JUMALAN SANA
Tässä Raamattu 1935-38 käännös, joka on virheellinen eikä sovi ollenkaan tuohon Sananlasku kahdeksan muuhun ilmoitukseen.
Sananlaskut 8
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Biblia 1776
Sananlaskut 8
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Raamattu 1935-38 jatkaa tuon virheellisen lauseen jälkeen siten, että jokainen voi käsittää tuon jae 22 olevan virhe. Tässä jatko:
Sananlaskut 8
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Tässä Raamattu 1935-38 käännös, joka on virheellinen eikä sovi ollenkaan tuohon Sananlasku kahdeksan muuhun ilmoitukseen.
Sananlaskut 8
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Biblia 1776
Sananlaskut 8
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Raamattu 1935-38 jatkaa tuon virheellisen lauseen jälkeen siten, että jokainen voi käsittää tuon jae 22 olevan virhe. Tässä jatko:
Sananlaskut 8
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Vastaukset 59
Vanhimmat
Eikös tästä sanankohdasta ole täällä aika paljon keskusteltu kuluneenkin vuoden aikana; myös ko jakeen mahdollisesta käännösvirheestä KR33/38:ssa. Olikohan sulla nyt jotain erityistä tähän asiaan liittyvää uutta lausuttavaa tai ajatusta, kun teit tämän aloituksen?
No, eipä ollut muuta kuin, että aika ajoittain tuosta virheestäkin pitää tiedottaa, jotta kukaan etsivä ei perustaisi uskoaan yhteen raamatunlauseeseen, kuten muutamat ovat tehneet. Tuon jakeessa olevan virheen takia muutamat ovat vuodesta toiseen väittäneet Jumalan Sanan olevan luotu. Jeesus, joka on Jumalan Sana, ei todellakaan ole luotu, kuten me olemme. Hän on aina ollut.
Tänne tuo Sana tuli taivaasta lihaksi, eli ihmiseksi opettaakseen Itse meille tien luokseen.
Eikö muuten olekin aivan ihanaa Sanomaa tuo Sanalasku kahdeksan iloinen ja pyhä Sanoma.
Kunpa ihmiset saisivat uskonlahjan, jossa heille annettaisiin tuo ilo, rakkaus ja rauha mitä Sananlasku kahdeksankin huokuu. Toivoisin sitä kaikille ihmisille.
Toivoisin ja soisin kaikkien löytävän Jumalan Sanan Herrakseen ja näin saavat elämän. Jumalan elämä on totisesti ihana ja vapaa elämä.
Tuo on alusta loppuun saakka tosi. Ei siinä ole mitään virhettä. Kaikki jakeet tukevat toisiaan. Jumala on luonut poikansa ennen aikojen alkuja.
Poika kasvoi ja varttui isän helmassa.
Aika alkaa siitä kun he yhdessä alkoivat luomaan maailmaa ja kaikkea mitä siinä on.
Sananlaskut 8 : 22
Minä olen ollut Herran oma, hänen teidensä alussa: ennen kuin mitään oli tehty, olin minä.
Kenestä Jeesus tässä puhuu?
....hänen teidensä alussa.... Kenen teiden alussa Jeesus oli?
Kuka omisti tien, kenen se oli, johon Jeesus tuli. Tiehän oli jo alussa eli Jumala oli jo olemassa ennenkuin Jeesus siihen tuli.
Tämän jälkeen alkoi luominen, yhdessä, Isän ja Pojan.
Tästä alkoi aika= aikojen alku.
Teidensä alussa, tarkoittaa sitä, että mitään ei ollut ilman Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja Henkeä.
Jumalan teiden alussa on ollut Jumalan Sana. Hän, joka tuli tänne ihmiseksi meidän tähtemme. Siis, Jumalan Sana ja Jumala ovat olleet teiden alusta saakka yhdessä. Jumala omisti Sanansa ja Henkensä ja heitä täällä PYRITÄÄN EROTTELEMAAN toisistaan.
Meissä ihmisissä on ruumis, sielu ja henki ja harvempi taittaa erotella ihmistä osiin, mutta Jumalaa kyllä erotellaan.
"Eikö muuten olekin aivan ihanaa Sanomaa tuo Sananlasku kahdeksan iloinen ja pyhä Sanoma."
Sain lukea useamman kerran tuon lauseen, kunnes tajusin että siinä ei ole pilkkua.
Kun pilkku erottaa päälauseen ja sivulauseen toisistaan, niin lause on ymmärrettävä ja selvä.
Toista on ajatuksenvirta ja runot, niissä voi unohtaa pilkut, ja taiteilla minkä kerkiää, tiedetään, mutta jos haluaa opettaa, niin pitää opettaa selvästi.
Lause kuuluu siis näin :
Eikö muuten ole aivan ihanaa Sanomaa tuo Sananlasku kahdeksan, iloinen ja pyhä Sanoma.
Kysymysmerkinkin voi laittaa perään. Jolloin lauseesta tulee vieläkin timmimpi :
Eikö muuten ole aivan ihanaa Sanomaa tuo Sananlasku kahdeksan, iloinen ja pyhä Sanoma?
No nyt on ihanaa.
