DI Pekka Lehtonen kohottaa ruotsalaisuuden päivän kunniaksi K-U puheenvuorossa maljan suomenruotsalaisille yleensä ja jatkosodan Tienhaaran taistelun kunniaksi erityisesti. Ensimmäiseen maljaan minunkin on helppo yhtyä, vaikka olen suomenruotsalaisista kollektiivina (en siis yksilöinä) elokuvaohjaaja Jari Halosen kanssa samoilla linjoilla. Halonen esitti ajatuksiaan eilen Yle Radio 1 kultakuumeessa. Ohjelma on kuunneltavissa Yle areenassa 5.12.2012 asti http://areena.yle.fi/radio/1667489.
Toiseen maljaan on syytä ripotella hieman suolaa, sillä ruotsinkielisten sotahommat rintamilla menivät useimmiten poskelleen. Niitä on yritetty pestä puhtaammiksi monin keinoin. Puolustusministerinä Olle Norrback kirjoitutti jatkosodan moniosaisen historian uusiksi, jotta pehmennettäisiin heti sodan jälkeen kirjoitetun historiateossarjan antamaa kuvaa suomenruotsalaisista rintamajoukoista. Åke Lindman sai miljoonia euroja suomenruotsalaisilta säätiöiltä ja Ruotsista tehdäkseen kaksi elokuvaa suomenruotsalaisten sotahommista. Kummastakaan ei tullut menestystä ja Lindman sanoikin Ilta-Sanomissa - "Olen jotenkin pettynyt siihen, etteivät ihmiset lähde katsomaan ruotsinkielistä elokuvaa. Ruotsinkieli on myrkkyä monille. Jos kukaan ei mene katsomaan elokuvaa, niin ei ole järkeä tehdä. Olisimme toivoneet, että Etulinjan edessä olisi menestynyt paremmin, Lindman manailee." Suomalaisten kollektiivinen muisti on pitkä. Suomenruotsalaisten puolustustahto heräsi tosissaan vasta sotien jälkeen, kun piti torjua karjalaiset sotapakolaiset "pyhältä ruotsalaiselta maalta". Se onnistuikin heiltä erinomaisesti Ruotsin tukemana.
Mutta takaisin Tienhaaraan. Viipuri oli menetetty 20.6.1944 ja puna-armeija lähti 3 päivää myöhemmin uudelleen hyökkäykseen leveällä rintamalla painopisteenä Viipurin pohjoispuoli ja Saimaan kanava. Tienhaaraa oli sivuosassa kunnon vesiesteen takana, josta panssarit eivät päässeet yli. Suomalaiset joukot olivat jo asemissa, kun "Sekstiettan" otti suomenkielisen everstiluutnantti Alpo Marttisen komennossa vastuun. Venäläisten ylimenohyökkäys tyrehtyi suomalaisen tykistön tuleen ja JR61:n tappiot olivat vain 160 kaatunutta ja haavoittunutta. Koko jatkosodan aikana suomenruotsalaisten tappiot väestöosuuteen suhteutettuna olivat 50 % pienemmät kuin suomalaisten. Minulla on muutama hyllymetri kirjallisuutta Talvi- ja jatkosodasta, joten en ole pelkästään suomenruotsalaisen tulkinnan varassa.
Toiseen maljaan on syytä ripotella hieman suolaa, sillä ruotsinkielisten sotahommat rintamilla menivät useimmiten poskelleen. Niitä on yritetty pestä puhtaammiksi monin keinoin. Puolustusministerinä Olle Norrback kirjoitutti jatkosodan moniosaisen historian uusiksi, jotta pehmennettäisiin heti sodan jälkeen kirjoitetun historiateossarjan antamaa kuvaa suomenruotsalaisista rintamajoukoista. Åke Lindman sai miljoonia euroja suomenruotsalaisilta säätiöiltä ja Ruotsista tehdäkseen kaksi elokuvaa suomenruotsalaisten sotahommista. Kummastakaan ei tullut menestystä ja Lindman sanoikin Ilta-Sanomissa - "Olen jotenkin pettynyt siihen, etteivät ihmiset lähde katsomaan ruotsinkielistä elokuvaa. Ruotsinkieli on myrkkyä monille. Jos kukaan ei mene katsomaan elokuvaa, niin ei ole järkeä tehdä. Olisimme toivoneet, että Etulinjan edessä olisi menestynyt paremmin, Lindman manailee." Suomalaisten kollektiivinen muisti on pitkä. Suomenruotsalaisten puolustustahto heräsi tosissaan vasta sotien jälkeen, kun piti torjua karjalaiset sotapakolaiset "pyhältä ruotsalaiselta maalta". Se onnistuikin heiltä erinomaisesti Ruotsin tukemana.
