Heitän tähän alkuun gallup-kysymyksen. Kuinka paljon vitsailua sukupuolisterotypioilla siedät? Kuinka paljon sitä tulisi sietää? Tippaleipä- ja putkiaivot, naisten PMS-oireet, miesten seksinhimo, kaikista näistä väännetään vitsiä. Mistä saa ja ei saa vitsailla vai onko asia kiinni vitsailijasta tai vitsailun tavasta? Kerro vaikka vitsi, jollaisen voisit vielä sietää.
Yleisemmin huumorista:
Täällä usein esitettyjä naissovinisteja tai miesten alistajia en ole feministipiireissä tavannut. Sen sijaan hankalimmat tapaukset usein ovat tiukkoja tosikkotätejä, joiden lähellä on suorastaan vaivautunut olo. Itsellänikin kun on tapana toisinaan laukoa kaksimielisyyksiä ja vitsikkäitä sovinistisuuksia. Kuten täälläkin käydystä keskustelusta voi päätellä, en nyt ihan kammottava sovinisti tosiasiassa ole. Tietysti asia on niin, että vastuu on aina vitsailijalla, jonka pitää tietää mitä kukakin sietää, mutta...
Usein myös tällä palstalla törmää siihen, että feministien ja antifeministien huumorintaju ei kohtaa. Kärjistyksiä ja heittoja otetaan ja vielä seuraavassakin keskustelussa voit saada silmillesi edellisen jutun vieläpä selventävällä hymiöllä varustetun letkautuksesi. Onko kysymys tosiaan siitä, ettei samaa huumoria ymmärretä vai síitä, että se strategisesti ymmärretään väärin? Olisin melkein valmis väittämään, että kyse on jälkimmäisestä. Miksi muuten Mian viestit otettaisiin jatkuvasti esiin esimerkkinä feminismistä? Ei kai niitä kukaan voi ottaa tosissaan (vitsin hauskuus lienee kyllä jo kadonnut ajat sitten, jos sitä koskaan edes oli).
Itse olen niillä linjoilla, että vitsailla saa vapaasti kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin tai sekoita vitsiä todellisuuteen. Kuten sanottu, vastuu on kuitenkin aina vitsin kertojalla, eikä kaikkia vitsejä aina kannata laukoa tuntemattomille.
Yleisemmin huumorista:
Täällä usein esitettyjä naissovinisteja tai miesten alistajia en ole feministipiireissä tavannut. Sen sijaan hankalimmat tapaukset usein ovat tiukkoja tosikkotätejä, joiden lähellä on suorastaan vaivautunut olo. Itsellänikin kun on tapana toisinaan laukoa kaksimielisyyksiä ja vitsikkäitä sovinistisuuksia. Kuten täälläkin käydystä keskustelusta voi päätellä, en nyt ihan kammottava sovinisti tosiasiassa ole. Tietysti asia on niin, että vastuu on aina vitsailijalla, jonka pitää tietää mitä kukakin sietää, mutta...
Usein myös tällä palstalla törmää siihen, että feministien ja antifeministien huumorintaju ei kohtaa. Kärjistyksiä ja heittoja otetaan ja vielä seuraavassakin keskustelussa voit saada silmillesi edellisen jutun vieläpä selventävällä hymiöllä varustetun letkautuksesi. Onko kysymys tosiaan siitä, ettei samaa huumoria ymmärretä vai síitä, että se strategisesti ymmärretään väärin? Olisin melkein valmis väittämään, että kyse on jälkimmäisestä. Miksi muuten Mian viestit otettaisiin jatkuvasti esiin esimerkkinä feminismistä? Ei kai niitä kukaan voi ottaa tosissaan (vitsin hauskuus lienee kyllä jo kadonnut ajat sitten, jos sitä koskaan edes oli).
Itse olen niillä linjoilla, että vitsailla saa vapaasti kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin tai sekoita vitsiä todellisuuteen. Kuten sanottu, vastuu on kuitenkin aina vitsin kertojalla, eikä kaikkia vitsejä aina kannata laukoa tuntemattomille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi sinulla on vaivautunut olo?
tai letkautus...
Mitä eroa on tyhmällä ja älykkäällä miehellä?
>>>Ei mitään. Molemmat luulevat tietävänsä kaiken.
No, sellainen vain helposti tulee tilanteessa, jossa joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan ettei saa toisen vihoja päälleen. Mieluummin olisin kuitenkin loukkaamatta, hempeämielinen kun olen.
Vitsaileviin sukupuolistereotypioihin ja esim. feministivitseihin tai misogyynisiin letkauksiin reagoiminen on kuin fyysistä lähentelyä. Joissakin tilanteissa, joiltakin, jollakin "kolahtavalla" tyylillä, se saa hyvällekin tuulelle. Usein taas vastalahjaksi lähtee henkinen korvapuusti. Varsinkin tällaisilla verisillä nettiareenoilla, joissa taistelijat on puettu milloin minkäkin villieläimen, puolijumalan tai nymfin asuun, niin että eniten hupia saa loppujen lopuksi sivustakatselija, kun "kuolemaantuomitut" vääntävät ja pistävät.
---
Tavallisessa arkielämässä ei juuri tule vastaan pöhköimpiä sukupuolistereotypioita. Joka tapauksessa kaikki sentyyppinen tulee huomioiduksi koko esittäjänsä persoonan osana, leimaamatta häntä tasapainottomasti. Hän saattaa silti olla henkilö, jonka ystävyyttä/työtoveruutta en vaihtaisi!
Jep, olen samaa mieltä tuosta. Tuollaisia heittoja heittäessään pitää olla aika varma siitä, että kaikki tajuavat jutun vitsiksi, sillä, kuten sanottu, se vastuu on kuitenkin vitsailijalla.
Nettiareenoilla on tietysti vielä vaikeampi erottaa vitsiä vihapostista kun äänensävy ja kehonkieli jätetään pois. Silti tuota vitsin ymmärtämättä jättämistä käytetään myös argumentatiivisena välineenä.
Joskus kuitenkin tuntuu että sitä törmää tosielämässäkin tuohon strategiseen väärinymmärtämiseen, siihen, että vedetään herneitä nenään vesimelonipellolta niin sanoakseni. Jokaisella on tietysti oikeus loukkaantua jos joku loukkaa, ei kai sille mitään voi. Kuitenkaan ei kannata olla liikkeellä sillä lähtöoletuksella, että kyseessä on loukkaus kunnes toisin todistetaan.
Jäi mainitsematta, että "härskien heittojen" (esim. juuri sukupuolistereotypiat, halventaminen) lentäessä loukkaannun niiden puolesta, jotka eivät ole itseään puolustamassa ja/tai jotka eivät itsensä puolustamiseen jostakin syystä pystyisi.
Ja tällaista loukkaantumista aion jatkaa edelleenkin.
Siksi täälläkin kirjoitan, vaikka helpompaa onkin melkein missä hyvänsä muualla.