Olen 28v töissäkäyvä nuori mies, jolla on suhteellisen terveet elämäntavat, en polta enkä muutenkaan läträä esim viinaksien kanssa. ihan elämäntavasta kyse, tuskin tarvitsee rueta selittelemään kellekkään sen tarkemmin jossei se viina tai muu alkoholi maistu.
En ikinä teininä ollut kaupungilla hengailemassa, juomassa, en käynyt bileissä yms. Mietin mitä kaikkea lopulta siinä on voinut menettää...
olisi varmaan enemmän ystäviä, ehkä tyttöystävä, "nuoruuden koheltelu muistoja", millaista olisi ollut kokea "teinirakkaus"
Sen sijaan olin pääasiassa koneella ja silloin tällöin hengaillut pienen kaveripiirin kanssa
Baariin en elämäntapojeni vuoksi halua mennä kun ei se viinanhuuruinen ilmapiiri sovi omaan elämääni.Halua löytyy, mutta partneria ei. En jaksa oikeasti juosta baareissa illasta toiseen, koska ei sieltä löydä mitään laadukasta seuraa.
Suurin ongelmani on juuri se että minulla on myös todella iso kynnys mennä juttelemaan vieraille tai menemään uusiin paikkoihin jossa on tuntemattomia ihmisiä..
Eikä asiaa yhtään paranna sekään että suurin kompastuskiveni on kokemattomuus naisten kanssa.
Menetetty nuoruus! ja rakkauselämä?
21
3366
Vastaukset
- Utu 2
Ymmärrän hyvin ajatuksiasi, sillä itselläni on melko samanlaisia tuntemuksia. Itse olen 24-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut tai bilettänyt. Kavereitakaan ei montakaan ole ja nekin ovat aika "huono-laatuisia", jotka eivät juuri muuta viitsi tehdä kuin olla kotona koneen ääressä. Ikinä he eivät mihinkään viitsi lähteä.
Itse en sitä ole katunut, etten jo yläaste-ikäisenä kaupungilla seikkaillut sekoilemassa, mutta kyllä se on masentanut etten parikymppisenä jo jossain käynyt. Koulukiusaamisen vuoksi en mennyt peruskoulun jälkeen lukioon ja se onkin näin vanhempana kaduttanut ja masentanut erittäin paljon. Jos olisin silloin lukioon mennyt, olisin nyt ehkä yliopistossa, jossa olisin voinut hyvin verkostoitua saada niitä hyviä nuoruuden muistoja ja löytää myös naisystävän. Ihastumisia on elämänaikana ollut muutama kappale, mutta koulukisaamisesta aiheituneiden traumojen vuoksi en ole pystynyt mitenkään etenemään. Nytkin olen palavasti rakastunut erääseen minua n. 2 vuotta vanhempaan tyttöön, joka opiskelee yliopistossa.
Joskus sitä tulee tunne että juna on jo omalta osastani mennyt. Tämän ikäisenä tuntuu olevan hirveän vaikeaa enää rakentaa sosiaalista verkostoa, kun muut ovat jo tehneet se nuorempana esim. opikskelupaikoissaan, eikä heitä enää kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun on naistenkin suhteen täysin kokematon, niin seurutelusuhteekin solmiminen tuntuu mahdottomalta.
Päivä kerrallaan tässä yrittää eteenpäin mennä. Saapa nähdä tuoko tulevaisuus tullesaan mukanaan jotain muutosta parempaan suuntaan.- psyk.hoitsu
Moi!
