Erästä lukion matematiikan opettajan virkaa haettuani johtava rehtori perusteli rannalle jättämistäni seuraavasti: "S:n lisensiaatin tutkinto ja lisäopinnot ovat sinänsä hyödyllisiä ja kertovat vahvasta aineenhallinnasta, mutta ne eivät tuo oleellista lisäarvoa lukiossa tai peruskoulussa opettamiseen."
Mitä mieltä olette? Onko matemaattisten aineiden opettajan omalla opetettavien aineiden hallinnalla mitään merkitystä?
Itse olen aina uskonut siihen, että mitä paremmin oman alani hallitsen, sitä paremmin ja ymmärrettävämmin pystyn siitä myös kertomaan, ja opettamaan sitä myös oppilailleni.
Tätä taustaa vasten tuon johtavassa asemassa olevan henkilön lausunto tuntuu kertakaikkiaan erikoiselta.
Miksi matematiikkaa kannattaa opiskella, jos kaiken hankkimasi osaamisen merkitys voidaan näiden päättäjien toimesta yhdellä lauseella kumota?
Onko opettajan omalla osaamisella merkitystä?
40
633
Vastaukset
- s88sf78s7f8s7
Eikös se opettamisen osaaminen ole opettamiselle tärkeintä?
Tuon saman logiikan mukaan esimerkiksi arkkitehdin ei tarvitse tietää arkkitehtuurista yhtään mitään. Riittää kun osaa suunnitella.
Lääkärin ei tarvitse osata lääketiedettä. Riittää kun osaa puhua mummoille asiantuntevan oloisesti. Tervetuloa töihin, valelääkärit.
Eikä rakennusinsinöörin tarvitse tietää mitään pilkun paikasta. Riittää, kun osaa laatia asiantuntevan näköiset lujuuslaskelmat?
Eikä (Talvivaaran) kaivosinsinöörin tarvitse tietää alastaan yhtään mitään. Riittää jos osaa tuottaa vaikkapa CADilla näyttävän näköiset myrkkyallassuunnitelmat.- yks ope
MattiKSinisalo kirjoitti:
Tuon saman logiikan mukaan esimerkiksi arkkitehdin ei tarvitse tietää arkkitehtuurista yhtään mitään. Riittää kun osaa suunnitella.
Lääkärin ei tarvitse osata lääketiedettä. Riittää kun osaa puhua mummoille asiantuntevan oloisesti. Tervetuloa töihin, valelääkärit.
Eikä rakennusinsinöörin tarvitse tietää mitään pilkun paikasta. Riittää, kun osaa laatia asiantuntevan näköiset lujuuslaskelmat?
Eikä (Talvivaaran) kaivosinsinöörin tarvitse tietää alastaan yhtään mitään. Riittää jos osaa tuottaa vaikkapa CADilla näyttävän näköiset myrkkyallassuunnitelmat.Itke ny mikki lisää!
Vaikka olis 1000 opintopistettä matematiikkaa plakkarissa, niin entäs sitten? *ranskalaisia olankohautuksia* Ei niitä yläkoulun tai lukion kakaroita olla miksikään tutkijoiksi kouluttamassa. Vaadittavan tason saavuttaa vähemmälläkin, ja loput opettajan askareet riippuvat sitten siittä kokemuksesta.
- opiskelija
Olen samaa mieltä kuin rehtori. Opetettavat asiat oppii viimeistään cum laude -kursseilla. En näe mitään tarvetta sille. että osaat tehdä jostakin yksittäisestä aiheesta lisurin, kun niitä oppeja et tarvitse opettajan työssä. Kannattaa etsiä tasoasi vastaavia tutkimus-/mallinnusprojekteja tai kirjoittaa väiski, jos haluat hyödyntää lisuria työn haussa. En usko, että olisit yhtään parempi opettaja vaikka olisit Fieldsin mitalisti, koska opettaminen ja tutkiminen ovat niin erilaisia työtehtäviä.
- erwgheruiwghio
Tämä on sitä reaalisosialismia nykypäivän Suomessa. Kaiken osaamisen merkitys kielletään. Opettajaksi kelpaisi vaikkapa taksikuski, jos on joskus ylioppilaaksi kirjoittanut, ja on oikean puolueen jäsenkirja taskussaan. Kaikki yliopisto-opinnot ovat aivan turhia ja niitä tarvitaan vain muodollisen pätevyyden saavuttamiseen. Menisitkö epäpäteväksi tietämällesi valelääkärille, jos tietäisit olevasi vakavasti sairaana?
- opiskelija
erwgheruiwghio kirjoitti:
Tämä on sitä reaalisosialismia nykypäivän Suomessa. Kaiken osaamisen merkitys kielletään. Opettajaksi kelpaisi vaikkapa taksikuski, jos on joskus ylioppilaaksi kirjoittanut, ja on oikean puolueen jäsenkirja taskussaan. Kaikki yliopisto-opinnot ovat aivan turhia ja niitä tarvitaan vain muodollisen pätevyyden saavuttamiseen. Menisitkö epäpäteväksi tietämällesi valelääkärille, jos tietäisit olevasi vakavasti sairaana?
"Menisitkö epäpäteväksi tietämällesi valelääkärille, jos tietäisit olevasi vakavasti sairaana?"
En varmaankaan, mutta vertaus ontuu. En väittänyt Sinisaloa epäpäteväksi. En tiedä hänen koulutustaustaansa, ja hän voi olla hyvinkin pätevä opettaja. Kyseisen koulun rehtori arvosti opetustaitoja, ja arvioi jonkun Sinisaloa pätevämmäksi. Turha minun on spekuloida sillä, kuinkä pätevä Sinisalo on verrattuna muihin hakijoihin. Työnhaussa on vaan yleistä, että työnantaja valitsee omilla kriteereillään mielestään parhaimman työntekijän.
- 19+11
No huhhuh, oletko ihan tosissasi? Itket täällä keskustelupalstalla sitä ettei sinua valittu virkaan?
Mutta vastaan silti että en usko että lisensiaatin tutkinto ja lisäopinnot toisivat juuri mitään etua lukion tai peruskoulun opetukseen, kuten kyseinen rehtorikin totesi. Varsinaiset opetustaidot painaa paljon enemmän sen jälkeen kun vaadittavat pakolliset matematiikan opinnot on taskussa. Mitä niillä lisähöpinöillä teet jos niitä ei edes opeteta? Pedagogiset opinnot olisi varmaan aina plussaa. Ja asenne, ettei itketä keskustelupalstoilla miten paha rehtori ei valinnut kursseilla istunutta tonttua. - 6+15
Teknisten oppilaitosten matematiikan ja fysiikan opettajien virkoja haettaessa oli ainakin aiemmin lisätutkinnoista selvää hyötyä. Toki otettiin huomioon opetusnäytös ja muut vaikuttavat tekijät.