Mutta takaisin Tienhaaraan. Viipuri oli menetetty 20.6.1944 ja puna-armeija lähti 3 päivää myöhemmin uudelleen hyökkäykseen leveällä rintamalla painopisteenä Viipurin pohjoispuoli ja Saimaan kanava. Tienhaaraa oli sivuosassa kunnon vesiesteen takana, josta panssarit eivät päässeet yli. Suomalaiset joukot olivat jo asemissa, kun "Sekstiettan" otti suomenkielisen everstiluutnantti Alpo Marttisen komennossa vastuun. Venäläisten ylimenohyökkäys tyrehtyi suomalaisen tykistön tuleen ja JR61:n tappiot olivat vain 160 kaatunutta ja haavoittunutta. Koko jatkosodan aikana suomenruotsalaisten tappiot väestöosuuteen suhteutettuna olivat 50 % pienemmät kuin suomalaisten. Minulla on muutama hyllymetri kirjallisuutta Talvi- ja jatkosodasta, joten en ole pelkästään suomenruotsalaisen tulkinnan varassa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella Tienhaarassa jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tienhaaran_taistelu
Tienhaaran suurtaistelu ja miten se OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisittain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Pitääkö Koskimaan kirjan lukemat oikeasti paikkaansa? Tarkistetaanpas Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannasta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/
Joukko-osasto on merkittävä näin: */JR 61
"JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä."
Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 11 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 6 ja kuoli haavoittuneena löytyy 5. Yhteensä siis 11.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
"Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä."
Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 6 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 1, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 4. Yhteensä siis 6.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
"Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä."
Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 56 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 44, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 11. Yhteensä siis 56.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
JR 61:n kaatuneet Tienhaarassa:
*/JR 61
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=22&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
22.6.1944 6
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=23&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=23&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
23.6.1944 33
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=24&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
24.6.1944 4
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=25&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
25.6.1944 8
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=26&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1
26.6.1944 4
27.6.1944 2
28.6.1944 2
1.7.-5.7.1944 6
20.7-30.7.1944 6
1.8.-6.8.1944 12
6.8-6.9.1944 2
"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Kirjassa kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana, että "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".
Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?
Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin:
"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä: "Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."
Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?
Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT!
Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996.
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993.
Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3. Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170,
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.
Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:
"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan. Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.
Kuten huomaatte niin kokonaisen RYKMENTIN, JR 61:n, tappiot oli puolentoista kuukauden ajalta samaa suuruusluokkaa kuin jonkin kovimmissa paikoissa taistelleen suomenkielisen PATALJOONAN tappiot YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ!
Kuka vielä ilkeää puhua Tienhaaran suurtaistelusta, jonka Suomen ruotsalaiset töin tuskin sai torjuttua valtavin tappioin!
Tämän takiako Suomen ruotsalaiset väittää, että kyseessä onkin peräti "unohdettu torjuntavoitto"?
He luulevat pelastaneensa koko Suomen... ei sen vähempää. Tappioista päätellen siellä ei kovin isosti taisteltu.
Mitä NL:n joukot teki ennen JR 61:n saapumista? No nehän teki 2 eri ylimenoyritystä, jonka 10.D:n ja 20. Pr:n rippeistä kootut joukot torjuivat.
Persut pakenevat aina käpykaartiin!
Ne on oppineet sen nörtti Häglundilta.
Taitaakin olla pareen kun unohtaa...
Kaiken edellä luetun valossa, tänä ruotsalaisuuden päivänä Suomen lipun vetäminen salkoon on samaa kuin Suomen tasavallan presidentti juhlii venäläisten kanssa voitonpäivän paraatia.
