Suur-Suomi-aatteen tavoiteenahan oli liittää Suomeen itämerensuomalaisten asuttamia muiden valtioiden alueita. Erityisesti haaveiltiin Neuvostoliitolle kuuluneen Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen.
Suur-Suomi aatetta edustaneista järjestöistä Karjala-Seura puhui Suur-Suomesta sekä suomalais-karjalaisyhteisö merkityksestä.
Suur-Suomi aatteen laajamittainen kannatus oli voimakkainta Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Suomen valtion alueellista laajentamista tavoitelleessa muodossa Suur-Suomi aatehan sitten kyllä käytännössä sammui täysin tappiollisen jatkosodan jälkeen.
Yleensähän Suur-Suomi haaveilijat hahmottelivat itärajaksi Fennoskandian luonnonmaantieteellistä itärajaa, joka on Vienanmereltä Ääniselle, Syväriltä Nevajoen tai Rajajoen poikki Suomenlahteen. Nämä rajat sisältävät suomalaisten ja itäkarjalaisten alueet, siihen sisällyi Nevan eteläpuolinen Inkeri, Viro sekä Norjan Ruija ja Ruotsin Norrbotten suomenkielinen alue. Joskus Suomen rajoiksi esitettiin laajempaa, muinoin itämerensuomalaista aluetta, Pohjois-Venäjän Vienajoelta Latvian Väinäjoelle saakka.
Harvemmin unelma Suur-Suomesta saatettiin Venäjän suunnassa ulottaa kaukaisempienkin suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueille Uralille ja Länsi-Siperiaan saakka.
Suur-Suomi aatetta edustaneista järjestöistä Karjala-Seura puhui Suur-Suomesta sekä suomalais-karjalaisyhteisö merkityksestä.
Suur-Suomi aatteen laajamittainen kannatus oli voimakkainta Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Suomen valtion alueellista laajentamista tavoitelleessa muodossa Suur-Suomi aatehan sitten kyllä käytännössä sammui täysin tappiollisen jatkosodan jälkeen.
Yleensähän Suur-Suomi haaveilijat hahmottelivat itärajaksi Fennoskandian luonnonmaantieteellistä itärajaa, joka on Vienanmereltä Ääniselle, Syväriltä Nevajoen tai Rajajoen poikki Suomenlahteen. Nämä rajat sisältävät suomalaisten ja itäkarjalaisten alueet, siihen sisällyi Nevan eteläpuolinen Inkeri, Viro sekä Norjan Ruija ja Ruotsin Norrbotten suomenkielinen alue. Joskus Suomen rajoiksi esitettiin laajempaa, muinoin itämerensuomalaista aluetta, Pohjois-Venäjän Vienajoelta Latvian Väinäjoelle saakka.
Harvemmin unelma Suur-Suomesta saatettiin Venäjän suunnassa ulottaa kaukaisempienkin suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueille Uralille ja Länsi-Siperiaan saakka.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Suur-Suomesta haaveiltiin AKS:ssa ja kyllä se oli lähinnä Itä-Karjalaan liittyvä unelma, joka perustui perinteiselle kansallisvaltioajatukselle. AKS:n joukotkin olivat kyllä aika pienet, mutta yhteiskunnassa merkittävät. Sinänsä Suur-Suomi aate oli aika tavanomainen kansainvälisestikin aikana jolloin euroopan rajoja piirreltiin uusiksi kansallisuuksien mukaan. Itä-Karjalaan oli myös autonomian aikana olleet luonnolliset kontaktit eikä raja samalla tavalla erottanut sitä Suomesta kuin NL:n aikana.
Nuo muut alueet eivät olleet samalla tavalla kiikarissa, joku toki haaveili niistäkin.
Kiitos avaajalle vaihteeksi järkevästä tekstistä. Provoja on ollut viime aikoina liikaa.
Pyöveli mannerheim ja suursuomisaastaa.