:) niin onkin ihanaa :)
On tosiaan hyvä tuntea Raamatun koko ilmoitus, niin osaa etsiä hämmentäviin kohtiin tietoa muista kielistä, alkukielestä varsinkin, joka sen taitaa. Ja Pyhä Henki aina opastaa jos jokin kohta ei heti avaudu. Ja sitten on tietty luotettavia veljiä, jotka on edeltä tutkineet ja riittää kun tarkastaa.
Ja Teacher:llekin kiva kiitos! Kaikki saa palvella lahjoillaan! Kun ei vain nyt iske oppilaan arkuus näiden pilkkujen kanssa:) Tiedoksi Opelle, että tiedän kyllä ettei virkkeitä aloitella ja-sanoilla, ja aloitan silti:) pilkkujakin lisäsin riemuksemme muutaman ylimääräisen:)
No ollos hyvä vaan.
Olen sitä mieltä, että pilkkuja, kiitos, paljon enemmän.
Monella kirjoittajalla puuroutuu teksti runomaiseksi ajatuksenvirraksi, joka ei ole opetustarkoitukseen soveltuvaa tekstiä.
Jos runoilee, niin silloin voi tuottaa runollisenkaltaista ajatuksenvirtaa; silloin voi unohtaa isotkin kirjaimet ja muutkin välimerkit.(tuossa puolipiste huom.)
Mutta opetustarkoitukseen kirjoitettu teksti toimii selkeimmin ja selvimmin, kun pilkut paikoillaan, ja lauseet ytimekkäitä, ja sivu- päälauseet eroitetaan toisistaan, ja kappalejaot selventävät vieläkin edelleen tekstitystä(tässä ytimekkyyttä lisätty kun tiputetaan verbitkin pois.).
Kun edelliset täyttyvät, niin silloin lukijan ei tarvitse miettiä, mitä toinen tarkoittaa eikä monimuotoiselle runollisuudelle eikä minkäänlaisille kaksimielisyyksille eikä rasittavalle sarkasmillekaan jää epämääräisyys-sijaa, jolloin opetuskin on vastavuoroista ja siten tottakai nopeampaa.
Ei ja-sana ole paha keskusteltaessa, saattaa lisätä oikeassa paikassa jouhevuutta.
Yksi parhaimmista konsteista on miettiä kirjoitettava lause puhuttuna.
Tällöin tulee pilkut luonnollisimmille paikoilleen, tällöin huomaa luonnollisesti, mihin pilkku on laitettava. Hengityksen tekniikka paljastaa kirjoitukselle pilkut ja pisteet, pieni välihengitys - niin se on pilkun paikka, iso hengitys - niin siihen sitten piste.
Takuuvarma taktiikka, edellinen hyvälle kirjoitukselle.
Ja oppilaan arkuudesta ei näillä Hellari-palstoilla ole näköjään ollut tietoakaan, pilkku sinne, toinen tänne, ja kolmas vielä kiellon päälle sillä mestarikin harjoittelee !!!
Teen kielioppi virheitä, vaikka opiskelu aikana en niitä tehnytkään:). Sisältö on tärkein, ei kielioppi. Me puhumme Papista, jolla ei ole päivien alkua, eikä päivien loppua ja se tieto on tärkein. Arkuus ei iske kirjottaa ja tahallani joskus annan tulla, niin pitkiä lauserakenteita, että ne eivät mitenkään ole kieliopin mukaisia. Saatan aloittaa lauseen mutta ja ja sanoilla kieliopinsääntöjen vastaisesti. Kysymysmerkin paikankin kyllä tiedän, mutta usen jätän sen pois. Sisältö on ehdottomasti tärkein, ei minun täydellisyyteni. Olen sokkokirjoittaja ja monesti käy niin, että en edes tarkista kirjoittamaani, joten kirjaimia voi olla liikaa, tai niitä puuttua, mutta se ei ole merkittävä asia. Sisältö viesteissä on merkittävä asia.
Kirjoittakaa vain kaikki arimmatkin välittämättä lauserakenteista ja muista viilauksista. Asian esille tuominen on tärkeintä.
Yleensä käväisen siinä ketjussa, jossa olen kirjoittanut ja poistun. Täytyy tehdä tätä leipätyötä, vaikka sekin tapahtuu tietokoneen äärellä, niin usein on kiire, että kaikki kunnossa pysyy. Jumala järjesti edeltä työkseni tälläisen työn, jonka välillä voin käväistä Hänestä viestittämässä. Opiskeluni tähtäsi tähän ja työ aukesi ja on kaiken lisäksi oman vallan alla, ei toisten vallan. Näin aamuisin minulla on hetki aikaa kirjoitella ilman kiirettä.
Siis, puhutaan nyt papista, jolla ei ole päivien alkua, eikä päivien loppua.
Pilkuilla ja pisteillä on paikkansa. Tässä esimerkki.
Syytetty tuomarille: "Armoa, ei Siperiaan!"
Tuomari syytetylle: "Armoa ei, Siperiaan!"
Opettaja opetti, että pilkun kohdalla hengähdetään ja pisteen kohdalla pydähdytään.
