Näin marjojen aikaan tulee mieleen lapsuus ja nuoruus ajat kun marjoja poimittiin myytäväksi.
Lienneekö teistä ketään joka oli saman kokenut?
Minä elin hyvien marjamaiden keskellä ja isä oli himomarjastaja. Niinpä saatiin pienestä pitäen lähteä hänen kansaan lakka metsään. Lakkahan oli marja jonka myynnistä saatiin ainoastaan rahaa.
Kun isä tiesi hyvät marjapaikat ei marjanpoimiminenkaan ollut ihan raskasta hommaa ,vaan kun sitä tehtiin päivästä päivään alkoihan se tympäistä. Kun aivan pienimpiä oltiin marjojen metsästä pois tuominen oli isälle iso urakka. Poimia jaksettiin ,mutta pois kantaa ei. Isällä oli usein reppu selässä sankoineen ,toinen mahapuolella ja vielä sangot molemmissa käsissä.
Silti meillä vielä oli tyhjät "poimurit" käsissä jotka matkalla täytettiin jos hyvä paikka tuli esiin.
Joskus olin torilla isän kanssa lakkoja myymässä. Meillä oli valmiit "satsit" puolen sangon tai sangon erissä ,yksin litroin ei myyty.
Muistan ,että oli monen sanojaa ja kysyjää.:Esim :en osta lakkoja kun ne on käsin
poimittuja! Siinä sai äkkipikainen isänikin pidätellä ettei ottanut hernettä nenäänsä. Samoinkun kysyttiin :onko nämä uunin päällä kypsytettyjä? Kaikki piti niellä.
Myöhemmin isälle kertyi vakio ostajareviiri joilla oli valmiit tilaukset .Olisen ajan rikkaita; nimismiehiä, apteekkreita jne. jotka ostivat tutulta marjapoimijalta marjat hinnasta tinkimättä. Isä antoi meille poimijoille taskurahaa marjanpoiminnasta,mutta osa meni kodinyhteiseen talouteen.
Jos joskus yllyimme ottamaan muuraimia,joista kypsyi yhdessä yössä lakkoja äidillä ja pikkusiskoilla oli työ siivota ne ja ne sekoitettiin lakkoihin. Sen verran vilunkia pelattiin,mutta lakathan olivat silloin juuri komeimman näköisiä ja menivät hyvin kaupaksi.
Lakkarahoja käytiin sitten tärväämässä lähi kirkonkylällä ,lapsena ostaen kiiltokuvia ja paperinukkeja .Isompana ollessa jo vaatteita ja meikkejä. Muutamat viikot meni tässä tohinassa ja välillä tietysti korjattiin heiniä seipäiltä latoon,muut päivät marjassa.
Löytyykö palstoilta muita marjastajia? Olisi mukava kuulla oma marja muistosi.
Lienneekö teistä ketään joka oli saman kokenut?
Minä elin hyvien marjamaiden keskellä ja isä oli himomarjastaja. Niinpä saatiin pienestä pitäen lähteä hänen kansaan lakka metsään. Lakkahan oli marja jonka myynnistä saatiin ainoastaan rahaa.
Kun isä tiesi hyvät marjapaikat ei marjanpoimiminenkaan ollut ihan raskasta hommaa ,vaan kun sitä tehtiin päivästä päivään alkoihan se tympäistä. Kun aivan pienimpiä oltiin marjojen metsästä pois tuominen oli isälle iso urakka. Poimia jaksettiin ,mutta pois kantaa ei. Isällä oli usein reppu selässä sankoineen ,toinen mahapuolella ja vielä sangot molemmissa käsissä.
Silti meillä vielä oli tyhjät "poimurit" käsissä jotka matkalla täytettiin jos hyvä paikka tuli esiin.
Joskus olin torilla isän kanssa lakkoja myymässä. Meillä oli valmiit "satsit" puolen sangon tai sangon erissä ,yksin litroin ei myyty.
Muistan ,että oli monen sanojaa ja kysyjää.:Esim :en osta lakkoja kun ne on käsin
poimittuja! Siinä sai äkkipikainen isänikin pidätellä ettei ottanut hernettä nenäänsä. Samoinkun kysyttiin :onko nämä uunin päällä kypsytettyjä? Kaikki piti niellä.
Myöhemmin isälle kertyi vakio ostajareviiri joilla oli valmiit tilaukset .Olisen ajan rikkaita; nimismiehiä, apteekkreita jne. jotka ostivat tutulta marjapoimijalta marjat hinnasta tinkimättä. Isä antoi meille poimijoille taskurahaa marjanpoiminnasta,mutta osa meni kodinyhteiseen talouteen.
Jos joskus yllyimme ottamaan muuraimia,joista kypsyi yhdessä yössä lakkoja äidillä ja pikkusiskoilla oli työ siivota ne ja ne sekoitettiin lakkoihin. Sen verran vilunkia pelattiin,mutta lakathan olivat silloin juuri komeimman näköisiä ja menivät hyvin kaupaksi.
Lakkarahoja käytiin sitten tärväämässä lähi kirkonkylällä ,lapsena ostaen kiiltokuvia ja paperinukkeja .Isompana ollessa jo vaatteita ja meikkejä. Muutamat viikot meni tässä tohinassa ja välillä tietysti korjattiin heiniä seipäiltä latoon,muut päivät marjassa.
Löytyykö palstoilta muita marjastajia? Olisi mukava kuulla oma marja muistosi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta sieniä.
Siskoni kanssa ajoimme pyörällä lähiömetsään, sankot ohjaustangossa.
Ruisaeipää ja mehupullot eväinä
Ai, kun ne oli ihania, ne eväät. Ruisleivän himoni varmaankin periytyy niistä retkistä.
Saatiin sangot täyteen rouskuja, jotka äiti keitti talven varalle.
marjastajia.
Kuitenkaan en koskaan rikkaaksi asti päässyt vaikka lapsena joka kesäpäivä jouduinkin marjametsässä käymään.
Samassa kylassa olevat isot parantolat ottivat vastaan kaikki mustikat jotka vain jaksoimme sinne kantaa. Äiti ne sinne toimitti tosin mutta enimmät myimme kuitenkin muualle, koska tuonne parantolaan ei otettu vastaan muita kuin puhdistettuja marjoja.
Sitten kulki "raasseli", sellainen hevosmies joka ainakin kerran viikossa kiersi kylällä ja toimitti marjat eteenpäin, luultavasti Viipurin torille. Hän maksoi vain paljon vähemmän kuin esim. tuo parantola.
Mutta itse marjastukseen. Äiti otti isot kopat joka ainoa poutapäivä ja niin sitä lahdettiin koko porukkka (äiti ja kolme lasta) metsään marjalle. Kyllä niitä kerättiin aika paljon myynnin lisäksi, koska muistan meidän maakellarimme olleen aina säilöttyjä marjoja täpötäynnä.
Kyllä se leikki-ikäistä lasta usein harmitti kun piti lähteä metsään ja naapurin lapset vain leikkivät kotosalla.
Sadepäivät olivat ihanat poikkeukset, silloin äiti lähti yksin ja me lapset saimme jäädä kotiin.
Noista marjareissuista muistan kiusallisimpina ampiaiset joitten pesiin minä ainakin kerran kesässä sotkeennuin.
Ja toisena muistona tulee mieleen, kun poislähtiessämme keräsin aina mustikoita täynnänsä olevia varsia isälle kotiintuomisina.
Isä sitten aina kehuskellen minua töistä tullessaan söi mustikat varsista . Lienevätkohän olleet niin hyviä miksi hän niitä silloin lapsen mieliksi kehuskeli.
Tällaisia olivat minun marjamuistoni ja sen siitä opin , etten ole ketään lapsistani pakoittanut marjastamaan, koska omasta lapsuusajastani muistan ettei ne reissut jokapäiväisinä aina mitään herkkua olleet.
Molemmat tyttäreni , vaikka ovatkin pakoittamisesta paitsi jääneet, kuitenkin ovat marjastamaan innostuneet.
vaan ihan nykyasiaa, kun eilen olin koko päivän mustikassa. Näin eläkeläisenä se on mukavaa puuhaa, lämmin kesäpäivä, ei paljon hyttysiä, eikä muitakaan ötököitä riesaksi asti. Mustikkamättäitä oli paljon, sen kuin keräsi ja hiukan siirtyi paikaltaan niin jo täyttyi pieni astia.
Mutta mieleen tuli, että jos täytyisi elannokseen marjoja poimia, ei siinä palkoille pääsisi. Kymmenen litran ämpärin täyttymiseen menee sentään rutkasti aikaa, ja sitten vielä se marjojen puhdistus päälle.
Jos rupeisi laskemaan tuntipalkkaa työlleen, niin surkeaa tuloa olisi.
Mutta eläkeläisenä ilokseen sitä tekee, että saa lapsille ja lastenlapsille vitamiineja pakkaseen ihan ilmaiseksi.
on sentään verotonta tuloa, siinä sen kiinnostavuus myyntiin asti.