Poikani, ekaluokkalainen, on joutunut ihan
järjettömään kierteeseen enkä tiedä mitä tehdä.
Kiusaaminen alkoi viime vuoden lokakuussa,
opettaja piti sitä vähäpätöisenä, joten asiasta
ilmoitettiin minulle vasta joulukuussa lapsen
alkaessa "häiriköimään" tunneilla.
Kävin koulukuraattorin luona juttelemassa ja
hämmästyksekseni sain kuulla mitä uskomattomimpia
juttuja pojastani. Tuntui kuin he puhuisivat
aivan vieraasta lapsesta. Poikani oli käynyt
esim. kuraattorin luona jo lokakuusta eikä
minulle oltu ilmoitettu siitä mitään!
Tammikuussa, oppilaan arviointitilaisuudessa sain
kuulla millainen lapsi minulla on opettajan
mielestä: huolimaton, likainen, liian herkkä ja
häiriköivä. Opettajan mielestä poikani ei kestä
kiusaamista tarpeeksi hyvin vaan reagoi siihen
liian rankasti.
Helmikuussa opettajan mielestä oli tapahtunut jo
hieman parempaan suuntaan menevää edistystä.
Mutta...! jo kahden viikon päästä tästä
kuraattorin, opettajan ja minun palaverissa sain
taas kuulla millainen lapsi minulla on opettajan
mielestä: läksyt tekemättä, ei penaalia, reppu
sotkuinen, häiriköi tunneilla.
Tähän väliin varmaan parempi kertoa millainen
poikani on minun ja ystävieni mielestä; erittäin
kiltti, tottelevainen, osasi lukea jo 5
vuotiaana, nykyään lukee sujuvasti. Matikka on
hänellä lahja, laskee päässä ihan uskomattomia
laskuja. Ei ehkä niitä huolellisimpia lapsia
mutta ei missään tapauksessa likainen! Eikä
huoleton.
Opettaja totesi isänpäiväkorttia tehdessä,
poikani alkaessa luokassa itkeä ettei hänellä ole
isää, ettei hän (opettaja) voi isäksi muuttua!
Opettaja myös totesi että kaikki vika on kotona,
etten anna tarpeeksi huomiota, että olen liian
nuori äidiksi, etten ymmärrä asioista mitään.
Huhtikuussa palaverissa sama jatkui. Poikani on
kuulemma erittäin epäsosiaalinen, johon hoidoksi
perheneuvola sekä perhetukija pojalle. Missään
vaiheessa elämäänsä poikani ei ole ollut
epäsosiaalinen, kaikkea muuta! Hänellä on pihalla
ystäviä, hän osallistuu leikkeihin mutta vain
kotipihalla. Koulussa hän ei mene
liikuntatunnilla peleihin mukaan, koska siellä on
poika joka "pomottelee". Opettajan mielestä on
siis parasta ettei poikani osallistu liikuntaan.
Välitunneilla poikani seisoo ulkooven vieressä
eikä uskalla lähteä siitä mihinkään kiusatuksi
tulemisen pelosta.
Opettajan mielestä häiriköintiä on, kun poikani
valmistuttuaan tehtävistä lähtee hakemaan luokan
toiselta puolelta lisätyökirjaa tai paperia
piirtääkseen sen hetken kun muut tekevät tehtäviä.
Kaikesta opettaja syyttää kotioloja, joissa ei
omasta mielestäni ole mitään vikaa. Ainut seikka
on se että olen yh. Opettajan mielestä
kiusaamiseen ei kannata puuttua koska se on niin
pientä vaikka poikani oireilee vain ja ainoastaan
koulussa. Opettajan mielestä poikani pitäisi
oppia antamaan takaisin mutta kun näin viimein
tapahtui opettaja antoi pojalleni läksyjä ja
lähetti minulle lapun jossa taas ylisti millainen
kamala poika minulla on.
Ehdotukseeni että myös kiusaajien vanhemmat
tulisivat paikalle tällaiseen palaveriin,
opettaja totesi ettei näin vähäpätöiseen asiaan
kannata kaikkia sotkea. Siis kiusatun perhe,
kiusattu itse saa kantaa kaiken synnin, ravata
hoidossa ja etsimässä tukea. Onko siis kiusattu
syyllinen joka pitää kovettaa niin että kestää
kiusaamisen?
Käsitykseni mukaan kiusatut jatkavat kiusaamista.