Tuomassasi esimerkissä kyllä pilkulla on tärkeä paikka. En kuitenkaan edellenkään ala kielioppiin puuttumaa. Jos huomaan lauserakenteita tuottavan virheen, niin korjaan, mutta muuten kirjoittelen yhtä vapaasti, mitä tähänkin asti olen tehnyt. Jospa aratkin uskaltautuisivat kirjoittamaan nähdessään, että joka pilkun paikkaa ei tarvitse tietää. Täällä kirjoittelee muutama lukihäiriöinenkin niin kirkkaasti sanomaa, vaikka kirjaimia puuttuu ja pilkutkin ovat siellä täällä.
Puhutaanko Papista, jolla ei ole päivien alkua, eikä loppua?
Onko oppilaan arkuudesta kyse silloin, kun oppilas johdattaa toisarvoisiin seikkohin ajatuksiaan ja muidenkin ajajatuksia, jotta ei tarvitse keskustella asiasta, josta ei mitään tiedä? Ei tiedä, eikä kehtaa sitä tunnustaa. Se on sitä arkuutta.
Tämä palsta ei ole kielioppia varten, vaan tämä on hengellisiä asioita varten.
Tekstisi kaipaa hiomista, ei tuollaisella puuroutuvalla hutulla, ja raamatun kohtien pitkillä laverteluilla ketään opeteta. Hengellisyys on hieno asia elämässä, mutta ei sillä pitkälle pötkitä, jos ei osata edes hyvän kirjoittamisen alkeita.
Arvatkaapa kumpaan paikkaan nyt pilkku laitetaan seuraavassa lauseessa?
Armoa ei, kirjoituskouluun.
Armoa, ei kirjoituskouluun.
Se on kuulkaas nyt ensimmäisen mukaan mentävä, ei voi kiusata ihmisiä epäselvillä teksteillä, on aivan oikeutettua vaatia selviä ja selkeitä tekstityksiä, joista saa myös selvän, mitä on tarkoitettu ja mihin pyritään.
Ja semmoinen mikä ehdottomasti kannattaa ottaa mukaan kirjoittamiseen:
Kun on kirjoittanut pidemmänkin tekstin, niin SEN JÄLKEEN käy läpi pienoisella ajatuksella koko tekstin, ja silloin lisää siihen sitten vasta pilkut.
Aina hyväksi todettu kirjoittamistekniikka.
Pilkku laitetaan jompaan kumpaan, riippuen siitä haluaako kirjoituskouluun, vaiko ei.
Jeesusta ei tarvitse uskoa Jumalaksi. Jumalalle riittää hyvin, että uskomme Jeesuksen Kristuksen Jumalan pojaksi ja yksin Isän todelliseksi Jumalaksi:
I s ä - on poikansa asettanut ihmisten herraksi ja Kristukseksi, mutta Isä itse on herrojen Herra ja Herra Jumala, jonka Jeesus todisti itsensä Isänä Luojana, synnyttäjänä, tekijänä, valmistajana ja Herrana:
Sananlaskut 8
22 "H e r r a - l o i - m i n u t - t ö i t t e n s ä - esikoiseksi,
e n s i m m ä i s e k s i - t e o i s t a a n, - ennen aikojen alkua.
23 Iankaikkisuudesta minä olen - a s e t e t t u -
o l e m a a n, - alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Ennen kuin syvyyksiä oli, - s y n n y i n - m i n ä, - ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, s y n n y i n - m i n ä,
6 kun - h ä n - (Isä) ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Kun - h ä n - (Isä) - t a i v a a t - v a l m i s t i, - olin minä siinä, kun - h ä n - (Isä) v e t i - p i i r i n - syvyyden pinnalle,
28 kun - h ä n - (Isä) t e k i - vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 kun - h ä n - (Isä) merelle - a s e t t i - sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun - h ä n - (Isä)
v a h v i s t i - maan perustukset,"
Edellä olevissa jakeissa poika todistaa, että se oli
— Isä, joka loi pojan
— Isä, joka synnytti pojan
— Isä, joka asetti pojan olemaan
— Isä, joka teki kaiken
— Isä, joka taivaat valmisti
— Isä, joka veti piirin syvyyden pinnalle
— Isä, joka teki vahvoiksi pilvet
— Isä, joka merelle asetti sen rajat
— Isä, joka vahvisti maan perustukset.
Myös Psalmissa 2:7 poika kutsuu Isää Herraksi ja asetusten säätäjäksi:
7 "Minä ilmoitan, mitä - H e r r a - (Jumala) on säätänyt. Hän lausui minulle: - "S i n ä - o l e t - m i n u n - p o i k a n i, - tänä päivänä - m i n ä - s i n u t - s y n n y t i n."
Yksi Jumala on ainoastaan se, - j o s t a . k a i k k i - o n, - ja Jeesus on Isästä, eikä Isä Jeesuksesta:
1. Korinttolaiskirje 8
6 "niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."
Ei ole pakko uskoa Jeesusta Jumalaksi. Sen sijaan pitää uskoa se, että Jeesus on Jumalan Poika, joka on ylimäinen Pappi, jolla ei ole päivien alkua, eikä loppua. Noin, kun uskoo, alkaa uskoa väkisinkin, että tuo Jumalan Poika on Jumala. Senhän Raamattukin meille Ilmoittaa. Ei siis ole pakko uskoa, mutta uskovaiset uskovat vapaasta tahdostaan Jumalan Sanan olevan Jumala. Hän TULI taivaasta lihaksi.