- sgfdj
Ehkä rehtorilla oli tiedossaan joku oma suosikki virkaan.
Muuten voidaan sanoa, että rehtori on typerä. Jos koulu haluaa hyvän maineen, niin sen on syytä hankkia myös korkeatasoisia opettajia, mikäli näillä on myös hyvä opetustaito ja kyky pitää järjestystä.
Jos opettaja ei osaa mitään muuta kuin juuri ja juuri kurssien aineksen, on hänen opetuksensa puisevaa, Lisäksi enemmän oppia saaneita opettajia tarvitaan muun muassa oppikirjojen tekijöinä, matematiikkakilpailujen valmentajina yms. - 14589+34895=49124
No eipä se kovin kivalta kuulosta, jos pyytäessäsi ratkaisua johonkin perustehtävään, alkaa opettajalla 'kone yskiä'. Siinä se tunti sitten äkkiä vierähtääkin opettajan epämääräisen hapuilun merkeissä. Pahinta on, jos menetät tämän vuoksi tärkeitä pisteitä yo-kirjoituksissa. Esimerkkejä tästä voisi varmaan monikin kertoa.
- tiedoksivaan
Opettajanvirkaan vaaditaan tietyt opinnot ja kaikki ylimenevä on vain plussaa. Ratkaisevassa asemassa on se, millaisen kuvan annat itsestäsi haastattelutilanteessa. Miksi muuten luulet, että opettajanvirkaa hakevat joutuvat haastattelutilanteeseen jos mielestäsi pelkät yliopiston opintopisteet merkitsevät?
"Miksi muuten luulet, että opettajanvirkaa hakevat joutuvat haastattelutilanteeseen jos mielestäsi pelkät yliopiston opintopisteet merkitsevät?"
Enhän minä noin sanonut. Oletko lainkaan lukutaitoinen?
Sanallakaan en ole kieltänyt opetustaidon merkitystä, eikä tästä ole lainkaan kysymys. Kysymys on siitä, onko AINEENHALLINNALLA MITÄÄN merkitystä. Juuri tämänhän rehtori kiistää.
Jos aineenhallinnalla ei ole mitään merkitystä, niin eikö olisi perusteltua se, että myös lukioiden pitkän matematiikan opetuksen hoitaisivat aineenopettajien sijasta koulutetut luokanopettajat?- öpiskelija
"Kysymys on siitä, onko AINEENHALLINNALLA MITÄÄN merkitystä. Juuri tämänhän rehtori kiistää."
Mistä tiedät, ettei valituksi tulleella hakijalla ollut samantasoista tai jopa parempaa aineenhallintaa, esim. tohtorin tutkinto? Ja edelleenkin väitän, että lukion matematiikan oppii hallitsemaan syvällisesti cum laude -kursseilla ja ottamalla jonkun logiikan kurssin, jolloin lukion tulokset voidaan palauttaa aksioomiin. Eli lisurin tutkinto on jo lukion ylitse menevää asiaa, vaikka asiat todistettaisiin lähtien ZFC:stä. - tiedoksivaan
Ei lukion matematiikan opettajaksi voida valita henkilöä, jolla ei ole lain osoittamia matematiikan opettajaksi edellytettyjä opintoja. Eli virkaan valitaan AINA oppiaineen hallitseva henkilö.
"S:n lisensiaatin tutkinto ja lisäopinnot ovat sinänsä hyödyllisiä ja kertovat vahvasta aineenhallinnasta, mutta ne eivät tuo oleellista lisäarvoa lukiossa tai peruskoulussa opettamiseen."
Itse tulkitsen tämän siten, että sinulla on työpaikkaan vaadittava koulutus ja lisäksi muita matematiikan opintoja. Tuskin kuitenkaan voit kiistää sitä, että työhön valitulla henkilöllä ei olisi työhön vähimmäisesti vaadittavaa koulutusta? Siispä näin ollen ratkaisevaa on haastattelussa antamasi kuva itsestäsi.
- tottuuuss
Täydellisessä maailmassa aineenhallinnalla on merkitystä, mutta tässä meidän maailmassamme olennaisempaa on kenen takapuolta nuolet. Siis sikäli mikäli yrität pärjätä systeemin ehdoilla. Väittely asiasta on turhaa, sillä näin se nyt vain on ja tulee olemaan.
- 18+10
kuuleppa jamppa.. nyt et varmasti pääse enää mihinkään töihin:D
- fffffs
Matematiikan osaamisella ei ole suurta merkitystä koska jos olet opiskellut 35ov riittää se asioiden hallintaan, mutta tuo vaikeuksia jos oppilaat osaavat kysyä jotain vaikeampaa kysymystä. Kasvatustieteellä ei ole mitään merkitystä opettajan työssä vaikka se on tärkein vaatimus opettajan työhön. Työkokemus on tärkein asia millä on merkitystä kun opettajia valitaan. Miksi? Siksi että opettajan työstä (myös lukion) n. 50% on asioiden opettamista ja loput 50% kasvattamista.
Kun muodollinen pätevyys on täytetty (eli vaadittujen opintojen minimisuoritus)
sekä työkokemus on 3 vuotta tai enemmän, voidaan valita hakijoista "sopivin", joka yleensä tarkoittaa sitä että valitaan koulussa jo aiemmin työskentelevä jolla ei virkaa. Koulu voi valita pätevämmän sijaan sopivamman, tämä on lainmukaista.
Usein onkin ikävää että paikkoja ilmoitetaan avoimeen hakuun vaikka paikka on jo katsottu valmiiksi muodollisesti pätevälle koulussa jo toimivalle opettajille. Tässä tuhlataan sekä rehtorin että hakijoiden aikaa kun muodolliset ja turhat haastattelut on pidettävä. Paras merkki tällaisesta ilmoituksesta on omituiset aineyhdistelmät.
Koulumaailmassa tärkeintä ei ole pätevyys vaan kenet tuntee. - Maallikko.
