Joskus tuli keskustelua eroista uskovien sekä ateistien välillä, ja olenkin päättänyt perehtynyt aiheeseen, ja lukenut hieman Michael Shermerin: The believing brain -teosta. Listaan tähän muutaman tähänastisen eron ja lisään vielä muutaman hyödyllisen käsitteen käsitevarastoonne, mikäli olette kiinnostunueita.
Patternicity (ei suom.): ''Finding meaningful patterns from meaningful on meaningless noise'', eli siis merkitsevästä taikka merkityksettömästä ärsykkeistä löydetään merkityksellisiä malleja. Toisin sanoen oletetaan jonkin asian olevan jotenkin, vaikka tähän oletukseen ei välttämättä ole perusteita.
Agenticity (ei suom.): Tarkoittaa lähinnä sitä, että selittämättömille ilmiöille annetaan tekijä. Esimerkki tästä on ukkosen isku. Ennen vanhaan uskottiin, että ukkosella on tekijä, Zeus, joka viskoo salamia. Tieteen kehittyessä ollaan huomattu että kyseessä oli virhearvio (agenticity). Nykypäivänäkin lukuisat ihmiset antavat merkityksettömille ja sattumanvaraisille ilmiöille näiden takana lurkkivan tarkoituksenmukaisen tekijän, joka on ollut osallisena ilmiössä. Sama taipumus ajaa salaliittoteorioita ja myöskin jumaluskoa.
(http://www.michaelshermer.com/2009/06/agenticity/)
Sitten hiukan tutkimuksia:
Uskovat ovat taipuvaisia vetoamaan ateistien vähäiseen älykkyyteen hyvin usein. Asia on kuitenkin niin, että ateistit ovat kriittisempiä ajattelussaan, heillä on tyypillisesti dominoivampi vasen aivopuolisko (kieli, logiikka), kun taas uskovilla dominoivampi oikea aivopuolisko (intuitio). (http://formerfundy.blogspot.fi/2010/06/belief-in-god-right-hemisphere-and.html)
Uskovien aivot ovat herkempiä dopamiinin välityksen suhteen, sillä dopamiinin ollaan havaittu olevan yhteydessä ajatusten vahvistamiseen. Mitä suurempi määrä dopamiinia aivoissa liikkuu, sitä herkemmin ihminen tekee johtopäätöksiä vaikka näihin ei olisi perusteita (olisiko yhteys psykoosiin/skitsofreniaan?)
Eräässä tutkimuksessa tehtiin havaintoja uskovien sekä skeptikkojen välillä. Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat kuvia, jotka aluksi vaikuttivat sattumanvaraisilta ja sekavilta (http://watermarked.cutcaster.com/cutcaster-photo-100777847-seamless-noise-pattern-vector.jpg), mutta joista joissakin hahmottui kuva (esim kala, saturnus). Uskovat olivat herkempiä näkemään muotoja niissäkin kuvissa, joissa niitä ei ollut. Samoin, kun koehenkilöille annettiin L-dopa nimistä ainetta, joka kasvattaa dopamiinin eritystä aivoissa, niin skeptikot alkoivat myöskin huomaamaan muotoja, jotka eivät todellisuudessa olleet siellä. Uskovat eivät taas havainneet paljoa enempää muotoja taikka malleja, vaikka heidän dopamiinituotantoaan lisättiinkin. Tuloksia voidaan selittää ns. toleranssilla. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19642883)
Patternicity (ei suom.): ''Finding meaningful patterns from meaningful on meaningless noise'', eli siis merkitsevästä taikka merkityksettömästä ärsykkeistä löydetään merkityksellisiä malleja. Toisin sanoen oletetaan jonkin asian olevan jotenkin, vaikka tähän oletukseen ei välttämättä ole perusteita.
Agenticity (ei suom.): Tarkoittaa lähinnä sitä, että selittämättömille ilmiöille annetaan tekijä. Esimerkki tästä on ukkosen isku. Ennen vanhaan uskottiin, että ukkosella on tekijä, Zeus, joka viskoo salamia. Tieteen kehittyessä ollaan huomattu että kyseessä oli virhearvio (agenticity). Nykypäivänäkin lukuisat ihmiset antavat merkityksettömille ja sattumanvaraisille ilmiöille näiden takana lurkkivan tarkoituksenmukaisen tekijän, joka on ollut osallisena ilmiössä. Sama taipumus ajaa salaliittoteorioita ja myöskin jumaluskoa.