Mistä tietää, että itsenäisyyspäivä lähestyy? Tietenkin siitä kun ei voi olla joka puolella törmäämästä kaikkien lahtareiden äitiin eli marsalkka Mannerheimiin. Varsinkin nyt kun maassamme vallitsee kova oikeistolainen ja jopa äärioikeistolainen virtaus, niin lehtihyllyt pullistelevat juttuja tästä suomalaisten työläisten tapattajasta ja yhden jos toisenkin lehden kansikuvassa on kukas muukaan kuin itse murha - Kustaa.
Luin näin itsenäisyyspäivän lähestyessä Leo Martti Niemisen kirjan Suur – Suomi saasta. Kirja on ilmestynyt 1975 ja kirjan tekijä ei suinkaan ole kommunisti vaan tiedotuspäällikkö, maanviljelijä teollisuuden ja kaupan toimihenkilö, pienliikkeenharjoittaja, ammattiyhdistysmies jne. Eli kirjoittaja tuntee laajalti kansamme elämää.
Kirjan takakannessa todetaan mm. näin: ” Koottuaan penkomansa karmean ”Suur-Suomi saastan” tähän teokseen ja esittämällä kansantajuiset johdonmukaiset yhteenvedot, tekijä suorastaan repii valheen kaihin lukijan silmiltä”… ” Odottaa siis sopiikin, että tämä henkisen maanpuolustuksen järkyttävä sotadokumentti löytää itsensä jokaisen, Suomen itsenäisyysajan historiasta kiinnostuneen ihmisen luettavaksi ja muistutukseksi siitä, miten raskaasti ja verisesti meitä on ”höynäytetty”
Ja totta tosiaan, kirjan luettuani vahvistui entisestään käsitys mistä kaikesta on ollut kyse. Mannerheimille ei esimerkiksi riittänyt se, että hän teurastutti suomalaisia vaan hän sammumattomassa vihassaan järjesti ristiretkiä nuorta Neuvosto – Venäjää vastaan nostaakseen vakoiset takaisin valtaan Venäjällä. Mannerheim oli haltioissaan jo -20 luvulla alkaneesta ryssävihan lietsonnasta, olihan hän vannonut, ettei laita miekkaansa tuppeen ennen kuin Suur – Suomi on tosiasia. Unelmaansa hän pääsi yrittämään talvi – ja jatkosodissa – valitettavasti suomalaiset joutuivat maksamaan kalliin hinnan Mannerheimin ja muiden Suur – Suomi haihattelijoiden unelmista ja tavoitteista. Ja yrittämiseksihän se lopulta jäi, mutta kalliiksi sellaiseksi.
Kirjasta selviää hyvin, miten Suomessa valmistauduttiin määrätietoisesti sotaan aina - 20 luvulta lähtien. Suur – Suomi hanketta ajettiin määrätietoisesti suomalaisten ajatuksiin värväämällä muun muassa kirjailijoita, runoilijoita ja muita taitelijoita ”heimohengen” nimissä ryssää vastaan, tuota ”vuosisataista vihollista” ja ”perivihollista” kuten Mannerheim usein totesi. Neuvostoliittoa suorastaan härnättiin sotaan viemällä rajalle linnoitustöihin 100 000 ihmistä ja maksettiin jopa pikkupojille karkkirahaa, kun he pyllistivät paljaat takapuolensa Neuvostoliiton rajavartioille. Siis haluttiin suoraan näyttää, että kohta täältä pesee ja sitten saatiin mitä tilattiin.
Ettei totuus unohtuisi näin itsenäisyyspäivän aattona, niin kannattaa välillä lukea muutakin kuin sitä oikeistolaista ”virallista” totuutta. Kuitenkin saamme taas huomenna kuulla virallisilta tahoilta mitä ihmeellisimpiä asioita sodasta ja ”torjuntavoitosta”. Itsenäisyyttä pitäisi juhlia aivan muista syistä. Siinä ei ole mitään juhlimista, että sotaintoilijat ja Suur – Suomi haihattelijat saivat aikaan suunnattoman määrän surua ja murhetta monissa kodeissa ja perheissä.
ps.Oletteko muuten huomanneet onko ulkomailla hävinneen osapuolen sotapäälliköistä patsaita? Onko Saksassa Hitlerin patsas tai patsaita? Kuulemma turistit Suomessa käydessään kilvan hämmästelevät kun Mannerheimin patsas jököttää Kiasman ja Postitalon edessä. Niin hämmästelen minäkin.
Oletpa harvinaisen yksisilmäinen aatteenmies?!
"Kirjasta selviää hyvin, miten Suomessa valmistauduttiin määrätietoisesti sotaan aina - 20 luvulta lähtien."
Hehe. Jos Suomi kerran valmistautui noin 'määrätietoisesti sotaan' niin MIKSI sitten olimme sotilaallisesti aivan puilla paljailla Talvisodan alussa? VAIN n. 300.000 miestä 500.000:sta mahdollisesta oli koulutettu. Tykistö mukaanlukien pst- ja it-tykistö oli lapsenkengissä ja se vähäkin vailla ammuksia. Vihollisen loputtomia ps-vaunumääriä pysäytettiin kouvuhaloilla ja polttopulloilla. Eli eipä tosiaankaan kuulosta määrätietoiselta valmiastautumiselta! Toisin sanoen elävä elämä kumoaa väitteesi.
Vastassa sen sijaan meillä oli tuolloin hampaisiin asti aseistautunut valtio, jolla oli syksyllä 1939 ps-vaunuja yhtä paljon kuin muulla maailmalla yhteensä!
"Neuvostoliittoa suorastaan härnättiin sotaan viemällä rajalle linnoitustöihin 100 000 ihmistä"
Johan on kummallinen se rauhanomainen naapuri, jota 'härnätään' sillä, että omalle maaperälle kaivetaan puolustuslinjoja. Nekö mielestäsi uhkasivat Neuvostoliittoa? Ja miten? Jospa selität.
"Kuitenkin saamme taas huomenna kuulla virallisilta tahoilta mitä ihmeellisimpiä asioita sodasta ja ”torjuntavoitosta”."
Torjuntavoittojen ansiosta Suomi säilyi itsenäisenä valtiona.
Huonommin sen sijaan kävi voittajan. Se riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan.
"Oletteko muuten huomanneet onko ulkomailla hävinneen osapuolen sotapäälliköistä patsaita?"
Miksei olisi? Onhan meilläkin Senaatintorilla tsaari Aleksanteri II:n patsas. Mies, joka murhattiin kotimaassaan.
"Onko Saksassa Hitlerin patsas tai patsaita?"
Mutta Venäjällä on jossakin yhä Stalinin patsas. Eikös ole ihmeellistä:-)
"Kuulemma turistit Suomessa käydessään kilvan hämmästelevät kun Mannerheimin patsas jököttää Kiasman ja Postitalon edessä."
Keskivertoturisti ei takuulla hämmästele, sillä hän ei edes tiedä kuka Mannerheim oli.
"Niin hämmästelen minäkin."
Sinä joudatkin hämmästelemään. Mikkelissä Mannerheimin patsas oli vuosikymmeniä kaupungin rajalla syrjäisessä paikassa. Vajaa kymmenen vuotta sitten patsas siirrettiin näyttävälle paikalle Mikkelin päätorille ja kansa on tyytyväinen.
"Mikkelissä Mannerheimin patsas oli vuosikymmeniä kaupungin rajalla syrjäisessä paikassa."
Tampereella taas marskin patsas on tahrittuna ja turmeltuna pystyssä kymmenien kilometrien päässä keskellä synkkää metsää.
Ja ihan kaikki tamperelaiset ovat todella onnellisia ja tyytyväisiä tähän Tampereen kaupunginvaltuuston aikoinaan tekemään todella onnistuneeseen ratkaisuun kyseisen asian suhteen.
"Tampereella taas marskin patsas on tahrittuna ja turmeltuna pystyssä kymmenien kilometrien päässä keskellä synkkää metsää."
Se on taas tamperelaisten häpeä.
"Ja ihan kaikki tamperelaiset ovat todella onnellisia ja tyytyväisiä tähän Tampereen kaupunginvaltuuston aikoinaan tekemään todella onnistuneeseen ratkaisuun kyseisen asian suhteen. "
Käytät vasureiyyen tapaan vapaasti ilmaisua 'ihan kaikki'? Tuskinpa se pitää paikkaansa. Itse ainakin tunnen jo suoralta kädeltä yhden, joka ei pidä.
"Se on taas tamperelaisten häpeä."
Ei ole.Vaan suuri tamperelaisten onni ja autuus.
Sillä mitä sitä nyt pahinta lahtareiden äitiä ja murha-kustaata nyt mitenkään julkisella paikalla voi edes pitää.
Synkkä korpimetsä jossa ei kukaan ikinä kulje on marskin patsaalle ihan sopiva paikka.:))
"Ei ole.Vaan suuri tamperelaisten onni ja autuus."
Kenelle on ja kenelle ei. Uskon, että suurin osa tamperelaisista ei ole kanssasi samaa mieltä ja vilä marski sieltä ihmisten ilmoille ajan kanssa putkahtaa samaan tapaan kuin Mikkelissä. Siellä on torilla komea n. 4-5 metriä korkea marskin patsas.
Kun kerran Helsinkiin aikoinaan pystytettiin marskille patsas,niin sen viereen täytyisi myös pystyttää toisen jättimäisen kansanmurhan aloittajan Adolf Hitlerin patsas. Näin ajattelin siksi, että suomalaisten pitäisi joka päivä muistaa niitä, joiden perässä ei tule missään nimessä marssia.
"Kun kerran Helsinkiin aikoinaan pystytettiin marskille patsas,niin sen viereen täytyisi ..."
Miksi? Juuri Mannerheimin ansiota on se, ettei meidän tarvitse tehdä mitään tuollaista pakosta. Ja kansan yleinen toive on se, ettei sinun -isi- lauseitasi tarvitse noudattaa.
Iloksesi voin toki kertoa, että minulla on Viipurin torilta hankittu Leninin metallireliefi. Se on ruuvattu maalla Puuceen jannen alapintaan. Ja tämä taas ei ole mikään -isi- juttu.
Mulle mitä te sinne hesaan oikein pystyttelette.Ei vois vähempää kiinnostaa.
Kun ette vaan tule tänne minun kotikaupunkiini.
Sillä Minun kotikaupunkiini eivät mitkään suomalaisten tai saksalaisten kansanmurhaajien patsaat kuulu ikinä yhtään mitenkään.Ainakaan mihinkään julkisille paikoille.
Ole huoleti! Kierrämme kotikaupunkisi todella kaukaa:-D
Miksi Suu-Suomi aina rinnastetaan aina Hitleriin ja natsismiin vaikka kyseessä oli isänmaallinen ja Suomalaiset kansat yhdistävä aate?
Niin, miksiköhän Suur-Suomi-aate rinnastetaan Hitlerin ja natsien pan-germanismiin, joka oli isänmaallinen ja saksalaiset yhdistävä aate?
Kiitos muuten Leo Martti Niemisen teoksen vinkkauksesta!
Löytyy edelleenkin arkistoituna.
Leo Martti Nieminen
Suur-Suomi saasta
https://archive.org/details/suur-suomi-saasta/page/n1/mode/2up
Ruotsin ja Norjan suomalaisasutuksen alueista eivät tainneet edes aktivistit haaveilla missään vaiheessa tosissaan. Nuo tutut asukkaat olivat vain silloin tällöin mukana lähentämässä mielikuvallisesti kieleltään ja kulttuuriltaan paljon erilaisempia itäkarjalaisia suomalaisiin.
Tavallisiin kansalaisiin Suur-Suomi -aate ei purrut varmaankaan juuri itäkarjalaisen kulttuurin outouden vuoksi. Heimosotiin tavallisia kansalaisia osallistui, mutta taisi heistäkin suurimmalla osalla olla muille kerrottavana, ettei siellä Repolan ja Porajärven asukkaita lukuun ottamatta oikein ymmärretty suomalaisten touhuamista.
AKS-läisiä oli merkittävissä asemassa koko maassa ja yrittivät levittää tätä sanomaa, mutta olivat koulutettuna väkenä sen aikaisesta näkökulmasta liian "herroja" saadakseen viestinsä läpi muuhun kuin omaan sosiaaliluokkaansa. Eivät kovin hyvin siihenkään, sillä lehdistö ei IKL:n äänenkannattajia lukuun ottamatta innostunut itse aatteesta, vaikka antoikin tilaa karjalaisten kansojen kulttuurin kuvauksille. Suojeluskuntalaiset olivat hekin kiinnostuneempia maanpuolustuksen harjoittelusta kuin hyökkäyssodasta. Taisi olla, että motivaation säilyttämiseksi ei kannattanut uusista rajoista liikaa ääntä pitääkään.
Käytännössä koko Suur-Suomi -aate oli tyrehtynyt jo 1930-luvun lopulla, mutta koska se oli kuitenkin vanhastaan tullut jonkin verran tutuksi koko kansalle, se nostettiin tikun nokkaan, kun kansalaisille piti jotenkin sopivalla syyllä selittää, miksi ei tehty rauhaa sen jälkeen, kun vanhat rajat oli ylitetty ja oli saatu ne hyvät puolustusasemat.
Lopulta kuitenkin myös suuri osa aktivistiupseereista päätyi käytännön havaintojenkin kautta samalle kannalle kuin kansan enemmistö eli itäkarjalaiset ovat liiaksi eri kansaa kuin suomalaiset. Nykyistä sanontaa käyttäen: ei vois vähempää kiinnostaa.
Norja ja Ruotsi eivät olleet murhanhimoisia diktatuureja.
Eikös se AKS:n jäsenmääräkin ollut varsin alhainen 30-luvun lopulla?
Eiköös nämä mainitsemasi AKS:läiset olleet myös kovin kiinnoistuneita noista natsien rotuopeista
oli suurimmillaan noin 4 000. Se koostui ylioppilaista ja heimoaatteen kannattajista. Joukossa oli paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä.
Todettakoon, että SN-seuralla oli kesällä -40 ainakin 35 000 jäsentä.
Suur-Suomi aatteen ja samalla Itä-Karjalan Suomeen liittämisen kannalla oli korkeintaan 10 % kansasta kesällä -41.
Väitetään, että 80 % työväestöstä olisi hyväksynyt tunkeutumisen Itä.Karjalaan.Se ei tarkoittanut AKS:n kannatusta, vaan periaatteen " lyhyt raja - pitkä rauha" hyväksymistä. Sitähän Mannerheimkin ajoi todettuaan miekantuppipäiväkäskyn nostaman kohun. Hän oli uskonut "kansan" olevan hyökkäyksen kannalla.
AKS oli kansallinen liike. Se ajoi suomalaisten heimojen yhdistämistä.
Natsien rotuopeista olivat Suomessa kiinnostuneet vain mitättömät natsiyhteisöt.
Oliko todellakin myös Suomessa 1940-luvulla noita mainitsemiasi natsiyhteisöjä?
perehtyisti joskus historiaan. Edes todella vähän.
AKS oli täyzin laiduoigelistolaine, voibi sanuo natsistujärjestö. Hos heijän seuran nimes mainittihgi "Karjal", hyö tovellizuos oldih iminkummazet karjalazien dovarišat. Nimittumii karjalazuon puoliššiekkoi hyö ei olluot - hyö suvaittih vaiku heijän omua romantiekallistu kuvitelmua karjalazuos.
Pravoslaunoin viero oli heile varattavua "ryssän uskoa", mispäi karjalazet nepremenno pidäy "parandau" putin l'uteruanoikse suomelazikse. Tiettäväine, voihäi karjalainegi olla l'uteransu da suomelaine olla pravoslaunoi, libo atejistu, jesli muga himoilehes. No AKS:n idealizes yhteiskunnas, Suures Suomes, nämät dielot piättäy ristikanzan sijah valdivo, ei ristikanzu iče.
Konzu valdivo rubieu miäräillä vierondielolois, silloi ainos olemmo varattaval dorogal.
Karjalan kieldy ei heijän mieles olluh olemas nivouse. Karjalan kirjukielen luajindu olis olluh uruan hommua, sikse gu karjalazet ollah suomelazii, kaihäi nečen tiedäy ku heijän kieli on suomi, ei nimi ven'alazil laihinsanoil lijastettu murreh. (Erähät heimoaktivistat naverno duumaittih ku sežo Estounies rahvas lopun lopuškal pagizou suomekse...)
Ylen hyvä dielo, ku AKS on nygöjäh vaiku mugasanottu "perindehyhtistys".
Kuka sen on kuopannut. T-90:täkö?
Tämä ajatus, että kaikkien samaan kieli tai kansakuntaan kuuluvien heimojen on kuuluttava saman valtion alaisuuteen, ei ole mikään suomalainen keksintö.
Saksa yhdistettiin pikkuruhtinaskunnista yhdeksi valtakunnaksi tämän idean pohjalta, samoin slaavit toteuttivat tätä pan-slavianismia mm. balkkanilla tällä periaatteella, käytiin maailmansotia ja rakennettiin mm jugosslavia, joka myöhemmin sitten kumminkin hajosi.
Suomalaiset kopioi ajatuksen venäjältä ja venäläiset itseasiassa vieläkin vähän epäilee näiden suomensukuisten kansojen pyrkimyksiä alueellaan, siitähän nämä sulauttamiset juontaa juurensa.
Karjalan tasavallassa vallitsee nuorison keskuudessa valtava myötämielisyys suomen suuntaan, ja jopa kansanäänestys Suomeen liittymiseksi on haaveilujen kohteena.
Voisivat kokeilla tuollaista kansanänestystä. Tosin turha toivo, ei kansa ole sillä suunnalla saanut koskaan mistään mitään päättää. Sellainen ei kuulu heidän poliittiseen kulttuuriinsa. Tuskin kunnolla ymmärtävät mitä demokratia tarkoittaa. Jos järjestäisivät asiasta äänestyksen, laittaisivat varmaan äänestyksen vaihtoehdoiksi:
1. Karjala ei liity Suomeen
2. Karjala pysyy osana Venäjää
Tällasia niiden äänestysvaihtoehdot on aina olleet. Sama mitä äänestävät, lopputulos on aina kuitenkin se mitä valtaapitävä eliitti haluaa.
Älä unohda Terijoen hallitusta. Kuusinen teki oikein sopimuksen Stalinin kanssa suur-suomesta. Terijoen hallitus sai ihan neuvottelemella Neuvostoliiton luopumaan Karjalasta
Totta, mutta eikös tässä tarkoiteta itsenäistä Suur-Suomea.
Kuusisen Suomikin Kremlissä 2.12. 39 julistettu. Tosin se sitten 30.3. 40 liitettiin osavaltiona NL:on. Pääosa Suomea tosin jäi siitä pois.
Mikäli Suomi olisi Talvisodassa vallattu, niin ties millaisessa Suur-Suomessa tällä hetkellä asuisimme.
"Mikäli Suomi olisi Talvisodassa vallattu, niin ties millaisessa Suur-Suomessa tällä hetkellä asuisimme."
SELLAISESSA, jossa olisi jonotettu lihaa min. 45 vuotta! Olisimme olleet Itä-Euroopassa sijaitseva vasallivaltio, jossa emämaan tapaan kukki salainen poliisi, sensuuri, köyhyys, vankileirit ja militarismi
Mannerheimin päiväkäsky
Martti Ruutu kirjoittaa sotapäiväkirjassaan 13. 7. 1941, että hän sai tehtäväkseen valmistaa mietinnön ja sen, miten Mannerheimin päiväkäskyn tekemän vaikutuksen propagandistinen käsittely "onnellisimmin" olisi suunniteltava sisäisen hajaannuksen ehkäisemiseksi.
Mannerheimhan toisti päiväkäskyssään 10. 7. 1941 Suomen ja Vienan karjalaisille, "etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat".
Ruutu kirjasi, ettei minkäänlaisiin peruutteleviin selittelyihin saa mennä. Päiväkäskyn aggressiiviselta perusasenteelta on koetettava taittaa kärki.
Lisäksi piti yhdenmukaisesti Rytin puheen kanssa korostettava, että sodassamme on kysymys pakosta nousta taisteluun maan vapauden puolustamiseksi.
Itä-Karjalan miehitys on päiväkirjan esittämän suunnitelman mukaan nähtävä kansamme itsenäisyyden turvaamisen välttämättömänä edellytyksenä.
Vuokkiniemen fiasko
Ruutu kirjoitti vielä, että toisaalta Karjalan kansan itsensä vuoksi tämä yhdistäminen on tärkeä. Viikko sen jälkeen olivat huomion keskipisteenä Vuokkiniemen tapahtumat. Niille naureskeltiin yleisesti sekä Suomessa että ulkomailla.
Vuokkiniemen kylässä, Itä-Karjalassa nimittäin järjestettiin 20.7.1941 kansalaiskokous, jossa päätettiin koko Vienan ja Aunuksen kansan nimissä liittyä Suomeen.
Eri historiantutkijat ovat esittäneet Vuokkiniemen tapahtumista erilaisia arvioita mm. sen järjestäjistä. Valtion tiedoituslaitos ja VIA ei niistä Ruudun päiväkirjan mukaan ainakaan tiennyt etukäteen yhtään mitään.
Vuokkiniemen kokous lienee ollut erinomaisen heikosti lavastettu juttu, kirjoittaa Ruutu. Kun paikalle sattunut lehtimiesretkikunta oli ajettu kokouksen tieltä pois, oli englantilainen lehtimies Donald Day sanonut suomalaisupseerille, että eihän siellä ollut "kuin parikymmentä vanhaa ämmää".
Presidentti ja pääministeri Päämajaan
Englantilainen oli päiväkirjan mukaan edelleen todennut: "Kaikista muista minä olisin tällaista uskonut, mutta että te suomalaiset sellaiseen ryhdyitte, sitä en osannut odottaa".
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/3.maaliskuu/via0900.htm
Paljon tuotakin omituisempaa on Venäjän pikku-Puten saama ”Venäjä suurvallaksi” hepuli, joka on hämmästyttänyt ja nolottanut koko maailmaa ja jonka mm. YK:n pääsihteeri tuomitsi! Täysin sotahullun natsin puuhua!
Putte tunnusti myös Donetskin itsenäisyyden ja sen tempun tuomitsi myös useimmat maailman maat ja erikoisesti MYÖS KIINA!
Suomen poliittisen johdon kiinnostus Itä-Karjalaa kohtaan alkoi lisääntyä huhtikuun lopulla 1941. Presidentti Risto Ryti tilautti itselleen Itä-Karjalan karttoja pääesikunnan topografiosastolta. Rytin kiinnostuksen lisääntyminen Itä-Karjalaa kohtaan johtui samasta sodan mahdollisuuteen liittyvästä huhu- ja tietovyörystä, joka vaikutti Suomessa yleisemminkin. Rytin kiinnostuminen Itä-Karjalasta ilmeni myös siten, että hän käynnisti hankkeen, jonka tarkoituksena
oli tieteellisesti perustella saksalaisille Itä-Karjalan kuuluminen Suomelle. Itä-Karjalan lisäksi
myös Kuolan niemimaa oli todistettava Suomelle kuuluvaksi. Tärkeää oli todistaa myös, että Itä-Karjala ei kuulunut kenellekään muulle, ei ainakaan Saksalle tai Norjalle. Tehtävä annettiin huhtikuussa maantieteilijä Väinö Auerille ja toukokuussa mukaan pyydettiin myös historioitsija Eino Jutikkala. Saksan kiinnostus Murmanskia ja Kantalahtea kohtaan, vaikutti siihen, että poliittinen johto katsoi aiheelliseksi tehdä aluevarauksia itärajan takaa. Auer on
muistellut Rytin sanoneen tehtävänantotilaisuudessa, että, jos Saksan voittaa sodan, niin
Suomi saa Itä-Karjalan. Koska kirjoittaminen ei päässyt alkuun ennen sodan alkamista, Auerin ja Jutikkalan kirja, Finnlands Lebensraum ilmestyi vasta myöhäissyksyllä 1941. Kirjaa pidettiin yleisesti ”pääministerin kirjana”, koska kirjoittaminen tapahtui pääministerin alaisessa Valtion Tiedoituslaitoksessa ja toisaalta Jutikkalan pyysi työhön pääministeri J. W. Rangellin sihteeri L. A. Puntila
Kenraali Heinrichsin valtuuskunnan 25. ja 26.5.1941 Salzburgissa sekä Berliinissä Saksan sodanjohdon edustajien kanssa käymissä neuvotteluissa kävi ilmi, ettei kysymys ollut lainkaan yhteisen puolustuksen, vaan hyökkäyssodan valmisteluista – tosin »kaiken varalta» niinkuin suomalaisille sanottiin. Neuvotteluja päätettiin jatkaa Helsingissä 3.6.1941, jolloin Saksa saisi Suomen vastauksen.
Heinrichs toi siten mukanaan kotimaahan selväpiirteisen ehdotuksen hyökkäyssotaan osallistumisesta. Saatujen tietojen valossa Hitlerin offensiivin alkaminen vaikutti todennäköiseltä, mutta täysin varmaa se ei vieläkään ollut. Mikäli sota syttyisi Saksan ja Neuvostoliiton välillä, sen ulkopuolelle jäämistä ei Suomen kannalta pidetty reaalisena vaihtoehtona. »Sisärengas» katsoi, että Suomen kieltäytyessä saksalaiset tulisivat väkisin. Kuten Olli Vehviläinen toteaa, tämä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva näkökohta, sillä ehdotusten torjumista ei muutenkaan ajateltu. Päinvastoin nyt hahmoutuvaa tilannetta oli odotettu ja toivottukin.
Saksan uskottiin pystyvän lyömään Neuvostoliiton, ja Suomi saisi siinä yhteydessä hyvitystä kärsimistään vääryyksistä sekä samalla pysyvän turvan itää vastaan. Avoimeen hyökkäyssotaan ei kuitenkaan oltu valmiita lähtemään. Siltä varalta, että Saksan ja Neuvostoliiton välille syntyisi neuvotteluratkaisu, Helsinki esitti Berliinille oman toivomuslistansa. Siihen kuuluivat ennen muuta Saksan takuu Suomen itsenäisyydelle, elintarviketuonnin varmistaminen, vuoden 1939 rajojen palauttaminen sekä – tilanteen niin salliessa – lisäalueiden saaminen Neuvosto-Karjalasta.
Sotilaallinen yhteisymmärrys saavutettiin kesäkuun alussa Helsingissä käydyissä neuvotteluissa. Suomi oli nyt lopullisesti sitoutunut, ja saksalaisten joukkojen keskitykset tasavallan alueelle alkoivat muutama päivä myöhemmin. Joutuminen sotaan riippµi tämän jälkeen enää Adolf Hitlerin lopullisesta käskystä armeijalleen aloittaa Barbarossa-hyökkäys.
J. K. Paasikivi Valtiomiehen elämäntyö osa 3
Tässä kommentissa edellä on juuri oikeaa tietoa. Virallisesti Suomi vaati ainoastaan v 1939 rajojensa palauttamista eli luovutettujen alueiden saamista takaisin.
Suur-Suomi hankeet olivat sitten epävirallisten tahojenn haaveita. Syy on yksinkertainen: Saksan sotavoimaan ei uskottu täysin varmuudella. Olisi hyvä jos Saksa menestyisi sodassa Neuvostoliitossa, mutta jollei se toteutuisi, Suomella oli suunnitelma B. Se oli sodasta irtautuminen ja sen vuoksi pidettiin tärkeänä hyvien suhteiden säilyttämistä Yhdysvaltoihin.
Ei+ollutkaan+nopea+voittoisa+sota
"Luvut olivat todellisuudessa huomattavasti suuremmat: ilmeisesti noin 50 000 neuvostosotilasta kuoli ja kolme kertaa enemmän haavoittui."
PöhveIi se taas esittelee samaa valettaan, kertaakaan ei tuo vajakki ole pystynyt mitään luotettavaa lähdettä tuollekaan satoja kertoja kopioimalleen horinalleen pystynyt esittämään😂
Mitähän Afghanistanin sota muuten tähän liittyy?
Jos lähdettä kaipaat niin tuon tekstin löydät sanasta sanaan googlella Wikipediasta!
Älä ole laiska ja vetelä vätys!