Mä olen kuunnellut jo liian monta kertaa Phil Collinsin " Against All Odds " ja Bon Iverin " I cant make you love me " - kappaleet. Aivan kuin kaikki kauniit muistot särkyis mun sielussa. Sattuu aivan liikaa henkisesti, en osaa olla itseni kanssa. Ihminen kehen rakastuin jättää minut ilman mitään selvää syytä tietämättömyyteen. Ilmeisesti sitä ei kiinnosta enää paskaakaan mitä mulle kuuluu. Tietäisipä vain, miten mun sydän hakkaa sen lähellä, miten paljon antaisin sen takia... Kuinka monesti olen itkenyt. Miten onnelliseksi Hän on minut tehnyt tämän vuoden aikana..
En ikinä unohda, kuinka Hän katsoi minuun sen huoneen läpi sanan "rakkaus" ohdalla. En unohda kun Hän ensimmäisen kerran unohtui hymyilemään minulle..
Mutta ehkä nyt on vain aika päästää irti.
Jos Hän on löytänyt toisen, niin toivon koko sydämestäni hänen tulevan onnelliseksi tämän kanssa. Nyt mä kuitenkin lähden eteenpäin elämässäni.. En vain kestä enää, sattuu jo tarpeeksi nähdä näin usein.
Joskus lupasin itselleni, että jos tämä "unelma" joskus särkyisi, niin ennemmin olisin onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä olen saanut kokea. Se oli niin paljon helpompi sanoa silloin.. Itkin yksin hysteerisesti metsässä ja muistelin kaikkea sitä, mitä me oltiin koettu. Syytin itseäni, että olen sotkenut kaiken. Itkin sitä tuskaa, kun en koskaan voisi olla tarpeeksi täydellinen sellaiselle ihmiselle, kuten Hän. Hän on enkeli ilman siipiä, ihminen kuka jätti minuun jäljen, joku kenet tulen muistamaan aina, ensirakkaus kenen syntymäpäivänä kuiskaan tyhjyyteen "onnea *****.."
Jos hän on onnellisempi ilman minua, niin kestän sen. Yritän unohtaa.
Liikaa on tapahtunut ja aika ei korjaa kaikkea..
Kiitos kaikille ketkä jaksoivat lukea, kiitos...:(
En ikinä unohda, kuinka Hän katsoi minuun sen huoneen läpi sanan "rakkaus" ohdalla. En unohda kun Hän ensimmäisen kerran unohtui hymyilemään minulle..
Mutta ehkä nyt on vain aika päästää irti.
Jos Hän on löytänyt toisen, niin toivon koko sydämestäni hänen tulevan onnelliseksi tämän kanssa. Nyt mä kuitenkin lähden eteenpäin elämässäni.. En vain kestä enää, sattuu jo tarpeeksi nähdä näin usein.
Joskus lupasin itselleni, että jos tämä "unelma" joskus särkyisi, niin ennemmin olisin onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä olen saanut kokea. Se oli niin paljon helpompi sanoa silloin.. Itkin yksin hysteerisesti metsässä ja muistelin kaikkea sitä, mitä me oltiin koettu. Syytin itseäni, että olen sotkenut kaiken. Itkin sitä tuskaa, kun en koskaan voisi olla tarpeeksi täydellinen sellaiselle ihmiselle, kuten Hän. Hän on enkeli ilman siipiä, ihminen kuka jätti minuun jäljen, joku kenet tulen muistamaan aina, ensirakkaus kenen syntymäpäivänä kuiskaan tyhjyyteen "onnea *****.."
Jos hän on onnellisempi ilman minua, niin kestän sen. Yritän unohtaa.
Liikaa on tapahtunut ja aika ei korjaa kaikkea..
