Olen lukenut jo jotakin kissakirjallisuutta, mutta niissä tiedot vaihtelevat kovasti, joten päätin kysyä teiltä kokemusta saaneilta omistajilta jotakin.
Kuinka kauan kissanpennun pitää olla sisällä, ennen kuin se saa mennä ulos ensimmäisen kerran uudessa kodissa?
Minkä ikäisenä kolli on hyvä leikkauttaa ja pitääkö nartulla olla yksi kiima ennen leikkauttamista? Jos ei, niin mikä on hyvä ikä sitten tehdä se?
Tarvitseeko kynsileikkuria hankkia, jos teen kissalle raapimispuun ja se saa kulkea ulkonakin kuluttamassa kynsiään?
Kuinka usein kissan pitäisi saada matokuuri? Asumme maalla ja kissa saa kulkea ulkona.
Kuinka usein tavallisen maatiaiskissan turkkia pitäisi harjata ja millaisella kammalla?
Kannattaako kissaa pestä muulloin kuin se on todella likainen?
Kannattaako kissan hampaita pestä? Kuinka usein?
Kiitos jo kaikille vastaajille. Olen pitkään odottanut, että hankkisimme kissan ja nyt kun se ehkä tapahtuu, haluan pitää siitä hyvää huolta.
Uusi kissa ehkä tulossa - kysymyksiä
8
5159
Vastaukset
- jellona
Täälläkin saat varmasti vähintään yhtä paljon erillaisia vastauksia ja mielipiteitä kuin kirjoissakin on:)
Mutta mä voin alottaa omilla mielipiteilläni:
Tärkeimpänä asiana HARTAASTI toivon, että ette päästä kissaa ulos ilman valvontaa lukuisista syistä (jotka löydät kissat-keskusteluista). Ulos päästämisessä ei sillon ole mitään ikärajaa, kun se on valvottua ja muutenkin ekoilla tutustumiskerroilla täytyy olla kattomassa uteliaan pennun perään.
Itse en ole kissojeni kynsiä leikannut, mutta olisi varmaankin kannattanut. Sehän on ihan itsestäsi kiinni haluatko siihen ryhtyä. Jos aijot niitä leikata, niin totuttaminen siihen, kuten kaikkeen muuhunkin, kannattaa alottaa heti pienenä.
Pentukissaa madotetaan useammin (en muista, kuinka usein->lukee kyllä pakkauksessa). Sisäkissaa madotetaan vähintään 2 kertaa vuodessa. Ulkokissan madotus taisi olla jotain 4 kertaa vuodessa(?)
Turkkia ei varamaankaan voi liikaa kammata, mutta lyhytkarvaselle riittänee kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan useammin. itselläni on sellanen pieni piikkiharja, mutta en tiedä mikä olisi paras.
Kissaa ei tarvi pestä muuten, kun tosi likasena, koska se huolehtii puhtaudesta itse.
Hampaita kannattaa pestä, jos haluat välttää jatkuvat hammaskivenpoistokulut. jos pienellä harjalla ei suju, voit kokeilla sideharsolla.
Täydentäkää ja korjatkaa viisaammat!:)
Ps. hienoa, että otat selvää kissoista ja kissanhoidosta ennen kissan hankintaa!=) - Mauku
Mielestäni tavallisen kissan kynsiä ei tarvitse leikata, ainoastaan näyttelykissan joka on juuri menossa näyttelyyn (ja silloinkin leikataan vain aivan terävin kärki). Siis unohda ne kynsileikkurit.
Minä kampaan maatiaiskissani turkin päivittäin, niin ei tarvitse jokapäivä siivota niin paljon. Lähtee nimittäin uskomattoman paljon karvaa pienestäkin kissasta.
Jos olet joskus kokeillut tavallisen (siis ei kiltin rotukissan) kissan pesua, niin et kokeilisi toiste. Ei nimittäin onnistu.
Ja sama vastaus hampaiden pesun kanssa.
Toivottavasti vastauksistani oli jotain hyötyä. - Tiimu
Minä en päästäisi ulos maallakaan, sillä varsinkin pieni pentu voi joutua pöllön saaliiksi. Pedot eivät myöskään ole ainoa uhka. http://www.incatsuomi.fi/vapausvaarallista.asp
Kissan voi leikkauttaa hyvin varhain, ei tosin ole yleinen käytäntö Suomessa, ja jotkut eläinlääkärit saattavat olla vielä ajasta jäljessä ja kieltäytyä leikkaamasta alle 6-kk ikäisiä kissoja. Nartulla ei tarvitse olla kiimaa. Täällä tutkimustietoa asiasta: http://www.sey.fi/elaintenviikko/varhainensterilointi.html
http://www.touhstones.net/artikkelit/varhaiskastraatio-sterilisaatio.htm
Kynnet voi hyvin leikata, nipsauta kynnen terävin kärki kissojen kynsileikkurilla, varo punaista aluetta kynnen sisällä. Totuta pennusta asti, ensin vain koskettelemalla tassuja, sitten lopulta leikaten, että kissa tottuu käsittelyyn.
Kissaa ei tarvitse pestä, ellei se sotkeennu johonkin aineeseen.
Sisäkissan madotus kolme kertaa vuodessa, ulkokissan madotus 6-8 krt/v tai tarpeen mukaan.
Lyhytkarvaisten kissojen turkkia ei sen kummemmin tarvitse hoitaa, harjaus kerran viikossa. Osta muovinen kampa tai luonnonharjaksinen harja. Lyhytkarvaiselle EI saa käyttää teräspiikkejä, karva on niin ohutta, että piikit rikkovat ihon.