Todennäköisin spekulaatio on juuri tuo, että jostain muodollisuussyystä pitää pyöräyttää avoin hakukierros, näytös... vähän kuin Kiinan kommunistipuoluekokous tai Venäjän vaalit... :)
Näyttää siltä, että 'ylimenevän' aineosaamisen merkitys kouluopettajan toimessa laimenee sen myötä, mitä kauemmaksi mennään koulukirjan oppisisällöstä. Jotain psykologista tilannetajua tai silmää on oltava kasvatusosuuden painavuuden vuoksi (populaatio ei ole kovin äärimmilleen valikoitunut vielä lukion matikkalinjallakaan). Lieneekö niin, että tuo taju olisi enemmän luontainen kyky kuin kasvatustieteen oppikirjojen tekninen ns.kirjaviisaus, mene tiedä.
Jokin satunnainen assosiaatio ja haja-ajatelma aiheeseen liittyen tai sitten ei: aikanaan armeijassa komppanian päällikkö joutui puuttumaan johonkin varusmiesten kränään
- aselajiylpeyttä toki pitää olla, mutta rajansa kaikella; tavoitteena kuitenkin on, että taisteletten sitten toden edessä samalla puolella....
Hienolta näyttävien perustelujen sorvaus voi käydä lukeneiltakin; olkoon esimerkkinä vaikka joukko-opin haluaminen peruskoulun matematiikan ala-asteelle aikoinaan. Monen arkijärki ihmetteli, että mitähän silläkin lienee merkitystä. Ja niinpä hommasta pitikin sitten vaivihkaa perääntyä. Ei kai siksi, etteikö oppilaat olisi osanneet piirtää pallukoita ja nuolia, ja asettaa lukuja suuruusjärjestykseen, mutta jokin siinä ontui... lienee liika idealismi vallannut koulusuunnittelijat.
Koulun opettajilla arvostettaneen usein mieluusti jotain tietotekniikan taitoa, esim. ohjelmoinnin taitoa vaikkapa pienissä fysiikan tehtävissä tai taulukkolaskimen käyttöä talousmatematiikassa. Ohjelmointi laajemmin (olio-ohj) ei taidakaan kuulua koulun perusainevalikoimaan. - en osaa matikkaa
on totta, että opettaminen on taito, mutta hyvällä ymmärryksellä opettaja pystyy helpommin seuraamaan oppilaan ajatuksenjuoksua, ja vaihtamaan lähestymistapaan/esitystapaan joka ehkä uppoaa oppilaaseen paremmin. On sillä merkitystä. On myös olemassa piste, jossa siitä ei enää ole hyötyä. Opettajan osaaminen rupeaa olemaan eri planeetalta opetettavaan asiaan nähden, eikä oppilas enää hyödy siitä mitään.
Rehtori on oikeassa. Matematiikan opettamisen olennaiset ongelmat ovat muualla kuin opettajan omassa matematiikan osaamisessa, jos osaaminen on sillä tasolla, jota opettajan virkaan joka tapauksessa vaaditaan. Sekin itse asiassa ylittää aika lailla sen, mitä lukiossa opetetaan.
Esimerkiksi biologian alalla tilanne voi olla toinen. Se, mikä tänään on tutkimuksen kärkeä, saattaa olla kymmenen vuoden kuluttua – siis hyvinkin opettajan pestin aikana – sellaista, mitä pidetään tarpeellisena opettaa koulussa.
Mutta matematiikan kouluopetuksessa päästään suunnilleen sille tasolle, jolla matematiikan kärki oli 1600-luvulla. Näin lukion pitkässä matematiikassa.
Toki on sinänsä eduksi, että opettaja tuntee alaansa perusteellisesti, jopa tutkimuksen kärkeä (johon tosin lisensiaattiopinnoissa tuskin päästään ainakaan matematiikan alalla). Näin siksi, että hän voi vastata fiksuimpien oppilaiden kysymyksiin, jotka menevät koulukurssin ohi mutta auttavat heitä kehittymään. Tämä on kuitenkin marginaalista verrattuna siihen päätehtävään, että opettajan pitää saada oppilaiden päähän edes kohtalainen osa oppisisällöstä, joka on useimmille vaikeaa ja johon motivaatio on keskimäärin pieni.
Rehtorin kommentissa minun korvaani tökkii eniten sana ”lisäarvoa”. Mutta sen voi tulkita parhain päin, kun sen edessä on sana ”oleellista”. Tarkoitan sellaista tulkintaa, että lisäopinnot ovat kyllä ansio ja etu, mutta eivät kovin merkittäviä verrattuina opetustaitoon.
Oikeastaan itse pitäisin lisäopinnoissa merkittävimpänä sitä, että ne osoittavat kiinnostusta alaan. Jos opettaja on itse aidosti kiinnostunut oppiaineestaan, se on etu verrattuna leipäopettajiin, joita ala ei erityisemmin kiinnosta mutta jotka eivät ole muutakaan ansiotyötä keksineet. Kiinnostus nimittäin vaikuttaa opettamiseen; opettajan on vaikea motivoida oppilasta aineeseen, josta opettaja itse ei ole erityisen kiinnostunut.
Minulla oli lukiossa kaksi matematiikan opettajaa. Ensimmäinen oli muodollisesti aivan epäpätevä, koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Toisella oli muistaakseni reilusti minimivaatimukset ylittävä pätevyys. Hän ei täysin pystynyt tukahduttamaan sitä kiinnostusta, jonka ensimmäinen opettaja oli saanut aikaan.>
Näin tosiaan virheellisesti luultiin vielä joskus 1900-luvun alkupuolella kun oppimispsykologiasta ja ainedidaktiikasta ei ollut tietoakaan. Toivottavasti kukaan ei enää nykypäivänä tosissaan ole tuota mieltä...
Ei opetus ole tiedon kaatamista oppijan päähän. Oppija konstruoi ihan itse tiedon kun opettaja luo siihen otolliset olosuhteet. Ei opettajan työ ole tuoda tietoa tarjottimella oppilaan eteen vaan käynnistää ja ylläpitää tuota konstruktiivista prosessia.
Kun opettaja suunnittelee tuntia, ei siinä kauheasti opetettavaa sisältöä tarvitse pohtia. Vaan sitä, miten opetetaan. Miten luoda sellainen tapahtumaketju, joka johtaa uuden käsitteen sisäistämiseen? Miten aikaansaada kognitiivisia konflikteja ja käsitteellisiä muutoksia, joihin koko oppiminen nykytietämyksen valossa perustuu? Miten eriyttää? Miten motivoida ja havainnollistaa? Miten välttää vaikkapa matematiikan oppimiseen liittyvä sellainen tyypillinen ongelma kuin tilannesidonnainen kognitio?