Rohkaisun sanana: olet vielä sen ikäinen, että voit hyvin mennä koulun penkille takaisin. Itse aloitin amk:n 22-vuotiaana ja olin luokkamme nuorimpia. ja oli ihan normaalilinja, ettei mikään aikuispuoli. Tuo sama verkostoitumisongelma tulee usein vastaan myös myöhemmässä elämässä, esim. uudelle paikkakunnalle muutettaessa, kuten itselleni kävi viime syksynä. Muutin poikaystäväni luo, joka tietysti tekee asiasta ihan erinlaisen kuin se, että muuttaisi vain esim. työn perässä. Seurauksen tosin se, että koska en itse ole vielä hirveästi verkostoitunut, niin yleensä vkoloput olen yksin kotona kun poikaystävä on kavereidensa kanssa. niin myös tänään. No joo, asia meni vähän raiteiltaan, pääpointti on se, että olet vielä nuori, ja toivotan hurjasti onnea verkostoitumiseen! poikaystäväni oli reilu parikymppisenä vähän samassa tilanteessa; oli aina vain urheillut, jolloin jäänyt "nuoruuden kokoemukset" välistä, mutta reipastui ja nyt ollessaan liki kolmekymmentä on oikein sosiaalinen tapaus, joka on saanut luotua itselleen kattavan sosiaalisen verkoston mihin tahansa onkaan muuttanut :) joten, ihminen voi muuttua ja oppia sosiaalisemmaksi. Hyvää jatkoa! - psyk.hoitsu
psyk.hoitsu kirjoitti:
Moi!
Rohkaisun sanana: olet vielä sen ikäinen, että voit hyvin mennä koulun penkille takaisin. Itse aloitin amk:n 22-vuotiaana ja olin luokkamme nuorimpia. ja oli ihan normaalilinja, ettei mikään aikuispuoli. Tuo sama verkostoitumisongelma tulee usein vastaan myös myöhemmässä elämässä, esim. uudelle paikkakunnalle muutettaessa, kuten itselleni kävi viime syksynä. Muutin poikaystäväni luo, joka tietysti tekee asiasta ihan erinlaisen kuin se, että muuttaisi vain esim. työn perässä. Seurauksen tosin se, että koska en itse ole vielä hirveästi verkostoitunut, niin yleensä vkoloput olen yksin kotona kun poikaystävä on kavereidensa kanssa. niin myös tänään. No joo, asia meni vähän raiteiltaan, pääpointti on se, että olet vielä nuori, ja toivotan hurjasti onnea verkostoitumiseen! poikaystäväni oli reilu parikymppisenä vähän samassa tilanteessa; oli aina vain urheillut, jolloin jäänyt "nuoruuden kokoemukset" välistä, mutta reipastui ja nyt ollessaan liki kolmekymmentä on oikein sosiaalinen tapaus, joka on saanut luotua itselleen kattavan sosiaalisen verkoston mihin tahansa onkaan muuttanut :) joten, ihminen voi muuttua ja oppia sosiaalisemmaksi. Hyvää jatkoa!pieni korjaus:Avomieheni on siis liki 40, ei 30 :)
- MisMieOon
Aika yksinäistä täällä on jos ei kuluta baarin- tai kirkonpenkkiä, eikä omaa sellaista harrastusta tai mielenkiinnon kohdetta mikä mahdollistaisi yhteyksien luomiset. Omat ongelmani on hieman pahempaa laatua koska en ole koskaan kyennyt luomaan ystävyyssuhteita, myönteistä on että sinulla on työ ja kavereita/ystäviä. Millä alalla työskentelet? Onko sinulla jotain työn ulkopuolista harrastusta tai kiinnostuksen kohdetta?
- menneisyyden vanki
Äläkääs ny turhaan höpäjätkö elämän ohi menemisestä vielä alle kolmikymppisenä.
Jos te klaaraatte ittennä 80 vuotiaaksi, teillä on vielä yli 50v edessä.
Ottakaa vaikka tavoitteeksi tehdä edes yksi todella ikimuistoinen tempaus
vuodessa.
Jos voisin hypätä ajassa takaisin tuohon ikään tällä elämänkatsomuksella mikä
nyt on, harkitsisin ainakin erittäin vakavasti ja luultavasti pyrkisin lähes millä
keinolla hyvänsä seurustelusuhteeseen vaikkapa hieman vanhemman naisen
kanssa, jos ei muuten homma ota toimiakseen.