Totuta kissa myös hampaiden pesuun pienestä asti. Aloita koskettelemalla sen suuta käsilläsi, kun tottuu siihen, avaa sen suuta sormillasi, kun tottuu siihen kosketa sen hampaita. Käytä vauvojen hammasharjaa.
Ruoki pentua penturuualla. Osta eläinkaupasta tai -lääkäriltä laadukkaita raksuja. Syötä lisänä purkkiruokaa, raakaa lihaa, raaka kananmuna viikossa, hylamaitotuotteita silloin tällöin, kalaa ja sisäelimiä vain kerran viikossa. Syötä pikkuiselle ensin sitä ruokaa, mitä synnyinkodissa on annettu, ja pikkuhiljaa muuta ruokavaliota, ettei pienen maha mene sekaisin. Ruokinnasta: http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
Ostin hyvän kissakirjan kuukausi sitten, Helena Telkänranta: matka kissan mieleen. Suosittelen! Kannattaa lainata kirjastosta kissakirjoja, UUSIA kissakirjoja, vanhoissa vanhaa tietoa, tutkimuksissa saatu uutta tietoa.
http://personal.inet.fi/koti/arbiter/Yleista/Opas.htm - Nunu
Joka omistajalta löytyy varmaan omat versionsa. Tässä mun pari mielipidettä: etutassujen kynnet on ainakin mun kissalta pakko leikata, koska ne tarttuu muuten joka paikkaan kiinni vähän turhan helposti. Takatassun kynnet taitaa pureksia itse ja niitä ei terotellakaan niin ahkerasti raapimispuihin (niin, joutuu leikkamaan, vaikka raapimispuu onkin), joten niistä ei tule sellaset tarttuvat versiot.
Hampaiden pesuun olis näin jälkeenpäin ajateltuna kannattanut totuttaa ja taidan vieläkin yrittää. Ollaan menossa hammaskivenpoistoon, koska kissan henki haisee törkeälle ja ikenet on tulehtuneet. Kissan hampaat voi ruveta tippuilemaan suusta, jos ne pääsee tarpeeks pahaan kuntoon. En tiedä, millä ne luonnossa selviää, koska ei siellä kukaan niiden hampaita pese, mutta... tämä kotikatti kaipaa ainakin hampaiden pesua.
Kolli leikattiin melkein heti luovutusikäisenä, eli jossain siinä 3kk hujakoilla lienee ollut. - eläintenystävä
"Kuinka kauan kissanpennun pitää olla sisällä, ennen kuin se saa mennä ulos ensimmäisen kerran uudessa kodissa?"
Pentu pitää olla rokotettu kolmoisrokotteella(ensimmäinen rokote tehoste 3-4 viikon kuluttua) ja ehdottomasti VALJAISSA, ei vapaana!
"Minkä ikäisenä kolli on hyvä leikkauttaa ja pitääkö nartulla olla yksi kiima ennen leikkauttamista? Jos ei, niin mikä on hyvä ikä sitten tehdä se?"
Kissa on hyvä leikkauttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kollilla ennen merkkailujen aloittamista ja naaraalla ennen ensimmäistä kiimaa. Kissan olisi hyvä painaa vähintään 2 kg leikkaushetkellä. 4-6 kk on ihan hyvä leikkausikä.
"Tarvitseeko kynsileikkuria hankkia, jos teen kissalle raapimispuun ja se saa kulkea ulkonakin kuluttamassa kynsiään?"
Kynsileikkurit kannattaa hankkia varmuuden vuoksi. Ulkoilusta sananen myöhemmin.
"Kuinka usein kissan pitäisi saada matokuuri?"
Pentu madotetaan ensimmäisen kerran 2-viikkoisena, jonka jälkeen se madotetaan _vähintään_ kaksi kertaa (sisäkissat) ennen luovutusta (12-viikkoa). Jotkut madottavat kahden viikon välein luovutukseen asti. Kolmikuisesta pentu kannattaa madotella parin kuukauden välein. Aikuinen, pelkästään sisällä oleskeleva kissa madotetaan ainakin kahdesti vuodessa ja ulkoileva vähintään neljästi vuodessa. Lisäksi kissat madotetaan aina pari viikkoa ennen rokotuksia. Matolääkkeitä kannattaa vaihdella ahkeraan, etteivät madot tule immuuneiksi. Ensimmäsiin madotuksiin Mirrix ja sitten voi siirtyä tehokkaampiin Axiluriin ja Flubenoliin. Drontal vain aikuisille kissoille.
"Kuinka usein tavallisen maatiaiskissan turkkia pitäisi harjata ja millaisella kammalla?"
Lyhytkarvainen varmaan siinä parin viikon välein harjalla sekä karvanlähtöaikana. Pitkäkarvainen ainakin parin päivän välein kammalla riippuen turkin laadusta.
"Kannattaako kissaa pestä muulloin kuin se on todella likainen?"
Ei kannata paitsi, jos käy näyttelyissä.
"Kannattaako kissan hampaita pestä? Kuinka usein?"
Kannattaa totuttaa pentu jo pienestä pitäen hampaiden harjaukseen. Eläinkaupoista saa sormeen laitettavia harjoja ja kissoille sopivaa hammastahnaa. On olemassa myös sellaista tahnaa, jota ei tarvitse harjata, vaan vain laittaa suuhun (Bucacat).
