Toivottavasti "linjoilla" olisi joku vastaavassa tilanteessa oleva! Äitimme sai viikko sitten aivoinfarktin ja vasen puoli on nyt halvaantunut. Puhe luistaa onneksi melko hyvin ja ajatus kulkee, mutta muutoin tilanne on... Olen äidin puolesta todella masentunut enkä tiedä miten tästä jatkaa eteenpäin. Miksi näin piti käydä?! Tunteet vaihtelevat syvästä masennuksesta toiveikkuuteen. Tosin tilanne on uusi eikä hoitohenkilökunta ole vielä tehnyt arviota tms. jatkosta tai mistään muustakaan. Mieli on täysin 0:ssa ja on todella vaikea miettiä päivää paria pitemmälle. Viime viikon olin sairaslomalla, mutta tänään totesin töissä että siellä on todella vaikeata keskittyä. Asun toisella paikkakunnalla ja ainoa mitä haluaisin nyt tehdä olisi olla äidin luona. Onneksi toinen siskoistani asuu samalla paikkakunnalla. Työtilanne on katastrofaalinen ja jaksaminen on jo äärirajoilla muutoinkin. Pyysin työterveyslääkäriltä unilääkkeitä, jotta saan edes nukuttua. Mikäli olet nyt itse samassa tilanteessa, olet kokenut vastaavan lähiomaisesi kanssa tai olet itse sairastanut aivoinfarktin, kerro miten olet selvinnyt!!
Miten selvitä äidin aivoinfarktista?
Tuleva omaishoitaja?
3273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Enpä tiedä lohduttaako paljoa :P mutta äitisi tilanne on aika tuore, ja ajan kanssa selviää miten hän toipuu. Toisaalta ei kannata murehtia tulevaa, aika näyttää, kyllä sitä vain yllättävistä tilanteistakin aina jotenkin selviää ja sopeutuu! Vaikka toisaalta taas kun pelkää pahinta, niin yllättyykin, ettei niin käykään - ja yleensä ei - ja jos, niin ainakin on jollain tavoin siihen jo varautunut ;)
Kannattaa pitää mieli korkealla vaikka sitten osin huumorilla, jakaa murhe yhdessä ja PUHUA siitä miltä tuntuu rehellisesti! Eikä välttämättä tarvitsekaan miettiä asioita liiaksi eteenpäin, vaan elää tässä ja nyt täysillä, vielä kun on mahdollisuus - mitä sitä turhia murehtiin asioista joihin ei juuri itse voi vaikuttaa :)
Voit vaikka kirjata muutaman iloisen/hyvän asian päivittäin, vaikkapa äitisi toipumisesta tai omasta jaksamisesta, niin vähitellen huomaat, että jäljellä/edessä on vielä niitä positiivisiakin asioita.
Oma äitini (68v.) sai aivoinfarktin kesällä mökillä. Hänellä vasen puoli halvaantui, mutta on jo palautunut jotenkuten. Äidille liuotushoidosta ei ollut apua va ikka se aloitettiin ajoissa. Äiti oli sairalaalassa ja kuntoutussairaalassa lähesä 8 viikkoa. Hän on nyt kotona ja käy puheterapiassa, koska aivoinfarkti vaikutti sanojen hahmottamiseen.
Isä (70v)toimii äidin omaishoitajana. Äiti on ns. omatoiminen, mutta häntä pitää valvoa. Ajan käsitystä äidillä ei ole. Äitini on toipunut suht. hyvin. Hän pystyy itse peseytymään ja syömään, mutta häntä täytyy vahtia. Tällä hetkellä meillä on tilanteena se, että äiti ei itse oikein ymmärrä, että hänellä on ns. käynyt hyvin. Tilanne voisi olla tosi pahakin.
Ymmärrän hyvin tilannettasi. Itse olin aivan paniikissa kesällä ja eniten minua ärsytti se, että kukaan ei pystynyt sanomaan mitään. Tässä tilanteessa puhuminen auttaa, ja kuten Lartuska mainitsi huumori pitää pitää korkealla.
Kannattaa tutustua myös aivoliiton sivuihin. Sieltä saa tukea ja tietoa. Hoitajat sairaalassa kertovat kyllä, mutta heiltä pitää kysyä asiaa. Muista myös, että tässä tilanteessa itse et saa lopettaa elämistä, vaan sinun tulee tehdä ihan normaaleja asioita kuten tähänkin asti. Se tuntuu vaikealta mutta auttaa.
Kannattaa myös liittyäkin tuohon aivoliittoon ;)
On melko helppoa, ja näin loppuvuodesta kun liittyy, niin jäsenmaksukin tulee maksuun vasta ensi vuonna. Liittyessä saa kivan tietopaketin myös postissa sen lehden - tai näin ainakin minulla. Järjestävät myös "alayhdistysten" kokouksia/kerhoja, joissa pääsee jutteleen samankokeneiden kanssa, jos siltä tuntuu.