Sielu, ne′feš , psy·khē′ / Raamatussa

Raamatussa käytetyt alkukieliset sanat (hepr. ne′feš [ׁנֶפֶש];
kreik. psy·khē′ [ψυχή]) osoittavat,
että ”sielu” on
- ihminen tai
- eläin tai
-elämä, joka ihmisellä tai eläimellä on.

Useimmat ihmiset yhdistävät sanaan ”sielu” yleensä sellaisia merkityksiä,
jotka eivät ole sopusoinnussa niiden heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkityksen kanssa, joita henkeytetyt raamatunkirjoittajat käyttivät.

Tämä on toistuvasti tunnustettu yhä laajemmalti.
Vuonna 1897 professori C. A. Briggs totesi julkaisussa
Journal of Biblical Literature (XVI vsk., s. 30) tehtyään yksityiskohtaisen analyysin ne′feš-sanan käytöstä:
”Sielu välittää englannin kielessä nykyään tavallisesti hyvin erilaisen ajatuksen kuin נפש [ne′feš] heprean kielessä,
ja varomaton lukija tulkitsee sen helposti väärin.”

Kun Amerikan juutalainen julkaisuseura myöhemmin julkaisi uuden käännöksen Toorasta eli Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta,
sen päätoimittaja H. M. Orlinsky Hebrew Union Collegesta totesi,
että sana ”sielu” oli lähes kokonaan poistettu tuosta käännöksestä,
koska ”kyseinen heprealainen sana on ’nefeš’”.

Hän lisäsi: ”Muut kääntäjät ovat selittäneet sen tarkoittavan ’sielua’,
mikä on täysin epätäsmällistä. Raamattu ei sano, että meillä on sielu.
’Nefeš’ on ihminen itse, hänen ruoantarpeensa,
hänen suonissaan virtaava veri, hänen olemuksensa.”
(The New York Times, 12.10.1962.)
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200004192?q=sielu&p=par