Tässä vielä joitakin vinkkejäni:
Kissa sisälle vai ulos?
— Omistajan valinta ja vastuu
Kevät on tullut, ja kissojen mourunta on jälleen vauhdissaan. Monet omistajat laskevat leikkaamattomatkin lemmikkinsä vapaaksi. Naapurisopu rikkoontuu, kun kissat mellastavat ulkona ja merkkailevat reviiriensä rajoja. Kollien öiset tappelut aiheuttavat raivoa naapureissa, itse eläimille haavoja tai jopa katoamisia. Kesäkissojen hankkiminen aloitetaan ja kesän tullen alkaa löytyä yhä enemmän kuolleita huono-onnisia teiden varsilta. Vanhat, syvälle juurtuneet asenteet ovat edelleenkin suurin syy tällaiseen välinpitämättömyyteen.
Maalaistalojen isäntien ja emäntien kissanarvostus on usein heikoin. Monesti kuulee sanottavan: "Kyllä ne on aina pärjänny", "Ennen vanhaankin pidettiin navettakissoja", "Mitä nyt yhdestä kissasta". Tällainen vanhoillinen ajattelutapa koituu monen maalaiskatin kohtaloksi sen lähtiessä hieman tavallista pidemmälle reissulle tai päätyessä ketun, ilveksen tai huuhkajan ruokalistalle. Hyvin usein myös naapurit päästelevät toistensa kissoja hengiltä. Kissaa on aina pidetty yhtenä itsenäisimmistä eläimistä, usein ehkä liiankin itsenäisenä. Syy siihen, miksi taajamissakin kulkee kissoja vapaana, on niiden huolettomuus, itsenäisyys ja viihtyminen seikkailu- ja saalistusmatkoilla. Tämän pidemmälle omistajat eivät sitten ajattelekaan. Tietämättömyys rakasta lemmikkiä uhkaavista vaaroista ja sen aiheuttamista haitoista kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Kissa vain yksinkertaisesti katoaa. Hyvällä onnella omistaja voi saada selville, mihin se katosi tai mikä sen turmioksi koitui.
Kissalla on hirvittävästi vaaroja sen kuljeksiessa yksin ulkona. Vapaana kulkevan kissan keskimääräinen elinikä onkin noin 2-4 vuotta riippumatta siitä, ulkoileeko se maaseudulla vai taajamassa. Hyvin hoidettu sisäkissa saavuttaa usein 15-20 vuoden iän. Suurin näiden vapaasti kulkevien petojen vaaroista on ihminen. Hirvittävän iso osa joutuu vuosittain liikenteen uhriksi. Yliajetut jätetään yleensä tienposkeen muiden huolehdittaviksi, oli eläin sitten elävä tai kuollut, jos nyt ylipäänsä vaivaudutaan pysähtymään ja katsomaan. Kissanvihaajat ovat toinen vaaranaiheuttaja. Ihmisillä on tunnetusti mitä hirveimpiä harrastuksia, ja joillakin on elämäntehtävänä kissojen kiduttaminen ja tappaminen, mikä on täysin vastoin lakia ja moraalia, mutta harvoin näitä mielenterveysongelmaisia kiinni saadaan.
Kissojaan vapaana pitävät tulevat harvoin ajatelleeksi Suomen petoeläimiä — varsinkin ilveskanta on alkanut elpyä. Ilveksiä, kettuja sekä kanahaukkoja voi tavata taajamienkin lähistöillä, mutta eritoten maaseudulla. Myös huuhkajalle kissa on mieluinen saalis. Vaikka kissa tällaisen pedon hyökkäyksestä elävänä selviäisikin, olisi se todella huonossa kunnossa eikä välttämättä pystyisi palaamaan kotiin.
Eläinlääkäreille tulee jatkuvasti tappeluissa pahasti loukkaantuneita kissoja, koska etenkin leikkaamattomat kollit ottavat yhteen hyvinkin raivoisasti. Pienetkin karvojen suojissa olevat purema- ja raapimahaavat voivat tulehtua pahasti, ja tulehdus saattaa levitä kehon muihin osiin. Alakynteen jäänyt kissa voi joutua myös karkotetuksi kotiseuduiltaan eikä palaa kotiin.
Jos kissa eksyy talvella, se voi paleltua ja nääntyä nälkään. Varastot, tallit, navetat ynnä muut ulkorakennukset ja puut ovat paikkoja, joihin taiturimaisinkin kiipeilijä helposti jää loukkuun. Rotanmyrkkyä syömällä tai jäähdytysnestettä juomalla se järjestää itselleen nopean eläinlääkärikäynnin, mikäli omistajat sen tajuavat viedä. Sananlaskun mukaan kissalla on yhdeksän henkeä, mutta ulkona olevista vaaroista ei välttämättä selviäisi edes yhdeksällä, saatika sitten yhdellä.
Vapaasti kuljeksivista kissoista aiheutuu kaupunki- ja taajama-alueilla suoranaista haittaa naapurustolle, mikä ilmenee yhä leviävänä, niihin kohdistuvana, vihana. Paitsi että kissat ovat haittana naapureille, ne myös verottavat Suomen luonnonvaraisten eläinten populaatioita joillakin alueilla. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissojen kynsiin jää Suomessa vuosittain yli kuusi miljoonaa lintua, mikä näkyy jo varpus- ja fasaanikannoissa. Kaikki saalistajat toimivat kuitenkin yksilöllisesti. Jotkut kissat eivät osaa tappaa saalistaan, vaan tyytyvät leikkimään sillä. Jotkut pyydystävät yksinomaan jyrsijöitä tai pääosin lintuja. Jokainen ulkokissa kuitenkin metsästää, eivätkä siihen auta omistajan kieltelyt.
