olen alkoholistin lapsi, säilyin fyysiseltä
väkivallalta, mut henkisesti se oli rankkaa. Olen
nyt asunu pois kotoo n. 2 vuotta, olin 17, ujo,
hiljainen, arka, itsetunto nollassa,pessimisti,
yksinäinen susi yms. Tää elämä kotoolähdön
jälkeenkin on ollut rankkaa,mut olen saanut
kumminki itse jotain päätäntävaltaa omassa
elämässäni. Olen edelleenkin yksinäinen, se
rassaa. Mä olen niin sairaan väsyny tähän
elämään. Mun vanhemmat on uskovaisia ja tiedän et
on Jumala, joka on olemassa ja jolle voi puhua.
Mut ei se ole niin yksinkertaista tai ehkä mä
teen sen vain niin monimutkaiseksi, kuten
yleensäkin. Tuntuu et mä sekoon kohta, mä pelkään
omia ajatuksia, kohdata tosiasioita. Pakenen aina
jollain tavalla, en kylläkään käytä mitään
huumaavaa. Päivät olen yleensä yksin, kun olen
työtön. Käyn iltalukioo, mut en ole nyt viikkoon
jaksanu käydä siellä. Mä en vaan jaksa keskittyy
mihinkään kunnolla ja motivaatiota ei löydy. Yksi
asia josta ainakin pidän on pyöräily, pyöräilen
melkein joka päivä. nautin siitä vauhdista, minkä
saan aikaan. Ulkoisesti asiat on hyvin, mut mä en
vaan jaksa. Syksyl joutuu taas ettiin kämppää,
niinkuin viime syksynäkin. Tää ainainen
muuttaminen rasittaa ja väsyttää. Sanokaa edes
jotain mulle...
väkivallalta, mut henkisesti se oli rankkaa. Olen
nyt asunu pois kotoo n. 2 vuotta, olin 17, ujo,
hiljainen, arka, itsetunto nollassa,pessimisti,
yksinäinen susi yms. Tää elämä kotoolähdön
jälkeenkin on ollut rankkaa,mut olen saanut
kumminki itse jotain päätäntävaltaa omassa
elämässäni. Olen edelleenkin yksinäinen, se
rassaa. Mä olen niin sairaan väsyny tähän
elämään. Mun vanhemmat on uskovaisia ja tiedän et
on Jumala, joka on olemassa ja jolle voi puhua.
Mut ei se ole niin yksinkertaista tai ehkä mä
teen sen vain niin monimutkaiseksi, kuten
yleensäkin. Tuntuu et mä sekoon kohta, mä pelkään
omia ajatuksia, kohdata tosiasioita. Pakenen aina
jollain tavalla, en kylläkään käytä mitään
huumaavaa. Päivät olen yleensä yksin, kun olen
työtön. Käyn iltalukioo, mut en ole nyt viikkoon
jaksanu käydä siellä. Mä en vaan jaksa keskittyy
mihinkään kunnolla ja motivaatiota ei löydy. Yksi
asia josta ainakin pidän on pyöräily, pyöräilen
melkein joka päivä. nautin siitä vauhdista, minkä
saan aikaan. Ulkoisesti asiat on hyvin, mut mä en
vaan jaksa. Syksyl joutuu taas ettiin kämppää,
niinkuin viime syksynäkin. Tää ainainen
muuttaminen rasittaa ja väsyttää. Sanokaa edes
jotain mulle...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä tiedän mistä puhut,sillä mun isä on
alkoholisti,ja olen myös kärsiny siitä tosi
paljon,enimmäkseen henkisesti.Tiedän että se on
rankkaa ja se satuttaa. Sun pitäis puhua jollekkin
noista asioista,onko sulla ystäviä/ystävää joka
kuuntelis?Se olis tärkeetä! Sanoit että olet
työtön,mitä jos etsisit jotain työtä,että saisit
noi asiat edes hetkeksi mielestäsi,ja käyt siellä
koulussa,sekin auttaa..ja sitten lähdet joku ilta
tuulettumaan,vaikka leffaan ja ostat ison
karkkipussin:) Mainitsit jotain jumalasta,olen
itse kristitty,mutta jumala ei ole minua ainakaan
ikinä auttanut,enkä taida edes uskoa siihen. sen
varmasti tiedät että et voi vanhempasi juomiselle
mitään koska hänellä on sairaus, jota ei voi muut
parantaa kuin hän itse. Älä anna sen pilata omaa
elämääsi.Toivottavasti sinulla on edes yksi
ystävä,jolle voit puhua.Minä ainakin
välitän:)Koita pärjätä!
