Minun lapsuudessani jehovan todistajat antoivat enemmänkin kuritusta, kuin luunappeja ja tukkapöllyä. Itse jehovan todistajalapsena en itse muista monesti saaneeni selkääni, joskus kuitenkin.
Koska lainsäädännön mukaan pienikin ruumiillinen kuritus on rikollista, miten jehon todistajat suorittavat lapsiensa kasvatuksen? Noudattavatko he raamatun kohtaa, "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", vai "rakastavatko" he lastaan niin paljon, että antavat vyöhihnan paukkua? Vaiko kenties vartiotorni on tulkinnut uuden valon myötä, kurituksen vertauskuvalliseksi kuritukseksi ja luopunut siitä?
Koska lainsäädännön mukaan pienikin ruumiillinen kuritus on rikollista, miten jehon todistajat suorittavat lapsiensa kasvatuksen? Noudattavatko he raamatun kohtaa, "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", vai "rakastavatko" he lastaan niin paljon, että antavat vyöhihnan paukkua? Vaiko kenties vartiotorni on tulkinnut uuden valon myötä, kurituksen vertauskuvalliseksi kuritukseksi ja luopunut siitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paljonkohan sodanjälkeinen sukupolvi saikaan sotilasvyön remmillä persuuksiin?
Meidän kylällä oli yleinen kasvatuskeino ev.lut. kodeissa.
Niin se maailma muuttu,
nyt tukistat kersaa niin se otetaan huostaan koska olet lasten pahoinpitelijä.
Kuka on itse saanut ruumiillista kuritusta lapsena,
turvautuu siihen ihmissuhteissaan aikuisena.
Vaikka nakkikioskilla,
tahi potkaisee kissaa ohimennessään.
Pienenä se väkivaltainen malli tarttuu ja on sitkeässä.
Sodatkin sen todistaa.