Mikähän siinä on, kun naiset useasti kehuvat kilvan keskenään, kenellä oli vaikein synnytys? Joutavaa akkain löpinää!
Olisi sama, kun miehet viisastelisivat toisilleen ruokatunnilla, kenellä oli aamupäivän kivuliain paskallakäynti.
Kysehän on ainoastaan naisen suhteettoman alhaisesta kipukynnyksestä, ei mistään muusta. Jos mies lyö vasaralla täysillä sormeen tai joku potkaisee munille makeasti, ei siitä tehdä elämää suurempaa numeroa!
Olisi sama, kun miehet viisastelisivat toisilleen ruokatunnilla, kenellä oli aamupäivän kivuliain paskallakäynti.
Kysehän on ainoastaan naisen suhteettoman alhaisesta kipukynnyksestä, ei mistään muusta. Jos mies lyö vasaralla täysillä sormeen tai joku potkaisee munille makeasti, ei siitä tehdä elämää suurempaa numeroa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et liene ollut synnytystä katsomassa, mukana, naisesi vieressä.
Painun yleensä Ala-pubiin, jos/kun akka alkaa kiljumaan tai lapsi rupeaa rääkymään. Mitä helvettiä mies synnytysosastolla tekee? Synnyttää, vai? ;-/
"Hiljentykää, meijän isä synnyttää, kyllä sitä jännittää, ossaako hengittää, niinku pittää?"
(Jope Ruonansuu)
Nyt sulta lipsahti. Omistusliite sanan 'nainen' yhteydessä! Miten nainen voisi olla kenenkään omaisuutta, länsimaissa, 2000-luvulla? Muutenkin tuntuu, että hertha on ollut ihan kesäterässä viime aikoina: argumentteja ei juuri ollenkaan, keskisormi pystyssä hihkaistuja v:mäisyyksiä sitäkin enemmän. Keskity!
Argumentteja ei lue kukaan. Vai mitä?
Kaksi lausetta on useimmille lukijoille jo liikaa.
Kokeilepa joskus vääntää ulos pari keilapalloa ja tule sitten kertomaan miten mukavaa oli.
Neuvo minulle ensiksi, kuinka on mahdollista nielaista keilapallo? Pikku vinkki: Vasta jotakin nieltyä, on mahdollista paskoa mitään ulos...
Mieti vähän. Vielä nykyajan suomessakin nainen voi kuolla synnytykseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin.
Eli synnytys ei ole mikään pikku juttu!!!!
mukana kahdessa synnytyksessä.
Sen pohjalta pystyn sanomaan, että tämän avauksen tekijällä on kusta päässä paljon enemmän kuin lääkäri määrää.
Että "Huorattomalla miehellä" on enemmän nickejä kuin laki sallii.
Kipukynnys on hyvin yksilöllinen asia ja se ei ole riippuvainen sukupuolesta.
Äidilläni on korkea kipukynnys. Hän aikanaan katseli, kun lääkäri sahasi hänen sormensa poikki ja taatusti myös tunsi sen - ja lääkäri sanoi että jos rouva ei nyt kuitenkaan katsoisi... Muuten äiti ei pyörtynyt ja käveli omilla jaloillaan vastaanotolta pois.
Minun mieheni..se mörökölli, on ollut molempien lapsiemme synnytyksissä mukana ja hyvä niin, lapsethan ovat yhteisiä ja yhdessähän me kasvatammekin heidät. Ensimmäinen synnytykseni oli tosi pitkä ja kävelin varmaan maratonin verran synnytyssalissa. Kipujakin oli, mutta en edes ajatellut niitä, kun keskityin muuhun. Jos mieheni ei olisi ollut mukana synnytyksessä koko tilanne olisi ollut hurjempi, koska en olisi saannut kävellä ja se kävely helpotti kipuja.
Paljon on miehiä pyörtynytkin synnytyssalliin ja se ei ole mikään häpeä, joten ymmärrän pelkosi Tony. Toivottavasti kuitenkin vietät nyt aikaa lastesi kanssa, kun he ovat jo pois sieltä synnytyssalista - lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan! Jaksellaan ja pidetään hellettä, kun sitä on vielä..
On tutkimuksia joiden mukaan naiset aistivat huomattavasti miehiä herkemmin mm. kosketuksia. Tässä on kyseessä muuan perustavanlaatuinen sukupuoliero, esim. Jessel & Moir esittävät että herkkänahkaisinkin poikavauva on aivan eri sarjassa kuin paksunahkaisin tyttövauva. Kivun kokeminen on kuitenkin kokonaisvaltaista, eikä ole olemassa tai edes kehitettävissä mitään mittareita, joilla ns. "kipukynnys" kalibroitaisiin. Yksilöiden väliset erot on vain otettava annettuina. "Kipukynnykseen" liittyvät väitteet ovat tyypillistä pseudotieteellistä huuhaata, ja paha kyllä vieläpä sellaista, johon liittyy typerämmänsorttisia arvostuksia, kuten avauskirjoituksesta näemme.
Omista kokemuksistani sanoisin, että miesten on hyvä olla synnytyksissä mukana siksi, että miesten läsnäolo synnytyssaleissa muuttaa paikan ilmapiiriä. Eukkojen välinen ilkeily ja muu naisille ominainen inhottavuus karsiutuu huomattavasti miesten läsnäollessa. Tällaista olen kuullut myös muiden kokemuksinaan kertovan.
Mistähän "eukkojen välisestä ilkeilystä" mahdat puhua? Siis sairaalan synnytystiloissako?
Johan on mahtavat luulot, että miesten mukanaolo "muuttaa paikan ilmapiiriä"! Onhan siellä mieslääkäreitä, mieskätilöitä ja muutakin miespuolista henkilökuntaa. Tuskin ilmapiiri olisi kovin erilainen, vaikka koko henkilökunta olisi naisia.
se on ihan naisten ikioma urheilulaji tuo eukkojen välinen ilkeily. Sitä harrastaa mm. lavealla ikäkausiskaalalla Kipukynnyspsykologiaan Uskovien Reippaitten ja Urheiluhenkisten Kätilöiden Yhdistys.
Kukaan ei oikein selviä synnytyksestä yksin, vaikka ehkä tällainen selviäminen onkin julistettu tavoitteeksi Feministien Ihanneohjelmassa. Synnytyssalit ovat monessa mielessä kipeitä paikkoja. Naisten aggressiot ovat tyypillisesti epäsuoria, ja hallitsemattomia niistä voi helposti tulla tuollaisissa jokseenkin rassaavissa oloissa. Tässä puhutaan nyt monien synnyttäjien kokemuksella.
Jos miesten läsnäolo jotain inhimillisyydestä voi pelastaa, kenellä voi olla mitään sitä vastaan? Heartalla?
pitää Raamatun mukaan naisen synnyttämän, joten eipä ole kipupuhe liioiteltua. Miehet eivät siitä kivusta tule tietämään mitään. Tietysti sen mitä näkevät, mutta eivät koe sitä kuitenkaan. Joten miehien on turha puhua, että puhe liioiteltua.
muille on näyttämisen halu. "Olen kestänyt niin paljon!" Naisella on kummallinen tapa uhriuttaa itsensä, aina ja kaikkialla.
Samaa sanovat perheväkivallan "uhrit", jotka ovat antaneet hakata itseään kymmeniä vuosia. "Olen kestänyt niin paljon!"
En ymmärrä. Mutta olenkin ulkomaalainen.