omaksi juhlapäiväkseen yhden Ruotsin pahamaineisimman ryöstäjäkuninkaan kuolinpäivän. Todella ihmeellistä, että suomenkielinen enemmistö vielä katselee koko spektaakkelia suopein silmin.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_II_Adolf
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_II_Adolf
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samassa linjassa Freudenthal-mitalin jakamisen kanssa...
Freudenthal-mitalin jako on toinen asia johon suomalaisen enemmistön ja ennenkaikkea poliittisen eliitin tulisi ottaa kantaa julkisesti. Ei ole sopivaa enää nykyaikana, että nykyhistoriamme suurimman rasistin ja rotuerottelijan nimissä jaetaan mitalia.
Freukka siis jo aikaisessa vaiheessa visioi itsenäisestä, länsisuntautuneesta ja kaksikielisestä Suomesta.
Miksi siihen pitäisi ottaa erityisesti kantaa?
Nettifennojen valheisiin sen sijaan on aivan turha ottaa kantaa. Tuntu siltä että sinä olet valinut uskoa valheisiin? Ainoa lievästi kiinnostava kysymys on miksi? Vaikka vastsus on selvä jokaiselle täyspäiselle.
Tiedät varmasti että ruotsalaiset pitivät (kai edelleen...) suomalaisia villeinä, voitetun maan asukkaina joista ehkä voisi tehdä ruotsalaisia ja loput tappaa tai lähettää Lapin perukoille (Justus von Palmberg, Turun ja Porin läänin maaherra 1706-1714) Suomenkieliset eivät tosiaan kuuluneet ruotsalaiseen kansakuntaan! Tästäkö pitäisi vielä olla kiitollinen? Ruotsinkielinen virkamiehistö oli suomenkielisen kulttuurin tulppana pitkälle 1800 l. Loppuun. Mielenkiintoinen yksityiskohta on että maailman ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu perustettiin inkerinmalle v.1785, seuraava Ruotsin Länsi-pohjaan v.1846 ja Suomeen v. 1852. Ruotsinkieliset ja suomenruotsalaiset eivät ole koskaan halunneet suomenkielisille mitään hyvää!
Hakkapeliittojen päivä oli fennomaaneillekin aikanaan suuri juhlapäivä. Mutta tästä eivät nettifennot taida tietää mitään.
Kustaa toisen suuriin ansioihin kuului itärajan vakauttaminen ja rauhoittuminen. Sen merkitys oli erityisen suuri juuri Ruotsin itäisen osan väestölle.
1900-luvun alussa ruotsinkieliset valitsivat yhden kansallisen juhlapäivän symboloimaan juuri pitkää ruotsalaista historiaamme. Ilman ruotsalaista historiaamme olisimme osa Venäjää eikä kenekään tavitsisi opetella ruotsia tai suomea.
"Todella ihmeellistä, että suomenkielinen enemmistö vielä katselee koko spektaakkelia suopein silmin."
Juuri suomenkieliset ovat ehkä suurimassa kiitollisuudenvelassa juuri Kustaa II:lle.
Hän vakautti valtakunnan itärajan ja lopetti venäläisten jatkuvan terrorin juuri suomenkielisessä maanosassa!
Siksi päivää juhlittiin hartaasti maasamme jopa fennomaanien toimesta. Päivän status muuttui kun ruotsinkieliset vlitstvat juuri tämän päivän omaksi juhlapäiväksi. Me juhlimme maamme suotuisen kehityksen kannalta täysin keskeistä yhteistä historiaa, ja sen luomaa kakisikielisyyttä.
DI Pekka Lehtonen kohottaa ruotsalaisuuden päivän kunniaksi K-U puheenvuorossa maljan suomenruotsalaisille yleensä ja jatkosodan Tienhaaran taistelun kunniaksi erityisesti. Ensimmäiseen maljaan minunkin on helppo yhtyä, vaikka olen suomenruotsalaisista kollektiivina (en siis yksilöinä) elokuvaohjaaja Jari Halosen kanssa samoilla linjoilla. Halonen esitti ajatuksiaan eilen Yle Radio 1 kultakuumeessa. Ohjelma on kuunneltavissa Yle areenassa 5.12.2012 asti http://areena.yle.fi/radio/1667489. Toiseen maljaan on syytä ripotella hieman suolaa, sillä ruotsinkielisten sotahommat rintamilla menivät useimmiten poskelleen. Niitä on yritetty pestä puhtaammiksi monin keinoin. Puolustusministerinä Olle Norrback kirjoitutti jatkosodan moniosaisen historian uusiksi, jotta pehmennettäisiin heti sodan jälkeen kirjoitetun historiateossarjan antamaa kuvaa suomenruotsalaisista rintamajoukoista. Åke Lindman sai miljoonia euroja suomenruotsalaisilta säätiöiltä ja Ruotsista tehdäkseen kaksi elokuvaa suomenruotsalaisten sotahommista. Kummastakaan ei tullut menestystä ja Lindman sanoikin Ilta-Sanomissa - "Olen jotenkin pettynyt siihen, etteivät ihmiset lähde katsomaan ruotsinkielistä elokuvaa. Ruotsinkieli on myrkkyä monille. Jos kukaan ei mene katsomaan elokuvaa, niin ei ole järkeä tehdä. Olisimme toivoneet, että Etulinjan edessä olisi menestynyt paremmin, Lindman manailee." Suomalaisten kollektiivinen muisti on pitkä. Suomenruotsalaisten puolustustahto heräsi tosissaan vasta sotien jälkeen, kun piti torjua karjalaiset sotapakolaiset "pyhältä ruotsalaiselta maalta". Se onnistuikin heiltä erinomaisesti Ruotsin tukemana.
Mutta takaisin Tienhaaraan. Viipuri oli menetetty 20.6.1944 ja puna-armeija lähti 3 päivää myöhemmin uudelleen hyökkäykseen leveällä rintamalla painopisteenä Viipurin pohjoispuoli ja Saimaan kanava. Tienhaaraa oli sivuosassa kunnon vesiesteen takana, josta panssarit eivät päässeet yli. Suomalaiset joukot olivat jo asemissa, kun "Sekstiettan" otti suomenkielisen everstiluutnantti Alpo Marttisen komennossa vastuun. Venäläisten ylimenohyökkäys tyrehtyi suomalaisen tykistön tuleen ja JR61:n tappiot olivat vain 160 kaatunutta ja haavoittunutta. Koko jatkosodan aikana suomenruotsalaisten tappiot väestöosuuteen suhteutettuna olivat 50 % pienemmät kuin suomalaisten. Minulla on muutama hyllymetri kirjallisuutta Talvi- ja jatkosodasta, joten en ole pelkästään suomenruotsalaisen tulkinnan varassa.
http://timosoini.fi/2012/05/syntymapaiva/
Sekä kommunismi että natsismi saivat ja saavat vereni kiehumaan, inhoni iholle, malttini murtumaan.Pieneltä näyttää päiväkohtainen Pimeyden ydin, Bryssel, näihin sysimustiin synkkyyksiin suhteutettuna. Ei kaikki ole huonommin kuin ennen. Paljon on paremmin. Täydellistä ei tietenkään.
Syntymäaika ja -paikka:
30.05.1962 Rauma
Olisiko pakkoruotsipersuille 30.5. uusi viinakakkupäivä?