Lähihoitajaksi, päihde/mt työn suuntautuminen

Jos et tiedä minkä takia tarvitset koulutusta niin miksi haet koulutusta. Mitä tietotaitoa tarvitset päihde/mielenterveys työtehtävissä? Et tiedä miten työllistyä? Miten voit tietää mitä koulutusta tarvitset? Ota ensin selvää päihde/mielenterveys työtehtävistä! Tämän jälkeen tiedät mitä sinun pitää osata omatoimisesti.

Takaan ja alleviivaan että työ on psyykkisesti rankkaa. Ja välillä myös fyysisesti kun toimenkuva menee asiakkaan kanssa painimiseksi. Jos sulla ei ole mitään käsitystä työn luonteesta, kehoittaisin harkitsemaan uudelleen ja tutustumaan asiaan paljon tarkemmin.

Kohteena mm. päihde- ja mielenterveyskuntoutujat.
Eli haasteeellista, mutta myös lohdullista. Joku saattaa jopa tervehtyä, toisin kuin vanhustyössä, jossa kuolleisuus on 100 %. Ja lastenhoito on yhtä raadollista, ne kaikki menevät kouluun ja muuttuvat aikuisiksi.

Haasteellista mutta antoisaa. Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutustaitosi ovat työssä se ydinosaamisasia. Toivottavasti pääset alalle, tilausta työllesi on!

Eli mikäli oikein ymmärsin, olet vasta hakemassa lähäri koulutukseen. Itse tein niin että perusjaksolla eli lähihoitajan yhteiset osat (kasvun tukeminen, kuntoutumisen tukeminen sekä hoito ja huolenpito) on kolme harjoittelua, jotka tein mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Olin kotihoidossa, lastentarhassa sekä päihdepuolella. Varsin äkkiä totesin ettei vanhukset tai kovin hoidollinen työ ole minua varten. Siksi hainkin syventävänä mielenterveys- ja päihdetyön opintoihin. Siinäkin on kaksi harjoittelua jotka tein suljetulla nuorisopsykiatrisella osastolla sekä lastensuojelulaitoksessa. Eli kannattaa tehdä harjoittelut mahd. monipuolisesti ja vasta myöhemmin miettiä mihin haluaa suuntautua. Itse valmistuin aikuispuolelta keväällä-12 ja olen oikeastaan saanut valita alan työpaikoista mitä haluan tehdä ja minne mennä. Alalla on töitä pilvin pimein ja vakituisiakin paikkoja on runsaasti tarjolla. Rehellisesti, ei työ nyt fyysisesti järin rankkaa ole(toki riippuen paikasta ja painimisen määrästä), mutta henkinen puoli on välillä koetuksella, koska työtä tehdään omalla persoonalla. Jos haluat pelastaa kaikki ja olet kovin herkkä, niin unohda tämä ala.

Itse olen päihde-ja mielenterveystyössä, ollut jo pitkään.
Siksipä päätinkin muutaman sanan kirjoittaa.

Ensinkin.
Ennen opintoihin hakeutumista kannattaa miettiä tosissaan,että kestääkö tämän alan raadollisuuden?
Työ voi olla sekä fyysisesti, että henkisestikin rankkaa (väkivalta, itsemurhat, monet käytöshäiriöt). Positiivista palautetta saa todella harvoin, kestätkö senkin?
Vuorotyö. Sopiiko se sinun elämääsi, entä perheesi elämään?
Oletko itse tasapainoinen, onko murheita, ratkaisemattomia ongelmia - isoja tai pieniä?
Onko sinulla kyky myötäelää, silloinkin kun omat huolet, väsymys ja valvotut yöt ovat taakkana harteillasi?
Onko vuosikausia vankila-ja pähdekierteessä ollut henkilö kanssasi samanarvoinen ihmisenä? Onko varmasti?

Em. seikkoihin kannattaa vastata itselle rehellisesti ja vasta sitten miettiä ammatinvalintaa.
Ikävä kyllä todella moni tälle alalle kouluttautunut joutuu varhaisessa vaiheessa jättämään "leikin sikseen" ja moni on todennut,että juuri se positiivisen palautteen saamattomuus (asiakkailta) on uuvuttavin ja työmotivaation kadottavin tekijä.