Madot ja muut loiset ovat ulkona liikkuvalle lemmikille iso riesa. Matohäätö onkin tehtävä ulkoilevalle katille vähintään kolmen kuukauden välein. Loisten taltuttama eläin ei ole kaunis näky. Matoriesan lisäksi ulkokissat tartuttavat toisiinsa kuolettavia tauteja. Kissojen immuunikadon eli FIV:in saanut kuihtuu pikkuhiljaa, eikä sitä voi parantaa. FIV tarttuu kissasta toiseen samoin kuin ihmisilläkin eli ruumineritteiden, esimerkiksi veren, kautta. Kun kissat tappelevat ulkona toistensa kanssa, FIV leviää edelleen uusiin yksilöihin. Toinen vakava, etenkin ulkokissojen, sairaus on FeLV eli leukoosi. Rokottaminen on välttämätöntä terveydenhuoltoa. Kissat rokotetaan säännöllisesti ruttoa ja flunssaa vastaan.
Harmittavan monet ulkokissat ovat edelleenkin leikkaamattomia, ja naaraat synnyttävät useita pentueita vuodessa vapaan ulkoilun seurauksena. Leikkaamaton naaras on alttiina kohtu- ja nisäkasvaimille sekä -tulehduksille. Sterilointi naaraalla ja kastrointi uroksella kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon.
Kun rakas kissa katoaa, sen kohtalo vaivaa luultavasti monia omistajia. Useimmat ottavatkin opikseen, kun yhden kissan omaa typeryyttään menettävät, mutta toiset toistavat samaa kierrettä aina vain ajatellen katoamisen kuuluvan kissan elämään jossain vaiheessa. Lyhyt, kauhean lopun saava ulkoelämä mielletään paremmaksi kuin pitkä, terve ja virikkeellistetty elämä sisällä. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu vastuu lemmikistä kokonaan. Tuskin he pientä, noin kolmevuotiasta, lasta yksin ulos päästäisivät, mutta kissan kohdalla tilanne on toinen. Koiratkin ovat jo saavuttaneet suuremman arvostuksen. Harvemmin yksin juoksentelevia koiria näkyy, ja ne muutamatkin ovat yleensä karkulaisia. Miksi siis kissan suhteen asia olisi eri?
Eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan ulkoa löydettyjä kissoja. Suurin osa näistä on yhdistyksille tullessaan leikkaamattomia, arkoja ja huonokuntoisia. Selviä lemmikkejäkin yhdistykset saavat haltuunsa, mutta ei niitä kukaan käy kyselemässä. Ellei omistaja ilmaannu 15 vuorokauden sisällä, kissa yleensä leikataan, rokotetaan ja madotetaan ja sille aletaan etsiä uutta kotia, mieluiten sisäkissaksi.
Viime syksynä tuli voimaan uusi laki, joka kieltää kissan päästämisen esimerkiksi toreille, uimarannoille, lasten leikkipaikoille ja toisten pihoille. Tätä lakia voi noudattaa ainoastaan valvotulla ulkoilulla. Silti "pikkupetojaan" pitää vapaana noin puolet omistajista. He eivät piittaa laeista, lemmikkinsä tai muiden eläinten terveydestä, luonnosta eivätkä muista ihmisistä. Kissaihmiset onkin yleisesti leimattu itsekkäiksi. "Eihän meidän Mirri mitään tee!" sanovat vanhemmat rouvatkin.
Sisäkissojen onnellisuus mietityttää monia. Miten on mahdollista pitää talossa voimakasviettistä eläintä, jota on iankaiken pidetty ulkona? Kissasta saa sisälemmikin, jos sitä on pennusta asti pidetty sisällä. Vanhemmankaan eläimen totuttaminen ei ole vaikeaa, vaikka se omistajan kärsivällisyyttä vaatiikin. Miten kissan sitten saa viihtymään ihmisten parissa? On omistajan velvollisuus järjestää kissalle virikkeitä — erilaisia kiipeily- ja raapimapuita sekä tasoja leikkimistä ja mahdollista lajitoveria unohtamatta. Leikkiminen laukaisee petoeläimessä saman mielihyvän tunteen kuin sen oikeasti saalistaessa. Jos kissa pitää ulkona olemisesta, sille voi rakentaa tarhan virikkeineen tai totuttaa sen valjaisiin. Ulkoilu ei ole kuitenkaan välttämättömyys. On vain omistajan laiskuutta päästää kissa pihalle virikkeellistämään itse omaa elämäänsä.
Kotikissojen, joihin luetaan maatiaiset, rotusekoitukset ja rekisteröimättömät "rotukissat", arvostus on vähitellen nousemassa, ja yhä useampi tekee lemmikkinsä kohdalla valinnan kohti sen parempaa hoitoa. Paljon on silti vielä tehtävää, jotta kotikissojen arvostus saataisiin nousemaan rotuserkkujensa tasolle. Yhtä arvokkaita lemmikkejä luulisi kummankin olevan, mutta valitettavasti raha taitaa ratkaista tämänkin asian. Lapset ja nuoret ovat avainasemassa. Heidän suhtautumisensa kissoihin ja eläimiin yleensä ratkaisee sen, miten lemmikkejä kohdellaan tulevaisuudessa.
