Noin kolmen vuoden psykologi sessiot takana mielialalääkkeet lopetettu ja elämän perus asiat kunnossa vihdoin. Elämän halu palannut ja aika paljon siitä saa kiittää omaa päätöstään olla yksin vahva.
Sosiaalipalvelut ei asuinkunnassani pelaa, mutta onneksi psykologin kanssa yhteistyö pelitti. Aina ei jaksanut itse huolehtia edes psykologi aijoistaan, perumisista ja/tai uuden ajan varaamisesta ja oma psykologi piti huolen, että käynti kertojen jatkumo säilyy. Puhuminen auttoi eniten. Lääkkeet vähiten...
Ympärillä on ollut omaisia ja läheisiä, jotka auttoivat myös, mutta syvimmästä suosta on selvittävä itse. Ei niiden ystävienkään käsi kykene kurkottamaan pohjattomiin asti, vaikka tahtoisivat. On tultava jonkin verran vastaan itse.
Vaikea on antaa neuvoja kuinka selvitä suosta, mutta minä selvisin. Eikä mistään ihan pienestä. Osaan vain sanoa, että yrittäkää masentuneenakin löytää unelmat uusiksi ja pitäkää niistä kiinni. En puhu mistään mahdottomista, vaan kaikilla on niitä realistisiakin. On vain löydettävä omansa. :)
Sosiaalipalvelut ei asuinkunnassani pelaa, mutta onneksi psykologin kanssa yhteistyö pelitti. Aina ei jaksanut itse huolehtia edes psykologi aijoistaan, perumisista ja/tai uuden ajan varaamisesta ja oma psykologi piti huolen, että käynti kertojen jatkumo säilyy. Puhuminen auttoi eniten. Lääkkeet vähiten...
Ympärillä on ollut omaisia ja läheisiä, jotka auttoivat myös, mutta syvimmästä suosta on selvittävä itse. Ei niiden ystävienkään käsi kykene kurkottamaan pohjattomiin asti, vaikka tahtoisivat. On tultava jonkin verran vastaan itse.
Vaikea on antaa neuvoja kuinka selvitä suosta, mutta minä selvisin. Eikä mistään ihan pienestä. Osaan vain sanoa, että yrittäkää masentuneenakin löytää unelmat uusiksi ja pitäkää niistä kiinni. En puhu mistään mahdottomista, vaan kaikilla on niitä realistisiakin. On vain löydettävä omansa. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
On rohkaisevaa ja antaa toivoa toisillekin. Kyllä apua kanattaa hakea. Kertokaa toisetkin kun elämä alkaa taas soljua. Monesti kun tervehyy niin vierailu palstalla unohtuu.
Voimia kaikille! Kyllä näistä pitää täällä selvitä. Masennus on sairaus ei oma vika, ei laiskuutta tai omaa saamattaomuutta. Jossain kohtaa vaan elemän yhteistekijät pudottvat almipaan allikkoon ja sitten onkin vaikea ymmärtää itsekään, mitä järkeä on yrittää parantua.
Näin jälkiviisaana parantumisen jälkeen, kun katson vuoden taakse päin, en olisi koskaan uskonut olevani terveenä jo vuoden päästä.
Haistakaa vittu.
Hyvä juttu, mukava kuulla. Toisinaan sitä miettii, toipuuko vaikka vuosien masennuksesta kukaan ikinä.
Saako muuten udella, millaista terapiasuuntausta tuo terapeuttinasi toiminut(?) psykologi edusti?