Kuunnelkaa Kekkosen yöpakkaspuhe Suomen ja Itänaapurin suhteista. Kekkonen oli samalla linjalla J. K. Paasikiven kanssa, että Itään on pidettävä hyvät välit eikä antaa mitään kuvaa uhkasta. Liittoutuminen Natoon on päinvastainen linja ja kiristäisi varmasti Suomen ja Venäjän välejä. Olisiko tässä vanhassa viisaudessa mitään perää? Ollaanko me Suomessa unohdettu vajaa 70 vuotta sitten käyty sota?
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/presidentti_kekkosen_yopakkaspuhe_47682.html#media=47684
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/presidentti_kekkosen_yopakkaspuhe_47682.html#media=47684
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomessa on unohdettu Suomen kansallinen suuri linja, se venläisystävällinen linja, jonka varassa on 1800-luvulla autonomian kaudella ja 1900-luvulla YYA-sopimuksen aikana rakennettu Suomen valtio, kansakunta, kulttuuri, sivistys, talous ja hyvinvointi.
Suomi on aina halunnut todellisuudessa suuntautua länteen ja saada jotain turvaa Venäjää vastaan. Sodan jälkeen tätä ei vain saanut sanoa. Kekkonenkin "lännetti" Suomea aina kuin siihen oli vain mahdollista. Aina ei vain ollut ja kulisseissa piti pelata niin että NL ei alkanut liikaa epäillä ystävyyttämme. Silti menimme esim. ulkojäseneksi Eftaan vaikka NL sitä ensin vastusti. Kekkonen kuitenkin pelasi sen koska tiesi että läntiset talosussuhteet olivat elintärkeitä Suomelle ja hän "ystävyyspolitiikan" takuumiehen venäläisille korvaamaton.
Puolueettomuuspolitiikkakaan ei ollut NL:n mieleen vaan se yritti vesittää puolueettomuutta aina kuin siihen oli mahdollisuus. Kekkonen kuitenkin pani arvovaltansa peliin ja puolusti ja ajoi puoluetttomuutta näkyvästi aina kuin vain pystyi. Hän tiesi että meidän oli pakko yrittää erottautua Itä-Euroopan valtioista jotta saisimme liikkumatilaa lännessä.
Koko sodan jälkeinen aika 90-luvun alkuun oli siis jatkuvaa kamppailua jotta pääsisimme niin paljon länteen kuin mahdollista. Aina ei päästy mutta pyrkimys oli ihan selvä. Ja kun NL romahti oli heti selvää että menemme mahdollisimman nopeasti kaikkiin mahdollisiin läntisiin järjestöihin.
Ei se ole ollut mitään venäläisvastaisuutta vaan sen politiikan jatkoa jota jo Kekkonen harjoitti. Kekkoselle sen hintana oli ulospäin näytetty ystävyyspolitiikka. NL:n romahduksen jälkeen tälle näytelmälle ei ollut enää tarvetta.