Uskovaiset uskovat Jeesuksen olleen Ihmisen ja Jumalan Poika.
" Nosta Jumalan poika maasta, ja tartu hänen käteensä"
Jos teet näin, hän on sinun Jumalasi ja sinun Herrasi.
" Huutavan ääni (Johannes) kuuluu: " Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme" Jes 40: 3
Ja näinhän se on Jeesus on meidän Jumalamme! " Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut" jae 5
Ainoan Jumalan, ovat saaneet nähdä niin monet,..jopa Tuomas " Herrani, minun Jumalani"
Herra, Jeesus on Isämme.." Mutta olethan sinä Herra, meidän Isämme;...
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa Jes 64: 8
Jeesuksella on oma Isänsä: " Isä, minä tiedän että sinä minua aina kuulet----
Mooses kirjoitti Jeesuksesta Joh 5: 46.... että Jeesus ,Herra on Jumala 2 Moos 3: 2, 6, 14
asiastakyseelle: . Ei siis ole pakko uskoa, mutta uskovaiset uskovat vapaasta tahdostaan Jumalan Sanan olevan Jumala. Hän TULI taivaasta lihaksi.
Henkeä sinulla ei ole, sinä pärjäät hyvin vapaalla tahdollasi, olen sen jo kauan havainnut.
Et tosin ole yksin.
Tää on sulle nimmari Jeesus=luotu ja varsinki se lisäosa minkä kirjotit sen perään.
Nyt voin sanoa että mulle tapahtu eilen illalla se mistä te muut ootte täälä kirjoittaneet , eli mun silmäsuomut aukes ja mä vain täytyin sellasella hyvällä ololla jota en oo ennen kokenu.
Oon miettiny tuota asiaa mistä kirjotit, enkä ole sitä ennen ymmärtänyt.
Mutta nyt ymmärsin. Se meni mun sisään niinku sähkövirta ja nyt mulla on sellanen rauha ja varmuus tästä asiasta.
Noin se on ollut ja noin se on tapahtunut. Kiitos sulle, nyt mä tiedän ja nyt mä uskon.
..Herra (Jeesus) on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän" 5 Moos 4: 35
Liiton sanat puhui Israelin Jumala Siinailta, jae 36
Hän on se Jumala, joka tuli omiensa tykö... syntyi neitsyt Mariasta
" Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä,
kun sinä kuljit erämaassa Ps 68: 8
Tämä Jeesus lapsi, joka meille syntyi on Jumala,ja herrain Herra Jes 9: 5
" Sillä lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu
jonka hartioilla on herraus
ja hänen nimensä on....Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä"
Jeesus on Isämme... " Isä meidän joka olet Taivaassa, Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi.... Ja Jeesushan perustaa valtakuntansa maanpäälle, jonne uusi Jerusalem laskeutuu alas taivaasta.
" Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen... sillä Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan" Jes 65: 16, 17
Ja Jumalamme Jeesus on Luoja!
Israel hylkäsi Jumalansa, Jeesuksen.. " Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin:
minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet Jeremia 2: 13
" Minä olen elämän Vesi, kertoo Jeesus
Kun helluntaioppi ei käy yksiin Jumalan sanan kanssa, he sanovat Jumalan sanan olevan väärässä.
Niin vähän he myös Raamattua tuntevat ja siitä välittävät, etteivät edes käännöksen vuosilukuja tarkkaan tunne.
Viimeisimmät kristilliset kirkkoraamatut ovat KR33/38 ja KR92.
Vuoden 1935 KR:a ei ole olemassakaan, paitsi tietenkin käännöstyön vuosina.
Salme Blomsted:
"Katkera on sellainen ihminen, joka syö appelsiinin kitkerät kuoret, mutta heittää varsinaisen hedelmälihan menemään."
Vihkiraamattuni olen lukenut puhki, joten tunnen Raamatun. Tuo vihkiraamattuni on rakkain senkin takia, että olen eri kasvunvaiheessa alle viivannut tärkeiksi kokemiani opetuksia. Toisetkin Raamattuni ovat olleet käytössä ja jopa nettiraamattu on tutuksi tullut. Sen Jeesus johdatti minut löytämään ja aluksi usein toin siitä tietoa tänne.
En tunne vuosilukuja, jolloin Raamattu on painettu. En ole täydellinen, mutta toivottavasti saan kasvaa Hänen kaltaisuuteensa, joka on täydellinen. Nyt katselen Häntä ikään kuin kuvastimesta ja muutun Hänen kaltaisuuteensa, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Olin "asiastakyse" kanssasi asiasta samaa mieltä, ja minusta on ihana että tosiaan tutkit Sanan. Olen pahoillani jos osaltani olin johdattamassa juttua väärille urille, se ei ollut tarkoitukseni. Mielestäni vain on kiva että niillekin joilla ei ole Sanan suhteen opettajan armoitusta, löytyy käyttöä. Vaikka sitten pilkun paikasta, jos ei muusta. Sille voi olla joskus käyttöä. Jos vaikka intaannumme kirjan kirjoittamiseen, on hyvä että löytyy oikulukija jostain. Monessa asiassa kun olemme kukin matkalla vasta. Niinkuin sanoit, me muutumme sen kuvan kaltaisiksi, jota katselemme. Valitsemme siis katsella täällä kieliopin sijasta Herraa!
