Olen viimeaikoina miettinyt näitä asioita ja kysymysmerkiksi on jäänyt:
Riittäkö, kun olemme toimineet väärin jotain lähimmäistämme kohtaan,
että sen jälkeen pyydämme ainoastaan Jumalalta tai Jumalan edessä rikkomustamme anteeksi, vai tuleeko pyytää myöskin siltä ihmiseltä, jota vastaan on rikkonut?
Siis ymmärrän sen, että aina ei ole enää mahdollista pyytä myöskin ihmiseltä anteeksi, mutta jos ja kun on mahdollista, niin onko se välttämätöntä,
saadakseen kyseisen rikkomuksen anteeksi?
Toki minulla on asiasta oma mielipiteeni, mutta haluaisin nyt keskustelua tästä, josko sen kautta löytyisi faktoja, joiden pohjalta joko vakuutun entisestään tai sitten uskallan ja voin nähdän asian olevan toisin. :)
Riittäkö, kun olemme toimineet väärin jotain lähimmäistämme kohtaan,
että sen jälkeen pyydämme ainoastaan Jumalalta tai Jumalan edessä rikkomustamme anteeksi, vai tuleeko pyytää myöskin siltä ihmiseltä, jota vastaan on rikkonut?
Siis ymmärrän sen, että aina ei ole enää mahdollista pyytä myöskin ihmiseltä anteeksi, mutta jos ja kun on mahdollista, niin onko se välttämätöntä,
saadakseen kyseisen rikkomuksen anteeksi?
Toki minulla on asiasta oma mielipiteeni, mutta haluaisin nyt keskustelua tästä, josko sen kautta löytyisi faktoja, joiden pohjalta joko vakuutun entisestään tai sitten uskallan ja voin nähdän asian olevan toisin. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielipiteeni asiasta on että jos vastapuoli ei tiedä rikkomusta, asian voi selvittää Jumalan kanssa ja jos tulee tilanne että myöhemmin syystä tai toisesta vastapuoli saisi asian tietoonsa, silloin selvittää ja pyytää anteeksi.
Jos on selkeä vihanpito ihmisten kesken jostakin asiasta, eikö järkikin sano että on hyvä se selvittää.
Itselläni on luottamus siihen että Jumala antaa anteeksi kun häneltä sitä anomme, sillä olemmehan lopulta täynnä syntiä ja vääryyttä.
Anteeksiantmisesta Raamattu puhuu paljon enemmän ja siihen on myös ehto, jos me annamme anteeksi, meillekkin annetaan.
Huomasin itsekin, että laitoin tuon otsikon hiukan väärin, sillä tokihan jokainen uudestisyntynyt ihminen tietää sen, että "..ellen itse anna anteeksi, ei minullekaan anteeksi anneta..", eikä tuo käsky pidä sisällään ehtoa siitä, onko pyydetty anteeksi tai ei.
Ja kyllähän järki sanoo monta muutakin fiksua asiaa :) mutta me emme vain aina tahdo kyetä tottelemaan järjen ääntämme, puhumattakaan, että tottelisimme aina edes Pyhän Hengen ääntä, tai tällaista olen huomannut ainakin itsessäni olevan.
Järkeni tahtoo myöskin usein jopa puolustella, kun Pyhä Henki kehoittaa anteeksipyytämiseen, että eikö se nyt riitä, kun olet jo Jumalalta pyytänyt anteeksi...tarviiko sitä nyt ihmiseltä....synnithän on anteeksiannettu, kun Jumalalta olet ne anteeksi pyytänyt, eikä ne asiat siitä enää kummene ihmisiltä anteeksi pyydellen.
Eli, luota nyt sitten tällaiseen järkeen... :) .......
Uudesti syntyneenä, voin sanoa, että on joskus syytä sanoa jollekin, joka
on paha antaa anteesi. Niin minäkin tein tavallan sitten panemme hänet itsensä ajattelemaan.
