...Olen pettänyt itseni, itselleni valehdellut,
ja kaikkiin niihin uskonut! Järkeni sydämelle
valehteli. Ikävää että tajusin sen liian
myöhään... Ikävää että särjin oman sydämeni
lisäksi Sinunkin. Pyydän anteeksi Sinulta ja
järkeni saakoot siitä rangaistuksen. Ilman
sydäntä en saa ajatuksiini kauniita unelmia,
joilla järkeni elää. Tuomittu on hän sydämeni
kanssa elämään kurjissa kuvissa, realistisessa
maailmassa. Anna anteeksi että vasta tänään
tajusin rakastavani sinua... liian myöhään...
Mutta kyllä, minä rakastan Sinua.
ja kaikkiin niihin uskonut! Järkeni sydämelle
valehteli. Ikävää että tajusin sen liian
myöhään... Ikävää että särjin oman sydämeni
lisäksi Sinunkin. Pyydän anteeksi Sinulta ja
järkeni saakoot siitä rangaistuksen. Ilman
sydäntä en saa ajatuksiini kauniita unelmia,
joilla järkeni elää. Tuomittu on hän sydämeni
kanssa elämään kurjissa kuvissa, realistisessa
maailmassa. Anna anteeksi että vasta tänään
tajusin rakastavani sinua... liian myöhään...
Mutta kyllä, minä rakastan Sinua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olekaan liian myöhäistä,,,
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Asiat voivat
vielä järjestyä kun otat itseäsI niskasta kiinni
ja pistät tuulemaan! Vain tekemällä saat jotain
aikaan! KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ!!!! MUISTA
SE!
Kiitos vain teille. En tiedä mitä teen, taidan
odottaa uutta laivaa täällä laiturilla. Vanha kun
upposi kuin Titanic... hmmmm... oikeastaan ei,
emme päässeet edes matkalle. Se upposi kuin Wasa
laiva satamaan... Totta se on parempi myöhään
kuin ei milloinkaan, mutta en viitsi puukkoa
kiertää hänen haavassaan, enkä kyllä kauheasti
suolaa omaan haavaan halua kaataa. En voi hänelle
vain todeta, että rakkaudesta se hevonenkin
potkii, koska en voi edes pyytää anteeksi antoa.
En voi pyyttää luottoa minuun, minä en ainakaan
luottaisi, joten aika parntaneen nämäkin haavat.
Tämä ei voinut olla se minun oikeani, koska elämä
veti meidät tälläiseen myrskyyn. Molempien
rakkaus odottaa tuolla jossain, tai toivon
einakin että hänen odottaa ihan kulman takana...
hän ei ansaitse enempää kipua...
... rakkaus odottaa ikuisesti.
Jos hän sinua rakastaa, ei voi myskään
unohtaa.
Jossain hän huokaa, kun kuulee biisin joka
muistuttaa sinusta.
Jossain hänen sydämensä itekee,
kaipaa ja tahtoo.
Se kipu on pahempi ja kovempi.
Tuskallista kidutusta.
Ei maksa mitään kokeilla oliko hän sinulle oikea..
vai mitä. Sillähän se selviää.
Pahempi olis jäädä miettimään että kävelinkö
onneni ohi.
Älä elä unelmoimassa elämää,
vaan elä unelmaasi.
mulle on käyny samalla tavalla..mä kerkesin
jättää mun jätkän kahdesti,ennen kuin tajusin
että tosiaan rakastan sitä..se ei enää niitten
jälkeen halunnu olla mun kanssa missään
tekemisissä..mut mä en luovuttanu..loppujen lopux
se anto mulle anteex,mutta mä en anna itelleni
anteex ikinä sitä miten kauheesti mä oon
satuttanu sitä.me ollaan nyt oltu 4kk yhessä
(kohta tulis vuos täyteen jos en ois jättäny
sitä). joten älä lopeta yrittämistä!jos se
tosiaan rakastaa sua ni te ootte viel yhessä
joskus!! (mä muuten luulin olevani ainut, joka
onnistuu pilaamaan ihanan suhteen
tollalailla..) PÄRJÄILE!!!
Peloittaa perjantai... joudun kohtaamaan hänet!
Pelkään että teen taas jotain väärin, tai sählään
koko välien selvittelyn. koitan kovasti keksiä
mitä sanon ja miten... miten voin pyytää
anteeksi, kuulostamata tekopyhältä. "Anna
anteeksi" on niin pieni ilmaisu. tarvitsen suuria
sanoja ja rohkeutta tuntea. ongelmani on se etten
osaa näyttää tunteitani, en ole koskaan osannut,
enkä koskaan ole uskaltanut. Pelkään vain
kuulostavani typerältä saippuasarjalta kun anelen
anteeksi antoa... pelkään itkeväni... pelkään
käyttäytyväni järjellä enkä sydämellä, kuten
aina... ja sählään taas, kuten aina...
mä en haluis painostaa,mutta jos sä pelkäät,ja
jätät kertomatta ens kerralla,niin teet sen taas
ja taas.sitte kun sanot,on jo liian myöhästä.mulla
oli reilu vuos sitte jätkä joka
rakasti(uskoisin)mua tosissaan.joulun alla mulle
tuli sellain olo,että miks mä edes olen sen kaa,en
mä edes ole siihi.ympärillä pyöri
muitakin,ja...lopulta mä jätin.parin viikon ajan
kaikki sen kaverit vainos mua.tuli sanoo missä se
nyt on ja että se tosiaan välittää...mut mä en
välittäny...kolmen kk:n päästä tilanne oli jo
ympäri...olin tajunnu kuinka paljon sitä
rakastin,ja kuin paljon kaipaan takasin sen
syliin,ja tiesin että se yhä välitti musta,mutta
se sano ei...ja mä kyllä ymmärsin...kesällä se sit
anto tulla kunnolla.mä en vieläkään jättäny sitä
rauhaan,ja sen teot sattu perkeleesti...se oli
joka viikonloppu jonkun muijan kaa,mieluiten mun
silmien edessä...mun oli luovutettava...mun
tunteet ei tietenkään haihtunu,vaan purin
sydäntäni kavereilleni samaan malliin...myöhemmin
yks mun kavereista tuli kysymään miten meidän
ystävyyden käy jos se menee yhteen mun exäni
kaa...mulle se on merkinny muutosta,opettelemista
olla ajattelematta exääni,olla näkemättä niitä mun
silmien edessä,hymyilemistä ja vaikenemista...mä
olen onneks nyt jo kai päässy yli tuon,mutta
erostamme on pian puolitoista vuotta...toivon
sulle rohkeutta ottaa härkää sarvista,nyt kun
tunteet on vielä olemassa,ja sulla on
mahdollisuuksia...! C: kyllä sä onnistut!