Toki aineenhallinta on oleellinen seikka, mutta sen puute ei todellakaan käytännössä ole oppimisprosessin pullonkaula. Kenellä tahansa opetettavan aineen aineopinnot yliopistossa suorittaneella on enemmän kuin riittävät aineenhallinnalliset taidot. Lisätaidoista ei ole yläkoulu- tai lukiotasolla juuri mitään hyötyä. Opettajan pedagogiset ja ainedidaktiset taidot ovat ne tärkeimmät.
"Huono opettaja kertoo, keskiverto opettaja kysyy, hyvä opettaja innoittaa"
Sitä innoittamista ei tehdä opetussisällön ulkopuolelle ylettyvällä aineenhallinnalla vaan didaktisin keinoin.- 14+5=21
Elikkä leikitään ja lauletaan?
Myös lukion pitkän matematiikan oppitunneilla? 14+5=21 kirjoitti:
Elikkä leikitään ja lauletaan?
Myös lukion pitkän matematiikan oppitunneilla?Ei, en minä niin sanonut.
Luepa vaikka Johdatus matemaattisten aineiden didaktiikkaan (Ahtee & Pehkonen, 2000) niin ei tarvitse kysellä noin hölmöjä.- ffffs
Vanellus kirjoitti:
Ei, en minä niin sanonut.
Luepa vaikka Johdatus matemaattisten aineiden didaktiikkaan (Ahtee & Pehkonen, 2000) niin ei tarvitse kysellä noin hölmöjä.Ainedidaktiikka on nimenomaan kasvatustieteiljöiden hörhöilyä, yksikään pätevä matematiikan opettaja ei pohdi kasvatustieteellisiä mentelmiä kun opetustyötään tekee. Kasvatustiede on täyttä roskaa.
Tarvitaan laaja osaaminen matematiikasta jotta voi esittää samasta asiasta useita näkökulmia jos jokin näkökulma on joillekin oppilaille liian vaikea hahmottaa.
Tämä laaja osaaminen tulee kyllä jo peruskoulutasolla 35ov kun kurssit on valittu huolella. Lukiossa 55ov ja huolellinen valinta olisi kyllä välttämättömyys. - Pax Humana
ffffs kirjoitti:
Ainedidaktiikka on nimenomaan kasvatustieteiljöiden hörhöilyä, yksikään pätevä matematiikan opettaja ei pohdi kasvatustieteellisiä mentelmiä kun opetustyötään tekee. Kasvatustiede on täyttä roskaa.
Tarvitaan laaja osaaminen matematiikasta jotta voi esittää samasta asiasta useita näkökulmia jos jokin näkökulma on joillekin oppilaille liian vaikea hahmottaa.
Tämä laaja osaaminen tulee kyllä jo peruskoulutasolla 35ov kun kurssit on valittu huolella. Lukiossa 55ov ja huolellinen valinta olisi kyllä välttämättömyys.Minulle omalta kouluajaltani parhaimpina opettajina ovat mieleeni jääneet sellaiset opettajat, jotka ovat suhtautuneet miehekkään asiallisesti meihin oppilaisiin, osanneet arvostaa meitä yksilöinä ja ihmisinä, suhtautuneet ymmärtämyksellä nuorten ajatusmaailmaan ja pieniin toilailuihinkin, säilyttäneet mielenmalttinsa vaikeissakin tilanteissa ja toisaalta arvostaneet omaa oppiainettaan ja sitä työtä mitä itse ovat tekemässä.
Mitään teennäistä 'teatterikoulun' käynyttä dramaturgia ja uusia, kasvatustieteilijöiden kehittämiä kikkoja opetustyössään ensijaisesti soveltavaa opettajaa en ikinä olisi omaksi tai omien lasteni opettajaksi halunnut.
Kyllä opettajankin pitää olla aito, keskustelukykyinen, luotettavan rauhallinen, turvallisen tuntuinen aikuinen ja kokonainen ihminen.
Ja kyllä lukion pitkän matematiikan opetuksessa se monipuolinen ja perusteellinen aineenhallinta painottuu muihin oppiaineisiin verrattuna muita enemmän. - Jaa...
ffffs kirjoitti:
Ainedidaktiikka on nimenomaan kasvatustieteiljöiden hörhöilyä, yksikään pätevä matematiikan opettaja ei pohdi kasvatustieteellisiä mentelmiä kun opetustyötään tekee. Kasvatustiede on täyttä roskaa.
Tarvitaan laaja osaaminen matematiikasta jotta voi esittää samasta asiasta useita näkökulmia jos jokin näkökulma on joillekin oppilaille liian vaikea hahmottaa.
Tämä laaja osaaminen tulee kyllä jo peruskoulutasolla 35ov kun kurssit on valittu huolella. Lukiossa 55ov ja huolellinen valinta olisi kyllä välttämättömyys."Kasvatustiede on täyttä roskaa."
Haluat kai dissata kasvatustiedettä jostain henk.koht.asenteesta vai :)
Niin tai näin, ei alan *kirjaviisaus* kai tässä niin perinpohjin oleellista ole; merkittävämpää on, että hyvällä opettajalla on usein luontainen kyky noudatella noita kasvatuksen periaatteita ihan omasta takaa luontevasti, ettei teatterilta tunnu (nimim.Pax Humana tuossa vieressä viittaa noihin 'koreografiakuvioihin').
Huonompi malli on sitten se seitsemän veljeksen lukkarinkoulu.....
Pitkässäkin matikassa voi ns.kykyhajonta olla aika leveä, muutamat potentiaaliset lahjakkuudet vaativat opettajalta kohtuullisen hyvää aineenhallintaa; ainakin odotus on, että opettaja hahmottaa yo-tason tehtävissä ratkaisun periaatteen suunnilleen samalla kun katsoo niitä. Lisäksi opettajan arvostelukykyä tarvitaan hillitsemään usein lahjakkaittenkin oppilaitten liian mustavalkoisia käsityksiä, koska sattuneesta syystä aineen luonteeseen kuuluu tietty kahtiajakoisuus. Harha oppilaan omasta 'hyvyydestä' tai 'huonoudesta' voi korostua liikaa sen mukaan miten jokin yksittäinenkin koe sattuu menemään.
- Toimittaja:LaskeOik.
Tässä esimerkki siitä, miten matematiikan osaaminen auttaa esittämään asiansa selkeästi ja samalla osoittaa, ettei iltasanomien toimittaja ole tarkistanut esittämiensä väitteiden paikkansapitävyyttä:
Väkiluvun kehityksen matematiikkaa...
http://preview.tinyurl.com/populaatio1650 - ExKunnonTytto
Entinen toimitusjohtaja paljasti minulle miten oikeasti virat jaetaan: tunne ratkaisee. Ihan sama millaiset paperit yms. sinulla on, koska kaikkein tärkeintä on sinun sosiaaliset taidot. Jos sanot haastattelussa ääneen joitain eriäviä mielipiteitä tai ylipäätään ilmaiset omat näkemyksesi, sinua pidetään hankalana.
Olen itse ihan käytännöntasolla kokeillut erilaisia vaihtoehtoja ja tullut siihen lopputulokseen, että haastattelussa kannattaa olla samaa mieltä kaikesta. Sellaiset kunnolliset ja tunnolliset ihmiset työllistyvät parhaiten. Ollakseni rehellinen, en minäkään haluaisi palkata vastarannan kiiskiä. Sellaisen ihmisen kanssa joutuu vääntämään koko ajan kättä.
Hyvä opettaja osaa selittää asiat monesta näkökulmasta ja toisaalta on sosiaalisilta taidoiltaan pätevä. Käytännössä yhtälö on erittäin hankala ja yleinsä jompi kumpi ominaisuus puuttuu hakijalta.
Minä itse olin aikoinaan kunnon tyttö, kunnes tajusin, että siten en saavuta mitään. Tämän takia nykyään auon päätäni julkisesti ja elämä on alkanut mennä eteenpäin. Asian voisi kääntää toisinpäin. Mitä jos tietyt miestyypit oppisivat olemaan nöyrempiä? Auttaisiko se asiaa..."Ollakseni rehellinen, en minäkään haluaisi palkata vastarannan kiiskiä. Sellaisen ihmisen kanssa joutuu vääntämään koko ajan kättä."
Niin. Riippuu tilanteesta, kannattaako olla samaa vai eri mieltä. Kerran ex-pomoni sanoi sellaisen näkökulman, jota en kertakaikkiaan ymmärtänyt ja joka oli ristiriidassa tietämäni asian kanssa. Oli pakko kysyä lisäselvennystä, jotta tietäisin, mitä hän haluaa. Mutta aika usein virheelliset perustelut pitää vaan hyväksyä, tai muuten palkantulo tyssää siihen.
Toisaalta jossain kahvipöytäkeskustelussa juttelin kerran kaverin kanssa, ja hän sanoi, että ei luonnontieteessä kaikki ole niin tarkkaan määritelty, esimerkiksi ihmisen sukupuoli. Minusta tuossa oli ihan perusteltua sanoa, että sukupuolella on täsmällinen määritelmä, joka löytyy vaikkapa kirjasta "Kutistuva turska ja muita elovuution ihmeitä".- ExKunnonTytto
mathdude kirjoitti:
"Ollakseni rehellinen, en minäkään haluaisi palkata vastarannan kiiskiä. Sellaisen ihmisen kanssa joutuu vääntämään koko ajan kättä."
Niin. Riippuu tilanteesta, kannattaako olla samaa vai eri mieltä. Kerran ex-pomoni sanoi sellaisen näkökulman, jota en kertakaikkiaan ymmärtänyt ja joka oli ristiriidassa tietämäni asian kanssa. Oli pakko kysyä lisäselvennystä, jotta tietäisin, mitä hän haluaa. Mutta aika usein virheelliset perustelut pitää vaan hyväksyä, tai muuten palkantulo tyssää siihen.
Toisaalta jossain kahvipöytäkeskustelussa juttelin kerran kaverin kanssa, ja hän sanoi, että ei luonnontieteessä kaikki ole niin tarkkaan määritelty, esimerkiksi ihmisen sukupuoli. Minusta tuossa oli ihan perusteltua sanoa, että sukupuolella on täsmällinen määritelmä, joka löytyy vaikkapa kirjasta "Kutistuva turska ja muita elovuution ihmeitä".Niin onhan se hieman harmillista, että omia mielipiteitä ei saa sanoa ääneen. Itse olen ihmistyypiltäni sellainen, että otan vastaan toiselta mielipiteitä, jos toinen ottaa mielipiteitä minulta. Siis optimaalinen tilanne on se, että molemmat ovat avoimia ja korjaavat tarpeen tullen toisen näkemyksiä. Toki tämä virheeseen puuttuminen on taitolaji ja vaatii ihmiseltä hieman kypsyyttä ottaa kritiikkiä vastaan.
- sivustaseuraaja.
Tee tohtorin väitös, niin johan alkaa kurssit nousemaan. Erinomaisella osaamille tuskin kestää kauvaa.
- math.
Sinisalo on tekijämies; rautainen ammattilainen! Ei sellaisia mitkään vähäpätöiset tohtorinhatut kiinnosta...
No, kun kerran jotakuta näyttää kiinnostavan, niin kerrottakoon vähän omasta tilanteestani, opiksi ja ojennukseksi nuoremmille.