-------------------------------
Marketeissa myytävät raksut
— Kaupan hyllylle vai kissalle?
Monet kissanomistajat syöttävät lemmikilleen paljon mainostettuja ja värikkäissä pakkauksissa olevia, niin sanottuja, "markettiraksuja". Jos mainoksiin on uskominen, niin hyvälaatuista kissan täysravintoa niiden pitäisi olla, mutta käyttävätkö omistajat omaa järkeään ja aivokapasiteettiaan selvittäessään, mikä on lemmikille optimaalista ravintoa? Uskotaanko vain sokeasti mainontaan?
Perusmarketeissa ja -tavarataloissa myydään suurilta osin eläimille täysin sopimatonta ruokaa, esimerkiksi juuri kissan kuivaruokaa, jota ei saisi edes valmistaa täysravinto-nimikkeellä. Suomen rehulaki, jonka alaisina lemmikkien ruuat ovat, määrittelee minimivaatimukset ruoille, ja tietysti valmistajat tekevät niitä halvimmista mahdollisista raaka-aineista. Tuoteselosteita on aina järkevä tutkailla hyvin kriittisesti. On kuitenkin hyvin valitettavaa, että vain harvat kissanomistajat osaavat tulkita raaka-aineluetteloita ja ravintoanalyysejä.
Kissojen isäntien ja emäntien tiedon vähyyden ja osittain myös laiskuuden vuoksi moni kissa joutuu syömään koko elämänsä huonolaatuista ruokaa. Markettien kuivaruokien ajatellaan olevan halpoja, ja 500 gramman raksupaketti on helppo napata mukaan muita ruokaostoksia tehtäessä. Markettimurkinoiden syöttämisestä havahdutaan yleensä vasta sitten, kun jotain vakavampaa tapahtuu.
Kissan ravinnontarpeet on otettava huomioon sopivaa ruokavaliota mietittäessä. Petoeläimenä se tarvitsee runsaasti lihaa. Halvalla tuotetuissa "halpisraksuissa" on vain nimellisesti lihaa pääraaka-aineen ollessa jokin vilja, usein vehnä, jolle monet kissat allergisoituvat pahasti. Juuri tämän suuren viljapitoisuuden vuoksi kuivaruokien tuhka- eli hehkutusjäännöspitoisuus on korkea. Se ei saisi olla yli seitsemää prosenttia virtsakiviriskin vuoksi. Virtsakivet ovat allergioiden ohella toinen mittava haitta huonolaatuisia ruokia syötettäessä. Magnesiumillakin on suuri osuus niiden syntyyn, koska se tekee virtsan emäksisemmäksi ja aiheuttaa kiteytymistä. Turvallinen määrä magnesiumia on alle 0,1 prosenttia.
Jos tavallisissa kaupoissa myytävät "kissan täysravinnot" ovat huono juttu, mitä sitten kannattaa syöttää? Tuoteselosteita lukemalla löytyy parhaimmat vaihtoehdot. Eläinkaupoissa ja eläinlääkäriasemilla myydään laadukkaimpia raksuja, jotka sopivat kissan pääasialliseksi ruuaksi. Koska nämä "laaturaksut" on valmistettu liha pääraaka-aineena, ne ovat hieman hintavampia marketeissa myytäviin verrattuna. Kilohintoja katselemalla kuitenkin voi huomata sen, ettei ero ole suuri. Kaiken lisäksi lihapitoisia ruokia kuluu vähemmän, koska kissa saa niistä kaiken tarvitsemansa pienemmällä ateriamäärällä. Kissanhiekkaa ei mene yhtä paljon, koska jätökset ovat pienempiä ja hajuttomampia. Eläinlääkärikuluissakin säästää, kun mahdollinen sairastumisriski on huomattavasti pienempi. Tulevatko viljapitoiset ruuat sittenkään halvemmiksi? Lemmikin terveyshän on kuitenkin se pääasia.
Kissan luonnollista ruokavaliota jäljittelemällä se pysyy terveempänä. Kun laadukkaiden eläinkaupan kuivaruokien ohella tarjoaa muutaman raa'an liha-aterian päivässä, ruokavalio on tarpeeksi monipuolinen ja terveellinen.
-------------------------------------------
KISSAN RUOKINTA
Kuten tiedämme, kissa on puhdas lihansyöjä. Tämän ominaisuutensa vuoksi kissan ruokinta on haasteellisempaa kuin esimerkiksi koiran.
Ihanteellisena tapana ruokkia pidetään laadukkaan eläinkaupan kuivaruuan ja raa'an lihan yhdistelmää. Myöskin BARF-ruokavalio on yleistymässä. Tällöin lemmikkiä ruokitaan vain raakaravinnolla, kuten raa'alla lihalla ja luilla. Raakaruokinta soveltuu omistajalle, joka haluaa kissan saavan mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa ja tietää myös, mitä tekee. Ravintoaineiden oikeat suhteet täytyy olla selvitettynä, ettei tule erilaisia puutoksia. Fosforin ja kalsiumin epätasapaino on kohtalokasta etenkin pennuille.
