Jumalan olemassaolosta.
Uskonnon psykologiassa on esitetty, että ihmisen psykologiset tarpeet ovat johtaneet aikanaan Jumal'uskon syntyyn.
On myös todettu ihmisten mieleterveyden olleen vahvoilla, juuri etsivinä ja kyselevinä olioina.
En tarkoita tässä mitään huuhaa ilmiöitä, joita riittää myös uskonnoissa, vaan rehellistä etsintää, enemmänkin omaa sisäistä orientoitumista, niihin kaikkiin uskomuksiin, joita aikojen saatossa on mieliimme tuotu.
Silloin tarvitsemme näiden suurten, hyväksi havaittujen totuuden etsijöiden näkökantoja oppaaksemme.
Harvoin on ketju näistä aiheista saanut olla näinkin vapaana kiihkomielisistä ilmaisuista, mikä on ilahduttava huomio!
Korostaisin mielelläni sitä, että Luoja loi ihmisen kokonaisuudeksi, järki ja tunteet, kaikki aistit tunto- , näkö-, kuulo- , maku- ja hajuaísti ovat kaikki aina läsnä, eikä mitään saisi sulkea pois.
Luulen, että joustan välillä, kun innostun, järki joutuu taaermmaksi, mutta sekin on aina läsnä, samoin kuin ihmisen kaikki eri puolet herkästi ja harkitsevasti.
Näin ainakin hyvässä tapauksessa.
Ja ajattelu, kyky eläytyä suurten ajattelijoiden teksteihin.
On etuoikeus saada tehdä se.
:)
Tuolla ylempänä kirjoitit Satu* hyveistä ja moraalista, että ne ovat ihmisessä itsessään. Näinhän me sen koemme.
Siihen sopiikin Immanuel Kantin toteamus hautakivessään kaiverrettuna Kalingraadissa:
"Kaksi asiaa täyttää mieleni yhä kasvavalla kunnioituksella ja hämmästyksellä - tähdet yläpuolellani ja moraalin laki sisimmässäni!"
Voiko sen universaalimmin sanoa, maailmankaikkeutta katsellessaan?
Avoimin aistein, tunteiden väriskaalassa ja järjen valossa
sekä moraalin laki sisimmässään ihmisolento on sitä, miksi Luoja hanet tarkoitti.
Silloin lähimmäiset koetaan herkimmin, eletään ja autetaan elämään, eläydytään muidenkin maailmaan, katsellaan heidänkin silmin tätä maailmaa, elämää.
ihmistä neuvotaankin kasvamaan juuri noissa asioissa, mitkä jo Aristoteleen hyveissä luetellaan.
Hyvän ihmisen kuva tarkentuu niiden yhteisvaikutuksessa, ja ihminen itsekin voi silloin parhaiten.
>>Kirkko on ryöstänyt suomalaisia jo tuhat vuotta!
- Sitä ennen meillä oli uskonto,
joka ei ryöstänyt ketään. Uskoimme Luoja lumalaan, elimme rauhassa täällä järviemme ja jokiemme rantamilla kalastaen, metsästäen, rakentaen takojamme, maatamme viljellen.
Tuo kristinusko ryöstää myös mielenterveyttämme.
Kun Ruotsi hyökkäsi Someen "uskonsodalla" kolme perättäistä kertaa vv. 1155 - 1323, niin ihmisoikeuksista ei vielä tiedetty mitään.
Meille saatettiin tehdä ihan mitä vain.
Ei ollut fyysisen koskekattomuuden suojaa, voitiin raiskata mennen tullen, tappaa, polttaa roviolla elävältä,
ei ollut uskonnon vapautta kuten nykyisin on.
Mielisairaalat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat lapsesta asti rukoilleet ja rukoilevat yhä Jeesusta Kristusta Vapahtajaa Armahtamaan heidät suuresta veriruskeasta syntiyydestään.
Heille on pienestä pitäen syötetty uskontoa turvana. Mikäs turva se on? Toden paikan tullen. Ei mikään.
Pelkkää taikauskoa, jota on tappaen ja verta vuodattaen meidän kansamme pakotettu uskomaan. Jos et usko niin joudut elävänä roviolla poltettavaksi!!
Miksi ihmeessä emme lakkaa jo toistamasta tuota jankutusta?
Kysyit:
"Miksi ihmeessä emme lakkaa jo toistamasta tuota jankutusta?"
ja jatkoit:
" Ehkä siksi, että ajattelemme, että näin on aina ollut.
Mutta vain viime tuhatluku suomalaisten 10 tuhannesta vuodesta Suomenniemellä on ollut tätä kristinuskoa,
sodalla tänne pakotettua."
MUTTA:
Vaihteluakin siihen samaan on nyt saatu: MURTEELLA sama!