Ei se kuulkaas Raamattukaan olisi tullut kirjoitettua oikein, jos pilkut olisi viskelty sinne tai tänne, tai ei sitten pahimmassa tapauksessa ollenkaan.
Katsokaapa vähän Raamattuanne, kuinka tarkasti siellä on pilkuilla erotettu ja korostettu jotkut sanat. Yllätytte. Koska ette tietenkään ole edes kiinnittäneet mitään huomiota asiaan. Mutta kyllä Silmä Nämä Näkee.Tiedostamattakin.
Siinä juuri se temppu seisoo, kun alkujaan Raamatun kirjoituksissa ei ole ollut pilkkuja, pisteitä, eikä mitään välimerkkejä ollenkaan, vaan kaikki on kirjoitettu yhteen pötköön. Ei edes sanojen välissä ole ollut tyhjiä rakoja eikä yhtään vokaalia. Kaikki on ollut yhtä kerakepötkyä, oikealta vasemmalle luettavissa.
Jos ketä lapsettaa, niin laittakaa tämä tekstini kertomani sääntöjen muotoon ja luettakaa kenellä tahansa, niin tulee varmasti useita erilaisia tulkintoja!
Miten lie, kirjoittivatko kalastajat itse muistiin Jeesuksen opetukset. Jeesus, kun Ihmisen Poikana, oli niin vaatimaton, että ei valinnut ensimmäisiksi opetuslapsikeen kirjaviisaita. Valitsi toisenlaisen viisauden omaavia. Saattoihan olla, että Jeesus ei sillonkaan ollutkaan niin kovin vaatimaton, vaikka meistä siltä näyttäisi:). Hänhän sai Isän vaikutuksesta tuntea ihmisen sydänten salaisuudet ja tiesi mitä teki valitessaan noita kalastajia viestittämään ensimmäisenä evankeliumia.
Taisivat olla notkeita sielultaan ja siksi hyviä Jeesuksen seuraajia, vaikka eivät varmaan pilkuista paljon mitään tienneet.
Isä oli varmasti ylpeä Pojastaan, kun tämä tiesi heti, kenet kutsui, vaikka Itse olikin tullut tänne tavalliseksi ihmiseksi. Vaikka siis olikin riisuutunut valtaoikeuksistaan ei riisutunut muististaan. Muisti edeltä käsin tehdyt suunnitelmat.
Ethän vain tykkää huonoa, kun kirjoitan Jeesuksen kohdalla poika sanan isolla, vaikka se sana ei olekaan erisnimi?
Muutenkin käytän kieliopin sääntöjen vastaisesti noita isoja alkukirjaimia puhuessani Herrastani.
Sinusta tulee mieleeni opiskeluajan äidinkielen opettajani. Hän tutki jatkuvasti Kielikello lehteä ja vaati meitä jättämään ylimääräiset konsonantitkin pois heti, kun Kielikello sen määräsi. Minulta ne eivät ole oikein tahtoneet jäädä, vaan minusta on kiva kirjoittaa tupla konsonanteilla. Olenhan sen verran vanha, että alunalkaen olen niin oppinut kirjoittamaan:). Varmasti olisin sinulle aika hankala opetettava. Varsinkin yhdyssanat tuppaavat tulmaan erillään ja olen kaiken lisäksi huoleton, joten en paljon tarkastele tuotoksiani. Opiskeluaikana oli tietenkin tärkeää olla äidinkielessäkin hyvä oppilas, mutta tärkeysjärjetys on muuttunut niin, että haluan olla hyvä oppilas Jeesukselle ja Hänen Sanomalleen. Siksi kai ihmisten onkin yleensä niin helppo keskustella kanssani. Tietävät, että en kuulu pilkunviilaajiin.
Mikä se olikaan se alkuperäinen aihe, josta meidän oli tässä ketjussa tarkoitus keskustella?
Varsinkin sen jälkeen, kun Jumala kutsui minut "uskovaiset" uskomaan Poikaansa aloin kuluttamalla kuluttaa Sananleipää. Siitä kutsusta ja sen vastaanottamisesta alkoi kova into lukea Raamattua. Aina olen ollut uskossa, mutta vasta Jumalalta kutsun saatuani aloin tutustumaan Herraani, Häneen, joka on sielujen Pelastaja.
Aikaisemmassa uskossani en edes tiennyt Sanan olevan meille tärkeämpi leipä, mitä täällä leivottu leipä koskaan on.
Tuon olen minäkin ekivaari kuullut, että alkuperäisissä kirjoituksissa ei ollut minkäänlaisia sääntöjä. Toki sen jälkeen säännöistä tuli niin kovat, että kopioijat joutuivat yhden pienen pilkkuvirheen, tai muun virheen takia tuhomaan koko sivun. Ei kuulemma riittänyt, että olisi korjattu sivulle virhe, vaan se piti kirjoittaa kokonaan uusiksi. Joku laittoi ne pilkut ensin oikeisiin paikkohin ja sen jälkeen kaikkien kopioita tekevien piti laittaa ne niille paikoille. Hyvä, että joka alalla on asiantuntijansa. Sanoma on saavuttanut kirkkaana meidät, vaikka saattaa muutama pilkku olla järjen päättämässä paikassakin:).