Poikani oireilee yhä pahemmin, enemmän koulussa
kuin kotona. Yöt hän itkee. Koulussa ei ole
ystäviä, onneksi kotipihalla on. Kuraattorin
mielestä vika on kaikki siinä miten poikani
reagoi asioihin. Itse olen erimieltä. Minun
mielestäni jo pieneenkin kiusaamiseen pitäisi
puuttua lujalla kädellä. Mistä siis apua kun
koulu pitää poikaani häirikkönä tiedostaen
kuitenkin että hän on koulukiusattu? Miksi
poikani into lannistetaan näin? Minä alan olemaan
voimaton ja sydäntä särkee katsoa pientä lastani
kun vien hänet kouluun tietäen mitä siellä
tapahtuu ja hänen olevan siellä täysin vailla
turvaa. Opettaja kun on sanonut pojalleni ettei
tuollaisista asioista tulla hänelle kantelemaan.
Herranen aika, mihin asti tämä oikein menee?!
järjettömään kierteeseen enkä tiedä mitä tehdä.
Kiusaaminen alkoi viime vuoden lokakuussa,
opettaja piti sitä vähäpätöisenä, joten asiasta
ilmoitettiin minulle vasta joulukuussa lapsen
alkaessa "häiriköimään" tunneilla.
Kävin koulukuraattorin luona juttelemassa ja
hämmästyksekseni sain kuulla mitä uskomattomimpia
juttuja pojastani. Tuntui kuin he puhuisivat
aivan vieraasta lapsesta. Poikani oli käynyt
esim. kuraattorin luona jo lokakuusta eikä
minulle oltu ilmoitettu siitä mitään!
Tammikuussa, oppilaan arviointitilaisuudessa sain
kuulla millainen lapsi minulla on opettajan
mielestä: huolimaton, likainen, liian herkkä ja
häiriköivä. Opettajan mielestä poikani ei kestä
kiusaamista tarpeeksi hyvin vaan reagoi siihen
liian rankasti.
Helmikuussa opettajan mielestä oli tapahtunut jo
hieman parempaan suuntaan menevää edistystä.
Mutta...! jo kahden viikon päästä tästä
kuraattorin, opettajan ja minun palaverissa sain
taas kuulla millainen lapsi minulla on opettajan
mielestä: läksyt tekemättä, ei penaalia, reppu
sotkuinen, häiriköi tunneilla.
Tähän väliin varmaan parempi kertoa millainen
poikani on minun ja ystävieni mielestä; erittäin
kiltti, tottelevainen, osasi lukea jo 5
vuotiaana, nykyään lukee sujuvasti. Matikka on
hänellä lahja, laskee päässä ihan uskomattomia
laskuja. Ei ehkä niitä huolellisimpia lapsia
mutta ei missään tapauksessa likainen! Eikä
huoleton.
Opettaja totesi isänpäiväkorttia tehdessä,
poikani alkaessa luokassa itkeä ettei hänellä ole
isää, ettei hän (opettaja) voi isäksi muuttua!
Opettaja myös totesi että kaikki vika on kotona,
etten anna tarpeeksi huomiota, että olen liian
nuori äidiksi, etten ymmärrä asioista mitään.
Huhtikuussa palaverissa sama jatkui. Poikani on
kuulemma erittäin epäsosiaalinen, johon hoidoksi
perheneuvola sekä perhetukija pojalle. Missään
vaiheessa elämäänsä poikani ei ole ollut
epäsosiaalinen, kaikkea muuta! Hänellä on pihalla
ystäviä, hän osallistuu leikkeihin mutta vain
kotipihalla. Koulussa hän ei mene
liikuntatunnilla peleihin mukaan, koska siellä on
poika joka "pomottelee". Opettajan mielestä on
siis parasta ettei poikani osallistu liikuntaan.
Välitunneilla poikani seisoo ulkooven vieressä
eikä uskalla lähteä siitä mihinkään kiusatuksi
tulemisen pelosta.
Opettajan mielestä häiriköintiä on, kun poikani
valmistuttuaan tehtävistä lähtee hakemaan luokan
toiselta puolelta lisätyökirjaa tai paperia
piirtääkseen sen hetken kun muut tekevät tehtäviä.
Kaikesta opettaja syyttää kotioloja, joissa ei
omasta mielestäni ole mitään vikaa. Ainut seikka
on se että olen yh. Opettajan mielestä
kiusaamiseen ei kannata puuttua koska se on niin
pientä vaikka poikani oireilee vain ja ainoastaan
koulussa. Opettajan mielestä poikani pitäisi
oppia antamaan takaisin mutta kun näin viimein
tapahtui opettaja antoi pojalleni läksyjä ja
lähetti minulle lapun jossa taas ylisti millainen
kamala poika minulla on.