Eipä ollut Kant´ia, ei Aristotelestakaan kahden viimeisimmän yön unissain järkilogiikkoineen, vaan toissayönä useampia ihan tuntemattomia miehiä ja viime yönä komisario Japp Hercule Poirot´in sarjasta.
Symbolienhan muodossa useimmiten unemme näyttäytyvät, ei minulle vielä oikein vielä ratkenneet nuo unet. On se jännää tää unennäkö, outoja ihmisiä, tuntemattomia kaupunkeja unissamme on, mistä ne tulevat. Muistan kyllä, aika harvinaista se on, parin miehen ulkonäöltään ja Japp´in tietysti.
Oiskohan Jungilla sormensa pelissä ollut, kun tex vilaukselta hänet mainitsit, hänhän suurimpia unitutkijoita Freudin ohella..
Viime yön unessa olin jossain pikku toimistossa töissä Jappin alaisena, hän siis konttorin päällikkö. Loppuosassa unta Japp alkoi ehdotella näitä hommeleita....you know....ja että hän maksaa kyllä 1000 euroa. No, olihan siinä kaikenlaista vipinää, mut Japp osoittautui aika nahjukseksi, jäi se tonni hankkimatta. Aatelkaas, kun olisin tässä aamulla herännyt setelipinkka tyynyn vieressä.
Sen verran kuitenkin otsikon aiheesta, meemeistä en ole ennen kuullutkaan ja aika epämääräiseksi jäi ymmärrykseni muutenkin, mistä oli kyse.
Olen kyllä aikoinaan filosofini lukenut, ja vuosien mittaan omassa käsityksessäni heidän aatteistaan muodostunut omia sovellutuksiani. Kant´in velvollisuus- ja järkikäsitteitä en ole koskaan jotenkin omikseni omannut. Jonkin kategorisen imperatiivin muistan, liittyikö ns. säntillisyyteen, joka lienee hiukan kaukana minusta. Järkeäkin jotenkin vieroksun muutenkin ohjeena elämässä.
Mutta kyllästyin sen Japp´in vokotteluihin, ei ryhtynyt tuumasta toimeen, joten tähän tulin kirjoittelemaan ja jätin hänet kylmästi kuin nallin kalliolle !!!
Meemikö? Sanalla tarkoitettaneen ihmisen kopioimalla opittuja tietoja. Lapsetkin oppivat, tosin myös muut kädelliset, katsoessaan toisten tekemistä.
https://www.google.fi/search?q=meemi&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a
että jokin ihan lukemisenarvoinen viesti sisältyy ketjuun.
panoksesi aiheeseen, niin nähdään onko lukemisen atvoinen !!! Kaikki ovat minun mielestäni lukemisen arvoisia !!
sinäkin, "lisää oma", tehdä!
Lokaakuun 31. armon vuonna 1517 Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Mikä radikaali temppu, mistä alkoi uskonpuhdistus ja
kirkon satavuotinen sota.
Historian valossa sopii tarkastella nykypäivääkin.
Niitä meemejä taitaa olla kaikki mitä jatkamme opittuamme. Kakkuresptit,virrenveisuut ja äiren neuvot.Nehän vallan helpottaa elämää, mikäli käsitän.
Mutta ei ne omaleimaisii olekaan,vaan helppoja.
sentään tarkoitettu.
Eipä vastaanota nyt kirjautumista, omaa meemiäni tämä vastaanottokeskus.
No juu. Nyt vilkaisin "tiedonjaossani" Wikipediaa tästä meemiasiasta, kun monesta asiasta tehdään turhan monimutkainen tieteellisesti tutkittuna. Asiathan pitäisi subjektiivisesti itse ymmärtää, ei riitä monimutkainen selostus.
Kaipa yksinkertaisin meemin ymmärtäminen on sitä, että meihin tarttuvat helpoiten sellaiset meemit, joihin meillä on perintötekijöittemme mukaan synnynnäinen taipumus ja kiinnostuksen tarve. No, olihan kyllä Kekkonenkin aika suurmies, vaikkei kovin näkyviä meemejä kotoaan ehkä saanutkaan.
En minäkään mitä tahansa edellisiltä sukupolvilta ole "kopioinut", vain vahvimpia ja kenties jonkin piilevänkin geenin.
Sanoisin vielä, että mitä vähemmän ihmismielellä on omintakeisempaan ajatteluun kyvyllisyyttä, sitä vähemmän häneen tarttuvat kaikenlaiset meemit, kopioinnit. Helposti vähemmän subjektiivista ajattelukykyä omaava ihminen toistaa jo keksittyjä, oivallettuja asioita, ei siis itse tuota omintakeista ajattelua.
Yhen esimerkin vois ihan lähihistoriasta manita.....vaikkapa Timo Soini-meemi.
Samoin kuin tuolla edellä olevassa tekstissä mainittu jumalmeemi alistetun ihmismielen tarpeeseen, näköjään aika monelle Suomenmaassa.