(http://www.michaelshermer.com/2009/06/agenticity/)
Sitten hiukan tutkimuksia:
Uskovat ovat taipuvaisia vetoamaan ateistien vähäiseen älykkyyteen hyvin usein. Asia on kuitenkin niin, että ateistit ovat kriittisempiä ajattelussaan, heillä on tyypillisesti dominoivampi vasen aivopuolisko (kieli, logiikka), kun taas uskovilla dominoivampi oikea aivopuolisko (intuitio). (http://formerfundy.blogspot.fi/2010/06/belief-in-god-right-hemisphere-and.html)
Uskovien aivot ovat herkempiä dopamiinin välityksen suhteen, sillä dopamiinin ollaan havaittu olevan yhteydessä ajatusten vahvistamiseen. Mitä suurempi määrä dopamiinia aivoissa liikkuu, sitä herkemmin ihminen tekee johtopäätöksiä vaikka näihin ei olisi perusteita (olisiko yhteys psykoosiin/skitsofreniaan?)
Eräässä tutkimuksessa tehtiin havaintoja uskovien sekä skeptikkojen välillä. Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat kuvia, jotka aluksi vaikuttivat sattumanvaraisilta ja sekavilta (http://watermarked.cutcaster.com/cutcaster-photo-100777847-seamless-noise-pattern-vector.jpg), mutta joista joissakin hahmottui kuva (esim kala, saturnus). Uskovat olivat herkempiä näkemään muotoja niissäkin kuvissa, joissa niitä ei ollut. Samoin, kun koehenkilöille annettiin L-dopa nimistä ainetta, joka kasvattaa dopamiinin eritystä aivoissa, niin skeptikot alkoivat myöskin huomaamaan muotoja, jotka eivät todellisuudessa olleet siellä. Uskovat eivät taas havainneet paljoa enempää muotoja taikka malleja, vaikka heidän dopamiinituotantoaan lisättiinkin. Tuloksia voidaan selittää ns. toleranssilla. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19642883)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saanko lisää vielä että yleensä nuorella jolla on ongelmia niin ateistien suositus on nuorelle mennä terapiaan hakemaan apua ongelmiinsa.
Uskovainen taas suosittelee nuoren tulla uskoon ja rukoilla apua.
Lopputuloksena on yleensä se että nuori joka valitsee uskovaisen neuvon masentuu syvemmin kun ei saa rukouksiinsa vastauksia ja tappaa itsensä kun taas terapiaa menneet nuoret yleensä pääsevät masennuksestansa yli.
No en itse ainakaan tiedä moisesta. Toisaalta ihan ymmärrettävää mikäli asia näin olisi, mutta onhan niitä selviytymistarnioitakin uskoon tulemisestakin kuultu.
Terapiankin oikeutus on joskus häilyvä. Ihmismieli on mielestäni aivan liian kompleksinen jotta sitä voitaisiin terapialla aina hoitaa, mutta kyllähän se joskus onnistuu. Paras terapia mistä olen kuullut on ayahuasca -trippi. Moni pahasti traumatisoitunut ihminen on päässyt traumoistaan eroon tällä amazonin eksoottisella sopalla. Silti ennakkokäsityksiemme takia sivutamme tämän, sillä sehän on huumetta! Miten huume voisi olla hyvästä?
Kun tarkkaan mietimme niin arkikielessä käytämme paljon sanontoja, jotka eivät sanallisesti merkitse mitään tai sanallisesti tarkoittavat toista kuin asiayhteydessä.
Klassinen esimerkki. "Aurinko nouse ja laskee". Tuskin paatuneinkaan kristitty enää kuvittelee auringon kiertävän maata.
Tai.
On vaikea ongelma esim. matemaattisen yhtälön ratkaisu. Ateisti saattaa "potkia" nurkkia ja ährätä. Uskova saattaa pyytää apua jumalaltaan.
Kun ongelma ratkeaa, eikö molemmat tunne mielihyvää onnistumisesta?
Uskova laittaa ratkaisun jumalansa piikkiin. Ateisti on hyvillään "ratkaisinpas, älysinpäs".