Femakko - Ol' Tuonelan Yö
Pimeässä metsässä kävelihin,
Tumma usva istui metsähän päällä.
Susi tuo, ulvoi jäisen laaksohon jäällä,
Ruoste tuo painui nivelihin,
Ol' Tuonelan yö.
Kas jäinen kylmyys saapuhi pimeänkin luo,
Ja haju ol' kuin tuonelan rasvan,
Viel' sorsankukat lehtereillä kasvaa,
Nyt vastahan saapasteli femakkopa tuo,
Ol' Tuonelan Yö.
Katsoin femakkoa alla tumman taivahan,
Läpi tumman usvan tuon sumuisen hengen,
All' mustien tähtien loistehen mennen,
viel' tieni tästä etehen raivahan,
Ol' Tuonelan Yö.
Suutelin femakkoa, oi väkisin suutelihin rinnaksi,
Läpi ruostehisen kettingin vihlaisun tuon,
San' Tuonelan sahtia metähässä juon,
Kun femakko muuttuhi rupikonnaksi,
Ol' Tuonelan Yö.
Tallohin rupikonnan, sen pahan Tuonelan,
Vyörytihin ison kiven femakon päälle,
Oi' kirosin paikan jäisen hyytävän jäälle,
Nyt kotona enää sahtia juon san'
Ol' Tuonelan Yö.
Pimeässä metsässä kävelihin,
Tumma usva istui metsähän päällä.
Susi tuo, ulvoi jäisen laaksohon jäällä,
Ruoste tuo painui nivelihin,
Ol' Tuonelan yö.
Kas jäinen kylmyys saapuhi pimeänkin luo,
Ja haju ol' kuin tuonelan rasvan,
Viel' sorsankukat lehtereillä kasvaa,
Nyt vastahan saapasteli femakkopa tuo,
Ol' Tuonelan Yö.
Katsoin femakkoa alla tumman taivahan,
Läpi tumman usvan tuon sumuisen hengen,
All' mustien tähtien loistehen mennen,
viel' tieni tästä etehen raivahan,
Ol' Tuonelan Yö.
Suutelin femakkoa, oi väkisin suutelihin rinnaksi,
Läpi ruostehisen kettingin vihlaisun tuon,
San' Tuonelan sahtia metähässä juon,
Kun femakko muuttuhi rupikonnaksi,
Ol' Tuonelan Yö.
Tallohin rupikonnan, sen pahan Tuonelan,
Vyörytihin ison kiven femakon päälle,
Oi' kirosin paikan jäisen hyytävän jäälle,
Nyt kotona enää sahtia juon san'
Ol' Tuonelan Yö.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Bravo!
Yes!
HIRTETTY FEMAKKO, HIRTETTY FEMAKKO, HIRTETTY FEMAKKO, HIRTETTY FEMAKKO!
Kuolaimista, korjaan