Kiitos kaikille ketkä jaksoivat lukea, kiitos...:(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos tämä on siltä keneltä luulen sen olevan niin; Kyllä minua kiinnostaa mitä sinulle kuuluu. Olen vain epävarma omista päätöksistäni, se ei silti tarkoita, että olisin lakannut rakastamasta. Huomasin sinun huomanneen tunteeni, ja yritän siksi peitellä niitä. Joskus ei itsekkään huomaa, kuinka räikeästi asioita ilmaisee. Älä luovuta minun suhteeni. Kestää vain jonkin aikaa, että saan rohkeutta. Ja en ole löytänyt ketään toista.
Mutta jos et ole se kuka luulen olevan niin, olen pahoillani:(. Koita kestää.
Mutta saisinko silti jotain selvennystä. N-->M vai M-->N?
En usko että sinä olet Hän, en vain osaa kuvitella häntä suomi 24 ihastumis palstalla.. Mutta pyydän, olet tai et niin älä peitä tunteitasi :(!
... Sanasi antoivat kuitenkin hieman toivoa, kiitos siitä:).
Ah, olipa kauniin yksinkertaista ja sulavaa tekstiä suoraa sydämestä! Aika moni vamaan tietää sen tunteen kun on vain niin voimaton elämän edessä. Kun se toinen ihminen ei annakaan enää sitä vastakaikua. Kun istuu uudenvuoden aattona yksin hakaniemen rannassa itkien loputonta itkua miettien sitä ihmistä, joka ei tule enää ikinä välittämään susta yhtä paljon kun sä sillä hetkellä sitä välittät. Tulin jätetyksi noin vuosi sitten näihin aikoihin sanoilla "en nyt vain pysty tähän". Näen tätä ihmistä ainakin kerran viikossa ja se otti todella kauan koville. Kun hän käveli uuteen auringonnosuun, minä löysin itseni itkemästä vällyjen välistä.
Kannattaa aina muistaa, että me kaikki ihmiset ollaan loppupeleissä aika samanlaisia, tunnetaan samanlailla tilanteesta riippuen. Et ole yksin fiilisten kanssa, vaan aika moni pystyy samaistumaan suhun. Eihän se mitään tietenkään muuta, mutta elämä kuitenkin on tässä ja nyt.
Niinkuin eräs filosofi Paul sanoi "Anything goes", ja niin menee myös sun fiilikset. Ne fiilikset menee ja jonain aamuna huomaat käveleväsi uuteen auringonnousuun ja olet vahvempi kuin ikinä kuvittelit olevasi. kaikki menee, elämä menee, ei tänne kukaan jää tuntemaan loputtomiin.
Aloittajalle. Teksti olisi voinut olla minunkin. Vuosi sitten. Älä yritä olla vahva ja unohtaa väkisin. Hyväksy tunteitasi, hyväksy surusi. Itke, itke ja itke aina kun siltä tuntuu. Puhu tunteistasi jollekin läheiselle. Joku aamu heräät uuten auringonnousuun ja kuten on jo kerrottu huomaat että olet vahvempi kuin olisit ikinä kuvitellut. Tsemppiä!
Kiitos lohduttavista sanoista, kyllä tää tästä.
Yritän olla vahva, mutta en vain voi unohtaa.
Elämässä ei joka päivä kohtaa niin pysähdyttävää ihmistä :( tyyppiä, joka kääntää kaiken ylösalaisin..
Sitä vaan toivoo, että olis jotkut sanat, jotka muuttais kaiken. Että joku sanois jotain, joka vaan sais tajuamaan kaiken. Jotkut sanat, jotka vaan helpottais oloa ja antais voimaa suhun, mutta ei kukaan omista sellasia sanoja. En minä ainakaan. Voin tietysti sanoa, että "jonain aamuna huomaat käveleväsi uuteen auringonnousuun ja olet vahvempi kuin ikinä kuvittelit olevasi", niin kuin sanoin pari päivää sitten. Tiedän olevani sanojeni kanssa oikeassa, mutta se ei muuta fiiliksiäsi nyt.
Mitä elämä oliskaan ilman niitä ihmisiä, jotka kääntää koko pakan? Mitä elämä olsiikaan ilman rakkautta tai vihaa? Elämä olisi jana.
Vaikka miten klisee se ikinä onkin, niin uskon, että kaikella on tarkoitus.