Ei minulle ole koskaan tarjoutunut taloudellisia mahdollisuuksia väitöskirjan tekemiseen. Tein graduni analyysin alaan liittyvästä aiheesta ”Monotoniset operaattorit”. Gradua väsätessäni aloin kuitenkin olla enemmän kiinnostunut muista aiheista, mm. symbolisesta laskennasta (Computer algebra), kryptologiasta (tietoturva, PKI) ja koodausteoriasta ja halusin perehtyä niissä käytettäviin matemaattisiin algoritmeihin. Tämä edellytti perehtymistä algebraan ja lukuteoriaan. Lisensiaattityöni aiheeksi valitsinkin suurten kokonaislukujen alkulukutestit ja tekijöihinjakoalgoritmit. Tämä aihe antoi minulle mahdollisuuden kehittää lukuteorian ja matem. algoritmien osaamistani. FL-työni aihe merkitsi graduun verrattuna täydellistä suunnanmuutosta. Vaikka kiinnostukseni graduni aiheeseen oli vähitellen kokonaan loppunut, väkersin sen kuitenkin valmiiksi vuonna 1990. FL-työssäni gradustani ei ollut mitään sisällöllistä hyötyä. Jouduin lähtemään liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä. Jossain määrin tämä ehkä myös näkyi työssäni, joka yksityiskohtaisuudessaan tavallaan korvasi myös puuttuvaa samasta aiheesta kirjoitettua gradua. Alan vaihtaminen merkitsi myös sitä, ettei minulla ollut mahdollisuutta jatkaa gradusta suoraan väitöskirjaan. Saatuani FL-tutkintoni valmiiksi 1994 olin korviani myöten opintoveloissa, olinhan joutunut ottamaan opintolainaa jo lukioaikana vuodesta 1977 lähtien. Perheelliselle ja velkaiselle miehelle pieni assistentin palkka ei tarjonnut riittävää toimeentuloa, jonka vuoksi jouduin jättämään haaveeni väitöskirjan tekemiseen keskittymisestä taka-alalle. Yritin kuitenkin tehdä tutkimusta muiden toimien ohella saadakseni aikaan muutamia julkaisuja, joista voisin myöhemmin koota ns. nippuväitöskirjan. Vuonna 1997 siirryin Rovaniemelle saatuani täältä tuolloin lupaavalta näyttäneen työpaikan. Tutkimustyön kannalta tämä oli kuitenkin ratkaiseva virhe. Oletin nimittäin voivani jatkaa täällä tutkimustani. Olivathan käytettävissä mm. nopeat nettiyhteydet ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston kirjastopalvelut. Arvelin taloudellisen tilanteeni parantuessa pystyväni silloin tällöin vierailemaan Oulussa tieteellisiä selailemassa ja esitelmiä kuuntelemassa. Näin olisin saanut virikkeitä tutkimustyöhöni. Kaikessa tässä olen kuitenkin joutunut pettymään. Asenteet matematiikkaa ja sen tutkimusta kohtaan ovat täällä kielteisiä. Koulutustani vastaavaa työpaikkaa en ole saanut enkä taloudellisesti turvattua asemaa saavuttanut.
Työmarkkinoilla lisensiaatin tutkinnolla ei ole mitään arvoa. Sellaisia työpaikkoja, joissa edellytettäisiin nimenomaan FL-tutkintoa, on hyvin vähän tarjolla. Näitäkin paikkoja täytettäessä väitelleet tohtorit menevät edelle. Yliopiston lehtorin virkoihin päästäkseen pitäisi olla tohtori. Koulujen opetustehtäviin riittää maisterin tutkinto. Jostain syystä jatkotutkinnon suorittaneita opettajia kouluissa myös vieroksutaan. Syynä tähän saattaa olla se, että päättäjät pelkäävät palkata alaisikseen itseään pätevämpiä henkilöitä ja osaksi myös stereotypia liian akateemisista opettajista, jota mielikuvaa nämä rehtoritkin mielellään ruokkivat. Joskus opiskeluaikoinani kuulin puhuttavan siitä, että lisensiaatit ovat työmarkkinoilla välinputoajia. En ottanut sitä kovin vakavasti silloin, mutta käytäntö on osoittanut tämän pitävän täysin paikkansa.
Jos FL-tutkinnosta on kulunut aikaa, niin henkilö on käytännössä suljettu apurahajärjestelmän ulkopuolelle. Apurahaa hakiessaan pitäisi pystyä tarkkaan määrittelemään mm. väitöksen aihe ja nimeämään sen ohjaajat. Yliopiston ulkopuolella nippuväitöskirjaa valmistelevalle henkilölle tämä on mahdotonta.
Myös paluu yliopistoon on tehty mahdottomaksi, sillä se edellyttäisi pitkää julkaisuluetteloa, jota yliopistojen ulkopuolella on mahdotonta saada aikaan, siitäkin syystä, että yliopistojen tietojärjestelmät ovat käytännössä ulkopuolisilta suljettuja ja tieteellisten julkaisujen seuraaminen mahdotonta. 'Alma mater' ei hyväksy takaisin niitä, jotka ovat norsunluutornista myös yliopiston ulkopuolista työkokemusta hankkiakseen lähteneet.
Jos itsellä ei ole mahdollisuutta ottaa edes lainaa kulujen kattamiseksi, on siis tehtävä täysin mahdoton. FL on FL ja väliinputoaja ja pysyykin todennäköisesti sellaisena loppuikänsä. Mutta rakkautta matematiikkaan ja alati jatkuvaa kiinnostusta siihen liittyvien ongelmien pohdiskeluun se ei voi sammuttaa.MattiKSinisalo kirjoitti:
No, kun kerran jotakuta näyttää kiinnostavan, niin kerrottakoon vähän omasta tilanteestani, opiksi ja ojennukseksi nuoremmille.
Ei minulle ole koskaan tarjoutunut taloudellisia mahdollisuuksia väitöskirjan tekemiseen. Tein graduni analyysin alaan liittyvästä aiheesta ”Monotoniset operaattorit”. Gradua väsätessäni aloin kuitenkin olla enemmän kiinnostunut muista aiheista, mm. symbolisesta laskennasta (Computer algebra), kryptologiasta (tietoturva, PKI) ja koodausteoriasta ja halusin perehtyä niissä käytettäviin matemaattisiin algoritmeihin. Tämä edellytti perehtymistä algebraan ja lukuteoriaan. Lisensiaattityöni aiheeksi valitsinkin suurten kokonaislukujen alkulukutestit ja tekijöihinjakoalgoritmit. Tämä aihe antoi minulle mahdollisuuden kehittää lukuteorian ja matem. algoritmien osaamistani. FL-työni aihe merkitsi graduun verrattuna täydellistä suunnanmuutosta. Vaikka kiinnostukseni graduni aiheeseen oli vähitellen kokonaan loppunut, väkersin sen kuitenkin valmiiksi vuonna 1990. FL-työssäni gradustani ei ollut mitään sisällöllistä hyötyä. Jouduin lähtemään liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä. Jossain määrin tämä ehkä myös näkyi työssäni, joka yksityiskohtaisuudessaan tavallaan korvasi myös puuttuvaa samasta aiheesta kirjoitettua gradua. Alan vaihtaminen merkitsi myös sitä, ettei minulla ollut mahdollisuutta jatkaa gradusta suoraan väitöskirjaan. Saatuani FL-tutkintoni valmiiksi 1994 olin korviani myöten opintoveloissa, olinhan joutunut ottamaan opintolainaa jo lukioaikana vuodesta 1977 lähtien. Perheelliselle ja velkaiselle miehelle pieni assistentin palkka ei tarjonnut riittävää toimeentuloa, jonka vuoksi jouduin jättämään haaveeni väitöskirjan tekemiseen keskittymisestä taka-alalle. Yritin kuitenkin tehdä tutkimusta muiden toimien ohella saadakseni aikaan muutamia julkaisuja, joista voisin myöhemmin koota ns. nippuväitöskirjan. Vuonna 1997 siirryin Rovaniemelle saatuani täältä tuolloin lupaavalta näyttäneen työpaikan. Tutkimustyön kannalta tämä oli kuitenkin ratkaiseva virhe. Oletin nimittäin voivani jatkaa täällä tutkimustani. Olivathan käytettävissä mm. nopeat nettiyhteydet ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston kirjastopalvelut. Arvelin taloudellisen tilanteeni parantuessa pystyväni silloin tällöin vierailemaan Oulussa tieteellisiä selailemassa ja esitelmiä kuuntelemassa. Näin olisin saanut virikkeitä tutkimustyöhöni. Kaikessa tässä olen kuitenkin joutunut pettymään. Asenteet matematiikkaa ja sen tutkimusta kohtaan ovat täällä kielteisiä. Koulutustani vastaavaa työpaikkaa en ole saanut enkä taloudellisesti turvattua asemaa saavuttanut.