Eläinkaupoissa myydään monia laadukkaita kuivaruokamerkkejä. Kuitenkin joissain liikkeissä on myytävänä myös ns. halpisraksuja, joita myös tavaratalot ja tavalliset marketit myyvät. Varmuuden kuivaruuan laadusta saa analysoimalla tuoteselostetta. Ensimmäisen raaka-aineen pitäisi olla kuivattu liha, ei tuoreliha. Jos valmistuksessa on käytetty tuorelihaa, siinä oleva vesi haihtuu valmistusprosessin aikana, eikä varsinaista lihaa tällöin jää kuin muutama prosentti. On myös syytä tarkistaa tuhkapitoisuus (=mineraalit, hehkutusjäännös). Virtsakiviriskin vuoksi se ei saisi ylittää 7 prosenttia. Toinen virtsakivien syntyyn vaikuttava tekijä on magnesium. Turvallisena rajana pidetään 0,1 prosenttia. Jos ruuassa on paljon viljaa, tuhka- ja magnesiumpitoisuudet ovat tavallista suuremmat ja saattavat aiheuttaa erilaisia sairauksia, kuten nuo virtsakivet. Lisää asiaa markettien kuivaruokien laadusta "Marketeissa myytävät kuivaruuat — kaupan hyllylle vai kissalle" -tekstistä.
Lihaa olisi hyvä tarjota joka päivä muutama pieni annos. Pennulle n. 3-6 ja aikuiselle n. 1-3 ateriaa. Kun ostaa suomalaista, ihmisten ruuaksi tarkoitettua lihaa, ei tarvitse pelätä esimerkiksi matoja tai salmonellaa. Monen kissan mieleen ovat raaka kana, possun sydän ja suikaleet, kieli, kalkkuna ja nauta. Kissalle voi huoletta tarjota lähes mitä lihaa vain, kunhan se on maustamatonta. Myös sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia (liotettuna) voi tarjota, mutta korkeintaan kerran viikossa. Merikalan voi antaa raakana, mutta makean veden antimet tulee kypsentää loisriskin takia. Kalapäivä voi olla kerran viikossa. Hyvän lisän ruokavalioon tuo raaka kananmunankeltuainen 1-2 kertaa viikossa. Kissa pystyy hyödyntämään sen 100 %:sesti. Se ei kuitenkaan kuulu luontaiseen ruokavalioon, joten muutama kerta viikossa korkeintaan.
Kaupoissa myydään myös monenlaisia "märkäruokia". Tutuimpia ovat luultavasti 400 gramman purkkiruuat, mutta markkinoille on tullut myös 100 gramman vuokia ja pusseja, jotka maistuvat kissalle usein miten paremmin. Marketeista löytyy muutama suht laadukas märkäruokaversio, mutta jälleen eläinkaupoista löytyy ne laadukkaimmat ja lihaisemmat. Huomioitavana asiana pidetään lihaprosenttia. Epämääräistä "lihaa ja eläinperäisiä tuotteita" -sananpartta tulisi välttää. Märkäruuat eivät ole kissalle välttämättömiä, mutta huonosti juova kissa saa niistä hyvin nestettä, joka puolestaan auttaa pitämään virtsatiet avoimina.
Pennut >12 viikkoa
Pentujen ruokinnassa tulee olla tarkka. Monipuolisuus ja energiapitoisuus on valttia. Kaikkien tärkeiden vitamiinien, proteiinien ja rasvojen saanti taataan antamalla eläinkaupan pentukuivaruokaa, jota voi olla koko ajan tarjolla. Pennun tulisi saada syödä niin paljon kuin haluaa. Lihomista on turha pelätä kasvavan kissan kohdalla. Pentujen ruokinta ei paljon poikkea aikuisten ruokinnasta, mutta (liha-)aterioita olisi hyvä olla ainakin 3-4 päivässä. Pennulle ei kannata antaa ollenkaan maksaa, koska sen antaminen saattaa aiheuttaa A-vitamiinin liikasaannin. Se kannattaa pienestä pitäen opettaa syömään monipuolisesti, ettei sitten myöhemmin tulisi sen kanssa ongelmia. Hyvä kasvattaja on totuttanut pentueen moniin eri lihoihin ja laadukkaaseen kuivaruokaan. Kannattaa pyytää mukaan luettelo, mitä pentu on syönyt kasvatuskodissaan ja jatkaa samaa ainakin vähän aikaa, ettei herkkä maha mene sekaisin. Jos ruokavaliota on tarve muuttaa, se tulisi tehdä vähitellen.
-------------------------------------
MITEN TUNNISTAA HYVÄN KASVATTAJAN?
Uutta perheenjäsentä harkitessa tulee ottaa huomioon myös se, miten tunnistaa vastuullisen kasvattajan.
Hän:
1. luovuttaa pennut uuteen kotiin niiden ollessa ainakin 12-viikkoisia
2. on madottanut pennut useaan kertaan ennen luovutusta
3. on vienyt pennut eläinlääkäriin tarkastettavaksi ja rokotettavaksi
4. ei laske kissojaan vapaasti ulkoilemaan
5. on sosiaalistanut pennut ja ruokkinut niitä laadukkailla eläinkaupan penturuuilla sekä totuttanut raakoihin lihoihin
6. on testauttanut pentueen vanhemmat tarttuvien tautien (FIV = kissojen immuunikato, FeLV = kissojen leukoosi ja sieni) varalta
7. auttaa pentujen tulevia omistajia parhaansa mukaan kissoihin liittyvissä asioissa
8. pitää huolen, että pennut menevät mahdollisimman hyviin koteihin ja sisäkissoiksi
9. suosittelee leikkauttamaan pennut niiden ollessa tarpeeksi isoja tai luovuttaa ne vain leikkaussitoumuksella
10. tarjoaa "auttavaa puhelinta" ympäri vuorokauden
11. on reipas ja hyvätuulinen sekä esittelee pennut mielellään auttaen valitsemaan perheelle sopivan pennun
---------------------------------
KISSAN LUOVUTUSIKÄ
Kissojen alin luovutusikä on 12 viikkoa. Kissa ei ole koira, joten on ymmärrettävää, ettei kissan luovutusikää määritellä koiran mukaan. Kun pentu tuodaan uuteen kotiin vähintään 12-viikkoisena, se on ehtinyt oppia olemaan kissa ja ennen kaikkea lemmikki. Vanha uskomus siitä, että pentu on valmis muuttamaan omaan kotiin heti sen opittua käymään laatikolla ja syömään kiinteää ruokaa, pitää edelleen tiukasti pintansa, valitettavasti.
