7.11-12 tuli radiosta keskustelu kaloista,siinä tuli esiin kalojen lapamadot.keskustelijana oli myös Kolmonen, siinä lueteltiin rivi kaloja.mutta se jäi mieleen ettei lahnaa mainittu ollenkaan.minulla on useampi kokemus siitä madosta,ensimmäiset jo yli 50v.takaa, viimeinen viime kesältä. poikasena sitä tutkittiin vähän tarkemmin.sehän oli semmoinen puolipyöreäpää ja noin sentiä leveä litteä noin 50 senttiä pitkä.viime kesänä verkossa oli pieniäkin lahnoja verkosta pois ottaessa rupesi peräaukosta näkymään madonpää verin sitä 2-3 sentiä pitkälle ja paiskasin sitten lokille ja sinne meni. muuten en kyllä syötä lokkeja vaan hautaan kompostiin kaikki kala jätteet.kysyisin tässä onko kenelläkään kokemusta lapamadosta joka on lahnassa,ihmetyttää tässä vain kun näin kunnioitettu kokki kuin JAAKKO KOLMONEN on ei puhunut mitään lahnasta.
KALA JA LAPAMATO
kesäkalastaja
14498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kaloissa ei ole lapamatoa,
mikä on tämä puolimetrinen litteä mato sitten joka kyllä liikkuu kun kaun vain katsoo.
Parhaimpia laihdutuskeinoja on saada jostain itselleen lapamato, eli heisimato.
Mitään keinotekoisia mömmöjä, saati hirmu treenejä ei tarvita, mato tekee kaiken työn puolestasi ja kun ole sopusuhtainen mielestäsi, niin apteekista vaan lähtöpassit avustajalle.
Ne kalan omat loiset eivät tartu ihmiseen, joita olet huomannut. Ne lapamadon alut on kalan lihassa ja mädissä eikä niitä silmällä erota.
näin olen ymmärtänyt ,että nämä munat, toukat tarttuu ihmiseen mutta eikö tämä noin puolimetrinen ole juuri se lapamato
Se on ollut melko pieni lapamato, poikanen. Pisimmät kasvaa yli kymmenmetrisiksi.
Ainakin entivanhaan puhuttiin juuri lahnasta lapamadon tärkeimpänä lahteenä, oikeastaan muista kaloista ei asian yhteydessä lainkaan puhuttu. Kolmonen on varmuudella itsekkin asiasta tietoinen, ainakin lapsuudessaan siitä kuullut. Ehkä hän on jo niin vanha mies, ettei kaikki asiat enää pysy mielessä.
Ei kai lahnoja kukaan nykyään syö, siis paitsi rysss.. you know.., joten ei väliä. Sama juttu muilla ainakin suomesta saatavilla särkikaloilla.
Mutta mites sen lapamadon kanssa (oli tuo oikea nimi tai ei, tarkoittaen nyt kuitenkin sitä kaloissa olevaa), tarttuuko ihmiseen vai ei?
ei syö mutta pyydykseen vain käy.
Kyllä lahnoja syödään. Uunilahna on varsin maukas muona.
Lapamato on ihan oikea nimi, heisimato on kokonaan eri asia. Ja kyllä se tarttuu ihmiseen madon munina joita kaloissa pesii.
Olen kyllä syönyt uunilahnaa, eikä ollut kummoista. Mutta nämähän on makuasioita, toiset äidistä ja toiset tyttärestä...
Mun henk. koht. mielestä parhaat kalat löytyvät atlanttilta etelämpää (en ole syönyt tosin tyynen meren doradoja/dolphineja jne, joita kehutaan), ja paras Suomesta on ollut harjus.
Ja kaikki pitää ainakin kypsentää parissa tunnissa pyytämisestä, jos oikein hyvää haluaa. Tämä on kalassa se tärkein juttu.
Eli oikeat kalastajakylät ja rantaravintola... Kysyä mikä on tuoreinta.
Eksoottisin kala jota olen syönyt oli hai, semmosia ihan ison pihvin näköisiä ja kokoisia olivat annoksessa. Maku ei ollut häävi, ei paha mutta ei mikään erikoinenkaan. Jossain etelässä tuli syötyä myös jotain pikkukalaa, vähän niinku muikkua mutta ei kuitenkaan sitä. Ihan hyvää oli.
Harri ja kuha taitaa olla mielestäni parhaat suomikalat mutta en jätä laittamatta muitakaan paitti ehkä särkeä ja jokusia muita sen sukuisia. Yllätysankerias mato-ongella tuli savustettua, melko eksoottinen sekin ja hyvin rasvainen.
Madekeitto on varsin hyvää syödä mutta haisee kuin joukkohauta keitettäessä.
Haukea, jänkäkoiraa suotta vierastetaan. Alle kolmikiloinen maistuu ihan kalalta, isommat eivät niinkään. Punalihasta on niin paljon myynnissä ja niin halvalla, että se on menettänyt makuaan, ehkä kassikasvatuksen tuoksinassa. Itse saatu on asia erikseen.
Ylipäätään tykkään kalasta ja syön sitä huomattavasti enemmän kuin lihaa.
Miekkakaloissa on kuulemma jotain loisia, mutta kanarialla kannattaa noita syödä, vastaavaa ei saa Helsingistä eikä Lontoostakaan.
Noita kun on useita eri lajikkeita, ja parhaat syödään yleensä tuoreina paikan päällä, eikä lennätetä hölmöjen isolla rahalla syötäviksi päiviä vanhoina..
Toki vähän säkästä kiinni mitä lajiketta sattuu saamaan kanariallakin. Paras veikkaus varmaan niissä kalastajakylissä, joihin joutuu lähtemään erikseen kun niissä ei yleensä ole hotelleja.
Ja vaikea sanoa onko tilanne hiljattain muuttunut sapuskan hinnan nousun myötä, että kannattaako pienetkin miekkakalat niitä parhaita lajikkeita lähettää mielummin mannereurooppaan vai syöttää turisteille.
Tonnikalat eivät olleet mielestäni noiden veroisia, ne kun ovat niin arvokkaita että lähtevät varmaan jäissä japaniin ne parhaat lajikkeet...
Ja tuore herrera oli ehkä se kaikkein paras - joku aika pieni kala.
On tosi tyhmää syödä päivittäin pihvejä, vaikka halpoja ovatkin, kun kalat ovat se paras juttu kanarian reissuilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapamato