En halua pilkata tai haastaa riitaa, mutta haluan esittää hieman provosoivan kysymyksen. Toivottavasti saan vastauksia ja että tämä herättää keskustelua.
En usko Jumalan olemassaoloon. En ole koskaan päättänyt olla uskomatta, niin kuin sinäään tuskin olet missään vaiheessa päättänyt olla uskomatta esimerkiksi hinduismin jumaliin. Voisin helposti sanoa että uskon, tai leikkiä että uskon. Mutta sisimmissäni en usko Jumalan olemassaoloon.
En halua nyt väitellä Jumalan olemassaolosta, mutta halusin kertoa mitkä lähtökohtani ovat.
Te helluntailaiset. Te uskotte. Tai tässä esimerkissä oletamme ainakin että te sisimmissään uskotte.
Te saatte ikuisen elämän ja teillä on hyvät oltavat kuoleman jälkeen. Teidän uskonne mukaan minulla on vähemmän mukavat oltavat kuoleman jälkeen. Jos helvetti on olemassa ja joudun sinne. Joudun mielestäni syyttömänä sinne. Tämä sen takia koska en ole saanut sitä uskoa mitä te olette saaneet.
Raamattu sano että pitää rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Oletan että "lähimmäinen" ei tarkoita ainoastaan uskovia, vaan kaikkia kanssaihmisiä. Jos minä näen hädässä olevan ihmisen, pyrin auttamaan häntä huolimatta siitä mihin hän uskoo tai uskooko mihinkään.
Jos menemme tällä oletuksella eteenpäin, että myös ateisti on lähimmäinen niin miltä seuraava ehdotus kuulostaa.
Minulle iskee sairaus joka on tappava. Ainoa asia joka saisi minut selviämään hengissä, olisi nopea elinsiirto. Sinä, uskova helluntailainen olet ainoa paikan päällä oleva, joka voisi tarpeksi nopeasti luovuttaa elimesi. Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä että itse menehtyisit.
Tässä esimerkissä toinen meistä kuolee. Toista odottaa ikuinen elämä mukavissa olosuhteissa, toista odottaa ikuinen kärsimys. Raamattu sanoo että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Olisitko valmis luovuttamaan elimesi ateistille, koska sinua odottaa joka tapauksessa ikuinen elämä.
olisitko valmis vähentämään kokonaiskärsimystä tällä teolla? Jos et, niin miksi et?
Sinä et tavallaan menetä tässä mitään, mutta minä voitan tässä. Kokonaiskärsimys siis vähenee jos olet valmis luopumaan elimistäsi jotta minä saan jatkaa elämääni maan päällä.
En usko Jumalan olemassaoloon. En ole koskaan päättänyt olla uskomatta, niin kuin sinäään tuskin olet missään vaiheessa päättänyt olla uskomatta esimerkiksi hinduismin jumaliin. Voisin helposti sanoa että uskon, tai leikkiä että uskon. Mutta sisimmissäni en usko Jumalan olemassaoloon.
En halua nyt väitellä Jumalan olemassaolosta, mutta halusin kertoa mitkä lähtökohtani ovat.
Te helluntailaiset. Te uskotte. Tai tässä esimerkissä oletamme ainakin että te sisimmissään uskotte.
Te saatte ikuisen elämän ja teillä on hyvät oltavat kuoleman jälkeen. Teidän uskonne mukaan minulla on vähemmän mukavat oltavat kuoleman jälkeen. Jos helvetti on olemassa ja joudun sinne. Joudun mielestäni syyttömänä sinne. Tämä sen takia koska en ole saanut sitä uskoa mitä te olette saaneet.
Raamattu sano että pitää rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Oletan että "lähimmäinen" ei tarkoita ainoastaan uskovia, vaan kaikkia kanssaihmisiä. Jos minä näen hädässä olevan ihmisen, pyrin auttamaan häntä huolimatta siitä mihin hän uskoo tai uskooko mihinkään.
Jos menemme tällä oletuksella eteenpäin, että myös ateisti on lähimmäinen niin miltä seuraava ehdotus kuulostaa.
Minulle iskee sairaus joka on tappava. Ainoa asia joka saisi minut selviämään hengissä, olisi nopea elinsiirto. Sinä, uskova helluntailainen olet ainoa paikan päällä oleva, joka voisi tarpeksi nopeasti luovuttaa elimesi. Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä että itse menehtyisit.