Liian nuorena uuteen perheeseen lähteneillä pennuilla tavataan tavallista enemmän käytöshäiriöitä, kuten sisäsiistien tapojen "unohtumista" vanhemmalla iällä, "lussuttamista", aggressiivisuutta ihmisiä ja/tai muita kissoja kohtaan, eristäytymistä, huonoa sopeutumiskykyä sekä eroahdistusta. Liian varhain emon ja sisarusten luota lähteneet pennut eivät välttämättä osaa suhtautua oikein ihmiseen, koska emon jäämä opetus on jäänyt kesken. Esim. jalkoihin hyökkäily ja raapiminen tai pureminen leikkiessä voivat olla merkkejä siitä.
Emo vieroittaa pennut luonnossa lopullisesti vasta niiden ollessa 12-16-viikkoisia. Tämäkin kertoo siitä, miten tärkeää pentujen on viettää tämä aika emon luona.
------------------------------
KISSAN MADOTUS JA VÄLTTÄMÄTTÖMÄT ROKOTUKSET
Säännölliset matohäädöt ja tehosterokotukset kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon.
Kissan pentu madotetaan ensimmäisen kerran noin 2-viikkoisena ja sen jälkeen 2 viikon välein luovutukseen (>12 viikkoa) asti. Pentu on hyvä madottaa kolmikuisesta 1-2 kuukauden välein vuoden ikään saakka. Kyseiset ohjeet olen laatinut pääasiassa ulkokissan pennuille. Sisäkissan pennuille riittää, kun madottaa 3-4 kertaa ennen luovutusta ja sen jälkeen muutaman kuukauden kuluttua. Kissa on aina hyvä madottaa pari viikkoa ennen rokotuksia. Aikuiselle kissalle suoritetaan matohäätö säännöllisesti — ulkoilevalle vähintään 4 kertaa vuodessa ja pelkästään sisällä oleskelevalle vähintään 2 kertaa vuodessa. Joka madotuskerta on hyvä suorittaa eri lääkkeillä, etteivät madot tule immuuneiksi jollekin tietylle ainesosalle. Laajakirjoisimmat ja tehokkaimmat merkit ovat Flubenol, Drontal ja Axilur. Pienillä pennuilla ensimmäiset kerrat voidaan suorittaa miedommalla Mirrixillä.
Pennun ensimmäinen rokotus annetaan tilanteesta riippuen sen ollessa noin 8-12 viikon ikäinen. Tehosterokotus on 3-4 viikon kuluttua ensimmäisestä. Kissat rokotetaan yleisesti kissaflunssia ja -ruttoa vastaan (=kolmoisrokote). Tehoste annetaan aikuiselle kissalle vuosittain. Ulkomaille matkustettaessa voimassa pitää olla myös rabiesrokotus, mutta Suomessa sitä ei vaadita.
----------------------------------
KISSAN TARVIKKEET
Ruokailu
Ruokailukuppeja tulisi ostaa ainakin kolme, yksi kuivaruualle, yksi lihalle ja märkäruualle ja yksi vedelle. Suositellaan, että kupit olisivat keraamisia tai teräksisiä, koska muovista saattaa liueta veteen ja ruokaan epämiellyttäviä hajuja. Muovinen kuppi myös naarmuttuu helposti ja tarjoaa näin hyvän pesiytymispaikan bakteereille. Ennen kissan tuloa olisi hyvä olla valmiina sellaista ruokaa, mitä se on tottunut edellisessä kodissaan syömään. Mikäli aioit vaihtaa ruokavaliota, valmiina tulisi olla myös uutta ruokaa, jota aletaan tarjoilla vähitellen. Oma tiskiharja tulisi kissalla lisäksi olla. Voit ostaa valmiiksi myös vitamiinia, esim. Pirskattia, jota myydään apteekeissa, eläinlääkäriasemilla ja eläinkaupoissa. Jotkin kissan tykkäävät pureskella pääruokansa ohella tuoretta viljanorasta, esim. kauraa.
Hiekkalaatikko
Yhtä kissaa kohden on hyvä olla kaksi hiekkalaatikkoa tarpeiden tekemistä varten. On valittavana katollisia ja katottomia malleja. Valmiina laatiko(i)ssa täytyy olla sitä hiekkaa, mitä kissa on tottunut käyttämään. Jos aioit vaihtaa hiekan merkkiä tai laatua, tee se vähitellen tai niin, että pidät toisessa laatikossa tuttua hiekkaa ja toisessa uutta. Hiekan laatuja on monia. On puupellettejä, paakkuuntuvaa ja paakkuuntumatonta hiekkaa, mikrohiekkaa, kirkkaita helmiä jne. Kissalla on usein tietty mielihiekkansa. Laatikosta poistetaan lapiolla vähintään kerran päivässä paakut ja ulosteet, kissa on siisti eläin. Noin viikon välein koko laatikko pitäisi pestä kuumalla vedellä.