Positiivistä palautetta ei ehkä asiakkaalta mutta toimiva hyvä työyhteisö auttaa jaksamaan!

Työ on haastavaa, eikä sovellu kaikille. Olen huomannut, että alalle hakeutuu usein ihmisiä joilla on tarve hallita ns. heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Se ei ole hyvä asia. Onneksi kuitenkin suurinosa on varmasti ihan normaaleja ihmisiä.

Päihdepuolella usein on työntekijöitä, joilla on joskus ollut joko omaa henkilökohtausta kokemusta tai läheisen puolelta tullutta päihteiden väärinkäyttöä joskus.

Hoitoalaan yleisesti verrattuna mielestäni työilmapiiri on parempi, sillä useissa yksiköissä on myös miehiä töissä. Tasoittaa hyvin naisvaltaa.

Työ itsessään on arjessa elämistä, tukemista ja ohjaamista. Paikasta riippuu kuinka paljon asiakkaita kuntoutetaan ns. ulospäin hoitokodista ja sitten on taas paikkoja, joissa on kuntouttava työote, mutta hoitokoti on pitkäaikainen ns. koti asiakkaille. On tärkeää tukea kokoajan sitä, että asiakas ei taannu, eikä tehdä asioita valmiiksi. Työssä tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, sillä joudut ehkä ohjaamaan samaa asiaa samalle ihmiselle useita kertoja päivässä. (esim. hygienian hoito, ruoan valmistus, pöydän kattaminen jne...) Joskus se turhauttaa ja ärsyttää, mutta ne tunteet eivät saa näkyä asiakkaalle.

Yleensä itse koen, että mt-ja päihdepuolella työskentely on kuitenkin rennompaa kuin somaattisella puolella. Kaikki tapahtuu jotenkin rauhallisemmin ja ilmapiirin on oltava rauhaisa ja leppoinen.

On osattava asettaa rajoja asiakkaille ja on osatta olla ymmärtäväinen. Joku antoi hyvän neuvon siitä, että on tosi tärkeää, ettei kuvittele olevansa parempi tai ylempiarvoinen suhteessa mielenterveys tai päihdekuntoutujaan. On osattava nähdä syvemmälle, että kenelle tahansa voisi käydä niin. Kaikki eivät ole aloittaneet elämää samalta viivalta. Kyykyttäminen on kuvottavaa ja se kannattaa aina muistaa.

Myös suuruuden kuvitelmat täytyy unohtaa. Eli ei voi kuvitella parantavansa ihmisiä vaikka päihdeongelmasta ja jos asiakas ratkeaa juomaan niin itse itkee epäonnistumistaan. Työssä tulee paljon turhauttavia tilanteita ja niitä on käsiteltävä aika usein itsensä kanssa.

Työ on usein kolmivuototyötä, sisältäen joulut, juhannukset jne muut juhlapyhät. Usein nukkumisaikaa ei jää paljon jos iltavuoro loppuu vaikkapa kello 21 ja usein seuraavana päivänä työpaikalla pitää olla jo kello 7. Tällöin yöunet eivät jää pitkiksi kun on työmatkaa, suihkussa käyntiä jne.. Työ on usein itsenäistä ja sisältää hyvin usein ainakin yöllä yksin työskentelyä. Silloin olet yksin vastuussa hoitokodissa asukkaista. Ei voi alkaa jännittää miten pärjää. Joskus vaaditaan nopeitakin ratkaisuja ja kykyä ongelmaratkaisuihin.

Mutta jos kaiken tämän jälkeen tuntuu, että tykkäisi alasta, kannattaa hakeutua. Itse olen välissä ollut muissa hommissa, mutta palannut nyttemmin takaisin ja viihdyn taas.

Vaatiiko se jtn työkokemusta vai voiko suoraan vaan aloittaa keseisen alan? Vai eka lähihoitajaks ja erikoistua?