25-30 vuotiaana ikäluokkaa yli 40v. Nykyaikana se päättyisi kuitenkin ennemmin
tai myöhemmin. Sitten vielä yli 40 vuotiaana voisikin kaikin tavoin viisaampana
katsella vielä nuorempaakin ikäluokkaa aivan eri lähtökohdista.
40 ikäisenä 25-35v naisen kanssa, ei tuo nyt aivan tavatonta ole.
Pelimiehet on sitten asia erikseen ja heidän yli 3000 "kaatoaan". - saarasusi
rohkeutta se vaan vaatii,rohkeasti uusiin kuvioihin..siihen voi auttaa kukkatippa terapia uudet harrastukset yms se on vaan se rohkeus.jos s eputtuu ni se pitää vaan silain mennä ei haittaa vaikka jännittää ja pelottaa kaikkia niitä joilla näyttä menevän hyvin jännittää myös aina
- helm2
hyvä pojat! Olen itse 27v nainen enkä ole koskaan harrastanut tai edes ollut kiinnostunut teiniörvellyksistä tai hengailusta kaupungilla.. Ehkä oli sen verran paljon harrastuksia ettei ehtinyt ja myös kotisohva vei voiton. Sain yhden yliopistotutkinnon valmiiksi ja nyt opiskelen toista.. Tässä iässä kaverisuhteiden luominen on vaikeampaa kuin nuorempana, mutta ehkä samalla myös hahmottaa helpommin minkälaisten ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Uskon, että suurin osa meistä haluaa luoda uusia ihmissuhteita, minkä vuoksi ei voi sanoa että jossain iässä olisi liian myöhäistä..
helm2 kirjoitti:
hyvä pojat! Olen itse 27v nainen enkä ole koskaan harrastanut tai edes ollut kiinnostunut teiniörvellyksistä tai hengailusta kaupungilla.. Ehkä oli sen verran paljon harrastuksia ettei ehtinyt ja myös kotisohva vei voiton. Sain yhden yliopistotutkinnon valmiiksi ja nyt opiskelen toista.. Tässä iässä kaverisuhteiden luominen on vaikeampaa kuin nuorempana, mutta ehkä samalla myös hahmottaa helpommin minkälaisten ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Uskon, että suurin osa meistä haluaa luoda uusia ihmissuhteita, minkä vuoksi ei voi sanoa että jossain iässä olisi liian myöhäistä..
Hei, voisitko rekisteröityä käyttäjäksi ja laittaa mulle yksityisviestiä :)
- ....................
helm2 kirjoitti:
hyvä pojat! Olen itse 27v nainen enkä ole koskaan harrastanut tai edes ollut kiinnostunut teiniörvellyksistä tai hengailusta kaupungilla.. Ehkä oli sen verran paljon harrastuksia ettei ehtinyt ja myös kotisohva vei voiton. Sain yhden yliopistotutkinnon valmiiksi ja nyt opiskelen toista.. Tässä iässä kaverisuhteiden luominen on vaikeampaa kuin nuorempana, mutta ehkä samalla myös hahmottaa helpommin minkälaisten ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Uskon, että suurin osa meistä haluaa luoda uusia ihmissuhteita, minkä vuoksi ei voi sanoa että jossain iässä olisi liian myöhäistä..
NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
Vain 3 minuuttia ja tulet
hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
FUSKAA!!!
Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia:
Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!
1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.
2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.
3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.
4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
nimet(esim.ystävät, perhe jne.).
5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
8, 9,10 ja 11viereen.
6. Ja nyt, toivo jotain.
Tulokset tulossa!
Tässä avain tähän kaikkeen:
1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.
2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
rakastat.
3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
pidät kovasti mutta et
oikein ota hänestä selvää
4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.
5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
erittäin hyvin.
6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
onnea.
7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
kanssa.
8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.
9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
ajatuksistasi.