RaptureD, vastasin sinulle kertoen tuosta Raamatun lukuinnosta, jonka Jumala vaikutti, mutta vastaus menee nykyään mihin menee. Entisten sääntöjen mukaan jäi sen viestin alle, mihin vastaus tarkoitettiin. Niin kaikki muuttuu, mutta Jumalan Sana pysyy.
Teacher. Olet varmasti loistava kieliopissa, mutta oletko tärkeimmässä opissa yhtä loistava??
Kerro omin sanoin miten käsität tämän Johannes Kastajan kertoman:
Johannes 3
27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.
28 Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.
30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.
32 Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan.
33 Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.
34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.
36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
Nuo ketjut vähän muuttuu kun osa viesteistä tulee myöhemmin, ja välilisäyksiäkin tehdään. Saattaapi välillä saada ihan vääränkin käsityksen. Siksikin on hyvä että uskikset aina lähtökohtaisesti ajattelee toisistaan hyvää.
Sanan nälkä on ihana asia, ja nimenomaan itsekseen tutkiminen. Lukijoinakin meitä on monenlaisia. Joku muistaa hyvin jakeet, jopa luvut, minä en. Luen ensisijaisesti kohdatakseni Herran. Siinä Hän voi opettaa, nuhdella ja rohkaista. Vaikka ei ulkomuistiin jäisikään, henki PH kanssa ymmärtää ja muistaa kaiken tarkasti. Useimmiten nautin vain siitä että hän on läsnä. Opettajaksi minusta ei siis ole, enkä erityisesti kaipaakkaan toista opettajanvirkaa. Hengellisissä asioissa luotan enemmän tiedon ja viisauden lahjaan silloin kun kohtaan ihmisiä, Sanaan joka pulpahtaa itsekseen oikeaan aikaan. Herran Bullseye romuttaa hetkessä mielen linnakkeet.
Mikä sun pointtikohta on tuossa tekstissä?
JK oli Herran edelläkävijä, mutta mitä kohtaa korostat JK:n työssä tässä?
Kyllä täällä varmasti syntyy herkästi väärinkäsityksiä ja sen takia on todella hyvä ja jopa välttämätöntä, että ajattelemme kaikista hyvää. Ajattelemme lähimmäisestämme hyvää ja luotamme häneen, jos ei toista todistusta tule. Jos tulee todistus, jonka takia meidän on hyljättävä lähimmäiseemme luottaminen, niin silloin teemme sen. Jeesus käskee aina ajatella kaikista hyvää niin kauan, kuin todistus hyvästä kestää Hänen edessään. Ihminen, jolla on laki, kuuluu heihin, joista varmasti saamme ajatella aina hyvää ja johon saamme luottaa. Laittomuus etsii tänä aikana koko valtaa ja ikävä kyllä laittomat näkyvät helposti siellä, missä Jumalan valtakunnan loistava lamppu heidät paljastaa.
Vaikka nuo laittomat eivät olekaan Jumalan valtakunnan asukkaita, ovat he sisälle pyrkimässä. Jotkut eivät tänään enää käsitä sitä, että lain kumoaminen estää sisälle pääsemisen. Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti sen. Rakkaus pitää lain voimassa, sillä rakkaus ei tee kenellekään pahaa.
Paavali kehoittaa jokaista ajatelemaan hyvää. Ajatuksista synnit saavat alkunsa.
Senpä tähden Jumalan Sana puhdistaa ihmisen sisältä käsin. Sana puhdistaa ja parantaa ja luo uuden elämän.
Filippiläiskirje 4
1 Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!
2 Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa.
3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9 mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
10 Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta.
11 Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.
12 Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.
14 Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.
15 Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta.
16 Sillä Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin.
17 Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää.
18 Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.
19 Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.
20 Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
21 Tervehdys jokaiselle pyhälle Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen lähettävät teille minun kanssani olevat veljet.
22 Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.
23 Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Löysin männäviikolla sellaisen jääkaapin oveen kiinnitettävän muistivihon jossa luki:
Tarkkaile ajatuksiasi, niistä tulee sanoja.
Sanoista taas tulee tekoja.
Raamatun opetukset on ihan kaikille tarkoitettu, ja tuollaisessa muodossa voi maallistunutkin ihminen todeta, että tottahan tuo:) niinkuin ihminen mielessänsä ajattelee, sellainen hän on.
Minun on kyllä nyt pakko todeta tähän perään, että tarkkailkaa mitä kirjoitatte.
Kaikki mitä ihminen kirjoittaa, kertoo ihmisen TOIMIVASTA, siis aktiivisesta ajattelumaailmasta.
Sanotaan että se mitä ihminen ajattelee, hän sitten pukee sanoiksi, ja kirjoittaa ylös.
Ei riitä.
Se mitä ihminen kirjoittaa, se myös muodostaa hänen puhumansa ajattelumaailman.
Kysymys on siis vastavuoroisuudesta.
Eli kirjoittamastasi sanoista muodostuu sinun aktiivinen ajattelumaailmasi.
Ja nyt mennään ytimeen.
Koska Jeesus tarkoittaa tällä juuri Logosta.