Kuitenkin olelen itse valmis aina Jeesukselta pyytämänn anteeksi.
Jeesus on aina valmis myös anteeksi antamaan.
On ihmisiä jotka jyrää ja loukkaa, mitätöi ja halventaa eikä omatunto sitä verran soimaa että edes läheisiltään pyytäisivät anteeksi.
On korrektia ja huomaavaista korjata öykkäröintiään.
Jumalalta ehkä pyytävät anteeksi, tai jos luulevat tuollaisen kuuluvan normaaliin käytökseen eivät huomaa siinä mitään kummallista.
Niin, näinhän se jidenkin kohdalla menee ja useinhan on niinkin, että juuri ne, jotka itse ovat kovimpia öykkäröimään ja pistelemään sanan miekallaan,
ovat kuitenkin niitä kaikkein herkkähipiäisimpiä, eli he loukkaantuvat jo siitäkin,
kun heille kerrotaan, että olet nyt loukannut pahasti jotain toista.
Alkaa loukkaantunut purkaus: "Minäkö loukannut jotain...ei voi olla mahdollista, että minä olisin loukannut.......minähän vain.....olin rehellinen....sanoin suoraan... tms. :)
Periaatteessa kaikki rikkomukset ovat Jumalaa vastaan, nekin rikkomukset jotka kohdistuvat lähimmäisiimme ovat itse asiassa rikkomuksia Jumalaa vastaan.
Koska näin on, rikkomukset ts. synnit tulee ensin tunnustaa Jumalalle ja pyytää ne anteeksi Jumalalta. Sitten vasta ihmisiä vastaan tehdyt rikkomukset pyydetään anteeksi ihmiseltä jota vastaan on rikkonut. Tässä järjestyksessä kun toimitaan kunnioitetaan Jumalaa. Arvokkaammalta osapuolelta pyydetään aina ensin anteeksi. Ja Jumala on kaikissa meidän asioissamme asianomistaja nr 1.
Kun ihminen tunnustaa Jumalalle syntinsä, olkoon synti mitä tahansa, ja tekee niistä parannuksen ts. kääntyy pois synnistä ja hylkää synnin, JUMALA ANTAA VÄLITTÖMÄSTI ANTEEKSI. Oikeastaan Jumala antoi anteeksi jo ennen kuin syntinen ehti avata suutaan synnin tunnustamiseen. Jumala antoi anteeksi välittömästi kun syntinen lähti tulemaan Jumalan luokse. Lue tuhlaajapoikakertomus Luuk 15:11- ja Apt 10:19-15, 43-48,11:17,15:7-11.
Jumala antoi anteeksi syntimme ja rikkomuksemme jo Jeesuksen ristillä Jeesuksessa Kristuksessa. Me vain "poimimme" Jumalan antaman ja tarjoaman anteeksiantamuksen uskomalla Jeesukseen ja kääntymällä pois synnistä. Silloin tulemme Jumalan luokse Jeesuksen kautta. Niin anteeksiantamus ja uusi elmämä on siinä.
Raamattu kehottaa meitä elämään sovussa kaikkien ihmisten kanssa MIKÄLI SE MEISTÄ ON KIINNI. Siis, meidän tulee pyrkiä pitämään hyvät välit kaikkien ihmisten kanssa. Emme saa olla sotajalalla ketään vastaan. Mutta aina ei ole mahdollista elää sovussa. Sillä osapuolemme voi olla sellainen ihminen jonka kanssa on mahdoton elää sovussa. Silloin Jumala ei pakota meitä väkisin kamuksi ihmisen kanssa joka mahdollisesti vihaa meitä. Mutta Jumala on antanut meille itsellemme anteeksi meidän rikkomuksemme välittömästi kun me tunnustimme sen Hänelle ja pyysimme Häneltä anteeksi. Me emme vastaa Jumalalle siitä toisesta ihmisestä. Me vastaamme vain itsestämme.