Tässä esimerkissä toinen meistä kuolee. Toista odottaa ikuinen elämä mukavissa olosuhteissa, toista odottaa ikuinen kärsimys. Raamattu sanoo että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Olisitko valmis luovuttamaan elimesi ateistille, koska sinua odottaa joka tapauksessa ikuinen elämä.
olisitko valmis vähentämään kokonaiskärsimystä tällä teolla? Jos et, niin miksi et?
Sinä et tavallaan menetä tässä mitään, mutta minä voitan tässä. Kokonaiskärsimys siis vähenee jos olet valmis luopumaan elimistäsi jotta minä saan jatkaa elämääni maan päällä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kuulin kertomuksen joka olisi tositapaus. En tiedä sen todenperäisyyttä koska en ole ollut paikalla toteamassa. Kysymyksessä oli Titanikin uppoaminen. Tällaista tarinaa kerrotaan:
Eräässä pelastusveneessä oli niin paljon ihmisiä että siihen ei voitu ottaa enää yhtään ihmistä vaarantamatta kaikkien veneessä istuvien pelastusta. Yksi mies yritti päästä pelastusveneeseen. Kukaan ei tahtonut auttaa häntä veneeseen koska mikäli hän olisi nostettu veneeseen, vene ei olisi enää kestänyt hänen painoaan vaan olisi uponnut.
Silloin venheessä nousi seisomaan eräs mies. Hän sanoi jotenkin näin: "Minulla on asiat kunnossa Jumalan kanssa. Ottakaa tuo mies veneeseen." Sitten hän hyppäsi veneestä ja katosi pinnan alle. Toiset veneessä olijat nostivat veneeseen pyrkivän miehen veneeseen ja hän pelastui.
Tuossa tilanteessa uskovalla miehellä oli sinun kuvaamasi valinta. Toinen heistä kuolisi, joko hän itse tai tuo toinen. Hän valitsi itsensä kuolemaan koska uskoi pääsevänsä Jumalan luokse. Ehkä hän ajatteli että tuo toinen saa vielä mahdollisuuksia kuulla evankeliumia ja tulla uskovaksi.
Voisi sanoa että tällä miehellä oli sellaista rakkautta mitä meiltä odotetaan. Meidän tulee kyetä tarvittaessa jopa antamaan oma henkemme pelastaaksemme toisen ihmisen hengen. Mutta kuka tähän kykenee? Sinä olet pannut meidät uskovat seinää vasten ja antanut ajattelemisen aihetta. Olisinko minä valmis uhraamaan elimeni sinulle jotta sinä saisit elää kun tietäisin että elimen luovuttaminen sinulle johtaisi minun itseni kuolemaan? En tiedä. En osaa sanoa koska en ole joutunut sellaisen tilanteen eteen. On helppo puhua mutta ehkä vaikea toteuttaa.
Tässä esimerkissä teet juuri itsesi jumalaksi: " Tässä esimerkissä toinen meistä kuolee"
Mistäs sinä tiedät kumpi kuolee tai kumpi elää, sehän on Herran kädessä.. joten älä ota sinä sitä asiaa käteesi!
Jeesushan sanoo: Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta tule sinä ja seuraa minua" (siis Jeesusta)
Eli, Jeesuksen käsityksen mukaan jokainen joka ei usko Poikaan, eikä ole kuuliainen Pojalle , ei ole elämää näkevä! Joh 3: 36
Joten elinsiirrosta, jossa täytyy iho viiltää auki, on kirjoitettu:
" Älkää viileskelkö ihoanne , vainajan tähden..3 Moos 19: 28
Jos tahallasi olet uskosta osaton, etkä usko että Jeesus on tullut etsimään nimenomaan syntisiä, eikä oikeinajattelijoita , niin olet kuollut Jumalan silmissä ja uskovien silmissä vaikka elät!
" Joten " Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden"...Ilman ihon viiltämist tärkeitä elimiä ei voi sinulle saada! Kelpasiko vastaus!?..terv. benkku
Ihan ensin tekisin sen mihin minut on kutsuttu, ja sinä parantuisit. Katsottaisiin siitä sitten eteenpäin.