Ja sinä tollojen tollo vielä olet sotkenut raamatunkin ja niin ovat monet muutkin puupäät tehneet, koska ei osata käyttää paperia.
Varmaankin suttaisit pergamentitkin jos saisin käsiisi niitä.
Sanat voivat olla puhuttuja tai kirjoitettuja sanoja. Moni selkiyttää ajatuksiaan puhumalla tai kirjoittamalla. Jeesus on tosiaan Logos, ja Hän puhuu varsin vakavasti meidänkin sanoistamme. Ei saastuta ihmistä se mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee suusta ulos. Sanoistasi sinulle julistetaan myös tuomio. Näin siksi, että sanat usein paljastavat sydämen. Ihan arkipsykologialla ymmärtää myös sen, että ihmisen on kovin vaikea nousta suunsa tunnustusta korkeammalle. En ole menestysteologian kannalla, mutten matoteologiankaan. Oikea nöyryys on sitä että arvioi itsensä "käyttöohjeen" mukaisesti. Jos siellä sanotaan että olet ylenmihmeellisesti tehty, ja Jumalan silmäterä, olkoon asia niin. Ihmisen arvoa katsellaan Sanan peilistä.
Eenokki12, ei täällä ole tollojen tolloja, vaan on vain ihmisiä. Arvokkaita ihmisiä Jumalan silmissä. Hän antoi oman Sanansa meidän pelastukseksemme. Antoi sen kaiken lisäksi aivan Itse. Tuli Itse tuomaan Sanomansa tänne, kun tiesi, että vaikka kuinka meitä rakastaa, ei me kyetä samaan mihin Hän kykenee.
Jumalan piti astua taivaasta maanpäälle meidän, rakkauttensa kohteiden takia.
Vaikka me ihmiset arvostelemmekin toisiamme ja luulemme ehkä sen oikein tekevämme, niin emmepä tee. Raamattu kertoo monien ensimmäisten tulevan viimeisiksi ja viimeisten ensimmäsiksi.
Sen takia on paras, että rakastamme jokaista ja pyrimme elämään kaikkien kanssa sovussa, jos se suinkin on mahdollista. Ei olisi helppo mennä tuomioistuimen eteen monen sormen osoittaessa, että tuossa se varas ja valehtelija on. Jättäkäämme sen takia kaikki synti pois, toistemme tuomiot ja arvostelut ja puhukaamme asiaa.
Oletko sinä huomannut tuon Saarnaaja kahdeksan jae 22 virheen?
Oletko ajatellut miten mahdottoman suuri Jumala on, kun Hänen Sanansakin, joka on jumaluuden osa, on niin suuri, että kykenee luomaan kaiken?
Aivan, kuten me ihmisetkin koostumme, koostuu Jumalakin. Ensin meillä on ruumis ja Jumalalla Henki, eli Jumalan ruumis.
Sitten meillä on henki ja Jumalalla Pyhä Henki.
Meillä on sielu/sanamme ja ajatuksemme. Jumalalla on sielu/tuo Sana, joka luo elämää ja pitää elämän pystyssä. Jumala loi meidät kuvakseen.
Teacher. Tiesit varmasti, että sekottaja henget ilmaantuvat sinne, missä Pyhä Henki toimii? Sinun kauttasi siten, että "tee nyt selväksi kielioppi, se on nyt juuri tärkeää" ja näin asia saadaan piilotettua sen "tärkeämmän" asian esille pitämiseen.
En korosta Johannes Kastajaa, vaan korostan Herraa, joka taivaasta tuli. Häntä Johannes Kastajakin korosti. Hän oli valmis vähenemään opetuksineen korostamansa Herran edestä. Johannes Kastaja kastoi parannuksen kasteella ja kertoi jäljessään tulevan Hänen, jonka kengänpaulaakaan ei katsonut olevansa kelvollinen päästämään. Johannes ilmoitti tuon jäljessään tulevan olevan Hän, joka kastaa uskovaiset tulella ja Pyhällä Hengellä.
Herra tuli ylhäältä valmistettuun ruumiiseen. Hän puhui sitä, mitä oli nähnyt ja kuullut taivaassa. Silti Hänen todistustaan ei tahdota ottaa vastaan. Harvat ottavat Hänen todistuksensa vastaan antamalla oman sinetin siitä, että Jumala on totinen. Nuo sinettinsä antaneet kuulevat kaikessa taivaasta tullutta Herraansa.
Silloinkin, kun olisi paljon helpompi vastata jatkuviin valheisiin ja muuhun pahaan samalla mitalla, sinettinsä antaneet eivät sitä tee.
Jeesus kieltää kaiken sellaisen, jossa jotenkikaan loukataan täällä yhtä aikaa matkaavaa. Ensi alkuun sinetin antaminen tuottaa jopa kovaakin taistelua ja kipua, Täytyy nimittäin luopua, jopa omasta itsestä ja antaa sekin tila Herralle.
Palatkaamme alkuperäiseen aiheeseen. Jae 22.ssa puhutaan juuri tuosta Herrasta, jota ei koskaan kukaan luonut. Hän on aina ollut ja tulee olemaan aina.
Uskotko sen?