>>> Lue tuhlaajapoikakertomus Luuk 15:11- ja Apt 10:19-15, 43-48,11:17,15:7-11.
Kiitos Jaikal.fi perusteellisesta vastauksestasi.
Itsekin luotan täydellisesti siihen, että Jumala kyllä antaa anteeksi, jopa sellaisia asioita ja tekmisiä, joiden anteeksiantamuksesta puhuttaessa ihmiset kokevat Jumalan olevan epäoikeuden mukainen antaessaan anteeksi.
Eli ihmisessä nousee se Vanha-Aatu, joka kokee, että; Tuohan pääsee kuin koira veräjästä, vaikka on sellaista ja tällaista tehnyt, eihän se voi olla oikein. :)
Ja näen samalla tavoin, että jokainen lyönti ja isku, jonka kohdistamme toiseen ihmiseen, on lyönti ja isku meidän Herraamme Jeesukseen tai piikki Hänen orjantappura kruunussaan ja tämä on se asia, mikä minua joskus ihan kauhistuttaa, että emme ota huomioon tätä.
Mutta esintänpä vielä jatkokysymyksen:
Onko sitten mitään merkitystä sillä, että pyydämme myös ihmiseltä anteeksi?
Voisiko sillä olla sellainen merkitys, että sillä tavoin toimien saatamme auttaa tuota toista ihmistä tekemästä syntiä ja näin pelastaa hänet tuomiolta.
Nimittäin, päivällä tuli itselläni sydämelle, että emme saisi myöskään uskovina ärsyttää / yllyttää toista ihmistäkään synnin tekoon, emme edes ateistia.
Eli olemme silloin osasyyllisiä hänen synteihinsä, jos niin toimimme, vai olemmeko?
Vai onko jopa niin, kuin eräs kristillinen yhteisö opettaa, että on syntiä ja väärin pyydellä ihmisiltä anteeksi, tulee pyytää vain Jumalaöta?
>>>Eli ihmisessä nousee se Vanha-Aatu, joka kokee, että; Tuohan pääsee kuin koira veräjästä, vaikka on sellaista ja tällaista tehnyt, eihän se voi olla oikein. :)
Jaikalin kanssa olen samaa mieltä siitä, että jos vääryys on jäänyt ajatuksen tasolle, eikä ole päässyt satuttamaan sitä lähimmäistä, jota se koskee, on sitä turha tuoda julki ihmisten kesken. Silloin riittää se, että pyytää anteeksi Jumalalta ja KATUU AIDOSTI JA TEKEE PARANNUKSEN.
Kaikkia ei enää mitenkään tavoita, joilta tahtoisi anteeksi pyytää. "Jumala on pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi," [Apt.11:18] Mene, äläkä enää syntiä tee!
Sananlaskut 19
22 "Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valehtelija."
Ekivaari, tuollaisessa tilanteessahan on tietysti oikein pyytää anteeksi vain Jumalalta, muuta kun ei enää voi. Kuitenkin se, että >>tahtoisi anteeksi pyytää
Mielipiteeni asiasta on että jos vastapuoli ei tiedä rikkomusta, asian voi selvittää Jumalan kanssa ja jos tulee tilanne että myöhemmin syystä tai toisesta vastapuoli saisi asian tietoonsa, silloin selvittää ja pyytää anteeksi.
Matteuksen evankeliumi:
5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
"vielä olet hänen kanssaan tiellä" = Elämän Tiellä
Niin, minulle ainakin on päivänselvää, että sellainen ihminen, joka toistuvasti loukkaa lähimmäisiään pyytämättä sitä anteeksi, seisoo ojanpientareella. Sieltä sitten vielä muka arvioidaan toisten uskoa ja ohjataan toisia uskovia... Vain oma ylpeys ja paisuneisuus estää luopumasta tuollaisesta pahuudesta.