10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
elämään.
Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
kuluessa siitä, kun
olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
- poikamiesi 29
Suunnilleen yhtä samanlainen on tilanne minulla. Eipä mullakaan oo naisten kans olosta juuri mitään kokemuksia. Läheisintä kanssakäymistä on ehkä joku haliminen. Viimeksi sain sellaisen 4,5 v sitten ja sekin tuli siskolta ja johtui vaan siitä että mua suretti ja vitutti suuresti muudan seikka ja hän koitti lohduttaa, jee.........helvetin siistiä...
Sitä edellinen halaus tais tulla sinä päivänä kun mummoni kuoli, eli helmikuussa -99. No sen antoi yksi aika nätti tyttö ja tuntuikin kivalta fyysisesti mutta tilanne oli aika saatanallisen traumatisoiva ja vei viimeisetkin itsetunnon rippeet. Se tapahtui koulun liikkasalissa satojen ilkkuvien silmien ja lukuisten suiden nauraessa halvasti. En jaksa selittää tarkemmin tilannetta, eräänlainen väärinkäsitys oli vaan kyseessä ja siitä että muuan koulun vääräleuka ehkä halusi pilailla kustannuksellani.
Empä minäkään kauheesti välitä mennä keskustelemaan tuttujen saati tuntemattomien kanssa. Ei siinä että niissä muissa jotain vikaa olisi, mutta mä en vaan taho jaksaa kuunnella itteeni. Meen aika ihan pirun sönköksi ja puhe pätkii niin että vihaan itteeni ja omaa huonoa keskustelutaitoani sitten jälkeenpäin tuntikaupalla. Inhoan siis itseäni muiden seurassa ollessani mutta yksinollessa kestän itteeni paremmin.
Itseinho on muuten aika helvetillistä jos oikein pahaksi menee. Kun tietää ettei koskaan pääse eroon ittestään eikä voi lakata olemasta vaikka kuoliski. Taivaassa ja helvetissäkin sitä on sitten itsensä kanssa.
Ehkä se itsenho johtuu siitä että vihaa jotain toista mutta ei luota siihen vihaamaansa niin paljon että uskaltas sanoa suorat sanat. Sitten se viha kääntyy minuun itseeni, kuin kimpoaa omaan nilkkaan. - Mikko123 321
Mustikka parantaa sosiaalisia taitoja ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta nauttijaa kohtaan:
www.luontaistuotekauppaa.com/tuote.aspx?show=687474703a2f2f74632e7472616465747261636b65722e6e65742f3f633d3836373226616d703b6d3d33323336343226616d703b613d393034373626616d703b723d6666666f6f6f26616d703b753d- syyää eka, syyää eka
Mustikka...voi apua, lololololool . Oiski niin helppoa että syömällä ratkeaa kaikki henkisetkin ongelmat. Ei tässä elämässä kuitenkaan, ei se niin vaivatonta ole. Henkisen nälän ja pään sisäisten ongelmien käsittely on huomattavan epämukavaa; vaatii itkua, puhumista, syntien tunnustelua, eli kaikkea mahollista lihan ja riettauden himoista ihmistä inhoittavaa paskaa ja epämukavuutta. Mutta kyllä se voi olla sitten palkitsevaakin, jos nimittäin tervehtyy niin paljon että elämä alkaa taas kiinnostaa.
No myönnän kyllä, että onhan se syöminen hauskaa kyllä, varsinkin suruunsa syöminen. Mulle on kerran ja toisenkin käyny niin että meen kauppaan nälkäsenä, ostan 600 rammaa irtskareita ja syön ne puolessa tunnissa. Siitä tulee muhkea kemiallinen ähky mutta kohta on taas maha tyhjä sekä morkkis.
Ihminen koittaa kyllä ratkasta henkisä ongelmiaan millä tahansa muulla keinolla kuin sillä jonka tietää toimivan, kehittää viakka minkälaisia riippuvuuksia ja suostuu ehkä vasta kuolon kielissä tarttumaan siihen oikeaan ratkaisutapaan.