.
moi mä en oo yksin asun poikakamun kanssa mut ei
sekään aina nyt niin kivaa oo. käyn töisssä tosin
saman verran saisi päivärahaa kun makaisi kotona.
mutta alko laiskottelu ottaa päähän. tää tuntuu
varmaan hölmöltä mutta ota seuraksi lemmikki
eläin. ja jos et oo allerkinen tosin viehän sen
ruokiin yms. rahaa. mä kuuntelen aika paljon
musiikkia. kirjota jos kiinnostaa mun maili
osotteeseen
nimimerkki "hei vaan". Olisin kiinnostunut
vaihtaan meiliä sun kans, mut e-mail osotettas ei
löytyny viestistäs. Jos sua kiinnostaa viel
vaihdel kuulumisia, ni ilmottele mul täl sivulla.
no täs mun maili osote on [email protected]
joten mailaile
Lue jokin näistä kirjoista. Ne ainakin minua
auttoivat saamaan elämän syrjästä kiinni, olen
myös alkoholisti perheen lapsi...
Tony Dunderfelt:Virtahepo olohuoneessa
Wayne Dyer:Uskalla rikkoa rajasi
-sekä muut hänen kirjansa
Anne Hietanen:Valonvoimaa
James Redfield:Yhdeksän oivalluksen tie
Carrol:Indigolapset
Valoa, Iloa ja Haleja!
Hei!
Minulla on suurin piirtein samanlainen tausta kuin
sinulla... Omalla kohdallani on käynyt niin, että
jo teini-ikäisenä päätin tsempata ja pistää oman
elämäni kuntoon. Ajattelin, että en sorru
samanlaiseen elämään kuin vanhempani ja varsinkin
isäni. Ainoa keino eheytyä ja saada elämänilo
takaisin, on ottaa itseä niskasta kiinni ja
päättää tehdä omasta elämästä hyvä ja
nautittava!Hankkia koulutus, asunto, perhe jne.
Unohtamatta sitä, että mitkään ulkoiset asiat
eivät sitä onnea ja rauhaa tuo, se on löydettävä
omasta itsestä! Nyt minulla on aviomies ja 1,7
vuotias tytär, rahaa ei juuri koskaan ole mutta
onneksi edes rakkautta. Minulla on myös työ, jossa
viihdyn. Työ on myös opettanut minulle paljon.
Työskentelen vammaisten lasten parissa ja olen
oppinut nauttimaan pienistä asioista elämässä.
Siitä että on terve ja että osaan solmia
kengännauhani itse ja pystyn esim. pyöräilemään,
niin kuin sinäkin sanoit pitäväsi pyöräilemisestä.
Sekään ei ole itsestään selvyys kaikille
ihmisille! Nautitaan siis elämästä ja luonnosta,
joka näin keväällä antaa taas uusia voimia!
Toivotan sinulle hyvää alkavaa kesää!
Nosta katseesi aurinkoon ja hämmästyt...
olen 18 ja minäkin muutin vuosi sitten pois
äitini luota..
isäni kuoli kun olin pieni.
isäpuolen kanssa en koskaan tullut toimeen ja
perheessä oli raskasta...
päätin jättää sen paskaelämän ja etsin asunnon
itselleni...
käytän masennuslääkkeitä ja kävin n.vuoden
psykoterapiassa, mikä ei tuottanut tuloksia..
olin jo niin loppuunpalanut kaikkeen että tahdoin
nukkua pois...ajattelin itsemurhaa mutta en ole
koskaan yrittänytkään sitä!vieläkin on vaikeaa..
TARVITSET ENSINNÄKIN IHMISEN KENELLE PUHUA
AVOIMESTI!TARVITSET APUA!tiedän ajatuksesi ja nuo
kaikki tunteet mitkä valtaavat aina enemmän
ajatuksiasi!mielelläni mailaisin kanssasi!
paras tuki on saman kokenut, saanko olla
ystäväsi!???MAILAA,niin puhutaan lisää...
[email protected]
mä en tähän ala nyt kertoo omaa stooriani mut
rankkaa on ollu,usko pois.mä muutin 17-vuotiaana
kotoa pois ja olin kans hirmu yksinäinen.mut mä
otin itteeni niskasta kii ja tuppauduin ihmisten
seuraan vaikka pelotti.nyt mulla on oma kulta ja
muutama hyvä kaveri.en osaa pahemmin neuvoo
muuten ku et baanalle vaan!kyllä se yksinäisyys
lähtee ku sanoo vaa et perkele en istu yksinäni
perjantai ehtoona kotona,ja painuu pihalle.toinen
homma on et ottaa kissan tai koiran,on ees joku
jolle jutella ja jolle sä oot henki ja
elämä.itelläni on kaks kissaa ja ne parhaimmat
kaverit mitä mulla on.ei koskaan tarvi nukkuu
yksin.:)ja siitä jumalasta;kyl se joskus
kuulollaki on.apua saa kun vaa pyytää.en tiä
auttoko tää mut toivon sulle parempaa jatkoo!!!