Miksi Suomen presidentti ei juhlisi voittoa yhdessä venäläisten kanssa, kuten suomalaiset juhlivat toukokuussa 1945? Se että Suomi, jota uhkasi uppoaminen fascistisen Saksan mukana, 11. hetkellä siirtyi historian voittavalle puolelle, pelasti maan, ja sitä suomalaisten toki kannattaa juhlia vielä ihmisikä myöhemminkin.
Suomen ei tule juhlia yhtään mitään vihollisen kanssa.
Christina Gestrinin mielestä suomenkielisten on kiitollisuudesta hyväksyttävä pakkoruotsi, koska kaikki ruotsinkieliset eivät karanneet Ruotsiin.
Kaukaa haettu perustelu.
Kuka tämä Matti Koskimaa onkaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
"Matti Pellervo Koskimaa (s. 5. marraskuuta 1932, Ihantala) on suomalainen upseeri ja eversti evp (yleisesikuntaeversti), joka on toiminut pitkän sotilasuransa aikana muun muassa toimistoesiupseerina Pääesikunnassa, Sotakorkeakoulun tykistöopin pääopettajana, Tykistökoulun johtajana sekä Topografikunnan päällikkönä.
Aktiiviuransa jälkeen Koskimaa on kirjoitanut lukuisia sotahistoriallisia kirjoja. Teoksissa on neliväriset tilannekartat, joiden perustella on helppo seurata tapahtumien kulkua. Tekstit ovat osittain yksiköiden niiden komentajien ja ryhmitysalueiden luetteloja, mutta muuten erinomaisen tarkkoja sekä ammattimaisesti tehtyjä."
Teokset
Karhumäestä Ilomantsiin. II armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944 (2000)
Syväriltä Nietjärvelle. Aunuksen ryhmän taistelut kesällä 1944 (1998)
Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)
Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)
Murtajan tykistö. 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 (1994)
Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)
Ammattimies sotahistorioitsijana!
Suomi on jälleen tienhaarassa. Katainen ajaa ruotsin kielelle kansallista kielistrategiaa suomenkielisen valtavan enemmistön riesaksi ja kustannuksella. Nuoriso vei kehitystä oikeaan suuntaan - kielivapauteen ja pohjoismaisen mallin mukaiseen viralliseen yksikielisyyteen. PN Nuoret ottivatkin jo englannin työkielekseen, koska se todellisuudessa on nuorten yhteinen kieli myös Pohjolassa.
Lähtekäämme siitä, että nuorisossa ja englannin kielessä on tulevaisuus. Antaa Kataisen horia ja haroa ruotsin kielensä kanssa omia aikojaan.
Nuoriso elää tätä aikaa on line ja on tulevaisuuden voima. Ruotsin kieli Suomessa on lähinnä jätös omalta historialliselta aikakaudeltaan ja siitä kaikuu kolonialistisen isännän ääni.
Kyllä meidän tavallisten ihmisten on elettävä tätä jokapäiväistä elämää ja seurattava maailman menoa, antaa Kataisen eläytyä ruotsin kieleen ja menneisyyden maailmaan omilla ehdoillaan.
"Lähtekäämme siitä, että nuorisossa ja englannin kielessä on tulevaisuus."
Englannin kieli on nykyhetki. Tulevaisuus on venäjä, ja tietenkin kiina.
Väärin taas, Koroljov. Englannin kielikulttuuri on jo nyt juurtanut itsensä globaalisesti, nyös kiinaan. Länsimainen kulttuuri ei kaadu, vaan vahvistuu
Kataisen vaateet toisilta eivät lyö yksiin omien tekojen kanssa!
Katainen itse puhui englanniksi PN:n kokouksessa, vaikka YLE sen yrittikin piilottaa.
Liekö syynä heikko ruotsintaito vai yleinen käytäntö PN:ssa ?
Englanti on pohjoismaisen yhteistyön kieli joka tasolla, joka paikassa.
Suomi englanti on yhdistelmä, jolla pärjää aika mukavasti missä vaan, Pohjoismaissa ainakin erinomaisesti.