Itse olen 31v ja naisten kanssa lähes täysin kokematon. Ihmissuhdeasiat eivät juuri edes käyneet mielessäni millään olennaisella tavalla ennen kuin olin 29v. Opiskeluilta ja töiltä en koskaan motivaatiota löytänyt sellaiseen. En toisaalta useimmista ihmisistä ja heidän elämäntavoistaankaan kyllä pidä niin ei mitään tilanteita koskaan tullut vastaan. Lienee tyypillinen absolutisti ja ateisti tilanne (vaikken itseasiassa aivan täysin absolutisti olekaan). En myöskään voi sietää ajatusta lapsien hankkimisesta tai jatkuvasta saman katon alla asumisesta.
Olen melko yksinäinen toisinaan vaikkei se mitenkään kovin murskaavaa olekaan. Viimeisen vuoden aikana olen tavannut muutaman mielyttävän ihmisen, jotka kuitenkaan eivät tulleet kysymykseen. Tämä vain oikeastaan pahensi yksinäisyyttäni, koska he muistuttavat minua siitä mitä voisi teoriassa olla. En oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, kun mahdollisuudet ovat rajalliset ja motivaationi etsiä kovin kaukaa omista mieltymyksistäni tuntuu turhalta, sillä olen mielummin yksin vaikka koko lopunikääni kuin teen liikaa kompromisseja. Kaipaan kyllä mielekästä ihmisseuraa, mutta se tarve on kuitenkin rajallinen. Tietyllä tavalla erikoinen tilanne, koska koen, että elämäni on muilta osin hyvinkin lähellä täydellisyyttä ja olen onnistunut melkein kaikessa mitä olen halunnutkin.- sdfdfg
Onko tilanne niinku minullakin että seura ei kelpaa vaikka yksinkin on helevetin ankea olla? Tai ehkä se seura saattaa kelvata niin kauan ku ei tarvi kertoa itsestään mitään.
sdfdfg kirjoitti:
Onko tilanne niinku minullakin että seura ei kelpaa vaikka yksinkin on helevetin ankea olla? Tai ehkä se seura saattaa kelvata niin kauan ku ei tarvi kertoa itsestään mitään.
Seura ei kelpaa, jos se ei mielytä. Voin kyllä kertoa itsestäni melkein mitä tahansa ainakin kahden kesken, ei mitään sellaista. En vain yleisesti ottaen oikein löydä seuraa mistään enkä oikein edes tiedä miten ja mistä etsisin.
Baareissa sitä tietysti ehkä olisi, mutten pitkälti halua sieltä löytyvää seuraa enkä pidä muutenkaan ympäristöstä, liikaa meluisia ja epämielyttäviä ihmisiä. En pidä olosuhteista, joissa on paljon ihmisiä ylipäätään. Olisin paljon mielummin kahdestaan tai enintään jossain muutaman hengen porukassa jonkun asunnolla esimerkiksi. Keskustelu menee muutenkin kolmannen asteen kuulusteluksi, jos yritän päästä perille siitä olisinko kiinnostunut ko. henkilöstä. Parhaiten olen saanut selvää ihmisistä irc:n ja sähköpostin välityksellä, muttei sekään helppoa ole.
Ei ole mitenkään epätavallista, että jos laitan esim. treffipalvelun hakuun mitä oikeasti haen niin ei välttämättä tule lainkaan tuloksia. Yleisesti ottaen naisihmisiä joiden kanssa olisin ehkä kiinnostunut viettämään aikaa ei joko ole tai sitten he etsivät jotain muuta tai ovat jossain piilossa mistä heitä on mahdoton löytää.
Tietysti bilettäjiä, teiniprinsessoja, vauvakuumeisia, pubiruusuja tai ehkä uskovaisia yms. olisi, mutten oikein siedä sellaisia oksentamatta. Ei minua kiinnosta baari-illat tms. menisin mielummin vaikka teatteriin, leffaan, ajelulle, ravintolaan tai viettäisin koti-illan.
