Kaipuu kaikkivaltias

"Maailmankatsomuksellista keskustelua kahlitsee ihmisten keinotekoinen luokittelu uskoviin ja ei-uskoviin. Jokainen uskovainen on epäilijä. Useimmat jumalankieltäjät ovat tiukan paikan tullen soperrelleet jotain rukouksen tapaista. Jako vuohiin ja lampaisiin johtaa teeskentelyyn, ja puhe juuttuu inttämiseksi.

Nietzsche oli johdonmukainen uskoessaan Jumalan kieltämisen vievän hyvän ja pahan tuolle puolen. Jos pitää elämää sattumalta alkaneena olemassaolon taisteluna, on vaikea päätyä muuhun kuin yli-ihmisen etiikkaan. Ihmisten veljeyteen uskova ateisti on piiloteisti. Hän salaa Jumalan kaipuunsa sekä itseltään että muilta.

Saman salailun hengessä jättää uskovainen seurakunnan tilaisuuksiin mennessään synnit eteisen naulakkoon ja vetää hurskaan ilmeen naamalleen. Kirkossa ei ole tarpeen ruveta ryyppäämään ja pelaamaan räsypokkaa, mutta armahdetut voisivat avoimemmin tunnustaa raadollisuutensa. ---

Katolisen kirkon Logos spermatikos -oppi puhuu hengen siemenistä, joita Jumala on kylvänyt kaikkialle, myös ateistin sieluun. Turmeltuneinkin ihminen on Jumalan kuva, kaatopaikalta löydetty ikoni. Nicaragualainen Ernesto Cardenal ilmaisee kirjassaan 'Elämme rakkaudesta' väkevästi ihmiskunnan yhteisen kaipauksen. Cardenal uskoo, että kun murhaaja murhaa, hänkin pohjimmiltaan etsii teollaan Jumalaa. Vain keino on väärä."

(Torsti Lehtinen: Hyvän ja pahan tällä puolen)