Suomen kielipoliittinen skandinavismi on johtanut siihen, että Venäjän muilla naapurimailla on valtava etumatka Suomeen nähden, mitä venäjän osaamiseen tulee, eikä se ole Suomen pitkän tähtäyksen etujen mukaista Venäjän merkityksen Suomelle ja koko Euroopalle jatkuvasti kasvaessa tämän vuosisadan mittaan. Suomalaisilla alkaa olla kiire korjata tämä epäkohta. Venäjää kouluihin. Pakolla, jos ei muu auta.
Koroljov on taas kaukana todellisuudesta.
Englanti riittää. Se pitää Venäjällekin iskostaa päähän.
Suomensuomalaiset osaavat vieraista kielistä parhaiten englantia ja sitä he useimmiten käyttävät sekä pohjoismaissa että muualla maailmassa. Miksi? Koska englanti on virallinen kieli 115 maailman n. 200 valtiosta - siis lähes 60 prosentissa.
Kannattaa opiskella kieliä. Saat luetuksi yhden parhaista sotakirjoista.
Valaisee Tali-Ihantalaa eriomaisesti. Niin, ne kunniamerkit osuu väärin.
Gallen, Tre Bataljoner
Mikään tai kukaan ei ole mieluisinta r´yssille kuin se, että Suomi saataisiin pois pohjoismaisesta yhteisöstä. Heikki Tala ääri-kielipolitikko vailla vertaa, on ry´ssän kätyri ja ehkä tietämättään. Venäjän "asialla" on monia ulottuvaisuuksia, joita kieli-äärinationalisti Talat eivät tunnu lainkaan käsittävän. Suomen valinta kielellisesti Ruotsi tai Venäjä kielellisesti valinnan kohdistuessa Ruotsiin ei todellakaan ole sattumaa, eikä Talan kannanotot tässä ja nyt ole tietenkään sattumaa. Vastustaessaan erittäin aktiivisesti Suomen kuulumista kielellisesti pohjoismaiseen yhteisöön, Tala tekee tietoisen valinan , näin luulen - ry´ssän kielen puolesta.
On siinä nyt Talalla ja Koroljovilla taiteilemista kuinka sanansa asettavat, etteivät vaan duettona ja kuorossa yhdy moittimaan Pussista. Jäädäänpäs odottelemaan heidän ulostuloaan. Totuus on aina oleva. Kuunnelkaa ja muistiin merkitkää mitä kaverilla on tai oli sanottavaa. Vielä tärkeämpää on muistiin merkitä, mitä kaveri jätti sanomata. Tämä mietelause kantaa pitkälle varsinkin kun analysoimme herra Talan sanomisia ja sanomata jättämisiä kaikilla saiteilla. Koroljov on selvää kauraa, hänethän me jo tunnemme
Aika turhaa kaivella suomenruotsalaisten "huonoutta" sodassa. Heitä kuitenkin oli rintamalla paljon ja useita kaatuikin tämän maan puolesta. Lisäksi oli aitoruotsalaisia heimoveljiään lahden takaa.
On lähinnä pahaa verta nostattavaa alkaa syyttelemään heitä mahdollisesta huonoudestaan sodassa. Jokainen uhri oli maljan arvoinen ja kaikkien suomalaisten tulee olla kiitollisia myös suomenruotsalaisten uhrista. Tämä totuus ei siitä muutu, että oliko suomalaisten uhri vielä suurempi. Maljan arvoisia kaikki. Nostetaan sitten vaikka kaksi tai viisi maljaa suomalaisten sotauhrauksille, jos "tasa-arvoa" halutaan.
Samaa mieltä, kuten siitäkin, että ryhdytään irvailemaan kunnittaisilla eroilla kaatuneiden määrässä, jotka olivat melkoisia suomenkielistenkin kesken.
Muistuttaisin vielä, mitä Repen sotka teki. Juustilan kanavalla otettiin alkupaukut ja käytiin kuuluisa Talin–Portinhoikan–Juustilan panssaritaistelu.
Kenen ansiota lie ettei sinne idästä syötetty enempää vaunuja.