Vastaus kysymykseen että kuolisinko jos sinä saisit sitten elää. Veisit elimeni.
Voin tehdä elinsiirtotestamentin, mutta en kuolisi sen vuoksi että sinä saisit elää.
Ihmettelen tuota kun sanot olevasi ateisti. Mistä tiedät ettei Jumalaa ole? Ei sitä voi kukaan tietää, sinä uskot vain niin.
Ateisti ei väitä tietävänsä että Jumala ei ole olemassa. Ateisti ei usko Jumalan olemassaoloon.
Kirjoitin "En usko Jumalan olemassaoloon."
Jos ja kun ateisti saisi vastaanottaa terveyden ihmeen kautta, se helpottaisi sitä usko - osuutta :)
Joopa joo, uskon asioista sielläkin puhutaan. Oletko ikinä uskonut?
En ole koskaan uskonut minkään jumalan olemassaoloon, mutta se ei nyt liity tähän aiheeseen.
Karmean esimerkin pistit, suorastaan kammottava. Miksi ihmeessä antaisin elimeni sinulle. Minähän kuolisin sitten. Sitäkö sinä haluat?
Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että antaa henkensä toisen puolesta. Näin on Jeesus tehnyt. Se saa aikaan, että haluan elää sen lahjaksi saadun elämän tuon uhrin arvoisesti. En ole ikäänkuin itseni oma. Mikäli perheeni ei olisi minusta riippuvainen tai jäisi menetyksen takia haavoitetuksi, jos olisin varma että se on Jumalan tahto, ettei se tekisi tyhjäksi sitä mitä varten juuri minut on luotu, ja jos lääketieteen etiikka ei olisi ehdottomasti sitä vastaan (se kuitenkin on), harkitsisin asiaa ihan vakavasti. Minulla ei olisi mitään kotiinpääsyä vastaan jos näkisin että sinulla silloin olisi myös ikuisen elämän toivo. Pelkkä maallisen elämän pidentäminen ei ole sen arvoista. Sinun ikuinen sielusi sitä vastoin kyllä. Olen kuitenkin sitä mieltä että se tuskin olisi Jumalan tahto, onhan sinullakin sama mahdollisuus hoitaa iäisyysasiasi kuntoon. Olen nähnyt kun Jumala korjaa ja tekee uudeksi, siispä rukoilisin, ja uskon että tulisit terveeksi! Olen Jeesuksen opetuslapsi, ja hän ei kehoita meitä luovuttamaan elimiä, vaan kertomaan ilosanomaa ja parantamaan sairaita!
>>>Mistä tiedät ettei Jumalaa ole? Ei sitä voi kukaan tietää, sinä uskot vain niin.
>>>Kirjoitin "En usko Jumalan olemassaoloon."
"Tarkoitit varmaan kirjoittaa: "Tiedän kyllä että Jumala on, mutta, en tahdo tietää Jumalan olemassaolosta. Siksi sanon että en usko." Se olisi ollut rehellisempi todistus."
En tarkoittanut sitä. Kirjoitin "en usko" koska on mahdotonta todistaa että jotain EI OLE olemassa. Kukaan ei pysty todistamaan että jotain ei ole olemassa. Sen takia todistustaakka on aina sillä joka väittää että jotain ON olemassa.
Kukaan ei voi todistaa että porot eivät osaa lentää. Aina voi sanoa että jossain löytyy poro joka osaa lentää, poro ei juuri silloin halunnut lentää jne jne.
En voi todistaa että Jumala ei ole olemassa, niin kuin et sinäkään voi todistaa että lumimiehiä, tonttuja tai keijukaisia ei ole olemassa. Tämän takia sanon "en usko Jumalan olemassaoloon."
Mutta kuten sanoin jo avauksessa. En halua tästä väittelyä Jumalan olemassaolosta. Halusin vain kuulla mtä uskovainen ajattelee kyseisestä tilanteesta mitä esitin.
Toistan: Ateisti ei tiedä että Jumala ei ole olemassa. Kukaan ei tiedä sitä.
Jos pitää todennäköisyyttä hyvin hyvin pienenä, voi sanoa että ei usko Jumalan olemassaoloon.
Toistan taas: En halunnut tstä väittlyä Jumalan olemassaolosta koska se on ikuinen väittely.