- vcghgchjgh
Voihan paskan vittu. Täälä sitä täytyy olla olemassa vaikka ois mieluummi jääny syntymättä. Eikä oo muita vaihtoehtoja ku jatkaa olemassaoloa ja sitten ko kuolee niin joutuu menemään joko Jeesuksen tai Paholaisen tykö ja olla sitten jomman kumman kanssa vailla mitään toivoa että kummastakaan loppua tulisi.
- ................
Olen täysin samoilla linjoilla. Menen jopa niin pitkälle, että väitän, että se nuorena kavereiden kanssa humalassa koheltaminen ja eri naisten kanssa säätäminen on sitä oikeaa elämää. Minulla ei nimittäin ole mitään hienoja tai noloja muistoja siitä, että irkkasin, surffasin netissä ja pelasin pelejä nuorena. Muistot liittyvät nimenomaan ihmisten kanssa tehtyihin asioihin. Käytännössä elämäni siis loppui siihen, kun tulin täysi-ikäiseksi ja muutin omilleni.
Nyt on 10 vuotta lähes täydellistä muistotyhjiötä. Ihan hirveä on se ajatus, että samanlainen muistotyhjiö on olemassa vielä joskus, kun ysikymppisenä makaan saattokodin sängyllä, enkä siitä enää mihinkään nouse. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää saada jotenkin elämä käyntiin ja muita ihmisiä mukaan tähän touhuun. Ehdottomasti tärkein olisi se ensimmäinen oikea tyttöystävä, jonka löytäminen näin 31-vuotiaana seurustelemattomana on varmaankin kovin vaikeaa... - kurjuus
Raastavaa. Minä tiedän, että tuun menettää tän nuoruuden ja koko elämän masennuksen takia. Rakkaus... mitä se edes on?
- jedinmorsian
Kyllä ne tavat on että
a: surffaat netissä ja etsit kaveria, osaathan varoa kuten pitää ja varautua pettymyksiin kuten ihan sielä oikeassa elämässä baarissa
b menet harrastuksiin mukaan jossa näet myös vastakkaista sukupuolta, ei vain työporukan sählyyn.
c rupeat juttusiin ihan kaupassa, kirjastossa, lenkkipolulla.
Itse tuttavapiiriäni seuratessa sanoisin, että alat tehdä sitä mitä pystyt parhaiten, eli surfailet siellä seuranhakupalstoilla.
Tiedät että osa on kaunista haavetta, kuten muutenkin elämässä. Ei tapahdu mitään :| ei taida tästä miehestä tulla koskaan miestä, ikuinen pikkupoika taidan olla kun naiset ei ees halua....
- generalissue
Sekoilin oman nuoruuteni huolella ja voin sanoa että ei sekään johda yhtään mihinkään. Nykyajan meno vain on sitä että joko jaksat riippua ihmisten kanssa jotka riitelevät vähän joka asiasta tai sitten pyörit yksin.
tl;dr:
Jos kavahdat konflikteja, totu yksinäisyyteen tai kerää rohkeutta itsariin. Itse työstän jälkimmäistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht1482879Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava3672037- 401767
Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii371722Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua321411Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em941213- 541173
Muutama kysymys ja huomio hindulaisesta kulttuurista.
Vedakirjoituksia pidetään historiallisina teksteinä, ei siis "julistuksena" kuten esimerkiksi Raamattua, vaan kuten koul328955Jumala puhui minulle
Hän kertoi sinusta asioita, joiden takia jaksan, uskon ja luotan. Hän kuvaili sinua minulle ja pakahduin onnesta kuulles110938Annan meille mahdollisuuden
Olen avoimin mielin ja katson miten asiat etenevät. Mutta tällä kertaa sun on tehtävä eka siirto.Sen jälkeen olen täysil53782