Olen siis ratsastanut kohta 6 vuotta. Halusin lähteä maastoilemaan, mutta en yksin, joten tunkeuduin joidenkin toisten tyttöjen ratsastuksenopettajani kanssa samalle maastotunnille. Sain ratsastettavaksi nuoren, 5v tamman, joka ei mistään pienimmästä päästä ollut, sk n. 160-170cm. Alussa kaikki menikin ihan hyvin, mutta kun olimme ravanneet jonkin aikaa, huomasin että hevonen veti ohjista alaspäin ja pyöritteli hulvattomasti päätään. Hevonen sai minua aika paljon nyettyä alas, mutta taistelin vastaan päättäväisesti. Se jatkoi tuota pitkään, kunnes yhtäkkiä ravissa pomppasi omituisesti ja yritti jotain todella epämääräistä. Huusin toki eelläni meneville, että oottavat hetken, sillä jalustimeni lähtivät ja ajauduin hevoseni kaulalle. Sitten eräässä mutkassa (eellä menevään oli runsaasti välimatkaa) kun rauhassa ravasimme, hevonen nosti arvaamattomasti laukan ja syöksyi muiden eelle pukitellen. Oli hieman vaikea kyydissä pysyä, enkä katsonut järkeväksi jäädä
roikkumaan kiitolaukassa pukittelevan hevosen kaulalle, joka vain juoksi eteenpäin, ja olisi voinut sattua vaikka mitä. Hyppäsin/putosin alas jaloilleni, jonka jälkeen hevonen raahasi minua parikymmentä metriä, niin että se meni laukkaa ja itse juoksin vierellä, mutta sain sen hetken taisteltuani pysähtymään. Nousin selkään, ja jatkoimme käynnissä. Käveltiin ihan rauhassa, kunnes hevoseni lähti laukalla sivulle ja lensin komealla voltilla ojaan selälleni, ojassa oleva vesi oli jäätynyt, mutta menin sitten jään läpi, jääkylmään veteen. En pelkää hevosia, mutta tästä nuorukaisesta jöi pieniä "traumoja", jotka kyllä huuhtoutuivat kun sillä kahden päivän päästä yämän jälkeen ratsastin, yritti kaikkea typerää kentälläkin mm. pukkeja, veti päätä alas, yritti nousta pystyyn, laukkaspurtteja jne.) mutta päätin voittaa hevosen, joten taistelin sen kanssa koko tunnin, kunnes sain sen kulkemaan jalkojeni välissä asetuksessa. Tuo tapahtui n. puoli vuotta sitten, ja kyseisen hevosen on edelleen erittäin hankala luottaa ihmisiin. Otin tämän hevosen vuokralle noiden tippumisten jälkeen. Olen varmaan ainut ihminen johon tämä heppa oikeasti luottaa, välillemme on syntynyt ihan erityinen side. Meillä oli alussa todella vaikeaa, jokainen juttu meni itkuksi, hevonen ei vain kuunnellut minua. En huomannut, miten nopeasti aika kului ja kehityimme, se oli taikaa. Nyt olen ostanut hevosen omaksi, enkä muuttaisi yhtäkään päivää. Pari kertaa olen tämän hevosen kanssa luita murtanut, mutta se minusta juuri tekee vahvan. Tällä viestillä haluan osoittaa, että ikinä,ei ikinä saa luovuttaa.
roikkumaan kiitolaukassa pukittelevan hevosen kaulalle, joka vain juoksi eteenpäin, ja olisi voinut sattua vaikka mitä. Hyppäsin/putosin alas jaloilleni, jonka jälkeen hevonen raahasi minua parikymmentä metriä, niin että se meni laukkaa ja itse juoksin vierellä, mutta sain sen hetken taisteltuani pysähtymään. Nousin selkään, ja jatkoimme käynnissä. Käveltiin ihan rauhassa, kunnes hevoseni lähti laukalla sivulle ja lensin komealla voltilla ojaan selälleni, ojassa oleva vesi oli jäätynyt, mutta menin sitten jään läpi, jääkylmään veteen. En pelkää hevosia, mutta tästä nuorukaisesta jöi pieniä "traumoja", jotka kyllä huuhtoutuivat kun sillä kahden päivän päästä yämän jälkeen ratsastin, yritti kaikkea typerää kentälläkin mm. pukkeja, veti päätä alas, yritti nousta pystyyn, laukkaspurtteja jne.) mutta päätin voittaa hevosen, joten taistelin sen kanssa koko tunnin, kunnes sain sen kulkemaan jalkojeni välissä asetuksessa. Tuo tapahtui n. puoli vuotta sitten, ja kyseisen hevosen on edelleen erittäin hankala luottaa ihmisiin. Otin tämän hevosen vuokralle noiden tippumisten jälkeen. Olen varmaan ainut ihminen johon tämä heppa oikeasti luottaa, välillemme on syntynyt ihan erityinen side. Meillä oli alussa todella vaikeaa, jokainen juttu meni itkuksi, hevonen ei vain kuunnellut minua. En huomannut, miten nopeasti aika kului ja kehityimme, se oli taikaa. Nyt olen ostanut hevosen omaksi, enkä muuttaisi yhtäkään päivää. Pari kertaa olen tämän hevosen kanssa luita murtanut, mutta se minusta juuri tekee vahvan. Tällä viestillä haluan osoittaa, että ikinä,ei ikinä saa luovuttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella ihana tarina!