Kyseinen "tilanne"on liian paha että minä sitä haluaisin edes ajatella. Mutta siinä pysyäksemme niin eikö sinusta tuntuisi kurjalta riistää joltakulta elämää niin että itse saisit elää?
Aivan sama kuin minä laittaisin sinulle esimerkin jossa sinä olet sodassa ja edessäsi on ryssä. Jätätkö tappamatta hänet, jotta tuon ryssän lapsilla säilyisi isä. Kuolisitko tuon venäläisen sotilaan puolesta?
Tuskin kuolisit, vaikka sota-aika olisi saanut sinut uskomaan kuolemanjälkeiseen elämäänkin.
Ajattele sama kysymys omalle kohdallesi. Miksi kukaan uskova kuolisi sinun puolestasi? Sinut voi melkein ajatella itsekkäästi viholliseksi ennemmin kuin lähimmäiseksi.
Raamatusta löytyy paljon kohtia vihollisen varalle, mutta en sinua oikeasti sellaisena pidä.
hm... rys-sä on näköjään ylläpidon kirosanalistalla...
"eikö sinusta tuntuisi kurjalta riistää joltakulta elämää niin että itse saisit elää? "
Minusta se ei ole elämän riistämistä jos toisella on ikuinen elämä ja itselläni ei ole.
Jos minulla olisi kaksi pankkitiliä. Toisella tilillä olisi 10e ja toisella 100 miljoona euroa.
Näkisin kadulla miehen jolla olisi yksi pankkitili jossa olisi 1e.
Voisin aivan hyvin antaa hänelle toisen pankkitilini, eli sen jossa on 10e koska minulle jäisi vielä 100 miljoona euroa.
Tässä on vähän sama idea. Sinulla on ikuinen elämä ja minulla taas ei ole.
Se taitaa olla sinun valintas, eikö totta?!
Sitten jos tietäisin että minulla on ikuinen elämä. Nyt ainoastaan uskon. Et ole tainnut saada muunlaista vastausta muiltakaan. Joku oli kyllä valmis kuolemaan perheensä puolesta.
Onko se sinulle pettymys?
Tarkoitan, että sen 100 miljoonan pankkitilin voit sinäkin saada ilmaiseksi, mutta et huoli?
"Onko se sinulle pettymys?"
Ei ole pettymys. Se on itseasiassa positiivinen asia.
Tämä todistaa sen että tosipaikan tullen ihminen ajattelee omilla aivoillaan eikä luota sokeasti uskoon. Tämä on minusta hieno asia.
En voi saada, koska en ole itse valinnut olla uskomatta. En vaan usko jumalan olemassaoloon koska todisteet eivät ole minulle riittävät.
En ole koskaan päättänyt olla uskomatta. En van usko.
Vähän sama jos joku tykkää enemmän sauklaa- kuin mansikkajäätelöstä.
Ei kukaan päätä olla tykkäämättä vähemmän mansikkajäätelöstä. Toiset vaan tykkää suklaajäätelöstä enemmän kuin mansikkajäätelöstä etkä sinä voi siihen hirveesti itse vaikuttaa..
Tulipa paljon kirjoitusvirheitä.
Kännykän kosketusnäyttö ei oikein tottele :)
Siinä olet erehtynyt. Usko on nimenomaan valinta. Jos sinun pitää valita kahdesta veneestä se kumman uskot kantavan sinut perille, et voi välttämättä ulkonäön perusteella tai ohjekirjan tms perusteella tietää kumpi on parempi, mutta jomman kumman varaan sinä uskosi laitat. Sitä on usko, että päättää luottaa, ja laskee elämänsä sen varaan.
Ei se noin mene. Saatan hyvinkin olla sitä mieltä että kumpikaan vene ei kanna.
Esimerkki: Voisitko sinä huomisesta lähtien alkaa uskomaan Himalajalla asuvaan lumimieheen? Siis ihan vaan niin että päätät alkaa uskomaan siihen?
Tuskin voisit.
