Marjoilla rikkaaksi

Mutta sieniä.
Siskoni kanssa ajoimme pyörällä lähiömetsään, sankot ohjaustangossa.
Ruisaeipää ja mehupullot eväinä
Ai, kun ne oli ihania, ne eväät. Ruisleivän himoni varmaankin periytyy niistä retkistä.
Saatiin sangot täyteen rouskuja, jotka äiti keitti talven varalle.

marjastajia.
Kuitenkaan en koskaan rikkaaksi asti päässyt vaikka lapsena joka kesäpäivä jouduinkin marjametsässä käymään.

Samassa kylassa olevat isot parantolat ottivat vastaan kaikki mustikat jotka vain jaksoimme sinne kantaa. Äiti ne sinne toimitti tosin mutta enimmät myimme kuitenkin muualle, koska tuonne parantolaan ei otettu vastaan muita kuin puhdistettuja marjoja.

Sitten kulki "raasseli", sellainen hevosmies joka ainakin kerran viikossa kiersi kylällä ja toimitti marjat eteenpäin, luultavasti Viipurin torille. Hän maksoi vain paljon vähemmän kuin esim. tuo parantola.

Mutta itse marjastukseen. Äiti otti isot kopat joka ainoa poutapäivä ja niin sitä lahdettiin koko porukkka (äiti ja kolme lasta) metsään marjalle. Kyllä niitä kerättiin aika paljon myynnin lisäksi, koska muistan meidän maakellarimme olleen aina säilöttyjä marjoja täpötäynnä.

Kyllä se leikki-ikäistä lasta usein harmitti kun piti lähteä metsään ja naapurin lapset vain leikkivät kotosalla.

Sadepäivät olivat ihanat poikkeukset, silloin äiti lähti yksin ja me lapset saimme jäädä kotiin.
Noista marjareissuista muistan kiusallisimpina ampiaiset joitten pesiin minä ainakin kerran kesässä sotkeennuin.
Ja toisena muistona tulee mieleen, kun poislähtiessämme keräsin aina mustikoita täynnänsä olevia varsia isälle kotiintuomisina.

Isä sitten aina kehuskellen minua töistä tullessaan söi mustikat varsista . Lienevätkohän olleet niin hyviä miksi hän niitä silloin lapsen mieliksi kehuskeli.

Tällaisia olivat minun marjamuistoni ja sen siitä opin , etten ole ketään lapsistani pakoittanut marjastamaan, koska omasta lapsuusajastani muistan ettei ne reissut jokapäiväisinä aina mitään herkkua olleet.
Molemmat tyttäreni , vaikka ovatkin pakoittamisesta paitsi jääneet, kuitenkin ovat marjastamaan innostuneet.

vaan ihan nykyasiaa, kun eilen olin koko päivän mustikassa. Näin eläkeläisenä se on mukavaa puuhaa, lämmin kesäpäivä, ei paljon hyttysiä, eikä muitakaan ötököitä riesaksi asti. Mustikkamättäitä oli paljon, sen kuin keräsi ja hiukan siirtyi paikaltaan niin jo täyttyi pieni astia.
Mutta mieleen tuli, että jos täytyisi elannokseen marjoja poimia, ei siinä palkoille pääsisi. Kymmenen litran ämpärin täyttymiseen menee sentään rutkasti aikaa, ja sitten vielä se marjojen puhdistus päälle.
Jos rupeisi laskemaan tuntipalkkaa työlleen, niin surkeaa tuloa olisi.
Mutta eläkeläisenä ilokseen sitä tekee, että saa lapsille ja lastenlapsille vitamiineja pakkaseen ihan ilmaiseksi.