Virikkeet
Ensimmäisenä mieleeni tulevat tietysti monenmoiset lelut, joita voit joko tehdä itse tai ostaa. Kissalla pitäisi olla myös jonkinlainen raapimis- ja/tai kiipeilypuu sekä useita tasoja kiipeilyä varten. Halvimmaksi tulee tehdä itse. Virikkeiksi voisi luokitella myös kissakaverin, jolle lähes jokainen maukuja antaa arvoa. Ei tarvitse olla niin paljon yksin, kun omistaja on poissa. Jotkin kissat käyvät mielellään ulkona valjaissa tai sitten ihan ulkotarhassa.
Kuljetus
Jokainen kissa tarvitsee kantokopan, koska eläinlääkärille on päästävä ainakin rokotuksiin, ja moni omistaja ottaa lemmikkinsä mukaan matkalle.
Terveydenhoito
Pieneläimille tarkoitetut kynsileikkurit kannattaa hankkia ihan varmuuden vuoksi. Jotkut omistajat eivät koskaan leikkaa kissansa kynsiä, koska siihen ei yksinkertaisesti ole tarvetta, mutta voi tulla tilanteita, jolloin kynsiä on lyhennettävä. Jos kissasi on puolipitkäkarvainen tai pitkäkarvainen, sen turkinhoitoon täytyy olla tietyt välineet. Kampa ja karsta kuuluvat useimpien pitkäkarvakissojen omistajien vakiokalustoon. Lisäksi kaikilla kissoilla tulisi olla tavallinen, mielellään luonnonharjaksinen, harja. Kissaa voi joutua pesemään joskus, joten kissoille tai vauvoille tarkoitettua, mietoa shampoota tulisi myöskin olla. Lääkekaapista pitäisi löytyä jotakin matolääkettä.
Mukavuus
Kaupoissa on myytävänä erilaisia kissojen petejä, mutta niille kelpaavat aivan hyvin myös sopivan kokoiset pahvilaatikot pehmustettuina.
------------------------------------------
KISSAN KASTRAATIO JA STERILAATIO
Kissan leikkauttaminen on jokaisen omistajan velvollisuus. Operaatiossa kollilta (kastraatio) poistetaan kivekset ja naaraalta (sterilaatio) munasarjat ja osa kohtua tai kokonaan. Leikkaus on varsin pieni. Varsinkin kollit ovat ennallaan jo muutaman tunnin kuluttua, eikä leikkaus ja nukutus kestä yhteensä kuin 10-20 minuuttia. Naaraan sterilaatio voi kuulostaa vaikealta toimenpiteeltä, mitä se ei itse asiassa ole ollenkaan. Kolmessa vartissa se on tehty. Haava on noin 3 sentin pituinen.
Yleiset harhakäsitykset ovat, ettei kollia saa leikata ennen sukukypsyyttä tai naarasta ennen ensimmäistä kiimaa. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että kaikki kissat, joita ei siitokseen käytetä, leikkautettaisiin noin 6 kuukauden iässä tai jopa aiemmin. Kissan tulee painaa leikkaushetkellä vähintään 2,5 kg, muita vaatimuksia ei ole. Varhaisesta leikkauksesta ei aiheudu mitään negatiivista. Aikaisin leikatuista kolleista tulee keskimääräistä suurempia, koska testosteroni ei häiritse kasvamista. Huom! Kasvuhormonit ja sukupuolihormonit ovat eri asia! Ennen sukukypsyyttä kastroiduille uroksille ei myöskään tule virtsatieongelmia myöhään leikattuja useammin. Tutkimus on Suomen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla: http://www.sey.fi. Leikkaamaton kolli ei ole omistajalle mukava lemmikki merkkailuiden, pistävän virtsan ja mouruamisen vuoksi. Naaraille ei myöskään ole vaaraa aikaisesta operaatiosta. Oikeastaan olisi hyvä, ettei se joutuisi kestämään ainuttakaan kiimaa. Se on rasittava kokemus ja altistaa kaiken lisäksi kasvaimille ja märkäkohdulle. Omistajastakaan on tuskin hauska kuunnella yöaikaan mouruavaa tyttöä. Naarasta ei suositella leikattavan kiiman aikana, joten ensimmäisen kiiman tultua on vaikeaa varata aika leikkaukseen, koska kiimat saattavat tulla hyvinkin tiheään.
------------------------------------------- ^^CatGirl^^
haluaisin tietää kuinka monta päivää ulkona vapaasti liikkuvan poikakissan pitäisi olla sisällä kastraation jälkeen?
- kissaeliö
Älä kahlitse kissan sielua vangitsemalla sitä ahtaaseen asuntoon. Kissan kuuluu saada kulkea vapaasti ulkona, metsästää ja toteuttaa viettejään. Silloin se hoitaa luonnollisesti kyntensä eikä niitä tosiaan tarvitse leikata. Aika pian kissa oppii varomaan luonnollisia vaarojaan ja vaikka kaikilta tietenkään voi välttyä on parempi antaa sen olla onnellinen ja saada liikkua luonnossa kuin kahlita sisätiloihin.
- onnellisen sisäkissan omistaja
ei vain olisi peikko liikkeellä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283