Todellisia ateisteja jotka todellakaan eivät usko että Jumala on olemassa on erittäin vähän. Eivät kaikki, jotka sanovat olevansa ateisteja, todellisuudessa ole ateisteja. Isäni oli rintamamies. Hän sanoi että ei siellä rintamalla ollut niin kovaa miestä ettei huutanut Jumalaa auttamaan kun hätä oli suuri. Sodassa ei ollut ateisteja, ei ainakaan silloin kun haavoittui vakavasti tai muuten oli tiukka paikka. Miksi siellä "ateistitkin" huusivat Jumalaa apuun, Jumalaa jonko olemassaoloon eivät uskoneet?
Voithan sinä ajatella noin jos se tekee sinut onnelliseksi.
>>>Ateisti ei tiedä että Jumala ei ole olemassa. Kukaan ei tiedä sitä.
No auttoiko se Jumala? Sotien jälkeen kirkosta erosi ennatysmäärä ihmisiä, kun huomattiin ettei se Jumala ollut auttanutkaan.
Jos rannalle tulee jo laavaa, ihan varmasti valitset itsellesi veneen. Tiedän että jos olet yhtään filosofiaan taipuvainen, voisi tuosta jatkaa pitkällekin, mutta se ei varmaan ollut nyt tarkoitus. Minä itse vanhana mensalaisena kanssa takkusin tuon "mutta minä haluan tietää ja itse ymmärtää" älyni kanssa. Kävi ilmi, että uskon asiat todella on uskon asioita. Niissä joutuu monesti polvilleen - en ymmärrä, mutta sydän sanoo että tässä on totuus.
Vähän paha jatkaa tänne ketjun keskelle, mutten tahdo sotkea toisten ajatuksenjuoksua. Huomasin etten vastannut siihen lumimieheen. Jos toivoisin, että lumimies olisi olemassa, ottaisin asiasta selvää. Jos näyttäisi että asiassa saattaa olla perää, lähtisin sinne Himalajalle katsomaan löytyykö sitä sieltä. Jos tulisi henkilökohtaisesti minua vastaan, uskoisin. Jos ei tulisi, jäisin silti avoimeksi mahdollisuudelle että saattaa ollakin, ei vain osunut minun tielleni. Toivo määrittää miten kauan olisin valmis etsimään. Jos minun tietomääräni kattaa, sanotaan hövelisti, vaikka prosentin koko universumin tiedosta, eikö ole mahdollista että Jumala löytyy siitä 99 prosentista?
* Tuo kysymys on mahdoton toteuttaa. Raamattu ei anna siihen lupaa, koska " ihmisen sydämen lyönnit on Korkeimman kädessä." Ja, " Älä tee itsellesi mitään pahaa." Ymmärrät lähimmäisen rakkauden väärällä ja itsekkäällä tavalla.
* Jos olisit jotenkin kuoleman vaarassa, ja jos on mahdollista, niin minun tulisi yrittää pelastaa sinut vaikka ehkä itse saisin siitä vahinkoa itselleni, mutta henkesi pelastuisi. Sensijaan jos se olisi minun hengen lähtö, että sinä pelastuisit, se ei ole tarpeellista, mun kuolla puolestasi, vain siksi, että saisit jatkaa syntielämääsi ja kieltää Jumala, uskovaisenko pitäisi sen tähden kuolla?
* "Lähetyskäsky"
* Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin antaa henkensä "toisen" edestä". Ei noin, vaan YSTÄVÄN" edestä, ei nyt ihan kenen puolesta tahansa ?
"No, minä olen sitten ainutlaatuisen harvinainen yksilö koska minä tiedän."
Jos tiedät jotain mitä et pysty todistaa toiselle, "tietosi" on minulle yhdentekevä.
"Jos rannalle tulee jo laavaa, ihan varmasti valitset itsellesi veneen"
Niinkö heikko uskosi Jumalaan on, että vertaat sitä veneeseen jonka valitset, koska parempaakaan ei ole saatavavilla?
Tottakai minä saatan siinä tilanteessa valita jomman kumman veneen, mutta ei se sitä tarkoita että uskoisin veneen kantavan. Se olisi lähinnä vaistomainen liike.
"Jos minun tietomääräni kattaa, sanotaan hövelisti, vaikka prosentin koko universumin tiedosta, eikö ole mahdollista että Jumala löytyy siitä 99 prosentista?"
Onhan kaikki mahdollista. Sen takia en väitä tietäväni että Jumala ei ole olemassa.