Uskon, toki toki. Jeesuksestahan siinä puhutaan, Herra on esikoinen ennen kaikkea luomista, Hän on ollut ja Hän ON ja Hän tulee olemaan. Hänessä ei ole Aikaa.
Olen pahoillani kun lainasin palstaasi kielioppi- ja välimerkkivirheiden johdosta, satuin vain lukemaan yhden lauseesi enkä todellakaan ymmärtänyt sitä, ja huomasin että yhden pilkun puuttuminen sen sitten sai aikaiseksi.
Törmään jatkuvasti tähän samaan puuroutuvaan kirjoitustyyliin varsinkin hellari-palstalla, joka ei ole siis selvää vaan runomaista huttua. Tämän takia kulutin aikaani nyt tämän verran täällä, tarkoitukseni ei todellakaan ole toimia minään sekoittajana, vaan selkeyttäjänä, tuolla toisaalla eilen tuli pitkät litaniat selvittelyjä ja turhia kirjoitteluja juuri samasta syystä :
Kirjoitus oli epäselvää, ja väärinkäsitykset olivatkin sitten varmoja.
Ei muuta, eikä enempää aiheesta. Poistun ylä-etu-oikealle enkä ala-taka-vasemmalle, hymiö, kuten kunnon kristityn tuleekin toimia, ja toivotan hyvää jatkoa sulle "asiastakyse" mieluiten Kristuksen kirkkauden, enkä sekoittajan merkeissä.
Siispä :
Armoa, ei Lakia.
Armoa ei, Lakia.
En kysy kummassa paikassa pilkku on oikeassa paikassa, koska molempia pilkunpaikkoja tarvitaan. Armossa me elämme ja olemme, ja ilomme kasvaa Armossa ja Kristus meissä Hänen Armossaan kukoistaa. Tämä minulle aina paras järjestys, ja vasta silloin korjaan elämääni Lainpilkulle ja Lainpilkulla, jos siis Lainpilkkua tarvitaan, mutta muuten olen Laista vapaa, Herran ihanan Armon johdosta!
"Sisältö on tärkein, ei kielioppi."
Sisältö voi olla vaikka kuinkakin tärkeä, mutta vastalukijaa ei saa koskaan aliarvioida. Ei koskaan.
Netissä kirjoittaessa ei voi, koskaan, tietää, kuka tulee lukemaan kirjoitettua tekstiä. Jos itse kirjoittajalla onkin hurmos ja Herran henki päällä, niin se ei näy lukijoille.
Tämän puutteen olen havainnut.
Korjaa:
, kuka
vastalukija?
Sori, en millään malttanut olla korjaamatta:)
Nyt en ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitat.
Itse tarkoitan tottakai vastalukijoilla niitä, jotka lukevat toisen kirjoittaman. Niinkuin minäkin luin sun tekstisi ylempänä, enkä tajunnut pointtiasi oikein.
Mitä siis korjasit?
Mutta ei höpsö ole olemassa sellaista sanaa kuin vastalukija, jos ei sitten puhuta näytelmäharjoituksista. Ja sitäpaitsi se oli vitsi vain. Minusta oli hupaisaa, kun sinun korjauksestasi löytyi korjattavaa:) Joka tapauksessa on kiva että täällä käytetään pilkkua, vaikka se välillä puuttuisikin. Nykyiset oppilaat sanovat puheessa pilkun paikalla v... Siinä sitä vasta on kestämistä. Mutta niitä voi ilman pitkällisiä kielioppisääntöjä sitten tosi helposti opettaa, että sille paikalle kun puhuessasi sanot veen, kirjoittaessasi laitatkin pilkun. Ahaa, kirkastuu monien ilme! Mutta nyt takaisin asiaan, ettei mene varsinainen hyvä juttu tuolta ohi.
Tuosta suhtautumisesta. Moni tosiaan luulee, että kyse on sinisilmäisyydestä, tai siitä että olisi jotenkin hyväksikäytettävissä tai ettei oikein ymmärtäisi että toisen tarkoitus oli haastaa tai loukata. Tosiasia on, että usein on paremmin kärryillä puhujan tarkoitusperistä kuin puhuja itse, ja jotkut asiat voi viisaasti ihan vain ohittaa. Jos vaikka puhujan sisäiset haavat huutavat suureen ääneen tekstin takana, on silti hyvä suhtautua ystävällisesti tällaiseen henkilöön. Uskon että Jeesus puhui osaksi juuri tästä. Hänhän tutkii ihmisen sydämen ja aivoitukset = motiivit. Ja ymmärtää enemmän kuin ääneen sanotaan. Arvelisin että meidät on myös kutsuttu kuulemaanmsydämellä korviemme lisäksi. Vihollisen kanssa taas ei kannata ollenkaan lähteä juttusille, mutta niin kauan kuin vastassa on toinen ihminen kipuineen tai pelkoineen, rakkautta peliin.
No jos ei sitten vastalukijoita, niin lukijoita me kaikki olemme. Ja sitten taas kirjoittajia. Tai vastakirjoittajia.
Armoa ei, kirjoittamista opettelemaan.
"rakkautta peliin."
Tähän voimme yhtyä kaikki.
:)
Suomen kirjakieli ei tunne sun-sanaa.
Armoa ei, hymiöitä !!!
Tai vaikka molempia:)
Armoa ja =)
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."