Olisinpa uteliaisuuttani tiedustellut katolilaisten vanhurskautumisesta.
Onko se kertakaikkinen tapahtuma? Ja minkä varaan uskova voi toivonsa perustaa?
Yritin tätä asiaa jo "Katolisen uskon perusteet" kirjasesta tutkia, muttei siitä saanut otetta yllä olevilla kysymyksillä.
Onko se kertakaikkinen tapahtuma? Ja minkä varaan uskova voi toivonsa perustaa?
Yritin tätä asiaa jo "Katolisen uskon perusteet" kirjasesta tutkia, muttei siitä saanut otetta yllä olevilla kysymyksillä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
teologiaan perehtyneet varmasti tulevat täällä vastaamaan sulle peripohjaisemmin. Tämmösenä maallikkona vastaan vaan kysymykseesi minkä varaan voi toivonsa perustaa.
Toivomme perusta on tietysti Kristuksessa. Kristuksen uhri puolestamme on Isän teko pelastukseksemme. Me annamme oman vastauksemme ja tartumme Isän käteen uskomalla ja seuraamalla Jeesusta.
Ja upeaa on se että kirkossaan Herra antaa vielä sakramenttien avun kun me seuraamme Jeesusta kukin omassa elämässämme.
Siinä se on kaikki ilman kiemurteluja. Ehkä nyt kuitenkin voisi käyttää kirkossaan sanan sijalla, sanaa kirkoissaan?
Tuo 'vanhurskaus' on sanana aika luotaantyötävä ja jotensakin teennäinen, eikö olisi parempaa jo tilalle?
Paavin kirkko tekee enemmän kuin, että se pelkästään kieltää kristillisen vanhurskauttamisopin.
Se kiroaa tämän opin ja sen koko kirkollinen koneisto on tarkoitettu tuhoamaan kristillinen vanhurskauttamisoppi ja asettamaan sen paikalle pakanallinen tekojen vanhurskaus.
En oikein ymmärrä, miten adjektiivista vanhurskas johdettu substantiivi vanhurskaus olisi sanana luotaantyöntävä ja teennäinen. Vanhurskas on kuitenkin vanha germaaaninen lainasana, ja silä on kaksi merkitystä: Jumalasta puhuttaessa se tarkoittaa ehdottoman oikeamielistä ja pyhyydessään täydellistä ja ihmisestä puhuttaessa se tarkoittaa Jumalalle kelvollista.
no miksei sitten voisi käyttääkin noita selkeämpiä ilmaisuja ja tapauskohtaisesti. Vanhakantaista ja ylimielisen tuntuista tuo vanhurskaus. Riittää, että vanhoillisimmat luterilaiset sitä jatkuvasti viljelee...ja painotan tietysti, että tämä nyt on vain minun mielipiteeni!
Kertotaa nyt ihmeessä, mikä olisi parempi,osuvampi
mieluisampi ilmaus, kuin vanhurkaus?
Ortodokseilla käsite vanhurskaus on "tuntematon".
He puhuvat "jumalistumisesta vai jumalillistumisesta" vai mitenkä se nyt oli?
Se on kuitenkin asiasisällöltään erilainen, kuin luterilaisten ymmärtämä vanhurskaus.
Ortodokseilla muukin asia on vastoin sitä sanaa, minkä Raamatusta luemme. Esim. Pyhän Hengen ohjaus
on heille täysin riittämätön.