Voit tietenkin perustella joka ikisen jumalan tolla samalla argumentilla, joten siinä mielessä argumenttisi on tässä tapauksessa melko huono.
Pidän itse sitä hyvin hyvin epätodennäköisenä että Jumala olisi olemassa. Itselleni tuo "toiveajattelu" ei toimi. Joko totakin on olemassa tai sitten ei. Jos sitä ei ole olemassa, ei minun toiveajatteluni vaikuta siihen millään tavalla. Jos taas jokin asia on olemassa, on se olemassa myös ilman toiveajatteluani.
>>>En vaan usko jumalan olemassaoloon koska todisteet eivät ole minulle riittävät.
"Eikö sinulle kadulla seisova auto ole riittävä todiste älykkäästä auton suunnittelijasta ja autotehtaasta?"
On, koska minä voin mennä tehtaalle katsomaan miten autoja valmistetaan ja voin katsella myös autojen piirustuksia. Autojen historiaa voin myös tutkia ja siinä voimme huomata että suunnittelija (insinööri) ei vaan yhtenä päivänä keksinyt auton, vaan auto keksittiin pikkuhiljaa siinä sivussa kun tiede muutenkin kehittyi.
" Mutta Jeesus sanoi hänelle: " Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa" Matt 8: 22
Jeesus on sinun parantajasi... " hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin 12 vuotias, ja hän oli kuolemaisillaan.
Jairus, tytön Isä oli menossa Jeesuksen luo tyttärensä tähden, ..Mutta hänen siunne mennessään väentungos ahdisti häntä" Luuk 8: 42,
Jos sinulla olisi tuollainen tapaus, niin kuinka voit tulla parantajasi luo, kun epäusko, ateismi ahdistaa sinua, ja estää sinua Jeesuksen tykö menemästä.
Ja sitäpaitsi Jeesus sanoi päämiehen taloon tullessaan kuolleesta tytöstä " Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu" Matt 9: 24
Raamatun mukaan kuolema on unta, josta herätään, Jeesuksen tullessa ensimmäisessä ylösnousemuksessa!
Ateistit herätetään toisessa ylösnousemuksessa.
Jeesus kehoitti menemään ja kertomaan vankeudessa olevalle Johannekselle seuraavansisältöisen viestin. " Menkää ja kertokaa Johannekselle mitä kuulette ja näette:
" Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, pitaaliset puhdistuvat, ja kuurot, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia Matt 11: 5
Hän, esimerkin uskova kertonee sinulle ateisti, mitä Jeesus voi tehdä! t. Benedi
Hyvä kysymys, arvon Ate Isti. :) Itse en ole helluntailainen (enää; olin melkein 20 vuotta tosin), mutta jos sisuskaluni kelpaisivat, saisit ne. Minäkään en _tiedä_, onko Jumalaa olemassa, mutta jokin hassu luottamus siihen on jäänyt jostain matkan varrelta, että Joku seuraa jokaista liikettäni jollakin sanomattomalla lempeydellä. Eli ole hyvä uusista, vähän käytetyistä sisäelimistä, lähden siitä sitten ottamaan selvää, onko Jumalaa olemassa. Elämä ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan uskoessa. :) Jostain syystä toisilla on usko, toisilla ei ole. Syytä tähän en tiedä.
Tietysti pirun helppo täältä huudella kun tilanne ei ole akuutti. Olisiko tosielämässä pokkaa, en tiedä. Meistä kukaan ei tiedä koko totuutta kuitenkaan. Joka muuta väittää on väärässä. Me voimme vain arvailla ja toivoa ja uskoa ja rakastaa. Itse uskon kuten kristinusko sanoo, mutten usko, että koko totuus on siinä vaan varmasti muillakin uskonnoilla on annettavaa, olkoonkin, että uskon oman tieni oikeaksi. Muu on älyllistä epärehellisyyttä. Syy, miksi antaisin sinulle omat elimeni on se, että uskon kristinuskon taivaaseen ja helvettiin ja uskon pääseväni taivaaseen, mutten siksi, että voisit alkaa ajatella kuten minä vaan että etsisit totuutta, niin kuin minäkin etsin. Voihan olla, että ollaan molemmat väärässä, mutta minä uskon saaneeni maljani täytenä jo nyt tässä ajassa.
Nyt jos ja kun joku kanssauskova suuttuu tästä niin neuvon vetämään terhakasti happea sieraimiin ennen sitä hernettä ja miettimään, mitä muuta voisi tehdä kuin ihmeparantaa toisen ihmisen tuossa tilanteessa. Kysymyshän ei koskenut sitä vaan sitä, luovuttaisiko uskonsa tähden henkensä toisen ihmisen takia. Uskon, että Jumala parantaa sairaita, siitä ei siis ole kyse vaan siitä, miten pitkälle voisi uskonsa takia olla valmis menemään. Sitä rajaa taitaa aloittaja viestillään hakea.
Toivottavasti löydät etsimäsi! :)
Vastasin kyllä tuolla ylempänä kysymykseenkin, joka oli mielestäni hyvä. Eettinen, filosofinen, konkreettinen ja teologinen. Kuitenkin jos uskovaiselta kysyy, hän ajattelee monelta eri kantilta, niinkuin Ate Isti kysymyksenasettelussakin ennakoi. Päätöstä ei voi tehdä vain tyyliin: joo, nyt ei tunnu siltä, tai joo, heti kun vaan kysyt. Hyvä kysymys herättää ansaitusti vastaajassa aivotoimintaa, ja hengellistä pohdiskelua joka toivottavasti jatkuu palstalta lähdön jälkeenkin. En tiedä mitä aloittaja perimmiltään toivoit vastaukseksi, mutta tällaisia on hyvä tuumata aina välillä. Se ei viisastu joka kertoo, vaan se joka kuuntelee!
Kiitos vastauksesta. En siis ole etsimässä mitään oikeaa vastausta tähän kysymykseen. Kiinnosti vaan kuulla mitä uskovainen ajattelee tällaisesta tilanteesta.
Yksi mielenkiintoinen huomio nousi jo esiin. Kaikilla uskovilla on sama "elämän ohjekirja", Raamattu. Silti vastaukset ovat erilaisia.
Itse en tiedä mikä Raamatun kanta tuohon asiaan on, että saako/kuuluuko antaa henkensä toiselle. Mutta ei Raamattu ainakaan yksiselitteinen näytä olevan, tässäkään asiassa.
>>> Olisitko valmis luovuttamaan elimesi ateistille, koska sinua odottaa joka tapauksessa ikuinen elämä.
olisitko valmis vähentämään kokonaiskärsimystä tällä teolla? Jos et, niin miksi et?
Sinä et tavallaan menetä tässä mitään, mutta minä voitan tässä. Kokonaiskärsimys siis vähenee jos olet valmis luopumaan elimistäsi jotta minä saan jatkaa elämääni maan päällä. >Raamattu sano että pitää rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Oletan että "lähimmäinen" ei tarkoita ainoastaan uskovia, vaan kaikkia kanssaihmisiä. Jos minä näen hädässä olevan ihmisen, pyrin auttamaan häntä huolimatta siitä mihin hän uskoo tai uskooko mihinkään.
"Minäpä kysyn sinulta vastaavan. Olen ihmisenä uskostani riippumatta sinun kanssaihmisesi eli lähimmäisesi. Oletetaan, että minä olisin vastaavassa tilanteessa. Olisitko sinä valmis antamaan elimesi tarvittaessa minulle eli kuolemaan puolestani? Riittääkö ihmisrakkautesi siihen, vaikka emme olisi ystäviäkään?"
Vastasin jo ylempänä vastaavanlaiseen kysymykseen.
Vastaukseni on hyvin helppo ja yksinkertainen. EN olisi valmis antamaan elimeni jos itse kuolen sen seurauksena. En sinulle tuntemattomana, enkä sinulle vaikka olisit ystäväni.
Tämä sen takia koska minulle elämä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Kun minä kuolen kaikki on ohi. Minulla on siis paljon enemmän menetettävää kuin uskovaisella.
Miksi antaisin ainoan elämäni uskovaiselle, jolla itsellä on ikuinen elämä?
En näe mitään logiikkaa siinä.
Auttaa voi mutta omasta elämästäni en luopuisi mistään hinnasta.
Niin tärkeetä ihmistä ei maan päältä löydy että uhraisin oman elämäni hänen takia.