Työmarkkinoilla lisensiaatin tutkinnolla ei ole mitään arvoa. Sellaisia työpaikkoja, joissa edellytettäisiin nimenomaan FL-tutkintoa, on hyvin vähän tarjolla. Näitäkin paikkoja täytettäessä väitelleet tohtorit menevät edelle. Yliopiston lehtorin virkoihin päästäkseen pitäisi olla tohtori. Koulujen opetustehtäviin riittää maisterin tutkinto. Jostain syystä jatkotutkinnon suorittaneita opettajia kouluissa myös vieroksutaan. Syynä tähän saattaa olla se, että päättäjät pelkäävät palkata alaisikseen itseään pätevämpiä henkilöitä ja osaksi myös stereotypia liian akateemisista opettajista, jota mielikuvaa nämä rehtoritkin mielellään ruokkivat. Joskus opiskeluaikoinani kuulin puhuttavan siitä, että lisensiaatit ovat työmarkkinoilla välinputoajia. En ottanut sitä kovin vakavasti silloin, mutta käytäntö on osoittanut tämän pitävän täysin paikkansa.
Jos FL-tutkinnosta on kulunut aikaa, niin henkilö on käytännössä suljettu apurahajärjestelmän ulkopuolelle. Apurahaa hakiessaan pitäisi pystyä tarkkaan määrittelemään mm. väitöksen aihe ja nimeämään sen ohjaajat. Yliopiston ulkopuolella nippuväitöskirjaa valmistelevalle henkilölle tämä on mahdotonta.
Myös paluu yliopistoon on tehty mahdottomaksi, sillä se edellyttäisi pitkää julkaisuluetteloa, jota yliopistojen ulkopuolella on mahdotonta saada aikaan, siitäkin syystä, että yliopistojen tietojärjestelmät ovat käytännössä ulkopuolisilta suljettuja ja tieteellisten julkaisujen seuraaminen mahdotonta. 'Alma mater' ei hyväksy takaisin niitä, jotka ovat norsunluutornista myös yliopiston ulkopuolista työkokemusta hankkiakseen lähteneet.
Jos itsellä ei ole mahdollisuutta ottaa edes lainaa kulujen kattamiseksi, on siis tehtävä täysin mahdoton. FL on FL ja väliinputoaja ja pysyykin todennäköisesti sellaisena loppuikänsä. Mutta rakkautta matematiikkaan ja alati jatkuvaa kiinnostusta siihen liittyvien ongelmien pohdiskeluun se ei voi sammuttaa.Mitä tästä kaikesta opiskelijat ja lopputöiden ohjaajat sitten voisivat ottaa opikseen?
Jos suunnittelee tieteellistä uraa, niin kannattaa pyrkiä perustutkinnosta jatkamaan suoraan väitöskirjaan. Tätä varten jo siihen gradun aiheen valintaan kannattaisi opiskelijan kiinnittää erityistä huomiota. Myös gradun aiheiden antajat voisivat suhtautua aiheeseen vakavasti. Onko ajattelemani gradun aihe sopiva juuri tälle oppilaalle? Onko oppilas sopiva tekemään gradunsa juuri tästä aiheesta vai sopisiko aihe paremmin jollekin toiselle? Onko oppilas kiinnostunut juuri tästä matematiikan alasta? Onko oppilas ehkä aikeissa jatkaa perustutkinnon jälkeen akateemisia opintojaan? Riittääkö aiheessa tutkittavaa myös gradun valmistumisen jälkeen? Näihin kysymyksiin voi löytää vastauksia vaikkapa tutustumalla oppilaan opintorek. otteeseen, etsimällä siitä hänen vahvuuksiaan ja ennen kaikkea keskustelemalla oppilaan itsensä kanssa.- Pro Math
MattiKSinisalo kirjoitti:
Mitä tästä kaikesta opiskelijat ja lopputöiden ohjaajat sitten voisivat ottaa opikseen?
Jos suunnittelee tieteellistä uraa, niin kannattaa pyrkiä perustutkinnosta jatkamaan suoraan väitöskirjaan. Tätä varten jo siihen gradun aiheen valintaan kannattaisi opiskelijan kiinnittää erityistä huomiota. Myös gradun aiheiden antajat voisivat suhtautua aiheeseen vakavasti. Onko ajattelemani gradun aihe sopiva juuri tälle oppilaalle? Onko oppilas sopiva tekemään gradunsa juuri tästä aiheesta vai sopisiko aihe paremmin jollekin toiselle? Onko oppilas kiinnostunut juuri tästä matematiikan alasta? Onko oppilas ehkä aikeissa jatkaa perustutkinnon jälkeen akateemisia opintojaan? Riittääkö aiheessa tutkittavaa myös gradun valmistumisen jälkeen? Näihin kysymyksiin voi löytää vastauksia vaikkapa tutustumalla oppilaan opintorek. otteeseen, etsimällä siitä hänen vahvuuksiaan ja ennen kaikkea keskustelemalla oppilaan itsensä kanssa.Tsekkaappas noita Tampereen "Advanced Math Centerin" julkaisemia graduja. Olisiko niistä useammassakin ainesta tohtorinväitökseen?
http://tutkielmat.uta.fi/browse.php?_submission=true&yks=_&_submission=true&tdk=_<s=_&oa=MATE&type=_&year=_&query=&onlyFull=on - -HY-
Pro Math kirjoitti:
Tsekkaappas noita Tampereen "Advanced Math Centerin" julkaisemia graduja. Olisiko niistä useammassakin ainesta tohtorinväitökseen?
http://tutkielmat.uta.fi/browse.php?_submission=true&yks=_&_submission=true&tdk=_<s=_&oa=MATE&type=_&year=_&query=&onlyFull=onJulkaistujen gradujen perusteella matematiikan taso Tampereella on väkevä.
Pro Math kirjoitti:
Tsekkaappas noita Tampereen "Advanced Math Centerin" julkaisemia graduja. Olisiko niistä useammassakin ainesta tohtorinväitökseen?
http://tutkielmat.uta.fi/browse.php?_submission=true&yks=_&_submission=true&tdk=_<s=_&oa=MATE&type=_&year=_&query=&onlyFull=onVilkaisin noita hiukan.
Yleisvaikutelmana toteaisin, että kyllähän noista muutamista löytyisi hyvinkin ainesta jatkotutkimuksiin.
Mutta en voi kieltää, että noiden perusteella voisi myös päätyä siihen käsitykseen, että kyllä perustutkielmien vaatimustaso on omasta ajastani huomattavastikin laskenut.
Vai asetinko riman aikanani omissa kuvitelmissani liian korkealle?MattiKSinisalo kirjoitti:
Vilkaisin noita hiukan.
Yleisvaikutelmana toteaisin, että kyllähän noista muutamista löytyisi hyvinkin ainesta jatkotutkimuksiin.
Mutta en voi kieltää, että noiden perusteella voisi myös päätyä siihen käsitykseen, että kyllä perustutkielmien vaatimustaso on omasta ajastani huomattavastikin laskenut.
Vai asetinko riman aikanani omissa kuvitelmissani liian korkealle?Kivaa luettavaa, itse en ole koskaan matematiikkaa pääaineena ole opiskellut, mutta sivuaineena on kyllä tullut luettua yksi sun toinenkin kurssi, ja lisäksi informaatiotekniikkaa. Osasta näistä graduista huomaa selvästi että tekijät ovat tulevia lukio-opettajia matematiikassa, eli ei hääviä luettavaa, eikä niissä mitään tiedettä ainakaan tehdä.
Joku Mohammed Ali kirjoittaa derivaatoista, pitäisi varmaan mieluummin mennä kamelien kanssa aavikkoon, eivät muslimit ole paljon mitään tehneet tieteen eteen. Toinen oli ehkä vähän parempi, kolmannen asteen yhtälö ja kompleksiluvut. Tekijä oli joku nainen, oli varmaan nyysinyt kaiken kirjoista. Tuskin kukaan edes teistä osaisi johtaa yleisen ratkaisukaavan kolmannen asteen yhtälöille from scratch.
Sitten oli jotakin osakeanalyysiä ARIMA, AR, ARMA jne. malleilla. Ikävystyttävää luettavaa, siellä oli Nokian osakekin otettu esimerkiksi, mutta juuri mitään ei tarttunut ennenkuin ikävystyin. Jos teette sijoituspäätöksiä näiden mallien avulla, voin taata että teette turskaa, sillä tämä heikko stationaarisuusperiaate ei päde, mitä on oletettu tutkielmassa. Joku Nordean torvi analyytikko voi vaikka möläyttää että nytpä alensimme suositustamme jollekin osakkeelle tasolta "lisää" tasolle "pidä", ja sitten teillä voikin olla jo turskaa, tai ainakin hetkellisesti. Kunnes tulee tulosvaroitus, tai sitten kuten Neste Oilin tapauksessa roima tulosparannus, vaikka markkinat luulivat toisin.
Residylaskennan tuloksiakin oli eräässä tutkielmassa käsitelty, mutta tuo tutkielma erilaisista modaalilogiikoista meni yli hilseen, tuskin kukaan tuolla tekee käytännössä mitään. Siis predikaattilogiikka on ihan tuttua skolemointeineen, mutta eihän modaalilogiikalla tee paljoakaan käytännössä.- eräs vaan
MattiKSinisalo kirjoitti:
Vilkaisin noita hiukan.
Yleisvaikutelmana toteaisin, että kyllähän noista muutamista löytyisi hyvinkin ainesta jatkotutkimuksiin.
Mutta en voi kieltää, että noiden perusteella voisi myös päätyä siihen käsitykseen, että kyllä perustutkielmien vaatimustaso on omasta ajastani huomattavastikin laskenut.
Vai asetinko riman aikanani omissa kuvitelmissani liian korkealle?Kannattaa myös ottaa huomioon, etteivät ne kaikista persaukisimmat gradut edes päädy nettiin! Vaaditaan tekijältä suostumus, että teoksen voi julkaista.
Eli paljon valmistuu sellaisia 20 sivun mittaisia "pro graduja", joissa tieteentekijä copy-pastaa kielikeskelläsuuta maksimissaan kolmesta lähteestä. Ja usein nämä lähteet menee siten, että yksi pakollinen englanninkielinen kirja, joku oman yliopiston opetusmoniste ja sitten viittaus jollekkin internetsivustolle...
Että ei kyllä paljoa partapauku näitten teosten tiimoilta. - Mat. opiskelija HY
eräs vaan kirjoitti:
Kannattaa myös ottaa huomioon, etteivät ne kaikista persaukisimmat gradut edes päädy nettiin! Vaaditaan tekijältä suostumus, että teoksen voi julkaista.
Eli paljon valmistuu sellaisia 20 sivun mittaisia "pro graduja", joissa tieteentekijä copy-pastaa kielikeskelläsuuta maksimissaan kolmesta lähteestä. Ja usein nämä lähteet menee siten, että yksi pakollinen englanninkielinen kirja, joku oman yliopiston opetusmoniste ja sitten viittaus jollekkin internetsivustolle...
Että ei kyllä paljoa partapauku näitten teosten tiimoilta.No ite en kyllä kehtais laittaa tollasia 20 sivun mittaisia räpellyksiä kaiken kansan nähtäville!
Ja taas toisaalta: Mitä vittua?! Miten ihminen, joka on ollu 5-6 vuotta yliopistossa, voi tehdä loppuutöitä noin yksinkertaisista aiheista, melkein lukiolaistasoo!!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1001829
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa681817- 1361665
- 971401
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo321338MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil3141233- 581185
Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa
On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall1301082Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa2711031Kuulin juttua että Jeesus on kopioitu krishnasta
Pitääkö paikkansa että kertomukset ovat samat kummankin uskonnon kirjoissa446923