Ehdotukseeni että myös kiusaajien vanhemmat
tulisivat paikalle tällaiseen palaveriin,
opettaja totesi ettei näin vähäpätöiseen asiaan
kannata kaikkia sotkea. Siis kiusatun perhe,
kiusattu itse saa kantaa kaiken synnin, ravata
hoidossa ja etsimässä tukea. Onko siis kiusattu
syyllinen joka pitää kovettaa niin että kestää
kiusaamisen?
Käsitykseni mukaan kiusatut jatkavat kiusaamista.
Poikani oireilee yhä pahemmin, enemmän koulussa
kuin kotona. Yöt hän itkee. Koulussa ei ole
ystäviä, onneksi kotipihalla on. Kuraattorin
mielestä vika on kaikki siinä miten poikani
reagoi asioihin. Itse olen erimieltä. Minun
mielestäni jo pieneenkin kiusaamiseen pitäisi
puuttua lujalla kädellä. Mistä siis apua kun
koulu pitää poikaani häirikkönä tiedostaen
kuitenkin että hän on koulukiusattu? Miksi
poikani into lannistetaan näin? Minä alan olemaan
voimaton ja sydäntä särkee katsoa pientä lastani
kun vien hänet kouluun tietäen mitä siellä
tapahtuu ja hänen olevan siellä täysin vailla
turvaa. Opettaja kun on sanonut pojalleni ettei
tuollaisista asioista tulla hänelle kantelemaan.
Herranen aika, mihin asti tämä oikein menee?!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiusaamiseen kannattaa puuttua heti. Oletko
käynyt keskustelemassa poikasi opettajan kanssa
niin, että rehtori on ollut mukana keskustelussa?
Mielestäni poikasi opettajasta voisi tehdä jo
jonkinlaisen valituksen. Kyllä opettajan tulisi
puuttua kiusaamiseen heti jos sellaista ilmenee
on se sitten "pientä" tai suurta. Jokaisella
lapsella on oikeus käydä koulua ilman pelkoa
siitä että joutuu kiusatuksi.
Koska poikasi opettaja ei taida ottaa asiaa
tarpeeksi vakavasti, kehottaisin että yrittäisit
hoitaa asiaa muulla tavoin. Mennä itse paikan
päälle kouluun puhumaan rehtorille tai näille
kiusaajille. Tai vaikka tehdä ilmoitus
poliisille, se voi pelästyttää kiusaajat, kun
aletaan puhua poliisille menosta. Yksi vaihtoehto
on että poikasi voisi vaihtaa koulua tai luokkaa.
Ja jos siellä alkaa ilmetä kiusaamista, tulisi
asiaan puuttua heti sen vaativalla vakavuudella.
Tilanne on todella hankala, koska poikasi
opettaja suhtautuu asiaan niin kuin suhtautuu.
Hänhän viestittää käytöksellään myös kiusaajille,
että heidän käytöksensä on sallittua. Missään
nimessä älä jää vain katsomaan poikasi
kärsimystä. Koulukiusaamisesta jää lapseen
pysyvät arvet. Ja jos kiusaajat saavat
muserrettua lapsesi itsetunnon näin nuorena, on
todennäköistä, että kiusaaminen tulee jatkumaan
myöhemminkin lapsesi elämässä, kiusaajat vain
vaihtuvat.
Tärkeää on, että yrität keskustella lapsesi
kanssa tästä asiasta ja saavuttaa hänen
luottamuksensa niin, että hän voi myöhemminkin
avautua, jos kiusausta ilmenee. Olisi myös hyvä
keksiä jotain asioita, joista lapsesi itsetunto
kasvaisi ja hän tuntisi itsensä taas eheäksi.
En voi sanoa olevani mikään asiantuntija näissä
asioissa, mutta nämä jutut ainakin auttoivat kun
pikkuveljeäni kiusattiin koulussa. Kiusaaminen
saatiin kuriin vasta kun asiaan todella
puututtiin. Eli äitini kävi itse koulussa paikan
päällä puhumassa asiasta ja opettaja myös seurasi
tarkemmin touhuja koulussa. Minusta tuntuu, että
suurin vaikutus kiusaamisen loppumiseen on siinä,
miten opettaja asiaan suhtautuu. Hänellähän on
valta antaa "rangaistuksia" kiusaajille ja
tuomita heidän käytöksensä.
Pikkuveljessäni huomaa selvän eron sillä hän on
saanut nyt uusia kavereita ja on muutenkin
itsevarmempi nykyään.
Toivotan sinulle ja pojallesi voimia!
Toivottavasti poikasi kiusaaminen saadaan
loppumaan. Hyvää kevättä! :)